Saako ammattilainen hermostua lapseen?
Kuka tuntee yli-ihmisiä, jotka eivät koskaan hermostu mihinkään? Sellaisia pitäisi löytää päiväkoteihin hoitohenkilöiksi!
Lapsi painaa vanhemman nappeja kotona, seurauksena kova mekkala. Sama lapsi painaa aikuisen nappeja päivähoidossa…pitäisikö vain hymyillä lauhkeana lampaana vai korottaa ääntä pari pykälää. Tiukkojen asioiden äärellä on postia laittanut nimimerkki Mietteliäs äiti.
”Minulla palaa käämit lasten kanssa. Sorrun karjumaan ja oikein pahan päivän sattuessa napautan nyrkillä pöytää, jotta yleinen kaaos kotona tai paha tappelu saadaan laantumaan. Pyydän myös aina anteeksi käytöstäni ja muutenkin opiskelen jatkuvasti parempana esikuvana olemista. Aina se ei onnistu, koska olen vain ihminen.
Olen ehkä kuitenkin yllättynyt, huvittavaa sinänsä, että myös ammattimaiset lastenhoitajat ovat vain ihmisiä. Ja olen pohtinut, että riittääkö se, vai pitäisikö heidän kuitenkin olla niitä yli-ihmisiä. Ammatinvalintakysymys, mitäs läksit? Heillehän maksetaankin siitä, ja lisäksi kyseessä on hoitosuhde, joten lasten pöllöä käytöstä ei tarvitsisi ottaa henkilökohtaisesti. Minua kuitenkin on paljon mietityttänyt, varmasti vaiettukin asia, eli miten päivähoidon ammattilaiset käsittelevät turhautumistaan ja miten he voivat sanoittaa tunteensa, jos selvästi eivät pidä jostakin ryhmänsä lapsesta.
Meillä on 2-vuotias temperamenttinen tyttö, joka kyllä osaa ilmoittaa oman mielipiteensä uhmaikäisen tasolle sopivasti. Ääntä ei säästellä, ja muutenkin hän tykkää höpöttää jatkuvasti. Se ei ole silti mielestäni riittävä syy alkaa pitämään häntä silmätikkuna ja hankalana tapauksena. Olen päivähoidon aloituksesta alkaen kuullut kuinka vaikeita lepohetket ovat olleet, kun tyttö pölisee itsekseen. Häntä joutuu usein kuulemma pitelemään väkisin sylissä, jotta rauhoittuisi. Minulla itselläni on aika joustavat työajat ja pyrin hakemaan tyttäreni mahdollisimman ajoissa iltapäivällä. Tämä aiheuttaa sen jännityksen, että myöskään hoitohenkilökunta ei osaa varautua tulemiseeni, ja rehellisesti sanottuna muutaman kerran on ollut helvetti valloillaan. Tiedän vanhempien lapsieni kokemuksella, että useamman taaperon pakkaaminen kumivarustukseen ei ole helpoimmasta päästä, mutta se huutaminen ja uhkailu mikä kaikuu eteisessä on aika hurjaa kuultavaa. Kerran satuin paikalle kun tytärtäni vedettiin jalasta takaisin pukupisteelle, useamman kerran hänelle on huudettu naama punaisena päin näköä ja viimeksi satuin astumaan kulman takaa kun lastani laitettiin ruotuun ravistamalla häntä hartioista.
Miten nämä asiat voi ottaa puheeksi henkilökunnan kanssa? Heillä on usein selitys, että tilanne on sen vaatinut tai on ollut niin hankala päivä kaiken kaikkiaan. Minusta kyseessä on keinottomuus ja ammattitaidon puute, jos täytyy turvautua lievään väkivaltaan ja huutamiseen. Sehän on se oma käytösmallini, se viimeinen oljenkorsi kun peli on jo menetetty, enkä keksi mitään muutakaan. Silti odotan rakentavampaa käyttäytymistä pedagogisen koulutuksen saaneilta ammattilaisilta. He ovat pitkän päivän lasten kanssa, aikuisen mallina ja jos he saavat mekkaloida miten mieli tekee, niin minkä mallin lapset saavat?
Onko kukaan muu törmännyt päivähoitohenkilökunnan rajuihin otteisiin, tai mikäli olet itse alalla, niin olisi mielenkiintoista kuulla kuinka kohtaat negatiiviset tunteesi tiettyjä hoitolapsiasi kohtaan. Koska fakta on, että kaikki ovat ihmisiä, mutta mikä on inhimillistä käytöstä lasten kanssa työskennellessä.”
Aikuisen vastuu on olla pienen puolella
Miten väkivaltaiseksi tullaan?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 20 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle M Peruuta vastaus
20 vastausta artikkeliin “Saako ammattilainen hermostua lapseen?”
Uusimmat artikkelit
On lapsia, kenestä ei pidä samalla tavalla kuin joistain muista. Omalla kohdallani nämä on yleensä sellaisia lapsia, ketä ei ole kotona jaksettu kasvattaa. Heille on annettu kaikki periksi ja vanhemmat tuovat heidät hoitoon, koska eivät jaksa itsekään näitä ”pikkuhirviöitä” esim uuden vauvan syntyessä tms.
En siltikään retuuta tai huuda naama punaisena näille lapsille, vaikka mielessäni kyllä saatan miettiä että voi luoja miten ärsyttävä lapsi. Ja toki yritän opettaa rajoja välillä tiukemminkin, joka onkin aikamoinen urakka, ja sekavakin lapselle, koska rajat unohtuu samantien kun äiti tai isi tulee hakemaan. Yleensä kyllä enemmän ärsyttää nämä avuttomat tyhmätkin vanhemmat, jotka eivät edes jaksa opetella kasvattamaan lastaan kuin tämö lapsi, joka hänkin oikeasti on vain uhri.
Tekeepä mieleni kommentoida. Olen lastentarhanope eli siis varhaiskasvatuksen ammattilainen. Ja KYLLÄ! mekin olemme ”vain ihmisiä” mutta… On päivänselvää että työpaikalla tulee toimia ja käyttäytyä ammatillisesti. Se ei kuitenkaan mielestäni tarkoita sitä että tunteet täytyisi kuolettaa. Vastuu on meillä siinä kuinka reagoimme ja ilmaisemme tunteitamme työpaikalla.
Jos lapsi käyttäytyy huonosti eli mm. puhuu sopimattomia, satuttaa muita tai tuhoaa tavaroita, on jopa velvollisuus suuttua hänelle mutta ei omista , aikuisen hermostuksen lähtökohdista vaan viestittämään lapselle väärin toimimista ja mielellään vielä ohjata oikeaan suuntaan.
Eli ei todellakaan pidä antaa omien tunteiden johtaa reagoimistaan ja toimintaa kun on työpaikalla. MUTTA kun niille tunteille ei kuitenkaan aina voi mitään niin tulee olla mahdollisuus ja lupakin työyhteisössä päästellä höyryjä ja purkaa mieltään ja poistua takavasemmalle ilman että lapset tai vanhemmat joutuvat kuvatunlaista tilannetta todistamaan.
Tekstini kuulostaa aika ihanteelliselta vai mitä?
Mutta tiedän tasan mistä kirjoitan. Minulla on työvuosia takana 37 ja Tavoitteenani on ollut tehdä tätä työtä niin läpinäkyvästi että kuka tahansa voisi sitä seurata.
Enpä tiedä vastasiko tämä yhtään kysyjän kysymyksiin mutta tällaisia ajatuksia heräsi.
Kannattaa jutella henkilöstön ja johtajan kanssa. Itse olen huono lto ja eilen tein juuri nämä kaikki asiat, huusin, retuutin ja vedin jalasta. Ja mikään ei oikeuta siihen vaikka tekosyitä riittää (parkkipaikalle karkaaminen ja toisen lapsen kuristaminen & raapiminen). Nyt mietin miten pääsisin eroon tästä ahdistuksesta, miten voisin olla ensi viikolla se turvallinen aikuinen ja ammattilainen. En tiedä, syyllisyys, juttelu/kirjoittelu, julkinen paheksunta ja omien tekojen arviointi ainakin keinoina. Osaisipa jäädä sairaslomalle, kun on sen tarpeessa (mutta tuntuu ettei voi kun sijaisia ei saa). Johtajalta pitää vanhempienkin vaatia tarpeeksi aikuisia lapsien ryhmiin. Tuntuu joskus, että hektisissä tilanteissa huutaminen on ainoa keino (ei tietty ole, mutta tuntuu siltä) millä saa pidettyä lapset turvassa toistensa lyömisiltä,tönimisiltä, puremisilta tms. kun on liikaa lapsia ja vähän aikuisia, varsinkin iltapäivisin ja sairastelujen vuoksi kun sijaisia ei saa palkata (pitää säästää). Aikuiset eivät silti saa hyväksyä väkivaltaista käytöstä, eivät lapsensa kasvattajilta eivätkä työkavereiltaan. Kiinnipitämistilanteet tulee selvittää vanhempien kanssa ja niistä voidaan sopia vasukeskusteluissa. Positiivinen kannustus auttaa myös pysymään ammattilaisena; kiitos hyvästä päivästä, kun kuulee mitä kivaa lapsi on kertonut kotona päiväkodista, vanhempien palaute ja kiitos jne.
Jos on negatiivisia tunteita jotakin lasta kohtaan, koitan viettää tämän lapsen kanssa kahdenkeskistä/rauhallisempaa mukavaa aikaa enemmän kuin yleensä (pelit, kirjan luku, sylittely, höpsöttely,laululeikit, jutella…) ja silloin yleensä lapsi valloittaa taas pian puolelleen. Työkaverit myös auttavat kunhan sanoittaa ääneen tunteensa.
Älkää ihanat vanhemmat antako hoitohenkilöstön kohdella lapsianne noin. luottakaa itseenne lapsenne kasvatusasiantuntijana ja tehkää lastensuojeluilmoitus. Itse 20 vuotta lasten kanssa työtä tehnyt, enkä ikinä ole huutanut tai tarttunut ilkeästi lapseen. Kunnioitus lasta ja perhettä kohtaan kuuluu ammattitaitoiseen käyttäytymiseen. Olin eräässä harjoittelupaikassa päiväkodissa ja tein ilmoituksen lasten huonosta kohtelusta,koska on meidän aikuisten velvollisuus pitää pienten puolta ja estää kaikenlainen alistaminen ja kiusaaminen lasten sekä aikuisten kohdalla.
Järkyttävää tekstiä! Itse äitinä ja lastentarhanopettajana tiedän, että oma käytös omien lasten kanssa ei aina ole parhaimmasta päästä. Mutta työskennellessä lasten kanssa hermo EI SAA PALAA NIIN ETTÄ SE NÄKYY KÄYTÖKSESSÄ. Päiväkodissa jokainen tilanne on opetustilanne. Jos lapsia kohdellaan kaltoin, kuten tekstissä, siitä on VÄLITTÖMÄSTI ilmoitettava JOHTAJALLE ja tarvittaessa varhaiskasvatuspäällikölle. Lasten ravistelu, huutaminen ja raahaaminen on VÄKIVALTAISTA käytöstä. Toivon, että teet välittömästi ilmoituksen asiasta!!
Ensimmäinen asia. Ota yhteyttä päiväkodinjohtajaan. On hänen vastuullaan, että pedagogiikka toimii ryhmässä.
Toiseksi. Kysy päiväkodinjohtajalta henkilökunnan koulutustaustaa. Lastenhoitajilla Myöskään sosionomeilla ei ole pedagogista koulutusta, vaikka voivat lastentarhanopettajana toimiakin. Vain yliopiston puolelta valmistuvat ovat pedagogisen koulutuksen saaneita lastentarhanopettajia.
Valitettavasti koulutustausta näkyy pedagogisen toiminnan suunnittelussa varhaiskasvatuksessa ja siinä, miten lapsi kohdataan ja miten hänen tarpeensa huomioidaan.
Tekstissä ei tainnut olla kyse siitä onko lastentarhanopettajana sosionomi, jolla on lto-pätevyys vai yliopiston lastentarhanopettaja. 🙂 toimin itse lastentarhanopettajana vaikka koulutukseltani olen sosionomi ja en omassa ryhmässä tai missään muuallakaan hyväksyisi lapsiin kohdistuvaa ravistelua ja kyseistä käytöstä. Tuollainen käytös kumpuaa ihan muualta kuin pedagogiikasta tai siitä, että kenellä on korkein koulutus. Tämä henkilö on voinut myös olla yliopiston käynyt lto. Ymmärrän, että toisille on tärkeää tuoda oma koulutus ja sen erinomaisuus esille. 🙂 Ehkä meille sosionomeille ei kasva sellaista metrin kokoista kuplaa yläpuolelle ja koemme, että kaikki koulutukset tulevat toisiaan ja on yhtä tiimiläistä nostaa ylitse muiden. 🙂 Olihän sitten lto tai vaikka avustaja! Se mitä blogikirjoituksessa luki työntekijän käytöksestä on täysin väärin. Ota yhteyttä johtajaan pian, ties mitä suljettujen ovien takana tapahtuu..
Koulutustaustalla ei ole kerrassaan mitään tekemistä asian kanssa! Oman järjen käyttö on sallittua oli sitten koulutusta tai…Aika huvittavaa kuvitella, että päiväkodissa työskentelevistä huonosti lapsia kohtelevia ovat juuri ne kouluttamattomat tai eri koulutuksen omaavat kuin yliopistosta tulevat LTOt 😀
On niitä täysin törttöjä, epäammattimaisia ja itsestään liikoja luulevia KOULUTETTUJA lastentarhanopettajiakin tullut nähtyä vuosien varrella…
Pakko kommentoida, että kyllä sosionomeillakin on pedagoginen koulutus (oma koulutus pohjautunut sosiaalipedagogiikkaan) ja sosionomien koulutuksessa painotetaankin lapsen hyvinvoinnin lisäksi myös perheen hyvinvoinnin tukemista. Eli itse kokisin sosionomin ja yliopistosta valmistuneen lton olevan toisiaan täydentävä pari, toisella ehkä enemmän pedagogista osaamista ja toisella lapsen perheen tukemiseen liittyviä keinoja. Mutta oli hoitaja yliopistosta, amk:sta tai ammattikoulusta valmistunut, ei varmaankaan missään koulussa opeteta lapsen kurittamista fyysisesti? Keinoja on monia, ammattilaisen vastuulla on löytää keinot tilanteisiin joissa omat hermot meinaavat pettää. Omalla kohdalla työyhteisö toimii niin saumattomasti että ei tarvitse kuin katsoa työkaveria jos oma maltti meinaa mennä, työkaveri tietää heti että jatkanpa tästä eteenpäin. Eikös se näin vanhemmillakin pitäisi mennä?
Missäänhän ei lukenut sanallakaan, että kyseessä olisi ollut sosionomi. Tämän tyyppinen kommentointi on alhaista ja vastuutonta, voisit ”ammattipedagogina” pysähtyä miettimään kirjoittamasi motiiveja, seurauksia ja vaikutuksia… jos työntekijän hermot pettävät ei kyse ole ammatinimikkeestä tai koulutustaustasta, vaan yksilön järkyttävästä virheestä työssään. Kommenttisi mustamaalaa sosionomit, ja on kerrassaan pöyristyttävä…
Tapaus itsessään aivan järkyttävä, ehdottomasti ilmoitus asiasta!
Hohhoijaa tätä ”faktojen” määrää taas.
Sosionomit ovat pedagogisilta opinnoiltaan yhtä päteviä kuin yliopiston kandit. Lisäksi sosionomeilla on laaja perhetyöosaaminen, joka tukee päiväkodissa tehtävää yhteistyötä pienten lapsien perheiden kanssa.
Pedagogiikalla tai koulutustaustalla ei ole tämän blogitekstin kanssa mitään tekemistä. Vain sillä on väliä, miten loppuunpalaneita alalla työskentelevät varhaiskasvattajat tällä hetkellä ovat, ja miten ikävästi osalla se työn tekoon heijastuu. Jos tämän kommentin kirjoittaja olisit yhtään perillä alan ajankohtaisimmista muutoksista, olisit todennäköisesti jättänyt mölyt mahaasi.
Terveisin tervetuloa kokeilemaan, 8 tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa.
Olen itse ollut päivähoitoalalla 10 vuotta ja on päivänselvää, että työntekijöiden toiminta on todella väärin! Ikinä ja ei siis IKINÄ ole minkäänlaista oikeutta käydä käsiksi kuritusmielessä. Huutaminenkaan ei ole sallittua, joskin äänen korottaminen ja asioiden selväksi tekeminen käyttäen tiukempaa äänensävyä on välttämätöntä joissain tapauksissa.
Oma väsymys ja turhautuminen työpaikalla tulisi nimenomaan käsitellä niin, että poistuu itse paikalta ja pyytää apua työkavereilta. Lapselle on monta kertaa vahingollisempaa ja hankalampaa käsitellä vieraan aikuisen suuttumus ja kiukku kuin oman vanhemman. Lasten täytyy saada tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi paikassa, missä vieraat ihmiset hoitavat heitä monta tuntia päivässä. Se tuskin onnistuu, jos lapsella on pelko hoitajan käyttäytymisestä.
Ikinä ei voi olla niin huono päivä takana, että asiaa ei voisi hoitaa rauhassa ja lasta ajatellen lapsen kanssa.
Mielestäni suora puhuminen henkilökunnan ja ehdottomasti myös päiväkodin johtajan kanssa on tarpeen. Älä missään nimessä jää tuppisuuksi, koska jos tuollainen käytös on henkilökunnan mielestä sopivaa sinun lapsesi kohdalla, niin takuulla samaa kokee myös ryhmän moni muu lapsi!
Samaa mieltä tosta fyysisestä kurittamisesta. SITÄ EI VAAN TEHDÄ! Ilmoitus päiväkodin johtajalle että näin on tehty. Ääntä voi joutua korottamaan eikä se ole vaarallista lapselle, mutta naama punaisena huutaminen on yliampuvaa eikä kuulu ammattimaisen hoitajan tapaan kasvattaa. Ilmeisesti tässä päiväkodissa on huonoa henkilökuntaa ja siihen pitää puuttua. Tsemppiä, tälläset on vaikeita ja raskaita juttuja.
Hei
erittäin epäasiallista käytöstä henkilökunnalta. Fyysinen kajoaminen lapseen kurinpitomielessä on EHDOTTOMASTI kielletty, myös laissa. Sinun on oltava yhteydessä päiväkodin ohtajaan ja kerrottava tilanteesta. Lastasi ei puolusta kukaan muu kuin sinä. Hoitajilla ei oe mitään oikeutta kohdella ketään lasta kuvaamallasi tavalla. Tarpeen tullen valita varhaiskasvatusyksikön johtajalle. Fyysinen kajoaminen on rikos, se ei ole tilannesidonnainen asia.
Missään tapauksessa käsiksi ei käydä, sehän on selvä asia. Ääntä varmasti joutuu joskus korottamaan myös päiväkodissa, mutta se mitä sanoja sieltä suusta sitten tulee on eri juttu. Kuulostaa siltä että ko. päiväkodissa on ihan vääränlaiset toimintatavat ja varmasti vikaa myös johtamistavoissa yms. jos tuollaista saa tapahtua.
Minun mielestä tuo on todella pöyristyttävää. Päiväkodin työntekijöiden TÄYTYY tietää, mikä on tuon ikäisen lapsen kehitysvaihe. Ymmärtää miksi lapsi uhmaa rajoja, miten siihen tulisi vastata. Todella surullista kuultavaa. =( Tulipas paha olo näin aikuisena. Millaisenhan tunnemylläkän moinen käytös aiheuttaa pienessä ihmisen alussa, jolle aikuisen pitäisi olla tuki ja turva sekä tunteiden ja kaaoksen järjestäjä. Sitähän lapset tuossa iässä juuri tarvitsevat. Ei sitä, että joku repii ja huutta.
Hyvä ammattilainen tunnistaa hyvissä ajoin, milloin oma mitta tulee täyteen. Ihmisiä hekin ovat kaikkine tunteineen. Mutta hyvä ammattilainen ei räyhää vaan siirtyy takavasemmalle ja antaa toisen aikuisen hoitaa asian loppuun jos ei itse siihen pysty. Päiväkodissa on useampi aikuinen toisin on perhepäivähoidossa. Kollegojen kuuluu tukea toinen toistaan mutta myös pitää silmällä toisiaan ja itse puuttua ei sopivaan käytökseen. Oma äitini on ollut lastenhoitajana yli 40v (edelleen työelämässä) ja hän aina painottaa sitä, että ei ole aikuista joka pitäisi kaikista lapsista yhtä paljon, toisaalta myöskään lapsen ei tarvitse pitää kaikista aikuisista. Ammattitaitoa on tunnistaa nämä henkilökemia jutut itsessään ja muissa ja ymmärtää lasten yksilölliset tarpeet. Turha tunkea itseään tilanteeseen jossa tietää käyvän ”huonosti” jos esim saman tilanteen pystyy hoitamaan työpari ilman suurempia ongelmia. Olikohan vähän sekavasti kirjoitettu, noh toivottavasti pointti tuli jotenkin esiin. Epäasialliseen käytökseen pitää aina puuttua ja asiat selvittää! lapsi on kuitenkin ison osaa päivää näiden aikuisten kanssa 🙂
Äitinä ja päiväkodissa joskus työskennelleenä voin sanoa että kyllä siinä on selkeä raja mitä teet ammattilaisena ja vanhempana. Kyllähän tuollainen käytös kumpuaa ammattilaiselta jostain henkilökohtaisista ongelmista tai loppuun palamisesta. Päiväkodin johtajaan yhteys sekä ehdottomasti saman pöydän ääreen keskustelemaan asioista koska lapsi on kuitenkin siellä päiväkodissa se hoitotädin (tai -sedän) pahanolon sijaiskärsijä ja pidemmän päälle päiväkodista tulee kurja paikka viettää päivä. Kuka puolustaa lasta, jos ei oma vanhempi? Toisekseen päiväkodissa on useampi ihminen (yleensä) töissä, joten lasten haastavien käytösten tilanteita voi jakaa työkavereiden kanssa, eihän yhden tarvitse ottaa kaikkea kontolleen. Kyllä sen kotona huomaa että oma verenpaineen nousu saa aikaan sellaset zembalot että jälkiviisaana aina miettii että olisiko ollut järkevämpi yrittää rauhoittua. Tunteiden selittäminen sanoiksi ja anteeksi pyytäminen on tärkeää missä tahansa lasten parissa ollaankin.
Rajuihin otteisiin en lasten päiväkotiaikana törmännyt, mutta siihen henkiseen puoleen kylläkin. Mittani valui yli, kun eräs vanhempi hoitaja tuli minulle päin naamaa laukomaan, että ”kyllä sinulla on sitten hirveä lapsi”. Minä katsoin äimän käkenä, en osannut siinä tilanteessa tehdä mitään kuin kuunnella. Hoitaja antoi palaa ja sana hirveä toistui useamman kerran. Sen hetkinen tilanne oli se, että lapsi oli leikkinyt rajua leikkiä toisen kanssa ja molemmat olivat joutuneet jäähypenkille.
Mietiskelin asiaa kotona ja päädyin siihen, että hoitajan toiminta oli epäasiallista. Jos hoitaja näkee lapsen hirviönä 4-vuotiaana, voisi kai katsoa myös peiliin. Kävin sitten päiväkodin johtajan puheilla ja kerroin tilanteesta. Sama hoitaja oli ollut myös aiemmin puhuttelussa samankaltaisista tilanteista.
Että kyllä sinne päiväkotiin mahtuu kaikenlaisia tyyppejä töihin – epäonnistuneita yksilöitäkin valitettavasti.
Ja ap. viestiin. Rajut otteet eivät kuulu ammattitaitoisen henkilökunnan tapoihin. Puhu asiasta suoraan, sano ettet hyväksy retuuttamista etkä muita rajuja otteita, oli päiväkodin tyypeillä selitys mikä hyvänsä.