Kunhan on terve, sitä me hoemme. Ihan sama onko tyttö vai poika, kunhan on terve! Lause on ärsyttävä kahdellakin tapaa: ensinnäkin lapset eivät ole aina terveitä syntyessään tai muuten, eikä sairas lapsi ole mitenkään huonompi lapsi, ja toiseksi, monille sukupuolella on väliä.

Sitä ei vaan saa sanoa ääneen. Varsinkaan ei saa sanoa sitä, että olisi halunnut toista sukupuolta olevan lapsen kuin sai. Jostain syystä tietyn sukupuolen toivominen on tabu. Pitäisi olla tyytyväinen että ylipäätään saa lapsia! Ahnetta ja itsekästä toivoa sukupuolta! Niin sitä kai ajatellaan.

Jos saa vain toista sukupuolta olevia lapsia, voi tuntea todella voimakasta surua tai pettymystä. Tunteesta tekee raskaamman se, että sitä ei voi oikein myöntää kenellekään. Osa pystyy ehkä kertomaan ystävilleen tai vanhemmilleen, mutta missään tapauksessa ei voi puistoissa tai perhekerhoissa avoimesti huudella, että kylläpä pännii ja satuttaa se, että minulla on vain poikia vaikka olen aina halunnut tyttöjä.

Helposti sitä paheksuu omiakin ajatuksiaan. Kyllä minkä tahansa sukupuoliseen lapseen voi tuntea ihan samanlaista läheisyyttä. Ei tyttö välttämättä ole äidille läheisempi kuin poika. Eikä sukupuoli kerro sitä, millaisia vaatteita lapsi haluaa pitää ja minkälaisista asioista hän nauttii.

Pojasta ei välttämättä saa pelikaveria. Tyttöä ei ehkä kiinnostakaan vaatteet. Lapsen sukupuoli ei kerro sitä, onko kyseessä hiljainen ja rauhallinen tapaus vai villikko. Tavallaan ei siis ole mitään järkeä toivoa tyttöä tai poikaa. Ennemmin kannattaisi toivoa tietynlaista lasta, vaikka totta kai sekin on vain toive. Lapsi on aina oma persoonansa, ja sellainen kuin nyt sattuu olemaan.

Mutta saahan sitä siitä huolimatta toivoa. Vaikka toive ei perustukaan mihinkään muuhun kuin oletuksiin ja stereotypioihin, ei siitä tarvitse syyllisyyttä tuntea. Toiset meistä haluavat tyttöjä, toiset poikia, toiset mitä vaan, ja se on ihan ok. Ei se toive vähennä syntyneen lapsen kokemaa rakkautta, edes silloin kun vanhempi tarvitsee hieman aikaa totuttautuakseen siihen ajatukseen, että sieltä tulikin jotain muuta kuin toivoi.

P.S. Tällaisia valheita me kerromme itsellemme…

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Hennis Peruuta vastaus

12 vastausta artikkeliin “Saako lapsen sukupuoleen pettyä?”

  • Molemmat löytyy sanoo:

    Saa toivoa minusta. Ja onko ihme jos ihan vaihtelun vuoksi toivoo vaikka poikaa jos ensimmäinen tai parikin on tyttöjä. Tai päinvastoin. Itsellä tilanne että on molemmat. Kaksi lasta. Tyttö ja poika. Sisaruksillani kummallakin kolme poikaa. Itsekin ajattelin että kun esikoisen oli poika niin toinen luultavasti myös. Olin pitänyt asiaa jotenkin selvänä. Mietin että olisi tyttö kivaa vaihtelua, mutta toivoa en osannut. Aivan mahtavia molemmat. Lisää ei tule. Harrastavat kamppailulajeja. Tyttö on kaikkea muuta kuin perinteinen prinsessa. Just sopiva meidän perheeseen. Itse kun en ole koskaan kasvattanut tyttöä tai poikaa. Olen kasvattanut lapsia. Tunnen olevani hyvin onnekas, että tällainen tuuri kävi.

  • Väärä tuli sanoo:

    Kyllä se näkyy miten iloisia lähipiiri ja isä oli pojasta. Isompi, tyttö jäänyt vähemmälle huomiolle ja huomaa sen kyllä itsekin, eihän se tyhmä ole.
    Hirveän surullista. Minä toivoin tervettä lasta molempien kohdalla kun suvussa paljon kaikkea.. Jotenkin sitä itse tiesi jo melko aikaisessa vaiheessa kumpi siellä on.

    Itsekin olen saanut kuulla vanhemmaltani että poikaa toivottiin kovasti. Se näkyi minun elämässä. Ja sama ihminen minulle sanoi aina:”ei ole väliä kumpi syntyy, kunhan on terve”. Vaikka pojasta hänkin enemmän pitää. Miksi lie hokee tuollaisia kun ei tarkoita sitä oikeasti. Varmaan vain tapa sanoa…

    Uskon että lopulta jokaisen puheessa livahtaa se toive lapsen kuullen ja se saa lapselle tunteen että ei ole sitä mitä vanhemmat toivoi ja halusi. Siksi nämä toiveet on minusta surullisia.

  • Minä sanoo:

    ”Pojasta ei välttämättä saa pelikaveria. Tyttöä ei ehkä kiinnostakaan vaatteet.”

    On ärsyttävän stereotypista olettaa että tiettyä sukupuolta haluttaisiin vain stereotypisten piirteiden vuoksi.

    Maailma on erilainen eri sukupuolille. Poikien kiusaaminen menee helposti väkivaltaan, tytöillä on suurempi seksuaalisen hyväksikäytön riski. Tekniikan alalle suuntautuva nainen ei ole enää ihmeellinen, kampaajaksi haluava poika on ja siitä päätellään heti seksuaalista suuntautumista. Rekkanainen on usein mielikuvissa rekkalesbo. Näitä riittää.

    Tytöt joutuvat kipuilemaan hormonitoiminnan ja gynekologisten ongelmien vuoksi, koska niitä ei nykypäivän terveydenhuollossa vieläkään tunneta ja hoideta. Pojilla on suurempi syrjäytymisen riski. Nämäkään eivät ole ”oletuksia”, vaan tilastollisia faktoja.

    Jos ei haluta että syntyvistä lapsista ajatellan stereotypisesti, voisi myös miettiä kannattaako vanhempien ajatusmaailmasta ajatella noin stereotypisesti. Syitä sukupuolen toivomiseen on laidasta laitaan.

  • Minttu sanoo:

    Saa toivoa. Mutta kuinka sitten käsitellä se, kun lapsen sukupuoli onkin just se toinen kuin mitä on toivonut.
    Itselläni ei ole ollut toivetta ja olen todella onnellinen kaikista 3 tyttärestäni.
    Toisin on appiukon laita, hän ei tullut 3 lastamme edes sairaalaan katsomaan vaikka ei olisi ollut edes matkasta kiinni. Mutta muutamaa kuukautta aikaisemmin syntynyttä mieheni sisaruksen poikavauvaa kiirehti heti katsomaan. Ja valitettavasti tätä pojan suosimista hänen puheessaan kuulee jatkuvasti. Pitäisi kuulemma ottaa huumorilla, mutta en pysty ottamaan huumorilla tyttöjen ja naisten väheksyntää. En tiedä miten hän ne jutut tarkoittaa, mutta kenenkään väheksyminen ei ole asia, josta uudestaan ja uudestaan tehdään huumoria.

  • Nimetön sanoo:

    Minä todellakin halusin tytön ja onneksi sellaisen sain 😅 En yhtään olisi halunnut olla pojan äiti. Kaikki pojissa on minulle jotenkin vastenmielistä. Toki olen elämäni aikana tavannut myös ihania poikalapsia, mutta en silti olisi halunnut sellaista itselleni. Sanonkin aina, että tykkään pojista vasta siinä vaiheessa, kun niistä kasvaa miehiä 😏

  • Marjatta sanoo:

    Kyllähän se on niin, kun naiset sanovat syvällä rintaäänellä, että ihan sama kumpi, niin miehet toivovat poikaa kuitenkin. Katsokaahan ympärillenne lapsiperheitä. Jos on kaksilapsinen perhe, tyttö ja poika, niin lapsiluku jää siihen. Kolmilapsisessa perheessä, jos kaksi ensimmäistä on tyttöä , niin yritetään kolmanneksi poikaa. Mutta jos on kaksi poikaa alkuun, niin perhe jää kaksilapsiseksi.

  • Lapsia on sanoo:

    Se tuntui aikanaan pahalta, kun kuuli, että oli väärää sukupuolta. Kuulin aikuiskeskustelun ”Hyvinhän se isä on tohon likkaan kiintyny, vaikka sillon ku tuo synty, isä sano..Tuli ny mikä tuli, mutta seuraava on si poika” No olen perheen keskimmäinen. Äidillä oli jo tyttö, niin kai isä siks halus poikaa. Sai molemmat, mut en mä kuulunu koskaan mihinkään.. Äidillä oli tyttö, isällä oli poika.. Vain toiselle mummulle olin rakas, mut nähtiin äärettömän harvoin 🙁
    Ja paha kyllä, kolmen tytön äitinä, synnärillä neljännestä sanoin ”Mut mähän saan vaan tyttöjä, tää ei voi olla mun” Ja siitä seuras synnytyksen jälkeinen masennus (onneks kohtuu lievä) vaik sitä tokaisua ei kuullut muut, ku kätilö ja minä..ja se vastasyntynyt ihana pojanpallero..niin tunsin suurta syyllisyyttä sukupuolirasismiin sortumisesta..

  • Ellu sanoo:

    Kyllä minä toivon, että saisin vielä joskus yhden pienen pojan ja yhden tytön. Oli sr pinnallista tai ei. Ainakin olen hieman kateellinen kavereille, joilla on kaksi lasta ja molemmat eri sukupuolta. Itse kun en tiedä tulenko koskaan edes toista saamaan.

    Uskoinhan esikoisenkin aikaan vahvasti odottavani tyttöä, mutta kun meille poikaa povattiin, suli sydämeni heti sille ajatukselle, että ihanaa saada poika! Luonto on jännä juttu, että vaikka aluksi pettyisikin, hormonit veivät ainakin tämän äidin aivan mennessään! Enkä ikimaailmassa vaihtaisi tuota meidän herkkää, empaattista, pinkistä pitävää poikaamme yhteenkään tyttöön – kuten en olisi tyttöä ikinä vaihtanut poikaan.

    • Hymysuu sanoo:

      Just niin!! Yhteenkään tyttöön en olis vaihtanut ihanaa lastani, vaikka lievästi petyin, kun syntyi… Isä oli ainut, kuka itki salissa, ja tietenkin tämä rakas lapsi. 💙Poika on huipputyyppi, nyt jo armeijassa.

  • Hennis sanoo:

    Saahan aina toivoa, mutta tässäkin asiassa kun asettaa itselleen suuret odotukset ja toiveet tippuu korkealta jos ne eivät täytykään. Näissäkin toiveissa lapsen sukupuolesta ajatusmaailmaa ohjaa voimakkaasti omat kokemukset toisesta sukupuolesta ja se että ei osaa olla tytön/pojan kanssa luontevasti, tai osaa ”poikien/tyttöjen” leikkejä. Toiveissa kannattaa olla realistinen koska 50% todennäköisyydellä syntyvä lapsi on jompaakumpaa sukupuolta, ja aina on tosiaan se 50% mahdollisuus että sukupuoli on ”väärä”. Toivon mukaan se kun lapsi on ” väärää” sukupuolta ei vähennä rakkautta lapseen tai aiheuta sitä että vanhempi on katkera lapselle kun ei ollut tyttö/poika.

    • Hennis sanoo:

      Ja mitä näitä tekstejä on viime aikoina tullut luettua niin tyyli on muuttunut pinnalliseksi.