Pölypallerot piiloon ja ikkunanpokat säkenöimään, silläkö syntyy onni kotiin ja autuus laskeutuu. Onko kodin ilmapiiri arvoasteikolla korkeammalla kuin moitteeton siisteys?

Lapset eivät muista tahrattomia peilejä tai viivasuorassa olevia matonhapsuja lapsuudenkodistaan. Vai muistaako joku?? Moni ainakin muistaa kodissa leijailleen ilmapiirin, ja sitä tahtoo korostaa myös Hompsukkaäiti.

”Monilla tuntuu nyt olevan kevätsiivousvimma ja puunauksesta puhutaan joka hiton naistenlehdessä. Täällä ilmoittautuu yksi hompsukkaäiti, kuka ei juuri rättiä jaksa kätellä. Voin sanoa, että entisessä elämässäni ja entisessä liitossani olin turhankin tarkka ja putsasin patterin takaakin harva se päivä. Sitten tuli burnout, avioero ja pantiin palikat elämässä kunnolla uusiksi. Nykyään hinkkaus ja jatkuva stressaaminen siisteydestä ovat taaksejäänyttä elämää.

Elämme tyttären kanssa kahden kesken ja meillä vallitsee aina pienimuotoinen kaaos. Eteisen kenkähylly uhkaa kaatua päälle, vaatehuoneeseen ei uskalla mennä ilman kiipeilyvarusteita ja tiskipöydällä on vielä toissapäiväisetkin leipälautaset. Ikkunalaudalla on sulassa sovussa niin keittokirjat, kissanlelut, yrttiviljelmät kuin pariton villasukka. Mutta meillä asuu onnellinen, rauhallinen ja rakastava ilmapiiri. Kukaan ei purnaa toisen tekemisistä, lapsen kaverit viihtyvät meillä illasta toiseen ja kotiin on hyvä tulla. Verhoissa alkaa olla paksu pölykerros, mutta ulkona paistaa aurinko. Meillä keskitytään nauramiseen, syömiseen, nauttimiseen ja hauskojen asioiden tekemiseen sen sijaan että entisen itseni lailla kiillottaisin vessanpönttöä hammasharjalla. Meille on avoimet ovet apua tarvitseville ja viime viikolla luonamme majoittui ystäväni pienen poikansa kanssa. Heillä on kotonaan mielenterveysongelmista kärsivä mies ja ystäväni oli onnellinen saadessaan olla turvallisessa kodissa hetken aikaa. On hienoa, jos kotona on siistiä ja kaikki tavarat paikoillaan mutta kaikkein tärkeintä on se, että omassa kodissa on jokaisella hyvä olla!”

Jos teilläkin on jo kaikki kupit likaisina, niin ei auta kuin sukeltaa Huonon Äidin verkkokauppaan ja tilata uusi muki. Lämmintä juomaa siemaillessa on rentouttavampaa katsella auringonvalossa tanssivia pölyhiutaleita.

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 14 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Hunsvotti Peruuta vastaus

14 vastausta artikkeliin “Sotkuinen koti voi olla oikein hyvä koti”

  • Siru sanoo:

    Siivousintoilija sisustuskodista, täysin samaa mieltä. En tajua tätä vastakkainasettelua. Kaiken lisäksi kun laittaa tavarat paikalleen ja opettaa tämän lapsilleenkin pienestä pitäen, pääsee itsekin helpommalla ja hups, koti näyttää siistiltä vaikka villakoiria välillä vilisisikin kaappien alla. (Ja on meilläkin leikit välillä levällään päivä- muttei viikkotolkulla). Itse en voi myös käsittää esimerkiksi likaista vessaa (enkä puhtaalla todellakaan tarkoita hammasharjapuunattua vaan oikeasti törkyistä) tai vaikkapa likaista jääkaappia. Hyhhyh.

    Summa summarum, kun tavarat pitää suurin piirtein järjestyksessä, ei normaaliin viikkosiivoukseen mene kuin noin tunti. Ja voidaan silti olla ja elää onnellisena lämminhenkisessä ilmapiirissä.

  • Siivousintoilija sisustuslehtikodista sanoo:

    Kirjoitus osui ja upposi. Vähän ärsyttikin joten hinkutin keittiön tasoa vähän rivakammin ja sain sormeeni haavan. Minulla lienee sisustuslehtikoti, sehän nähdään pian lehdessäkin. Täydellisenä. Oikeassa elämässä sitä se ei ole. Meillä on sotkuista, legoja, pölyä ja rähmäkäpälän jälkiä lasipinnoilla. Kyllä, ahdistun niistä ja siivoan joka päivä useita tunteja. Siivous jäsentää omia ajatuksiani ja voin paremmin. Siivous on minulle terapiaa, ihan kuin juoksu jollekkin tai lukeminen toiselle. Joku nauttii sienestyksestä ja joku uppoaa kirjaansa. Mikäpä minä olisin heitä moittimaan…oletpa huono äiti kun metsässä pörräät ja itseäsi sivistät. Et varmana ehdi lasten kanssa olla ollenkaan! Mutta annappa olla jos koti on kaunis ja puhdas ja tavarat kaapissakin tiptop, tässä on jotain hämärää. Totta että lapsiperheessä täydellisyys vaatii jo jotain, se vaatii uskoakseni äärimmäisen hyvin siisteyteen opetettuja lapsia, pientä tavaramäärää ja järjestelmällisyyttä tai sitten paksua lompakkoa jolla palkata siivoojan tai sitten vaan aikaa siihen siivoamiseen. Se on mun aikaa, älkää viekö vaan sallikaa. Ihmetelkää mutta älkää tuomitko. Minäkään en välitä onko teillä sotkuista, en nyrpistä nenääni. Se olkoon teidän oma juttu, en sorki teidän muurahaispesäänne.

    • toinen melkeen samanlainen sanoo:

      täällä toinen äiti joka tykkää siivouksesta ja siitä että on siistiä, on paljon mukavampi herätä aamulla kun ei likaiset astiat odottele aamulla valmiina. nautin siivouksesta,mutta ei se vie yhtään enempää minun aikaani lapsiltani pois, minulla on 4 lasta ja jokaiselle on riittänyt hyvin aikaa. ei puhdas koti aina meinaa outoa tapausta eikä niinkään vähemmän puhdaskaan koti. Jokainen elää tavallaan josta itse tykkää. 🙂

  • Hané sanoo:

    Mahtava kirjoitus! Ihanaa, että rakastetaan ennemmin kuin siivotaan 🙂

  • Uusperheellinen sanoo:

    Näitä teidän kommentteja lukiessa tulee mieleen, että kuinka paljon ne siivousvimmaiset oikein puunaa, kun täällä porukat sanoo ottavansa iisisti ja siivoavat kuitenkin vähintään kerran viikossa? Pelottavaa, jos se on teidän mielestänne tosi vähän. Ehkä siinä tapauksessa, jos viikon aikana ei mitään tehdä, se voi ollakin. Muuten tahti on mielestäni aika kova. Meillä siivotaan keskimäärin joka toinen viikko varsinaisesti ja pientä siistimistä päivittäin, jos jaksetaan. Ja omasta mielestäni siivoan tosi paljon. Ainakin triplamäärän siihen nähden, mitä lapsettomana. Huh.

  • neljänäiti sanoo:

    Meillä perhetyöntekijä teki lastensuojeluilmoituksen , kun oli kuulemma liian sotkuista 🙁 Myönnän , ettei kaikki ole tip top , mutta en tiennyt , että se olisi vaarallista kuitenkaan.

  • 3 poikaa ja koira. Ainiin, +mies sanoo:

    Tämä kirjoitus osuisi juuri sopivaan aikaan minun silmiin. Olen ihan hullu siivousfriikki. Ja se raivostuttaa!
    Minua ei haittaa muiden
    kodeissa vieraillessasi epäjärjestys yms. Olen kateellinen että jotkut pystyy olla välittämättä tiskivuorista, kenkä ja vaatekaaoksesta, pölystä, koiran karvoista.
    Tällä viikolla totesin jo että mun pitää päästä johonkin siivousterapiaan 😀 Eikä edes naurattanut.

  • Dito sanoo:

    6.lapsen äitinä oon oppinut että talo elää tavallaan ja vieraat tulee ajallaan..en välitä siitä vaikka talo ois räjähdys pisteessä jos sisällä on lämmintä ja ruuat ja sängyt löytyy…eikä kukaan viellä oo neillä valittanut..en jaksa siivota kuin kerran viikossa isoimmat pölyt pois…ja meillä kyllä ollaan onnellisia..t.Dito

  • Kovaakka sanoo:

    Onnekseen Huono äiti ei asu Porin seudulla, niin kuin en minäkään, gottsaimaidank. Satakunnan poliisi puuttuisi heti asiaan, sillä onhan se epäilyttävää, jos koti ei ole tiptop. Varsinkin, jos perheessä on neljä pientä lasta ja karriääriä tekevä mies. Siitä sukeutisi osa Ulvilan murhamysteeriä.

  • Hunsvotti sanoo:

    Ihanaa että joku muukin!
    Eilen olisi pitänyt imuroida ja hinkata vessanpönttö.
    Sen sijaan oton pojan kainaloon ja katottiin yhdessä piirrettyjä. Meillä on prioriteetit näin, jollain toisella asiat tehdään toisin. Onko väliä kunhan kaikki ovat onnellisia? Minulle on ihan sama mitä muut sanovat, jos häiritsee niin voi ottaa imurin omaan käteen tai jättää kyläilyn väliin jos niikseen on.

  • Hunsvottimamma sanoo:

    Muistatteko kun hiljattain otsikoissa oli ruotsalaisäidin facebook-sivu joka oli tehty vastalauseena sisustuslehtien täydellisille kodeille? Henkilökohtaisesti järkytyin suomalaisnaisten kommenteista ko. juttuun liittyen: ”Tuollahan on järkyttävän paskaista!” jne… Mikä meitä naisia vaivaa? Miksi me kytätään miten siistiä kullakin on? Ja juorutaan jonkun epäjärjestyksestä pitkin ystäväpiiriä? ”Oletko käynyt Sallan luona, miten siellä voikin olla aina niin sotkuista…?” Anopit ja äidit omalta osaltaan pahentavat tilannetta, he ovat aivan eri ajan lapsia, heidän aikanaan ei vielä lapsia kuljetettu joka ilta harrastuksiin tai harrastettu itse muuta kuin sitä kodin puunaamista. Lapset tekivät itse läksynsä ja siihen meni aikaa vartti, nykyään läksyissäkin menee ainakin tunti ja vanhempien on osallistuttava niiden tekemiseen tai ainakin tarkistettava ne. Eikä tavaraa kodeissa ollut puoliakaan siitä mitä nykyään. Annettaisiin jo olla. Kotinsa kullakin. Kunhan lapsista huolta pidetään.

  • Uusperheen emo sanoo:

    Kiitos postauksestasi!
    Meillä on 5+ henkinen perhe ja asumme mukavasti huvikummussamme. Itselläni hieman samanlainen tarina – elämä on ollut suorittamista ja hulluna siivoamista, kunnes elämässä tapahtui tarpeeksi, seinä tuli vastaan ja jouduin asettamaan elämäni lautaselle poimien siitä ne tärkeimmät vitamiinit purtavaksi.
    Nykypäivänä imuroin kerran viikkoon, pyyhin pölyt kaksi kertaa kuussa ja saan hepulit kahdesti vuodessa, jolloin siivoan ylimääräiset koriste-esineet ym. aarteet johonkin miljoona-laatikkoon. Nämä laatikot käydään (ehkä) kerran kolmessa vuodessa läpi.
    Itselleni on kuitenkin tärkeää – oman hyvinvoinnin vuoksi – se, että keittiö ja vessa ovat suht siistejä.
    Tuohon perhekokonaisuuteen plussan loi se, että meilläkin on teinien ystäviä usein vino pino. Viime viikonlopuksi perheemme koko kasvoi 11:een henkeen ja hyvin mahduttiin koheltamaan 😀