”Milloin lasta saa kieltää leikkimästä toisen kanssa? Olenko todella paska äiti ja vielä paskempi vieras nainen jos vihellän pelin poikki?

Viikoittain lapseni tulee koulusta selkeästi surullisena, ja hän on viikoittain iltaisin itkuinen joskus kerran ja joskus viisi. Mitä pitää tehdä kun jonkun toisen lapsi on kiusaaja?

Kaksikko on tutustunut eskarissa, ja käyvät nyt neljättä luokkaa koulussa. Eskarivuonna olin superiloinen että poikani on löytänyt niin kivan kaverin. Kun koulu alkoi, kaikki muuttui.

Jostain syystä tästä toisesta lapsesta on tullut suoraan sanottuna kusipää. Hän valehtelee, manipuloi, varastaa ja kiusaa muita. Valehtelu on jo tarttunut myös minun lapseeni. Kutsuttakoon tässä minun lastani vaikkapa Antiksi ja toista lasta Olliksi.

Esimerkkitilanne 1.

Antti tuli itkien koulusta. Syytä en ensin meinannut saada selville kunnes Antti uskaltautui kertomaan että Olli oli tänään koulussa heitellyt ekaluokkalaisen reppua ja nimitellyt tätä. Antti oli yrittänyt saada Ollin lopettamaan mutta Olli oli sanonut että ”turpa kiinni Antti vai haluutko et kerron kaikille et oot kakannu housuun.” Antti ei tietenkään ole kakannut housuun sitten täytettyään kolme. Antti oli valtavan surullinen. Ei hän halua että kukaan kiusaa ketään.


Kuva Kat J. Ylin kuva Trym Nilsen.

Esimerkkitilanne 2.

Olli sai tulla meille leikkimään toiseen luokkaan asti. Hänen leikki meidän kotona loppui siihen kun lompakostani katosi 50 euroa.

Nyt Olli käskee Antin mm. sanoa minulle: ”Sä rikot mua ku Olli ei saa tulla meille”, ”Millainen äiti ei anna lapsella olla ystäviä?”, ”Ei oo Ollin vika jos sä oot kadottanut rahasi”. Nämä eivät ole Antin lauseita, vaan hän sylkee niitä suustaan kuin robotti, joka yrittää sanatarkasti muistaa sanajärjestyksen. Tällä äänenpainolla eikä sanojen painatuksella Antti ei puhu.

Esimerkkitilanne 3.

Luokalle tuli uusi oppilas, sanotaan vaikka Ville. Antti tuli hyvin toimeen Villen kanssa, mutta kertoi yllättäen, etteivät he ole enää kavereita. Syyksi paljastui että Olli oli sanonut Villelle ja Antille että jos eivät lopeta kaveeraamista, niin Olli alkaa hakkaamaan Villeä joka päivä koulussa, ja kertoo kaikille että Ville ja Antti ovat homoja. Antilla ei saa olla ketään muuta kuin Olli. Ja Antin on tehtävä mitä Olli sanoo. Olli ja Antti eivät enää leikkineet yhdessä paitsi koulussa. Koska Antin on pakko.

Ollin äiti on lääkäri ja Ollin isä on lääkäri. Eräänä päivänä Ollin äiti soittaa minulle. Äänenpaino on samanlainen kuin Ollilla ja puhesävy uhkaava. Nainen kysyy miksi en päästä Ollia meille.

Kerron, että meillä on ollut ongelmia. Kerron miten lapseni reagoi, että rahani katoavat, ja että miten Ollin käytös vaikuttaa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun äiti näistä kuulee. Näistä on käyty tekstiviestitse keskustelua. Myös lukuiset muut vanhemmat ovat olleet yhteydessä Ollin vanhempiin kiusaamisesta. Vastaus on ”ei meidän Olli”. Nainen halveksuu minua puhelimessa. Hän kertoo minun olevan kauhea äiti kun kiellän lapseltani ystävän sekä hirveä ihminen kun syrjin hänen lastaan.”

Nimim. Mitä ihmettä teen?

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Ej Peruuta vastaus

12 vastausta artikkeliin “Saako lapselta kieltää kaverin?”

  • Ej sanoo:

    Mun mielestä teidän kannattaa ehdottomasti muuttaa. En itse ainakaan haluaisi lapselleni paskaa lapsuutta, ja tuo saattaa jatkua aikuis elämään saakka. Jos ei pysty muuttaa niin soita poliisi tai sossut

  • Suski sanoo:

    Ihan todellakin voi kieltäää lapselta ”kaverin”. Onko tuollainen enää edes kaveri? Ei!
    Lapset alkaa olemaan sen ikäisiä, että pitäisi tajuta, että teoilla on seurauksia. Jos ei ole enää kavereita, se on se seuraus siitä, että ei käyttäydy kuten pitäisi.
    Toi on hyvin tyypillistä tuo ”ei meidän Olli”-käytös joiltain vanhemmilta. Yleensä hyvin urakeskeisiltä, joilla ei ole sille lapselle tarpeeksi aikaa. ”mut just ostettiin sille se uusi pleikka 800, ei kellään muulla ole, Olli on hyvä poika”. (Totakin olen työssäni kuullut, vähän kärjistettynä.).
    Katkaise välit ja kiellä lasta viettämästä aikaa hänen kanssaan. Joskus (aika useinkin) käy niin, että se manipuloiva ”kaveri” saa ne muut seuraamaan, ja siitä tulee helposti lisää kiusaajia.
    Koulukuraattoriin ottaisin myös yhteyttä, josko oma lapsesikin kaipaisi juttuseuraa vieraasta aikuisesta.
    Tsemppiä, tilanne on tosi ikävä, mutta näitä näkee alakoulussa päivittäin. Ikävä kyllä.

  • Puhalla peli poikki sanoo:

    Katkaise välit Olliin, kiellä lasta viettämästä aikaa kiusaavan lapsen kanssa. Mahdollisuuksien mukaan pyydä luokan vaihtoa. Jos vanhemmat eivät ota kuuleviin korviinsa asiaa, ei toivoa ole. Olli on myös uhri, joka oireilee, mutta sinun lapsesi tehtävä ei ole pelastaa Ollia. Kertoisin huoleni kuitenkin jollekin ulkopuoliselle aikuiselle – kuraattorille tms.

    Meidän lapsella oli elämässään ”Olli”. Sillä erotuksella että tämä lapsi oli niin taitava manipuloija, että muut aikuisetkaan eivät huomanneet mitään. Vanhempansa olivat sokeita lapsensa käytökselle. Oma lapseni oireili kaikin tavoin ja oli hyvin onneton. Sitten tuli Suuri Riita. Siihen päättyi kaikki, ja yksi kesä meni dramaattista välirikkoa surressa, mutta lapseni pääsi irti tuosta vahingollisesta suhteesta. Nyt hän on kuin eri lapsi. Valoisa, iloinen, leikkii monien kanssa eikä pohdi kaikkea manipulaattorin mielivaltaisen hyväksynnän kautta. Lapsestani tehtiin välirikossa syntipukki, mutta olkoon niin, koen että hän on voittaja kuviossa silti.

  • Kronos sanoo:

    Täältä löytyy myös kaverisuhde josta en ole innoissani. Tyttäreni tutustui uuteen tyttöön joka on naapurikaupungista, käy täällä säännöllisesti toisen vanhempansa luona. On ollut tavaroiden katoamisia ja ilmestymisiä. Uusi tyttö manipuloi uhriutumalla ja syyllistämällä. Vaikka olisi omaa rahaa niin otetaan salaa lisää. Kurkkii hivuttaen tyttäreni kaappeihin kun hän lähtee pois huoneestaan (jäi kiinni kun ei tiennyt minun olevan vastapäisessä huoneessa). On myös valehtelua ja selän takana tekemistä. Näitä asioita ei ole muiden ystävien kanssa ollut. Olen tehnyt kuitenkin selväksi, että jos sama peli jatkuu, yhdessäolo loppuu. En pidä uutta tyttöä yksin syyllisenä asioihin koska tytöt toimivat yhdessä.

  • Kumpa olisin tajunnut miten asiat oikeasti ovat sanoo:

    Neuvoisin sinua tekemään nyt kaikkesi, että lapsesi pääsisi pois ympäristöstä, jossa tämä Olli pyörii, toiseen kouluun nyt ainakin.
    Meillä oli hieman vastaavasti, sillä erotuksella, että toisen lapsen manipulointi oli niin hienovaraista, että irtiriuhtaisu ei täysin onnistunut ja tuli liian myöhään. Kyseessä oli tytöt, ja me äidit olimme lapsuudesta asti parhaita ystäviä. Tyttäreni meni ensimmäiselle luokalle eri kouluun ja sai hyviä ystäviä. Tämä toinen tyttö (sanotaanko Nelli) muutti perheineen parin vuoden kuluttua lähelle ja siirtyi samaan kouluun kuin oma lapseni. Vähitellen vanhan ystäväpiirin kyläilyt harventuivat ja tuli uusi porukka, johon tämä ystäväni lapsi kuului. Tuli vähän erikoisia juttuja, jossa Nelli opetti meidän lasta olemaan tottelemattomatta omia vanhempiaan, meitä, ja muuta erikoista, jota lapseni piti tehdä, että miellyttäisi Nelliä ”parasta kaveriaan”. Kun kysyin tytärtäni, miksei viimeisin vanha kaveri käy enää meillä, tyttö sanoi, että siitä on tullut outo. Todellisuudessa Nelli manipuloi tyttäreni kokonaan itselleen. Kutosluokan aikana opettaja sitten otti minuun yhteyttä, kertoakseen miten asiat ovat ja sovimme että tyttäreni ja Nelli laitetaan eri luokille yläasteella. Otin myös etäisyyttä omaan entiseen parhaaseen kaveriini, Nellin äitiin. Toivoin että tyttäreni löytää uusia ystäviä omalta luokaltaan, mutta niin ei käynyt. Tyttäreni itsetunto meni heikoille. Vanha porukka oli vapaa-ajalla kuvioissa. Yläaste näytti menevän kuitenkin kohtuullisen hyvin, välillä näyttäytyi jotain ihan kivoja uusiakin kavereita, mutta sitten häipyivät.
    Tyttäreni meni lukioon, tuli masennus, koulun keskeytys, psykologit, diagnoosi yms. Nyt ei tyttäreni ole enää Nellin porukan kanssa tekemisissä. Neliöllä on kaikki ”hyvin”, osa siitä porukasta on kuitenkin narkomaaneja. Oma tyttäreni ei kykene kouluun eikä työhän tällä hetkellä, mutta on avun piirissä. Toivon todella, ettei elämä ole mennyt pilalle.

  • Lapsi elää väkivaltaisessa suhteessa, AUTA häntä sanoo:

    Itselläni oli tällainen kaveri. Kaveri harjoitti henkistä väkivaltaa kuten poikasikin ”kaveri”. Aikuisella on jo vaikeuksia päästä itse tällaisesta suhteesta irti, joten mieti miten hankalaa se on lapselle. Kaverini väkivalta muuttui myös fyysiseksi, mm piti veistä kurkkuani vasten ja minun käski kuristaa häntä. Tämä tapahtui luokkaretkellä jossa nukuin yksin pienessä mökissä hänen kanssaan, apua en saanut aikuisilta. Onneksi pääsin pois kun siirryin yläasteella eri kouluun.

  • Mh sanoo:

    Pitäisi jollain konstilla saada videota lapsen käytöksestä ja toimittaa sw vanhemmille. Myös lastrnsuojeluun, jos muu ei auta

  • Oma lapsi aina tärkein sanoo:

    Itse olen kieltänyt. Totesin, että koulutöissä jolloin paikalla aikuinen valvomassa voi ja pitää tehdä yhdessä. Muuten ei mitään tekemistä toistensa kanssa kun silloin ei voi tulla ongelmia. Näin meillä ja hyvin on mennyt.

  • Saman kokenut sanoo:

    Tee lastensuojeluilmoitus, sen voi tehdä nimettömänä. Poika seövästi oireilee, kun häntä kohdellaan kaltoin kotona tai jätetään huomiotta, jolloin hakee huomiota väärillä tavoilla.

  • Nimetön sanoo:

    Kyllä lapset yleensä valitsevat seuransa ja etsivät kaltaisiaan kavereita. Meillä jos naapurustosta joku ei-kiva pyrki kylään, sanottiin, että ollaan kohta lähdössä.

    Ei kenenkään lapsen tarvi kaveerata kiusaajan tai häirikön kanssa ainakaan vapaa-aikana. Koulussa joutuu luovimaan monin tavoin, koska siellä on vähän viidakon lait.

  • Kerttu sanoo:

    Olipa kerran Kerttu ja pari vuotta vanhempi Maisa. Kerttu oli jotamain 8 Maisaan tutustuessaan. Kavereita oltiin, oli yhteisiä harrastuksia. Maisan vanhemmat oli Kertun mielestä tosi kivoja. Maisan syntyessä jo aika vanhoja, viidenkympin korvilla, Maisa ainokainen. Joka saikin käytännössä kaiken mitä halusi. Kerttu nuorempana lapsena jäi erinäiset kerrat alakynteen, ei voinut tehdä kuten hän halusi, aina tehtiin kuten Maisa halusi.

    Maisa oli väkivaltainen. Kiusasi vähän kaikkia, kavereitakin haukkui, löi ja potki jos nämä ei tehneet kuten hän halusi. Kerran ennen sählytreenejä odotettiin valmentajaa, ja pelailtiin muuten vaan. Maisa pyysi jotain, Kerttu ei halunnut sitä tehdä. Maisa heitti Kerttua pallolla silmän sisänurkkaan. Kerttu itki kunnes valmentaja tuli ja kyseli tilannetta. Kerttu kertoi, Maisa kiisti (silminnäkijöinä koko joukkue), mitään sanktiota Maisalle ei tullut.

    Kaveruussuhde oli vaikea lopettaa, asuttiin suht lähekkäin, sama koulu, sama koulumatka. Kerran Kerttu kertoi äidilleen, että tänään oli kivaa, Maisa ei edes lyönyt. Kerttu ei osannut pyytää aikuisilta apua tilanteeseen, eikä sitä tuonkaan jälkeen tullut, vaikka äiti ehkä oli huolissaan (vaan ei tarpeeksi). Joskus Maisan äiti kiitteli, kun Maisa lähti Kertun kanssa esim. hiihtämään. Tällaiset hetket auttoi jaksamaan.

    Tätä niinkutsuttua ystävyyttä kesti kunnes Maisa meni yläasteelle. Kaveruus loppui siihen, Kerttu lie ollut äkkiä liian nuori ja tyhmä.

    Kummallisenkin tasapainoinen siihen vuosien kiusaamiseen nähden Kertusta on tullut. Maisasta ei tiedä enää mitään, ei haluakaan. Toki on hyvin helposti ulkopuolisuuden tunteita ja perhana kun kaverisuhteita on vaikea ylläpitää. Mutta Kerttu selvisi. Olisi vain ollut kiitollinen, jos joku aikuinen olisi auttanut, katkaissut välit.

    Pelasta lapsesi. Sinä voit tehdä sen. Sinun ei tarvitse välittää toisen äidin eikä kiusaajan tunteista, sinun lapsesi on tärkein. Auta häntä.

    • Nimetön sanoo:

      Ei poikasi tarvitse olla kaveri kiusaajalle. Hän voisi yrittää kertoa kaverilleen, ettei hyväksy hänen käytöstään eikä siksi voi olla ystävä. Etkä sinä ole enää selitysvelvollinen hänen vanhemmilleen, kun kerran olet kantasi heille selväksi tehnyt. Tästä kiusaajat ystävänä on se yksi surullinen tarina, joten on vain hyvä, että poikasi osaa pitää puolensa eikä suostu tällaiseen ns. manipulointiin.