Suurinta osaa, jos ei ihan kaikkia, vanhempia tässä maailmassa yhdistää yksi tunne; epävarmuus siitä että osaako kasvattaa lapsen “oikein”. Eri suunnilta tulee jatkuvalla syötöllä uudistuvaa faktaa parhaasta mahdollisesta tavasta toimia, vaikka uhmaikäisen kiukkukohtauksen kanssa, tai lapsen terveellisen ravinnon suunnittelussa.

Esimerkiksi vielä kymmenen vuotta sitten jäähypenkki oli kovassa käytössä ja ylistetty työkalu kasvatuksessa, nykyään törmätään tietoon että ehkä se onkin aika kamala hylkäyskokemus pienelle mielelle.

Toisinaan itse kullekin tulee kai valvottuja öitä koska miettii tekikö tässä nyt oikean päätöksen lapsen kannalta. Oli kyse sitten uusperheen yhteenmuutosta tai viikon ruokalista valinnoista. Kun siitäkin voi tulla paha mieli että tänään on riisiä tarjolla vaikka nuudeleita tekisi mieli.

Sitten kun tulee kysymykseen rajat ja rakkaus ja näiden yhdistäminen, niin kuka osaa sanoa mikä on oikea tapa toimia? Saako lasta komentaa ja saako olla hyväksymättä huonoa käytöstä?

Ärtynyt saukko

Kuva Jason Hafso.

Nimimerkki Samat säännöt kaikille lähetti Avaudu tästä -lomakkeen kautta keskustelunavauksen:

Olen miettinyt pidemmän aikaa erästä asiaa. Nimittäin sitä saako huonosti käyttäytyvää lasta komentaa? Kärsiikö ystävyys- tai sukulaissuhteet? Puhumattakaan tuntemattomasta lapsesta/nuoresta? Aina sanotaan, että ei tuomita ihmistä vaan tekoja. Osaako ihmiset kuitenkaan erottaa tätä toisista? Tuleeko aina tunne, että kasvatustani arvostellaan?

Ainakin uusperheessä tälle törmäyskurssille pääsee kunnolla. Komentelevat äitipuolet lie pahimpia mitä maa päällään kantaa. Pitääkö sitten vain sietää ja kestää, ettei vain loukkaa ketään?

Miksi naiset loukkaantuvat niin paljon miehiä herkemmin? Monesti miehet tuomitaan välinpitämättömiksi, mutta entä jos miehet ovatkin rennompia ja reilumpia? Ei tietenkään aina, mutta paljon enemmän kuin naiset ajattelee. Kun keskusteluyhteyttä ei ole jää vain omat (väärät) tulkinnat.”

On sanottu, että uusperhe joka sanoo ettei heillä ole koskaan mitään ristiriitoja, valehtelee. Kärjistettyä ehkäpä, mutta voisi siellä olla jotain faktaakin pohjalla? Kun halutaan yhdistää kahden vuosien ajan eri suuntiin matkanneiden laivojen reitti yhdeksi, vaatii laivojen kääntäminen aikaa ja törmäyksiltäkään ei voi välttyä.

Sign that says please stay on the path

Kuva Mark Duffel.

Joskus uuden perheen uudet säännöt nostattavat halun kapinoida, ja kapina voi näyttäytyä huonona käytöksenä, kiukutteluna ja konflikteina, kotona tai koulussa. Lapsen mieli näkee helposti tilanteen myös niin, että kaikki paha mieli on nyt vanhemman uuden puolison syytä, lapsi on esimerkiksi orjatyöhön pakotettu Tuhkimo ja Ilkeä Äitipuoli on pahantahtoinen sortaja. Vaikka tilanne voisi toisesta kulmasta katsottuna näyttää siltä että pyydetään tekemään oma osansa tasapuolisesti jaetuista kotitöistä, jotta kaikilla olisi hyvä olla kotona.

Joskus kiukuttelu säännöistä voi olla pientä napinaa, ja joskus se voi olla totaalinen yhteistyöstä kieltäytyminen. Saako näissä tilanteissa komentaa vaikka kyseessä olisikin puolison lapsi? Saako sanoa että vaikka en olekaan sinun äitisi niin olen tässä perheessä aikuinen jota sinunkin tulee totella? Saako teiniltä ottaa puhelimen pois siihen asti että oma huone siivotaan ja läksyt on tehty?

Tasa-arvoinen kohtelu ja kaikkien huomioon ottaminen sekä uusperheen että ydinperheenkin sääntöjä laatiessa olisi ideaalinen tilanne, mutta jopa täyssisarusten välisten temperamenttierojen kanssa luoviessa tämä voi olla haastavaa, saati sitten kun kyseessä on kahden eri perheen sääntöjen yhdistäminen. Lisäksi muistetaan että itsenäistyvän ja kehittyvän lapsen tehtävä on myös jossain vaiheessa kyseenalaistaa laaditut säännöt ja niiden tarpeellisuus.

Kuva Zhen Hu. 

Miksi perhettä perustaessa, tai uusperhettä muodostaessa, ei taianomaisesti tipahda pöydälle ohjekirja jossa on ratkaisut kaikkiin mahdollisiin konfliktitilanteisiin? Kuka sellaisen kirjoittaisi?

Kuinka teillä puututaan lapsen tai nuoren huonoon käytökseen? Kerro meille kommenteissa.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle 🤨 Peruuta vastaus

4 vastausta artikkeliin “Saako lasta komentaa?”

  • Nimetön sanoo:

    Minulla on erittäin herkkä lapsi, jota kannattaa (jotta siis saa parhaan lopputuloksen) kasvattaa erittäin hellästi, kauniisti ja selittämällä asioita. En todellakaan arvosta, jos joku tulee ”kasvattamaan” minun lastani. No toisaalta eipä sillä, minun lastani ei juuri ole tarvinnut ulkopuolisten kasvattaa, koska olen hoitanut sen homman ihan itse. Minun lapsi on jo teini, ja hän on ihan malliesimerkki siitä, että millainen nuori ihminen voi olla. Ja ei, hänestä ei olisi tullut malliesimerkkiä, jos joku olisi tullut liian monta kertaa sättimään häntä lapsena.

    Eli joo, jos joku lapsi tekee jotain, joka on vaarallista hänelle itselleen tai muille, niin puutu asiaan. Mutta jos joku lapsi on sinun mielestäsi vain ärsyttävä, niin puhu vanhemmalle. Ei sille lapselle. Koska TOIVOTTAVASTI se vanhempi osaa ratkaista tilanteen juuri oikealla tavalla.

    Maailmassa on paljon lapsia, joilla on hauras mieli. Ja heille ei todellakaan ole kasvuvaiheessa hyväksi sanoa ikävästi. Joten jos haluat puuttua, niin PUHU SILLE AIKUISELLE!!!

    Juuri vähän aikaa sitten naapuri oli mennyt sanomaan minun lapselleni, että miksi hän haukuttaa meidän koiraa aina rappukäytävässä. Ensinnäkin, minun lapsi ei haukuta koiraa yhtään missään. Minun lapsi on meidän perheestä kaikista paras meidän reaktiivisen koiran kanssa. Jos joku on haukuttanut sitä koiraa, niin se on ollut minun mies. Koska jostain ihmeen syystä hän vaan ei ole niin hyvä eläinten kanssa, vaikka niistä niin kovin tykkääkin. Koska lapsi on herkkä, hän ei osannut vaikeassa tilanteessa puolustaa itseään. Sen sijaan hänelle jäi vain paha mieli, eikä hän enää halua, että muut meistä käyttää koiria ulkona, koska muiden kanssa meidän koira saattaa haukkua. Ikävä kyllä hän ei tiennyt, että kuka sen oli sanonut. Jos tietäisi, niin menisin kyllä keskustelemaan asiasta.

    Joten ei. Älkää puuttuuko toisten lasten kasvatukseen, jos ette ole ihan sata varmoja, että tiedätte, mitä teette. Puhukaa niille vanhemmille!!!

  • Loos sanoo:

    Meillä pieniä lapsia komentavat ja ohjaavat kaikki aikuiset. Isompien kanssa vastuu on enemmän biologisella vanhemmalla. Yhteisessä kodissa asuvilla ja siellä käyvillä on kuitenkin pääsääntöisesti samat säännöt kaikilla.

  • E sanoo:

    Saa ja pitää komentaa, mutta lapsen oma biologinen vanhempi on se päättävä elin jolle asiat viime kädessä viedään, eli se joka päättää seurauksista.

    • 🤨 sanoo:

      Mun huushollissa on mun säännöt ja niistä pidetään kiinni,meillä 9henk.uusperhe.Lapset molemmilta tosin asuu kanssamme kokoajan.