Sit mie romahin!
Kun kalakauppias sanoi, että kyllähän sinä nyt madesopan osaat keittää, olisi pitänyt vaan sanoa, etten osaa keittää pakastekalasoppaakaan. Niinpä se madesoppa johti romahukseen:
Edellisen kerran tein kalasoppaa kokonaisesta kalasta tasan 15 vuotta sitten. Siinä kävi sillä lailla, että kalasoppa jotenkin kuohui yli ja kala perkeineen valui ympäri ämpäri köökkiä. Silloin päätin ettei tätä lajia ikinä enää koskaan, kunnes tänään menin jotenkin sekaisin ja päätin yrittää uudestaan kokonaisen kalan keittämistä.
No, pistin mateen kattilaan ja kattilaan kannen. Ja no joo, menin someen tietty. Yhtäkkiä hellalta alkoi kuulua suunnatonta sihinää ja niin vaan kävi, että kattilasta ikään kuin nousi semmonen medetöhnäinen vaahtopatsas, joka vyöryi 1. hellalle 2. keittiön tasolle 3. hellan alla olevaan juomalasilaatikkoon 4. hellan vieressä olevaan lusikkalaatikkoon 5. hellan alla olevaan lautaslaatikkoon 6. lattialle 7. jalkalistan väliin. Se siivo oli aivan järjetön!! Ja mikä parasta, lapset huusi kuorossa, ettei ne todellakaan syö tota ruokaa, koska ”Äiti, sä keität jotain boooaaaaaaaa!!! ” Siinä kohtaa oli ihan turha yrittää väittää, että kattilaan jäänyt desi olisi ollut turskaa.
Ja sit mie romahin. Ja päätin, ettei mateet oo yhtään mua varten. Kenelle mä yritin esittää, että olisin joku hyvä kokki? Ihan pimeetä!
Ystävä, joka tuli raivaamaan sotkuja tokaisi: Mä niin odotan Huonon Äidin kokkiohjelmaa. No, sitä voidaan joutua odottamaan vielä hetki kumminkin. Siihen asti pesen uudestaan mateen hajua mun Muumilautasista.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Näin pitkän linjan elämäntapakalastajana saanen vinkata että ylistämäsi sitruunan mehu hävittää aika mukavasti limalorttien löyhkän. Ja siihen puuhaan riittää ihan sellainen siciliana-puteli, aitoa tavaraa ei kandee törsätä käsi/lautaus/lasi/lusikkahuuhteluun.
Näin juuri, kalapuikot on tosiäidin kalaruokaa!
Ehdottomasti haluan lisää elävästä elämästä!!!