Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Elämä on hyvää silloin kun istut sohvalla rennosti lämmin juoma kädessä, katsot ikkunasta kuinka lumihiutaleet leijailevat alas maahan ja huomaat ettei ole mitään pelättävää. Se on hyvää, kun olet onnellinen, vaikka rahat on vähissä, eksä koittaa aiheuttaa pahaa mieltä, eksän nyksä vainoaa ja sosiaalitoimen kanssa käydään paljon keskustelua tulevasta. Ennen näiden vaikeuksien edessä olin paniikissa, yksin ja hermoraunio. Huusin kun hermostuin ja en nukkunut. Nyt tilanne on toinen, eksäni ei voi vaikuttaa minuun enää niin.

Tarina on valitettavan yleinen muillekkin, lapsuus on ollut huono, tuleva kumppani on väkivaltainen ja alkoholisoitunut, ei osaa ottaa apua vastaan ja on menossa kohti tuhoa. Olen ollut epätoivoinen, olen koittanut tappaa itseni, kun olen miettinyt, että lapsilleni on parempi ilman minua. Kun vedin yliannostuksen lääkkeitä eksä seisoi vieressä ja sanoi ”kuolisit nyt vaan pois”. Lapseni olivat vieressä ja kauhuissaan. Kuoleman kaipuu sai alkunsa lapsuudestani kun tunsin etten ole arvokas, alkoholisti isä joka hakkasi, maanisdepressiivinen äitini, joka ei koskaan halannut. En syytä enää heitä, he olivat vain olosuhteiden uhreja.

Lasteni isä oli hurmaava, rakastuin nopeasti ja olimme erottamattomat. Kaikkien silmissä hän oli hyvä mies. Muutimme yhteen, ensin oli normaalia ottaa alkoholia viikonloppuisin, mutta ajan kanssa siitä tuli minulle huono olo ja ahdisti. Kaikki alkoi pienillä asioilla, ensin hän tölvi minua, vähätteli kaikessa ja antoi ymmärtää että hän on maailmani keskipiste ja minä en ole mitään ilman häntä. Kun en sallinut jatkuvaa juomista, rajoitin, ja hän alkoi väkivaltaiseksi. Minä muistan jokaisen teon, jokaisen lyönnin. Kaikki tapahtui kun hän oli humalassa ja ajattelin, että minä olin se syypää, koska rajoitin häntä ja olin vihainen.

Kuva Leon Biss. Ylin kuva Karim Manjra.

Annoin kaiken anteeksi. Menimme jopa naimisiin. Hääyönä hän melkein tappoi minut, en tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Kai olisi ollut liian noloa erota ja lähteä. Mutta huomasin olevani raskaana ja olin nuori. Ajattelin, että kyllä tämä vielä muuttuu. Ei muuttunut. Hän eristi minut kavereistani ja kaikki sukulaiseni kääntyivät minua vastaan. Se tapahtui salakavalasti. Hän oli mustasukkainen vauvallemme. Hän katosi juomaan moneksi päiväksi. Jäin yksin. Kun halusin erota, hän teki kaikkensa etten voinut lähteä. Hän tuhosi uudet suhteeni ja pysyi lähellä. En päässyt eroon, olin limbossa. Kunnes eräänä päivänä soitin sosiaalitoimelle ja pyysin, että nyt tulkaa auttamaan, tai tämä päättyy huonosti. He tulivat ja ottivat meidät perhekuntoutukseen. Ehtona oli, että jos tahdon lapset pitää, en olisi lasten isän kanssa enää. Se oli paras päivä ikinä. Sain elää ensimäistä kertaa. Pääsin terapiaan ja toipumaan.

Löysin nykyisen mieheni joka otti meidät avosylin vastaan. Ihanan ihmisen, joka teki meille kodin ja rakastaa joka päivä. Toki, eksä tekee kaikkensa, että elämässä olisi hankaluuksia, laittoi uuden naisensa vainoamaan ja uhkailee kaikenlaisella. Mutta nyt en ole yksin, minulla on perhe ja saan apua viranomaisilta. On myös ystäviä, ja sukulaisetkin ovat rinnallani. Minun ääneni kuuluu.

Halusin kirjoittaa tämän ulos itsestäni sillä nyt olen valmis puhumaan, olen paranemassa vasta. Törmään paljon muihin, joilla on sama kaltainen kertomus. Heille tahdon sanoa, olet ihana, tärkeä, rakas ihminen. Sinä et ole vastuussa kumppanin käytöksestä. Jos joku sanoo ”miksi et lähtenyt ajoissa”, älä välitä, parempi myöhään kuin milloinkaan. Jos mietit lähtemistä niin hae apua siihen, sillä se ei ole helppoa yksin ja olet todennäköisesti rikki nyt. Älä pelkää kun apua tarjotaan, vaikka se ahdistaa, niin usko, ei sinua viranomaiset tahdo satuttaa. Minä tiedän sen epäluulon, siitä pitää päästää irti. Anna itsellesi mahdollisuus istua joku päivä sohvalla ja katsoa ikkunasta satavaa lunta ja olla onnellinen. Me kaikki teemme virheitä, mutta en koe elämäni olleen virhe. Ilman kaikkea tätä pahaa mitä tapahtui, en olisi saanut tätä nykyistä elämääni, se oli kaiken sen kivun ja surun arvoista.”

Nimim. Inna

Sinulle, joka elät väkivaltaisessa suhteessa, hae apua:

– Hätätilanteessa soita 112!!

– Turvakotien yhteystiedot löydät täältä. Turvakotiin voit mennä taksilla, vaikka joutuisit lähtemään ilman rahaa.

– Nollalinjan puhelinpäivystys on ilmainen auttava puhelin, jonne voit soittaa mihin kellonaikaan tahansa, vuoden jokaisena päivänä. Nollalinja auttaa naisia, jotka ovat kokeneet henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallan uhkaa sekä kaikkia, jotka ovat kokeneet henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallan uhkaa läheisessä ihmissuhteessaan. P. 080 005 005.

– Maria Akatemian Avoin linja on valtakunnallinen puhelinpäivystys naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. Avoin linja päivystää numerossa 09 7562 2260 tiistaisin ja torstaisin klo 16-18 ja perjantaisin klo 12-14.

– Tietoa lähisuhdeväkivallasta Rikosuhripäivystyksen sivuilla.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Äiti 74 Peruuta vastaus

Yksi vastaus artikkeliin “Sinulle, joka elät väkivaltaisessa suhteessa: olet ihana, tärkeä, rakas ihminen. Hae Apua.”

  • Äiti 74 sanoo:

    Tyypillinen narsisti. Tuhoaa kaiken ympärillään, saa puhuttua asiat päälaelleen. Onneksi lähdit!