Siihen kannattaa kiinnittää huomiota kun valitsee puolisoa. Kuuntele, miten toinen syö, ja mieti, pystytkö kuuntelemaan samaa mässytystä joka päivä kymmenien vuosien ajan?

Ärsyttävät mässytysäänet kiukuttavat monia. Mutta joitain ne häiritsevät toden teolla. Siis niin paljon, että syövien ihmisten seurassa oleminen voi olla jopa mahdotonta.

Maiskautukset ja mässytys voivat saada aikaan voimakasta raivon tunnetta, ahdistusta, sydämentykytyksiä ja huonoa oloa. Tällöin tilaa kutsutaan misofoniaksi. Usein syömisen äänet aiheuttavat nimenomaan raivoa, joka voi jopa purkautua väkivaltana.

Ääni aiheuttaa kehossa reaktion, joka on todellinen. Kyse ei ole siis siitä, että kuulija ”ei tykkää” äänestä tai hänellä on ”pinna kireällä”. Tilasta voi oppia pois terapian avulla. Monilla misofoniasta kärsivillä on taustallaan jokin trauma.

Misofonia voi vaikeuttaa jokapäiväistä elämää ja ihmisssuhteita todella paljon. Ärsytystä voi helpottaa soittamalla taustamusiikkia tai radion avulla. On myös hyvä, että lähiympäristö tietää oireista ja uskoo ne todellisiksi. Ääniherkkä leimataan helposti hankalaksi nipottajaksi, vaikka oireet ovat todellisia ja kärsimystä aiheuttavia.

Ja tietysti kaikkien hyviin tapoihin kuuluu syödä ilman ylenpalttista mässyttelyä, kärsi lähipiirissä joku misofoniasta tai ei!

Lähde.

P.S.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle misomies Peruuta vastaus

6 vastausta artikkeliin “Saavatko syömisen äänet sinutkin raivon partaalle?”

  • Äääähhh... sanoo:

    No mässytysäänet ovat jotenkin helppoja, koska on ihan ok pyytää nätisti toista syömään suljetuin huulin. Mutta kun ärsyttää KAIKKI syömisäänet. Sitten kun vielä omistaa hyvän kuulon. Ei voi oikein sanoa, että lopettakaa syöminen, eikä voi aina istua ruokapöydässä kuulokkeet korvilla. Pitää vaan kärsiä. Onneksi en tunne ketään, joka söisi koko ajan.

  • Kärsitty on sanoo:

    Olen jo 52-vuotias ja misofoniasta aloin kärsimään murrosiän loppuvaiheessa. Se taisi laueta isäni maneerista, hänellä nimittäin oli tapana ”kirnuta” räkäänsä jotakuinkin koko valveilla olon ajan. Jossain vaiheessa ärsyynnyin ruoka suussa puhuvien ihmisten mökellyksestä ja pikkuhiljaa hiipi mukaan myös nämä korostetut syömisäänet. Nykyisin ärsyynnyn myös yllättävistä ja voimakkaista pamahduksista/ oven lyönneistä tms. Erityisen äkkiä ärsyynnyn ihmisiin, joilla on jokin tietty itseään toistava ja ääntä aiheuttava kaavamainen käyttäytymismalli… Kyllä tämän vaivan kanssa juuri pärjää, kun pysyttelee enimmäkseen omillaan. Toivottavasti kuolen nk. pystyyn, ettei tarvitse kuunnella sänkyyn sidottuna viimeiset kymmenen vuotta vierustoverin kurnutusta.

  • Yliherkkäkö sanoo:

    Jaoin työhuoneen rouskuttajan kanssa. Hän söi koko ajan, yleensä jotain pahanhajuista purtavaa. En pystynyt keskittymään työhöni kun korvissa rutisi ja nenässä haisi. Lisäksi han jätti työhuoneen oven aina auki vaikka pyysin häntä sulkemaan sen. Lisäksi hän soitti jotain kuvottavaa musiikkia puhelimellaan ja käytti minun laataajaa vieden sen joskus jopa mukanaan. Onneksi hänen tehtäviään supistettiin niin hän lähti ja meni pureskelemaan johonkin muualle. Pelasti siis henkensä😂.

  • miso sanoo:

    Itse misofoniaa ”sairastavana” kiinnostaisi tietää, millä perustellaan se, että pois voi oppia terapialla ja monella on trauma takana. En ole näihin törmännyt, eikä misofonialla oikeastaan ole mitään parannuskeinoa (vaikka olen itsekin kyllä saanut apua ahdistuksen käsittelyyn terapiasta). Muuten asiallinen, vaikkakin tiivis, artikkeli.

    • Virve sanoo:

      Jäin miettimään samoja asioita. Olen itsekin työstänyt misofoniaa terapiassa enkä muista terapeutin lupailleen, että siitä pääsisi eroon. Altistuminen ei ole auttanut, ja altistumista on tullut puolisoni puolelta jatkuvalla syötöllä. Olen oppinut tarkkailemaan omia kehollisia reaktioita ja yllättynyt siitä kuinka voimakkaita ne ovat, äänet voivat pahimmillaan aiheuttaa voimakkaan ahdistuneisuuden.

    • misomies sanoo:

      Kärsin itsekin misofoniasta ja lähimmäiseni tietysti siinä sivussa, varsinkin yksi lapsistani joutuu välillä ahdistukseni ja raivoni kohteeksi. Jostain syystä misofonia halutaan usein, kuten tässäkin artikkelissa, määrittää psykiatriseksi vaivaksi. Kyseessä on kuitenkin enemmän häiriö siinä, miten aivot tulkitsevat ääniä. Tällä hetkellä vaivaan ei ole parannusta mutta tietyillä tavoilla vaivaa voi helpottaa. Tiedostaminen on tärkeintä – minun ahdistukseni ja raivoni ei johdu tuosta ihmisestä vaan minun omasta vaivastani. Joskus tunteet ottavat vallan ennen kuin ehdin järkeilemään ja tulee sanottua jotain, mikä saa kaikki varomaan jopa hengitystä. En voi siis vaikuttaa paljoakaan siihen, mitä tunnen mutta voin vaikuttaa siihen, ettei minun misofonia vaivaa lähimmäisiäni. Tietyllä tavalla tämä hoitaa myös minua, koska huono omatunto on aivan valtava tuollaisen purkauksen jälkeen.