Imetyksestä on saatu viime päivinä pari kovaa uutista. Toisen mukaan pitkään imetyt lapset pärjäävät elämässä paremmin, toisen mukaan pitkä täysimetys voi lisätä lapsen allergioita. Pureudutaanpas tähän imeytykseen hetkeksi, poteroihin mars ja sota alkakoon!

Viimeisin suomalainen imetystutkimus on parin vuoden takaa ja sen mukaan 92% suomalaislapsista sai äidinmaitoa 1 kk iässä, pelkkää äidinmaitoa 1 kk iässä sai alle puolet imetetyistä. 4 kk iässä vauvoista sai pelkkää äidinmaitoa 28% ja äidinmaitoa ja jotain muuta ravintoa 68%. Puolen vuoden iässä vauvoista sai äidinmaitoa noin puolet ja pelkkää äidinmaitoa 1%. Vuoden ikäisistä äidinmaitoa sai enää joka kolmas. 

Tämän tilaston valossa on aivan hilppasen yhdentekevää pitää millään tavalla merkittävänä uutista siitä, että suomalaisia vauvoja olisi ruokittu jotenkin väärin eli liian pitkään tissimaidolla, kuten nyt on pari päivää vouhkattu. Kun siis tosiasiassa suomalaiset vauvat eivät juuri missään olosuhteissa saa niin pitkään pelkkää tissimaitoa, että se olisi mikään allergian syy. Kun moneen muuhun länsimaahan vertaa, suomalaiset vauvat saavat suhteellisen vähän aikaa tissimaitoa ja meidän imetyslukumme ovat huonohkoa tasoa.

Ja mistäs tämä sitten johtuu? Arvelen, että se johtuu kuulkaas siitä, että imetyksestä ei kerrota yhtään mitään olennaista ennen eikä jälkeen lapsen syntymän. NeuvolaSuomelta jää kertomatta, että imetys tekee aluksi ihan sairaan kipeää, imetys ei starttaa helposti, kun se ei starttaa helposti, siitä ei ole syytä syyllistyä ja alkaa hikoilla, imetys on aaltoliikettä, jossa maito välillä tuntuu loppuvan vaikka ei loppuisikaan, että imetys on tekniikkalaji, jota voi opetella ja että se vie loppujen lopuksi aika vähän aikaa elämästä. Huh, mikä lausehirviö.

Jos nämä asiat kerrottaisiin uudesta äitiydestä sekopäisille ja tarjottaisiin konkreettista apua, moni äiti osaisi imettää pidempään ja välttäisi itsensä syyllistämisen siitä, ettei imettänyt omasta mielestään tarpeeksi pitkään.

Jos imetetyt lapset ovat muita älykkäämpiä ja muutenkin erinomaisempia, hyvien imettäjien ei kannata kuitenkaan vetää rintoja rottingille – lapsen saa pilattua monella muulla tavalla ennen kuin ehtii aikuiseksi, uskokaa vaan Huonoa Äitiä, joka sattumalta imetti vuoden jälkeläisiään. Mutta on sen jälkeen tehnyt kaikki virheet, jotka ovat saatavilla. Tai no, en ehkä ihan kaikkia.

Ja loppun vielä linkki paikkaan, josta saa tukea, jos maito ehtyy ja äitiä itkettää. Älä sure, et ole yksin! Imetystuki

 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Marina Peruuta vastaus

10 vastausta artikkeliin “Suihkutissistä silmien väliin – iik, imetys, apua, tappelu!!!”

  • Mama sanoo:

    Herää mieleen kysymys: miten on vauvat ruokittu ennen äidinmaidonkorvikkeen keksimistä?

  • Äiti 32v sanoo:

    Itselläni imetys lähti laittoman hyvin käyntiin. Maitoa valui noroina jo raskauden puolivälissä. Ensimmäinen imetyskerta oli synnytyssalissa.

    Huonetoverilla asiat eivät olleet niin hyvin ja minulla oli paha olla hänen puolestaan, kun hänen avunpyyntöjään ja itkuaan ei otettu vakavasti.

    Sen sijaan minua, jonka imetys sujui kuin tanssi, kytätättiin minuutilleen, että koska olen imettänyt. Pahin kuitenkin oli, että tälle huonetoverille eräs hoitsu tokaisi, että ottaisit mallia tuosta vierustoverista! Sillä kohtaa kyllä meinas napsahtaa ja asiasta ääneen sanoinkin.
    Ja oliko sillä vaikutusta mihinkään? Ei.

    • Tosi vanha äiti sanoo:

      Kolmen jo aikaa sitten aikuisen lapsen äitinä voin vain todeta, että kahden lapsen kohdalla kaikki meni hyvin ja kolmannen kohdalla ei imetys onnistunut mitenkään.

      Tästä oppineena osasin lohduttaa ja opastaa kyllä montaa muutakin, ettei aina onnistu, vaikka on ihan samat rinnat kuin aikaisemminkin. Imetys on herkkää hommaa, stressi, vilustuminen just pahaan aikaan ja myös lapsen imemistapa vaikuttavat homman onnistumiseen.

  • Nauku sanoo:

    Varmaan paikkakuntakohtaistakin, miten paljon imetyksestä puhutaan odottaville. Ainakin Seinäjoella on synnytysvalmennuksessa imetystunti ja lisäksi puhutaan neuvolakäynneillä. Harva ensisynnyttäjä vaan osaa vielä raskausaikana ajatella imetyshaasteita, ajatukset keskittyy synnytykseen ja loppuraskauteen. Imetystukipoli on sairaalalla ja maksuton, se onkin sitten erinomainen tuki, kun haasteita ilmenee. Imetysprosenteista en tiedä, ovatko silti samaa tasoa kuin muualla…

  • Henna sanoo:

    Imetys on ilmeisen kipeä aihe monelle, ainakin niille, ketkä on uskonut anoppien ja mummojen imetys myytteihin ja siirtyneet korvikkeelle samalla kokien suuria pettymyksiä.

    Mutta miksi Suomen kaltaisessa maassa ei saa tukea imetykselle, siellä missä sillä on merkitystä. Synnärillä ja neuvolassa. Onneksi löysin tämän imetyksen tuen, sain tukea ystävältä ja sairaalalle maksoin, että sain polilta apua. Kyllä vaati töitä, mutta on tämä palkinnut. <3

    • kuttaperkka sanoo:

      Höh! Jos imetyksestä kerroittais just tuo varsin kivulias ja alkuun hyvin vaivalloinen totuus, varmaan entistä harvempi imettäisi. 😉
      Itseä ainakin alkoi aikanaan välittömästi ahdistamana se info mitä etukäteen sain mm äitiyspakkauksen mukana. Sitten toisen lapsen kohdalla kun homma ei tahtonut lähteä toimimaan, imetys tuki henkilön yhteyden otosta oli lähinnä haittaa. Varsin hyvä ja ymmärtäväinen apu sen sijaan tuli neuvola+imetys poliklinikka yhdistelmästä. Ja juu, imetin lopulta yli vuoden, jos se nyt jotenkin tässä kruunua kirkastaa.

  • Marina sanoo:

    Aarhg, tämäkin teksti taas alkoi hyvin, mutta kyllä sieltä imetyksessä epäonnistunut taas sen syyttävän sormen löysi. Että kiitos vaan. Eniten nykyisin odottelen sitä, että kauanko menee kun voin lukea neutraalisti näitä juttuja. Kun se ei vaan aina onnistu vaikka teet kaiken ja enemmänkin. Olisin minä osannut ja halunnut, mutta kun ei tule maitoa niin ei tule. Jotenkin luulisin, ettei ystäväpiirini nyt voi olla se ainoa ongelmallinen piiri, vaan voisikohan johtua siitäkin että luvut laskevat kuin lehmän häntä samaa tahtia kun vauvat vanhenevat…

  • Heidi sanoo:

    kyllä on vaikeaa antaa niitä neuvoja imettävälle tai edes puhua koko aiheesta. Heti on vastapuolella palkokasvi nenässä ja sanat syyttely, painostus ja oman kilven kiillotus sisältyvät lauseeseen kuin lauseeseen. Minä en väitä että olisin erinomainen äiti jos imetys on onnistunutkin, tällä toisella kerralla. Ensimmäisellä kerralla se ei onnistunut, ainakaan heti. Tätä olen siis yrittänyt ystäväpiirini äideille kertoa; imetys vaatii hiukan harjoittelua ja heti ei kannata heittää hanskoja tiskiin.

  • Memi sanoo:

    Ei kelvannut imetys omalle tai kuulemma aikanaan bonuslapsellekaan. Fiksuja ja ennen kaikkea terveitä lapsia niistä on kasvanut (kummallakaan ei yhtään sairaalakäyntiä esim. noron tai hengitystievirusten takia, jotka ovat vieneet tuttavapiirin taaperoksi imetetyt lukuisia kertoja osastolle asti).

    Eli hyvä, jos imetys lähtee (taistelun jälkeen) sujumaan, mutta jos ei, niin ihan turha syyllistyä.

  • Taisteltu on sanoo:

    Kiitos tästä aiheesta.
    NeuvolaSuomi tai SynnäriSuomi ei valmentanut etukäteen, mutta yritti kyllä muotätuntokatsein ja voivoivoilla pitää jälkikäteen kädestä kiinni. Sattuihan se, yllättävän paljon. Maito pakkasi, kuumotti, kirveli, haudottiin ja huudettiin. Paras tuki tuli imetystukiystävän kautta.
    Harva taistelu kannattaa käydä, mutta tämä on yksi niistä: imetyksen onnistumiseksi kannattaa nähdä vaivaa (y)