Nykyisin melkein jokaisen saa kiinni melkein milloin tahansa. Sosiaalisessa mediassa tieto kulkee nopeasti. Meillä on kaikenlaisia muistutuksia kännyköihin ja kelloihin ja tietokoneelle sekä digitaalisia kalentereita. Save the date -ilmoituksia ennen varsinaisia kutsuja on alkanut tipahdella kiihtyvään tahtiin.

Luulisi, että nykyään on helppo sopia tapaamisia ja juhlia. Paljon helpompi kuin ennen.

Ehei, asia on päinvastoin.

”En enää ikinä yritä järjestää mitään!” -puuskahduksen kuulee nykyisin yhä useammin. Syynä on se, että harva tulee juhliin, tapaamisiin tai tapahtumiin ja vielä harvempi ilmoittaa, aikooko tulla vai ei.

Enää ei riitä, että tapahtumasta ilmoittaa hyvissä ajoin, silloin kun ihmisillä tuskin on vielä mitään sovittuna. Enää ei nimittäin haluta sitoutua. Mistä voin tietää haluanko juuri tuona päivänä kolmen kuukauden päästä lähteä juhliin? Ehkä en jaksakaan? Ehkä tulee joku kivempi kutsu? Ehkä lähden ex tempore matkalle?

Jokainen saa tietysti valita menonsa, ja ehdottomasti on parempi jäädä kotiin jos tuntuu että elämä on liian kuormittavaa. Mutta juhlien tai tapaamisen järjestäjä kiristelee hampaitaan. Facebook-tapahtumassa kutsutut eivät ole vaivautuneet vastaamaan mitään. Ne, jotka ovat vastanneet, ovat vastanneet ”ehkä”. Mistä tiedän, kuinka paljon tarjoiluja pitää varata? Kannattaako tämä vaiva nähdä, kun ihmisiä ei vaikuta kiinnostavan?

Käytäntö on tätä, vaikka puheissa tilanne on toinen: ”Olisi ihanaa nähdä!”, ”Kutsuisipa joku jonnekin!”, ”Tehdään hei jotain kaikki yhdessä!”. Silti oikeassa elämässä ei enää jaksetakaan. Ei edes vastata, aikooko osallistua vai ei.


Ylin kuva Rawpixel.

Peruminen on sekin hyvin huoletonta. Tänään ei huvitakaan, en tule. Varsinkin perheellisten elämässä yllätysperuutuksia tietysti tulee väistämättä, jos esimerkiksi lapsi sairastuu. Töihin voi joutua lähtemään lyhyellä aikataululla tai elämässä voi olla sen verran raskas jakso, että juuri tänään ei millään pysty vaikka haluaisikin. Mutta monet peruvat sovittuja juhlia ja tapaamisia jopa samana päivänä ilman sen kummempaa syytä. Ehkä he ajattelevat, että eivät ne juhlat minusta kiinni ole. Tai sitten he eivät vain välitä.

Tapahtumia järjestäneet kertovat:

”Meillä piti olla isohkot juhlat. Ihan rennot, yhdessäoloa, grillailua, sen sellaista. Vierailta ei edellytetty yhtään mitään. Järjestimme lapsillemme hoidon sun muut asiat valmiiksi ja hankimme juomia etukäteen. Kutsuimme viitisenkymmentä ihmistä monta viikkoa etuajassa. Näistä noin viidestäkymmenestä kutsuun vastasi alle kymmenen. Lisäksi jotkut vastasivat tulevansa ehkä. Vastaus ei varmistunut vaikka pyysin sitä useampaan otteeseen. Lopulta peruimme juhlat kun juhlaviikolla näytti, että osallistujien määrä olisi laskettavissa yhden käden sormilla. Se on aika vähän viidenkymmenen joukosta.”

”Järjestin yhteistä tapaamista kymmenelle naiselle. Aluksi he olivat kaikki tulossa, ja kaikki vaikuttivat olevansa innoissaan. Sitten alkoivat perumiset. Viimeiset peruutukset tulivat samana päivänä. Lopputulos: yksikään näistä kymmenestä ei nyt päässytkään. En alkanut tenttaamaan, mutta syyt olivat sen tyylisiä että ”en jaksakaan” ja ”olen dieetillä”. Tapaamisemme piti olla kahvilassa, ja en ollut varannut sieltä meille mitään tilaa, joten en ottanut tästä taloudellisesti takkiin. Henkisesti sitten otinkin. Tuntui tosi ikävältä järjestää kiva tapaaminen johon yksikään kymmenestä ei halunnut tulla. Mietin, että olivatko kaikki suostuneet kutsuun vain kohteliaisuudesta ja onko vika minussa. Oli muuten viimeinen kerta kun kutsuin näitä ihmisiä minnekään.”


Kuva Viktor Forgacs.

”Olimme puhuneet pitkään vanhan kaveripiirin kokoontumisesta. Päätin organisoida asian ja lähetin kutsut kaikille mahdollisille halukkaille Facebookissa puoli vuotta etukäteen. Kyllä, puoli vuotta. Kutsuttuja oli useita kymmeniä. Suurin osa ei koskaan vastannut kutsuun mitään. Tapahtuman lähestyessä kuulostelin, että ketkä olisivat tulossa. Hyvin harva vastasi edelleenkään. Ehkä sitä ei haluta varata kesästä edes yhtä iltaa vaan pitää kaikki mahdollisuudet avoinna, en tiedä. Lopulta peruin tapahtuman, koska osallistujia olisi ollut vain pari. Ehkä olin ainoa, jonka mielestä vanhojen kavereiden tapaaminen olisi ollut mukavaa..?”

Burnout olikin mahdollisuus

Oletko sinä törmännyt tähän ilmiöön, että kutsuihin ei vastata, juhliin ei haluta osallistua ja perumisenkin voi ilman erityisempää syytä tehdä vaikka paria tuntia ennen? Mistä tämä johtuu? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 76 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

76 vastausta artikkeliin “”Saa olla viimeinen kerta kun järjestän yhtään mitään!””

  • After workit sanoo:

    Olen törmännyt mutta enimmäkseen työyhteisössä. Yhdessä työpaikassani oli kiva meininki ja pidimme after workeja. Ajattelimme sitten että olisi kiva järkätä joku ihan ravintolaillallinen. Aloin tätä järjestää ja kyselin 2vko etukäteen listaa ketkä olisi tulossa. Sieltä tuli ne muutama ehkä mutta saatiin n. 15hlö kasaan. Lähetin muistutusviestejä että ilmoittautuminen on sitova ja lista henkilöistä ja tilauksista lähtee raflalle joka puolestaan laittaa maksut valmiiksi kuitille ja tekee annokset etukäteen pöytään = ei peruutuksia sen takia. No, illallinen koitti ja yhtäkkiä minulla on seurueessa 2 ylimääräistä koska ”huvittikin tulla illalliselle” ja kolme puolestaan puuttui. Sen sijaan että olisin voinut rennosti osallistua keskusteluun aluksi ennen tilausten tuloa, selvittelin raflan kanssa miten nämä ylimääräiset paikalleilmaantujat hoidetaan tilauksessa ja soittelin paniikissa kolmelle paikalle saapumattomalle joista kaksi vastasi että ”ei jaksa nyt tulla” ja yksi vastasi ”unohti ilmoittaa ettei pääsekään”. Tuli varsinainen sotku laskun kanssa koska nämä annokset oli tosiaan tehty jo valmiiksi. Onneksi rafla jousti enkä joutunut maksumieheksi. Oli tasan viimeinen kerta kun järkkäsin työporukalle mitään.

  • Tarhatäti sanoo:

    Toinen ärsyttävä piirre juhlia tai muita järjestäessä, että olet ainoa joka niitä järjestää. Olen peräkkäisinä vuosina pitänyt lähimmille työkavereille pikkujouluja, illan istujaisia yms. Ja ikinä kukaan muu heistä ei ole vaivautunut juhlia järjestämään. Monesti vielä tullaan töiden lomassa kyselemään milloin uudet pirskeet tai voivotellaan kun olisi kiva jos joku järkkäisi jotain tai paras on ollut kerran kun eräs työkaveri tuli suoraan minulle sanomaan että nyt minun pitää järjestää jotkut kekkerit kun ei pitkään aikaan ole ollut mitään. Nyt opiskelijana uutta alaa opettelemassa ja perhe elämää elämässä en ole jaksanut vaivautua ja järjestää mitään tapaamisia yms.

  • Tutteli sanoo:

    Minusta olisi ihanaa, jos joku joskus kutsuisi johonkin juhliin ja en varmasti tekisi ohareita. Olen mm. reissannut toiselle puolelle suomea yhden illan takia serkun polttareihin ja baby showereihin, koska olen ajattelut niiiden olleen tärkeitä. Jos minun pitäisi pitää juhlat en mitenkään pystyisi keksimään edes kymmentä kutsuvierasta ja kourallisesta kutsuttavia jättäisi ehkä tulematta, sillä kukaan ei tuntisi toisiaan.

    Lasten synttäreille meillä kuitenkin on aina tullut vieraita, toisen synttärit on toukokuussa ja toisen syyskuussa, kesälapsilla varmasti onkin hankalampaa. Synttärikutsut laitan aina n. 1,5 viikkoa etukäteen ja pyynnön ilmoittaa allergiat ja pääseekö juhliin. Vain yhden kerran yksi lapsi on jäänyt ilmoittamatta tulematta ja tällöin vika oli äidissä, joka oli unohtanut asian

  • Tuttua on sanoo:

    Meillä on kanssa tuttua tää, ja oikeen kauhulla odotan äidin 50v jossa itse olen tyttärenä järjestämässä, että äidillä on sitten mukavaa. Tehtiin raadollisesti sellainen päätös, jos sanot että tulet paikalle etkä pääse, joudut osan kuluista maksamaan. Katsotaan montako kyllää tulee. Ehkää ei annettu vaihtoehdoksi. Onneksi sentään suvun puolelta voi luottaa, mutta muualta ei noinkaan.

  • SeurallinenIntrovertti sanoo:

    Luulin pitkään, että tämä on vain minun ongelma. Tosin ei ole oikeastaan enää, sillä olen ilmoittanut jokaiselle vastausta panttaavalle, ettei tarvitse tulla. Syyt venkoiluille tai perumisille eivät minua varsinaisesti kiinnosta. Nykyään ihmiset pääosin tulevat, koska olen karsinut nämä, joilla on joka himskatin kerta vaikeuksia sitoutua yhtään mihinkään. Jotenkin niitä aina ilmaantuu elämään jostain, mutta enää en kauaa katsele. Ehdotan, että muutkin toimivat samoin, jotta näillä venkoilijoilla ei kohta enää ole menoja, mistä valita.

    Välillä täytyy kyllä myöntää, että kestää vastata itsellänikin. Syy on kyllä lähes aina se, että kutsu saadaan kuulostamaan mahtipontisemmalta kuin oli tarkoitus. En halua käydä isoissa pippaloissa. Häät, työjutut ja hautajaiset ovat poikkeus, mutta mielelläni skippaan nekin, jos en ole oikeasti läheinen. Esimerkiksi jutussa mainittu esimerkki oli juuri sellainen, jonka saadessani pohtisin, mikä on kohtelian tapa kieltäytyä:

    ”Meillä piti olla isohkot juhlat. Ihan rennot, yhdessäoloa, grillailua, sen sellaista. Vierailta ei edellytetty yhtään mitään.”. Nämä kolme virkettä ovat tulkinnoissani niin keskenään ristiriitaiset, ettei pahemmasta väliä. 50 ihmistä ei ole rento tai ”ilman edellytyksiä” järjestetty juhla. Jos oikeasti haluat pitää rennot grillibileet ystävien kesken, ilmoita se selkeästi kaikille: ”pidän pienet illanistujaiset, on ollut vähän ikävä” ja mahdollisesti kerrot, keitä kutsutulle tuttuja ihmisiä on tulossa.

    • Kutsuja123 sanoo:

      Mistä kutsuja voi tietää, kuka paikalle pääsee, vai pitääkö sinulle lähettää kutsu sen jälkeen, kun ovat ilmoittaneet tulostaan? Melko omituinen kommentti mielestäni, jos juhliin osallistuminen edellyttää vieraslistan. Itse menen juhliin kutsujan vuoksi, toki tutut siellä ovat bonusta. Eikä myöskään tarvitse tekosyitä antaa, vieraammalle kutsujalle riittää, nyt ei valitettavasti sovi ja hyvälle ystävälle voi halutessaan kertoa reilusti, että mielellään välttelee isoa porukkaa. Tässäkin tilanteessa kutsuja olosi voinut palata asiaan ja sanoa, että tulisitko sittenkin, kun osallistujia onkin niin vähän.

      • SeurallinenIntrovertti sanoo:

        No oletan tässä kai, että tunnen kutsujan ja sen, minkä kokoisia juhlia hän yleensä pitää. Tuossa esimerkissähän mainittiin, että kutsuttuja on 50. Kyllä minä kutsuja lähettäessäni ilmoitan suunnilleen, minkä verran ihmisiä on kutsutta, ja kutsun vain ihmisiä, joiden saapumisesta olen kohtuullisen varma. Häät, yms. toki eri juttu. Ja jos tiedän, että se on kutsuttavalle tärkeää, kerron onko hänen tuttujaan tulossa paikalle. Ei koko vieraslistaa tietenkään, mutta kyllä kerron, jos esim. Piia-serkku on tulossa.

        Minulle suuri määrä ihmisiä on yleensä miinus, ei plussa, enkä ole asiassa yksin. Koen, että jos grillibileisiin kutsutaan 50 ihmistä, minun pois jäämiseni ei ole niin suuri juttu, sillä eihän kutsujalla olisi minulle ollut niin aikaa muutenkaan. Hienoa jos sulle on päinvastoin. Nämähän ovat henkilökohtaisia preferenssejä, ja ne kannattanee ottaa huomioon, jos haluaa että vieraita saapuu.

  • J sanoo:

    Kesällä syntyneen lapsen synttäreille ei saa edes isovanhempia kun aina menoa juuri silloin. Eläkkeellä ja lähellä asuvat mutta ei voi varata kalenteriin yhtä päivää tämän lapsen vuoksi. Syksyllä tulevat sisaruksen synttäreille ja talvella pääsee oikein hyvin serkun synttäreille joka ikinen vuosi. En enää järjestä tälle kesän lapselle synttäreitä vaan käydään joku reissu tai risteily sen sijaan. En halua hieroa sitä pettymystä lapsen naamaan vaan tehdään jotain erityistä omalla porukalla.

  • Niin minä mieleni pahoitin sanoo:

    Täytin 50 v. ja järjestin juhlat. Koronan vuoksi piti aikatauluja miettiä ja kutsuvieraiden määrää karsia. Halusin ehdottomasti työporukan mukaan, koska työpaikalla oltiin puhuttu kuinka kiva olisi jos olis kunnon bileet. Sitten me tytöt juhlitaan!!! Muut kaverit jäi kutsumatta, koska tää työporukka OLI ehdottoman tärkeä ja rajaus oli tehtävä. Tilat oli varattu, ruokaa ja juomaa ylenpalttisesti. Nyt vietettäis hauska ilta. Edellisenä päivänä ilmoitettiin että 4 tulee. 4 viidestätoista! 3 lopulta tuli, viipyivät tunnin eivätkä halunneet osallistua varsinaiseen illanviettoon. Vietin tuon illan yksin. Voitte kuvitella tunnettani työpaikalla. Ei tee mieli hymyillä eikä edes tervehtiä, eikä mua enää kiinnosta niiden tekopyhien kuulumiset.

  • Ei edes isovanhemmat sanoo:

    Lapsen ekat synttärit. Kutsuttiin vain isovanhemmat sekä enot/tädit. Toiset isovanhemmat peruivat koska oli koronan oireita ja tädit olivat altistuneet joten hekin peruivat. Toiset isovanhemmat eivät vastanneet kutsuun, kysyttiin uudestaan mutta eivät vastanneet. Sitten suuttuivat kun peruttiin juhlat koska näytti siltä että meille oli tulossa vain 1 vieras. Siis onko oikeasti noin hankalaa kiittää kutsuista ja vastata onko tulossa??

  • Harmitus sanoo:

    Lapsen rippijuhlat tulossa. Kutsutuille ilmoitettu päivämäärä viime syksynä ja viralliset kutsut laitettu toukokuussa. 50 hlöstä tulee 15 hlöä ja 20hlön perään saanut kysellä, 10 hlöä ei osaa vieläkään vastata. Tulevat ehkä. Eniten harmittaa lapsen puolesta, hän ansaitsisi isot, mieleenpainuvat juhlat! Ennen juhlittiin isosti ja voi kuinka ihanaa oli, kun sukua ja ystäviä oli paikalla. Surku on, ettei sukulaisia kiinnosta. 🙁

  • Perujan kaveri sanoo:

    Meidän kaveriporukassa on tällainen peruja. Paras oli kun oltiin lähdössä mökille ja hän perui juuri, kun häntä oltiin menossa hakemaan. Muistaakseni kyse oli vatsavaivoista ja myöhemmin viikonloppuna joku päivitti heidän yhteisen illanviettonsa. Meillä oli kiva viikonloppu, jota hehkutettiin pitkään. Tämän vuoksi päädyttiin vielä yhteiseen talvimatkaan. Tähän peruja lähti mukaan ja tällä kertaa ei ollut hyvä reissu. Peruja ei osallistunut mihinkään, oli kärtyinen ja teki jotain koneella koko ajan. Hän ei ollut selkeästi halunnut lähteä mukaan, joten tietty toivoimme että olisi taas perunut. Älyttömintä, että häntä edelleen pyydetään mukaan!

  • Never again sanoo:

    Aikoinaan lapsen ollessa pieni, maksoin vielä juhlapaikan (aina yksi sukulainen haukkui miten sekaista oli jos juhlat kotona, vaikka olisin siivonnut ja arvosteli että lapseni taaperoikäinen, piti väärässä kädessä lusikkaa ym jne.).
    Kutsuin 10 henkeä joilla piti olla myös mukana perheenjäseniä.
    Yksi pariskunta kutsutuista tuli ja juhlapaikka oli vielä valittu erään läheltä, jotta tämä pääsisi sinne. No tämä eräs lähetti sinne lapsensa, yksin.
    1,5 / 10. En enää varannut juhlapaikkoja tämän jälkeen. Ja lopulta jäi koko juhliminen, koska sukulainen jatkoi haukkumista päin naamaa kesken synttärien.

  • Piitu sanoo:

    On järjestetty tuparit, 15 kutsuttu, kaksi tuli paikalle, muut eivät ilmoittaneet esteestä, kuten kutsussa pyydettiin. Siinä sitten mietin, että mihinkäs tarjottavat julkaisi. Kyllä otti päähän.
    Lakkiaiset, perään sai kysellä, että montako perheestänne osallistuu, kun vastausta ei määräaikaan mennessä tullut. Lopulta esim. 10 hlön suurperheestä osallistui 2, joten oli syytäkin kysellä perään…
    On näitä muitakin juhlia ollut.
    Ei vaivauduta vastaamaan, enpä enää vaivaudu kutsumaan kuin ne lähimmät.
    Itse vastaan ajoissa. Jos kyseessä on sellaiset juhlat, joissa ei ole tuttuja, yleensä kieltäydyn.
    En myöskään pidä sellaisia juhlia tärkeinä osallistua, joihin kutsutaan huikaten kutsu ohimennen esim., kun törmätään kaupassa.
    Nykyään omiin juhliin kutsuttaessa, mietimme tarkkaan kenet kutsumme, keneltä saa vastauksen varmasti. Emme jaksa arpoa enää tarjottavien kanssa, muutamien pettymysten jälkeen.

  • V#tuttss sanoo:

    Meillä oli n. Kuukausi sitten häät ja vieraita oli kutsuttu 60. Kaikki ilmoittautuvat tulevaksi ja muutama ekstrakin vielä. Hääpäivänä selvisi, että 13 ihmistä ei saapunutkaan juhliimme. Ei minkäänlaista ilmoitusta etukäteen saapumatta jättämisestä. Siinä oli sitten kiva järjestellä istumapaikat uusiksi ja maksaa myös näiden 13 Ruut ja sitä ruokaa jäi todella paljon yli kun oli niin monelle laskettu. Lähemmäksi tonni heitettiin hukkaan rahaa näiden ei saapuneiden takia. Ihan hivenen ottaa päähän ja en meinaa kutsua heitä enää yhtiinkään juhliin tai olla tekemisissä.

    • I. A sanoo:

      Rahalahjan annetaan vaikkei pääse tulemaan.

      • V sanoo:

        Ei tässä suvussa. Ja sanoinkin kaikille, että peruutukset hyvissä ajoin koska ruoka maksaa x summan per naama ja meillä ei ole ylimääräistä maksella tyhjästä. Kukaan ei näyttänyt ottavan tätä kuuloonkaan.

  • Ässä sanoo:

    Meillä tilanne on hiukan päin vastainen. Kun pidän juhlia niin yleensä lähes kaikki tulevat vaikka itse olen olettanut että vain osa pääsee. Yleensä vain puolet ilmoittaa, ainakaan ajoissa, saapumisesta, jonka takia välillä tarjoilussa on hiukan saanut soveltaa kun on tullut enemmän porukkaa kuin oletin. Miehen synttäreille varasin ravintolasta pöydän 12 henkilölle, kaikki paikat tuli täyteen vaikka 2 perui samana päivänä. Osa syynä tähän mielestäni on se että kutsun 3-4 viikkoa ennen tapahtumaa jolloin ihmiset eivät unohda ja aina varmistan parilta läheisimmältä kaverilta että milloin heille sopii jolloin ainakin osa pääsee. Todella harmillista että ihmiset eivät ota huomioon järjestäjää, eivätkä ilmoita mitään. Juhlia vietetään liian vähän!

  • Mama sanoo:

    Jep tuttua, kutsuin 30 henkilöö synttäreilleni ja kaikki sano et joo hän ilmoittelee lähenpänä. tuona päivänä peru varmaan 5 henkilöö ja loput laitto pitkin viikkoo kaikilla ihme tekosyillä ettei pääsekään tulemaan. loppujen lopuks paikalle tuli 5 henkilöö… Samoin lapsen 2 v synttärit, 3 kummitäti tuli, ei tullut edes isovanhemmat…

  • Miia sanoo:

    Jos joku haluaa kutsua minut juhliinsa, odotan vähän virallisempaa kutsua kuin joku FB-tapahtuma. Tänä päivänä se on niin helppo lähettää tekstarilla tai WA:lla. Aika turha valittaa nähneensä niin paljon vaivaa järjestelyissä, jos ei kuitenkaan vaivaudu kutsumaan ihmisiä henkilökohtaisesti.

    • Cherry sanoo:

      Mitä pahaa Fb-tapahtumassa on? Miten se on sen epävirallisempi kuin viestit tai W.a.? Itse kutsuin 40 v. synttäreilleni ihmiset Fb-tapahtumalla.

    • Kuohu sanoo:

      Miten joku WhatsApp-viesti tai SMS on parempi kutsu kuin FB-tapahtuma? Ihan samat liirumlaarumit molemmissa. On vaan helpompi järjestäjälle. Totta kai, jos kaipaat muilta jotain viestiä omasta tärkeydestäsi ja erinomaisuudestasi, niin tällaisia tarvitsee. Ehkä sun täytyy vaan palkata joku latelemaan kohteliaisuuksia, niin pääset helpommalla.

      • Mietiii sanoo:

        Aika erikoinen asenne. Miksi kutsua ketään sellaista, jolle ei vaivautuisi kirjoittamaan kutsua ajatuksen kanssa? Jos kutsuminen on vain ”liirumlaarumia”, ei kannata ihmetellä ettei ihmisiä saavu tai vastauksetkin ovat liirumlaarumia.

    • Yona sanoo:

      Mä oon ihan samaa mieltä tästä! Oon Facebookissa, mutta käytän sitä suht harvoin ja välillä menee tapahtumat ihan ohi. En jotenkin osaa pitää facebook-tapahtumakutsua tärkeänä, kun tuntuu että ilmoitusta tulee ties mistä höpöhöpö tapahtumista mistä kaveri on kiinnostunut.

    • Justiin sanoo:

      Samaa mieltä. Fb-kutsu yksinään on niin vaivattoman ja epävirallisen oloinen, että kieltäytyminenkin on helppoa. Haluan, että minut kutsutaan henkilökohtaisesti, aivan kuten itsekin kutsun omiin juhliini.

  • Santtu sanoo:

    Kyllä tätä on tapahtunut. Kaikkein pahimmalta silti on tuntunut ku lapsen syntymäpäiville ei kukaan tullutkaan (isovanhempia lukuunottamatta). Kyseessä oli eskaria käyvän pojan ensimmäiset ja kauan odotetut”kaverisynttäri”. 10 kaveria oli kutsuttu 3 viikkoa aiemmin, vieraiden ruokavaliot huomioitu tarjoilussa, leikit ja koristeet järjestetty ja lopputuloksena pieni päivänsankari istui ulkorappusilla ilmapallo kädessään ja itki kun kukaan ei tullutkaan.

    • I. A sanoo:

      Häpeällistä. Kyllä ihmiset ovat itsekkäitä.

      • Touhottaja sanoo:

        Olivatko kutsutut siis ilmoittaneet tulevansa? Tai siis ennen kaikkea oliko lasten vanhemmat kuitanneet kutsun?

    • Äiti ja mummi sanoo:

      Tuli kyyneleet silmiin, voi pientä päivänsankaria!

    • 2 lapsen äiti sanoo:

      Ompa ihan kamalaa! Olivatko kutsutut edes vastanneet mitään? Meillä lapset jo hoidossa touhottaa juhlista niin paljon et en tajua miten noin voi tapahtua… Ihan kauheaa😭😭

  • Kittyblack_ sanoo:

    Täytyy tunnustaa, että itse kuulun siihen osaan, joka jättää vastaamatta kutsuun tai vastaus on ehkä. Henk. koht. en ole koskaan ajatellut tätä toista puolta asiassa. Omat syyni ovat olleet vastaamatta jättämiseen se, etten ole varma ko ajankohdasta ja sitten asia unohtuu. Korva takana kuitenkin on joku muistutus, että tapahtuma tai juhla on tulossa ja lopulta lähempänä ajankohtaa teen päätöksen. Lisäksi meillä on lähipiirissä tyylinä puhua paljon ja suunnittella, mutta todellisuudessa harvoin tapahtuu mitään, koska muutkin menevät ehkä-ei voi tietää-en jaksa – ajattelulla. Näissä keskusteluissa olen siirtynyt suoraan seuraajan paikalle ja jos tapaaminen on järjestymässä, tuon oman kantani esille. Toki, jos puhutaan esim. Häistä tai isoista juhlista, pyrin vastaamaan aikarajan puitteissa, koska tällaisissa puhutaan jo isommista kustannuksista. Haluan vielä sanoa, että tahallani en käyttäydy näin vaan pikemminkin stressi / väsymys ja arjen tasapainottelu ovat syy, jolloin on pakko kuunnella itseäänkin. Ymmärrän sen mielipahan tai hämmennyksen, jonka minunkin käytös voi aiheuttaa, koska on minullekin tehty ohareita juhlien suhteen. Itse kuulun juhlien suunnittelijana siihen joukkoon, jossa överit on parempi ku vajarit ja sitten olen ihmeessä kaikkien ylijäämätarjottavien kanssa. Nykyään en ota pulttia tapaamisista. Ajan henki on tämä ja sillä mennään. Olemme sopeutuvaisia eikä kaikkea kannata ottaa henkilökohtaisesti.

    • Yritän ymmärtää sanoo:

      Ymmärrän perustelusi, ja olen kavereideni kanssa käynyt juuri tällaisiä keskusteluja. Kuulostaa kuitenkin siltä, että tuo toiminta on omiaan aiheuttamaan stressiä. Jos kukaan ei ikinä vastaa mitään ja kaikki venkoilevat, asiat tuntuvat sekalaisilta ja muitakin suunnitelmia on vaikeaa tehdä. Minulle on iso merkitys sillä, onko ensi viikolla kahden, 20 vai 50 henkilön sukulaissynttärit. Se vaikuttaa siihen, mitä menoja sovin kuluvalle viikolle. En jaksa isoja ihmisryhmiä, jos olen ollut viikon sosiaalinen. Ja jos olen kovin sosiaalinen viikonloppuna, tarvitsen aikaa palautumiseen. On harmillista, jos olen juhlien vuoksi vastannut kieltävästi muihin juttuihin, ja sitten juhlia ei tulekaan tai ne ovat vaatimattomat. Veikkaan, että monella muullakin on samanlaisia tarpeita, mutta yhteiskunta ei ole kannustanut ottamaan niitä huomioon. Eipä siinä, syy ei ole vain sinussa. Nykyään harva vaatii vastausta tiettyyn päivämäärään mennessä, se taito on jotenkin unohtunut

  • Kahvittelija sanoo:

    Muutamia vuosia sitten vaatekutsuille tuli osallistujia 10-15 henkeä + pienet lapset. Nykyään on hyvä, jos saa paikalle 2-4 henkeä. Ja lapsetkin on kasvanut, niin ettei heitä enää saa mukaan. Vaatekutsuilla minulle on aina ollut tärkeintä yhdessä olo ja hyvät tarjottavat, joihin tykkään panostaa. Koskaan ei ole ollut ostopakkoa, silti osa kokee sen vaikeaksi ja jättää varmasti sen takia tulematta. Silti, olisi kiva nähdä kavereita isolla porukalla, ja vaatekutsuille on ollut helppo kutsua ns. sekalainen joukkio.

  • aikanaan kiusattu sanoo:

    Niin tuttua! Etenkin, jos yrität järkätä johonkin juhlapyhään kuten Uuden Vuoden aattoon tai juhannusaattoon liittyen juhlia. Tuntuu, että ihmiset on kyllä ensin innoissaan, mutta sitten kuitenkaan ei haluta sitoutua, kun odotetaan viimeiseen asti, että tuleeko vielä parempia tarjouksia. Minusta kutsujana tuntuu,että olen kutsutuille ystävänäkin vasta se kakkosluokan vaihtoehto. Eikö ihmiset yhtään ajattele tätä puolta, että miltä siitä kutsujasta tuntuu, kun juhlapäivä halutaan viettää hänen seurassaan vain jos ei mitään parempaa satu ilmaantumaan?
    Itselleni on kunnia-asia, että jos olen johonkin ilmoittautunut niin sitten menen. Jos väsyttää niin pyydän emännältä ylimääräisen kupin kahvia, jos pää on kipeä niin otetaan burana tai vaikka kaksi. Ennen korona olisin todennut, että jos flunssa meinaa iskeä niin ei kun lääkkeet ja nenäsumutteet kehiin ja kemuihin – nyt siitä täytyy vähän ottaa takapakkia. Mutta siis pitää oikeasti olla pää kainalossa, että jätän menemättä. Ihan sen vuoksi, että ystävät on minulle tärkeitä ja haluan, että heitä huvittaa järjestää vielä ne seuraavatkin kemut.

    • Miia sanoo:

      Juhlapyhät on vähän hankalia, ainakin jos vieraat on jo aikuiseen ikään ehtineitä ja/tai pitkässä parisuhteessa. Monelle, meillekin, on muodostuneet omat perinteet pyhien viettoon, joista halutaan pitää kiinni. Usealle pyhät on ainut aika ehtiä tapaamaan perhettään, jos esim. vanhemmat asuvat kauempana.

      • Kuohu sanoo:

        Miksi sitten vastata kutsuun myöntävästi ja jättää tulemtta, jos niitä perinteitä on ja niistä pidetään kiinni? Miksei voi vaan heti sanoa, että kiitos mutta ei kiitos, meillä on tapana ollut tehdä näin ja näin..?