Erosta selviäminen kestää joidenkin arvioiden mukaan puolet siitä ajasta, jonka pari vietti yhdessä. Joidenkin arvioiden mukaan eron jälkeen on tehtävä yhden kerran yksin kaikki na asiat, jotka ennen tehtiin yhdessä, sitten helpottaa.

”Ero parisuhteesta hiipi elämääni jo muutama kuukausi sitten,ja viikko sitten ero konkretisoitui toden teolla, kun muutin yhteisestä omistusasunnosta pois. Luulin että Ajatustyö on jo tehty mutta kas,tänään pakkasin lapset autoon ja suuntasimme tuttuun ostoshelvettiin, ikeaan.
Vein lapset (mainio keksintö muuten) leikkihuoneeseen ja suuntasin yksin osastoille. Siellä aikani hortoiltuani tajusin että jotain  olennaista puuttuu,nimittäin se selän takana huokaileva mies.

Entisessä elämässä koristetyyny osastolla se mies olisi repinyt jo pelihousunsa ja nyt sain vain sivusta seurata niitä tuskailevia ja ” ihan kivaa” mutisevia ukkokultia. Kuitenkin,valaisinosastolla huomasin että tätä toista osapuolta olisi kaivattu,enhän minä yksinkertainen nainen ymmärrä pistotulpista mitään,saati niiden asennuksesta.

Ostokseni maksettua iski se haikeus ,olen nyt yksin,hoidan yksin lapset ja sen sinisen kassin autoon.Hatunnosto teille tuskaisille Miehille!”

Nimim. Yksin

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle anneli Peruuta vastaus

4 vastausta artikkeliin “Se ensimmäinen kerta eron jälkeen”

  • K.E. sanoo:

    Pakko nyt sanoa, että niin monesta asiasta voi luopua. Jos heittäytyy sille avuttomuuden moodille, niin aivan varmasti tulee ongelmia eteen! Itse erosin, kun lapsonen 3,5v. Ei ollut autoa eikä rahaa, opiskelin. Tein siinä sivussa töitä, juoksin jalkaisin kaupat ja vein lapsen hoitoon, käytin koiran jne. Remppasin kämppäni ja entisöin vanhoja huonekaluja. Tilalla oli rauha ja vapaus, hyvä mieli omista onnistumisista.
    Kuuntelen hymyssäsuin naisten ongelmia, miten ei voi jotain asioita tehdä…olen luopunut paljosta eron aikana, mutta nyt minulla on 19-vuotias poika, joka kunnioittaa minua ja sitä, mitä tein yhteisen elomme aikana, meidän pienen perheen eteen. Nauramme maha kippuralla samoille asioille ja suunnittelemme yhteistä etelän keikkaa. Opiskelemme molemmat, eri paikkakunnilla, kaikki on mennyt hyvin -meillä.
    Ei ole ollut aina helppoa, on ollut sairautta ja huolia. Mutta asiat järjestyy aina, ihan aina!
    Vaikka erosta on jo 15 vuotta, silti kuulen kommentteja ”toiselta puolelta” miten olen onnistunut (lue:epäonnistunut) äitinä jne.
    Mutta minulle se suurin saavutus hymyilee edessäni ja sanoo ”Sinäkin olet Äiti minulle rakas ja kunnioitan sitä, kuinka autat minua ja tuet.”

    Nyt naiset asennetta ja iloa elämään <3

  • tiina. sanoo:

    11 vuotta kimpassa, 4 vuotta erossa. Ehkä 1-1,5 v sitten helpotti oikeasti ja nyt on elämä tasaantunut niin, että voin todeta meidän olevan enemmän ystäviä kuin ex-pariskunta. Paljon se noita haikeushetkiä, itkua, iloa ja hämmennystä matkan varrella aiheuttanut. Matkalla ylivoimaisesti pahin kohta oli kun poliklinikkakäynnille ilmoittautuessani varmistettiin tietoja ja ihan yllättäen kysyttiin lähiomaista. Kun siihen ilmoitti muuttuneita tietoja, tuli sellaiset todellisen luopumisen kyyneleet. Emme olleetkaan enää ne toistemme läheiset. Toki tuota ennen vuoden aikana oli purettu yhteisen elämän yhteenkietoutuneita juuria vaikka kuinka monessa asiassa, mutta tuo kirpaisi ylivoimaisesti eniten.

    • anneli sanoo:

      Ero n. 50 vuoden yhdessäolon jälkeen (46 v aviota + kihloissaolo ja seurustelu). Täytän tänä vuonna 65 eli kun olen selvinnyt erosta 25 vuoden päästä, olen 90 vee – taidan kasvaa jo joriininjuurta siinä vaiheessa. Ajattelin selvitä vähän aikaisemmin, nyt hyvällä alulla – kesä ihan kynnyksellä ja ihania asioita elämässä. Parempi myöhään kun ei ollenkaan!

  • ajnamarik sanoo:

    kyllä pelottaa kaikki ne ekat kerrat,juuri eronnut,vasta shokissa. Ne tunteet mitä nousee.Ja niiden tunteiden ollessa olemassa,mikään uusi suhde ei voisi edes toimia.Joten ehkäpä sitten odotan kiltisti 3 vuotta sitä parantumista