Huono Äiti sai avautumisen:

”Sisareni on erittäin hyvätuloinen ja kaikeksi onnekseen hän on myös löytänyt erittäin hyvätuloisen miehen. Meidän sisarusten välinen tuloero näkyy kaikessa. Hän matkustelee, minä en, hän ei tiedä mitä maitotölkki maksaa, minä todella tiedän, hän ostaa koko ajan uusia vaatteita, minä en. Olemme molemmat töissä, minä matalapalkka-alalla. Minulla ei ole puolisoa jakamassa kuluja. Molemmilla on ruuhkavuodet, minulla sen lisäksi niukkuusvuodet.

 

 

Kun näin hänen tuoksutikkunsa vessassa, minulla alkoi mennä yli hilseen. En voi enää ymmärtää, miksei hän yhtään jaa hyväonnisuuttaan sisarensa kanssa. Itselläni on sellainen ajatus, että haluan antaa toisille vähästäkin. En halua kuulostaa katkeralta akalta, mutta onko se oikein, että toinen tienaa sikana ja toinen ei mitään. Tuoksutikkujen hinnalla voisin mennä vaikka hakemaan puolen viikon ruoat ruokakaupasta, mutten sitä toki hänelle noin aio sanoa. Olisi kiva, jos hän harkitsisi asiaa ihan itse.

Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta tai millaista kohtelua olette saaneet esimerkiksi kavereiltanne, joilla on enemmän rahaa kuin teillä?”

Nimim. Se köyhempi sisko Ps. Nyt kun sulle tuli kumminkin tahto avautua, tee se tästä linkistä https://www.huonoaiti.fi/avaudu-tasta/

Kommentin voit jättää alempana

 

4 v ”En ikinä huoli mitään ALEsta tai ihme halpaa”

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 38 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Sinivukko Peruuta vastaus

38 vastausta artikkeliin “Sisareni tuhlaa tuoksutikkuihin enemmän kuin minä ruokaan”

  • Krisse sanoo:

    Ei voi moittia toista katkeruudesta, kun se on ihmisessä sisäsyntyistä. Harvassa on ne laupiaat jotka eivät ole yhdestäkään asiasta katkeria.

    Mutta onneksi siihen voi hieman itsekkin vaikuttaa. Ehkä systerillä ei mene yhtä hyvin jossain toisessa asiassa missä toinen puolestaan loistaa paremmin.

    Ja ei, parempituloisella systerillä ei ole velvollisuutta auttaa pienituloista vaikka mukavaa varmasti olisikin.

    Itselläni auttamisenhalu vähenee jos sitä aletaan odottamaan automaationa.

  • Kiitos elämästä sanoo:

    Kaikesta sitä voi ollakin kateellinen. En kyllä jaksa miettiä sisaruksieni varallisuutta, oli tikkuja tahi ei. Avautujalle kirjoitan seuraavan reseptin: mieti joka ilta asioita, joista olet kiitollinen ja viikon päästä pidä Kiitos ilta. Ajan oloon helpottaa…

  • Neppis sanoo:

    No jotenkin outo kirjoitus. Jokainen meistä itse valitsee työnsä ja saa palkkaa sen mukaan. En mä voi olettaa että mun veli joka on korkeasti kouluttanut itsensä ja tienaa hyvin et hän antaisi mulle kaikenlaista sen takia et mä tienaan vähemmän.

    Ei ole velvoitetta antaa toisille mitään. Se antaa kuka kokee antamisen halua ja on todennäköisesti iloinen antaessaan. Ite tykkään antaa toisille pieniä lahjoja vaikka mun tulot on olemattomat. Mutta se on mun valinta. Ei kukaan voi vaatia mua antamaan. On outoa nää ihmiset jotka olis muka omien valintojen takia etuoikeutettuja saamaan toisilta lahjuksia. Ei se minusta niin mene.

  • Nimetön sanoo:

    Varallisuus ja sen jakautuminen perheen sisällä on hankalia juttuja. Monilta sisaruksilta menee perintöriidoissa puhevälit.

  • 1/7 sanoo:

    Sinä joka sanot että samassa kodissa kasvaneilla on samat lähtökohdat – taidat olla ainoa lapsi tai muuten vaan yltäkylläisyydessä rypenyt. Yksinkertaisesti tyhmäksihän ei ketään saa sanoa. Ymmärrystä sulle!

  • Katkeruus ei auta mitään sanoo:

    Kuulostat todella katkeralta. Palataanpa lähtöruutuun. Teillä on sama koti ollut lapsena ilmeisesti, joten lähtötilanne on sama. Mitä olet tehnyt eri tavalla kuin siskosi koska hänellä talous kunnossa ja sinulla ei? Sairauksia mitä tulee ei voi valita mutta työpaikkoja ja koulutuksia voi.

  • Aina löytyy suvusta yksi siivellä eläjä sanoo:

    Ei sinun siskolla ole velvollisuus elättää sinua.

  • Pikkusisko sanoo:

    Olen nuorin sisaruksistani ja meitä on kolme. Sisko joka on vanhin ja asui kaksi vuotta Espanjanssa puolisonsa kanssa, tarjosi minulle ja veljelleni lennot sinne että tultaisiin käymään. Minä tartuin tarjoukseen ja kävin siellä äidin kanssa. Sisko maksoi myös hienon illallisen ravintolassa, mutta tosiaankaan en mitään näistä ole odottanut. Sisko, veli ja äiti on tarpeen mukaan lainannut rahaa mutta olen heti kuin mahdollista maksanut takaisin.

    Nykyisin olen jaloillani ja tienaan ihan hyvin, ja minulla on myös puoliso jolla on vakkari työpaikka ja sisko päätyi eroamaan. Sisaruksilla on säästöjä mutta itse kirin jo kiinni, sillä puolison kanssa menee kulutkin puoliksi. Itse olen lainaillut nyt parhaalle kaverilleni rahaa joka taistelee niukan rahatilanteen kanssa ja muistan sen ajan hyvin, ja olen todella kiitollinen siitä kun minua aikanaan autettiin. Välillä olen tarjonnut myös bussiliput tänne ja illanvieton. Ystäväni on myös todella kiitollinen ja olen välillä toppuutellut rahojen takasin maksamisessa että ei sillä niin kiirettä ole 🙂

    Eli välillä tarjoamme, lainaamme tarvittaessa rahaa mutta odotetaan että se maksetaan takaisin. Ikinä ei oleteta että toinen olisi velvollinen auttamaan vaan olemme avusta aina kiitollisia. Hyväksikäyttöä ei esiinny. Toinen on ansainnut varallisuutensa omilla valinnoilla ja työllä.

  • Teflon mutsi sanoo:

    Suomalaisilla ei ole sitä kulttuuria lähtökohtaisesti että yksi hyvätuloinen elättää koko perheen ja suvun. Yleensä on täysin totta että ”köyhä antaa vähästään, mutta rikas ei paljostaan”. Me oman perheen kesken autamme toisiamme taloudellisesti sen minkä voimme jos on tiukkaa. Omat sisarukset tienaa kutakuinkin samanverran kuin minä. Itselläni olisi ollut mahdollisuus nuorena valita se tie että olisin nyt parempi palkkaisissa töissä eikä tarvitsisi joka euroa laskea. Mieheni ja hänen sisaret puolisoineen ovat korkeasti koulutettuja, säästeliäitä ja kaikintavoin ”kadehttavia”. Mieheni tienaa myös hyvin. Olen heille kateellinen, mutta kun tajusin että se on hyödytöntä niin oivalsin että miksen ottaisi mallia? Ei minua kukaan kieltänyt kouluttautumasta ja olemasta säästeliäs. Ei se aikuisenakaan ole mahdotonta valita uutta suuntaa ja uusia toimintatapoja. Tiedän ettei se perheellisenä ole helppoa, mutta ei mahdotontakaan. Kateus on sellaista myrkkyä että siitä kannattaa pyrkiä eroon. Se vain kuluttaa ihmisen henkisesti rikki.

  • Sinivukko sanoo:

    Minä ostan lahjoja pikkusiskolleni joka elää niukkuudessa. Annan myös välillä rahaa hänelle itsensä hemmotteluun. En pystyisi nauttimaan yleellisyyksistä ilman siskoa j iloitsen kun voin antaa hänelle hyvän mielen. Hän sitten vastavuoroisesti auttelee vanhempiamme jotka asuvat samalla paikkakunnalla. Minulla on pidempi matka ajaa kotikylään jos iäkkäät vanhemmat tarvitsevat nopeasti apua. Tämä toimii meillä.

  • Rakkaat sisarukset sanoo:

    Outo ajatus että sisarukset olisivat jotenkin velvollisia huolehtimaan siitä, että köyhemmät sisarukset saisivat saman elintason. Minulla on itseäni heikommin tienaavia sisaruksia ja myös itseäni paremmassa taloudellisessa asemassa olevia sisaruksia. Itse tarjoan mielelläni lounaan tms. silloin kun nähdään ja toisella on tiukkaa, olen myös jeesannut muutamia kertoja esim. lainaamalla rahaa vuokraan tms. jos on ollut tiukka tilanne. En itsekään kieriskele rahassa, mutta autan mielelläni perhettä jos vaan pystyn. Tiedän että sisaruksillani on iso kynnys pyytää taloudellista apua, joten silloin on kiperä tilanne jos apua pyytävät. Itse en ikipäivänä kuitenkaan olettaisi, että varakkaammilla sisaruksillani olisi mitään velvollisuutta antaa minulle mitään, mutta hekin ovat kuitenkin tarjoutuneet maksamaan jotain konserttilippuja tms. kun ovat tienneet, että mulla on tiukempaa ja heillä on ollut varaa. Tuntuisi kuitenkin oudolta ajatella, että koska yhdellä sisaruksista on vaikka vene, niin kyllähän hänen pitää muillekin ostaa… tms.

  • mirkkis sanoo:

    Mun siskoni ostaa lahjoja mun lapsille, vaikka en pysty vastaavasti muistamaan. Kesällä vei syömään ja tarjosi ruuat, nyt talvella vei minut leffaan ja maksoi liput. Kaikki tämä koska halusi tehdä niin. Olen todella kiitollinen ja arvostan saamaani hyvää. Itse koitan autella muuten jos voin.

  • Nimetön sanoo:

    Yhteisöllisyys on kadonnut. Sukulaiset eivät enää tue toisiaan. Edesmennyt vanha täti suvussamme muisteli, miten sota- ja pula-aikana suku piti yhtä ja yhdessä pärjättiin. Omasta jaettiin ja toisista huolehdittiin eikä ainoastaan taloudellisesti.

    Ihmisten selviäminen evoluution kulussa on perustunut juuri keskinäiseen yhteistyöhön. Yksin kukaan ei olisi selvinnyt.

    Mielenkiintoista nähdä, jos ilmastonmuutos muuttaa oloja ja aiheuttaa sotia ja kansanvaelluksia, miten tilanteessa käy. Tuolloin yhteiskunnalliset järjestelmät eivät välttämätyä toimi.

  • Nimetön sanoo:

    Minulla ja sisarellani on myös ero tuloissa.
    Olen tarjonnut hänelle teatterireisuja, konsertteja ja risteilyjä.
    Hänellä puolestaan on laaja sosiaalinen verkosto ja yhteyksiä kaikkiin sukulaisiin.
    Hän tarjoaa näitä kontakteja, kun järjestämme sukujuhlia tms. Tulee kitaristi soittamaan tai muuta ohjelmaa. Molemminpuolisuus toimii.

  • Terveen keskituloisen köyhä ja vammainen sisko sanoo:

    Ite vähän samassa tilanteessa, tosin olen pienituloinen, tahtomattani vain osa-aikatyössä, ja sisko ”vain” keskituloinen. Kyllähän siinä välillä kateus leimahtaa, kun sisko syö usein ulkona ja matkustelee, kun taas itellä ei hirveästi siihen mahdollisuutta ole, varsinkin, kun itsellä on rasitteena vielä kroonisen sairauden tuomat lisäkulut. Mutta ei se ole siskoni vika, eikä se ole minulta pois, että hänellä on enemmän mahdollisuuksia kaikkeen kivaan, vaikka joskus kateellisena siltä tuntuukin. En usko sanontaan ”jokainen on oman onnensa seppä” tai siihen, että kaikilla olisi mukamas samat mahdollisuudet, sillä on meitä vammaisia ja kroonisesti sairaita, jotka ovat saaneet huonommat kortit jo syntymässään eikä niistä ole lääketieteellisesti mahdollista päästä eroon, mutta se ei tarkoita, että he, joilla on käynyt parempi tuuri geenilotossa, eivät saisi nauttia omasta elämästään. Ei edes silloin, kun kyseessä on huono-osaisemman oma sisarus.