Shrek on jättihitti!

Helsingin Kaupunginteatterin Shrek on erittäin hyvä esitys koko perheelle. Se on hauska, se on taianomainen, se saa hyvälle tuulelle ja siinä on sanoma. Esitys on hieno todiste siitä, että Suomessa tehdään kansainvälisen tason musikaalia. 

Shrekin sanoma on selvä: kaunis ei ole välttämättä nätti ja rumuus ei ihmistä pilaa. Erilaisuus on rikkaus ja siitä voi löytyä myös rakkaus, kun ihan ensin hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.

Shrekin juoni on lyhykäisyydessään seuraava: Shrek on vihreä jätti, joka on loppumattomasti saanut kuulla olevansa hirveä ja erilainen. Hän asuu suolla omassa yksinäisyydessään, kunnes erilaiset satuhahmot pakenevat hänen mailleen. Shrek lähtee vapauttamaan maitaan jälleen takaisin itselleen varsin omintakeiselta lordi Farquaadilta. Reissussa Shrek tapaa prinsessa Fionan ja rakkaus syttyy. Menkää itse katsomaan, miten se loppuu!

Helsingin Kaupunginteatterin Shrek on illan verran laatua, viihdettä ja ammattitaitoa. Ensi-illassa Shrekiä esitti Petrus Kähkönen. Hänen hyvä-ääninen laulunsa ”Suuri kirkas maailma” kaivaa esiin juuri Shrekin hahmon olemuksen: suuri kirkas maailma on muille, ei vihreälle örkille, jota kaikki ovat katsoneet aina kieroon. Petrus Kähkösen Shrek on hyvin inhimillinen, jopa syvällinen.

Anna-Maija Tuokko on erittäin moni-ilmeinen Fiona. Hän on eittämättä upeaääninen laulaja, hyvä tanssija, mutta hän on selvästi myös koomikko. Anna-Maija Tuokko toi Fionan prinsessarooliin hyvän annoksen nautittavaa komediaa erittäin raikkaalla tavalla.

Matti Leinon aasi oli loistava hyväntuulen lähettiläs ja muistutti ehkä eniten hahmoaan animaatiossa. Hänen notkeasta esityksestään tuli moneen kertaan mieleen Eddie Murphy, joka oli elokuvan aasin äänenä.

Antti Timosen esittämä lordi Farquaad ottaa näyttämön valtaan erittäin intensiivisesti siitä huolimatta, että lordi on esitettävä polvillaan seisten. Polvillaan seisten onnistuu näköjään moni sellainen asia, jota tämän kirjoittajalta ei onnistu edes tasajaloin. Antti Timosen Farquaadissa on sopiva annos mielipuolisuutta ja jälleen laulu soi upeasti.

Esityksestä jäi mieleen monta erityistä nautintoa: lohikäärme Raili Raitalan järisyttävän upea ääni ja lohikäärmeen taitavat nukettajat, surumielinen Pinocchio, joka halusi niin aidosti olla oikea poika, hyvät yhteislaulut, lavastus, pienet hiiret ja erittäin moni muu asia. On turhauttavaa nostaa esiin joitakin, koska ei voi mainita kaikkia – sillä kaikki pitäisi mainita. Shrek on kokonaisuus, joka on erittäin onnistunut. Katsojalle tulee pala kurkkuun monta kertaa siksi, että joku osaa työnsä niin hyvin.

Lapsikatsoja nauroi eniten pieruhuumorille, väsähti ihan pikkuisen ennen loppua kello 21, piti erittäin paljon näkemästään ja eniten Shrekistä. Suosittelen tätä yli eskari-ikäisille lapsille ja eritoten heidän aikuisilleen. Tekee hyvää nähdä hyvä esitys.  Lakkaa seuraavan aamun työpalaverisulkeiset kummasti päätä pakottamasta!

Esityksen lisätiedot Helsingin Kaupunginteatteri. 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.