Rispektiä isille!
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Näin isänpäivän kynnyksellä aloin pohtimaan tärkeää asiaa. Monenlaista isyyttä olen tässä sivusta seurannut. On asioita ja tilanteita, jotka ovat olleet todella surullisia ja väärin tehtyjä. Aina ei nimittäin ole niin, että isä haluaa vapaaehtoisesti jäädä vähemmälle lasten kasvatuksessa esimerkiksi avioeron jälkeen. Jos isä ei raivaa itselle oikeuksia niin hän jää helposti vahvan äidin varjoon. Ja en puhu nyt niistä isistä, jotka jäävät tahalleen, vaan niistä jotka jyrätään. Ei tarvitse kuin pintapuolisesti lukea esimerkiksi Isät lasten asialla- sivustoa, niin näkee mitä huoltokiusaaminen tai vieraannuttaminen on.
Valitettavasti tilanteet alkavat jo pienestä pitäen. Useimmiten päiväkodista tai koulusta soitetaan ensisijaisesti äidille. Pyydetäänkö isää terveystarkastuksiin tai vanhempien vartteihin? Ehkä jos äitiä ei saada kiinni. Välttämättä isä ei saa mitään tietoa, jos äiti esimerkiksi ilmoittaa, että ei tarvitse ilmoittaa. Yhteiskuntamme äitimyytti on tiukassa. Isä ei osaa pukea lasta ja syöttää mitä sattuu ruokaa.
Yksinhuoltajaisä on melko harvinaisuus, kummajainen. Jos äiti löytää uuden puolison hän saattaa mielellään nostaa tämän isän asemaan. Uusi puoliso voi viettää lapsen kanssa enemmän aikaa kuin isä. Tämä on asia, josta biologista isää voi syyttää ja syyllistää loputtomiin. Jos isä ei toteuta isyyttä äidin vaatimalla tavalla, on hän automaattisesti huono isä. Etäisiä nähdään helposti surkimuksena. Ei tätä tarvitse välttämättä lapselle ääneen sanoa, sen voi helposti viestittää muullakin tavalla. Lapsella on kuitenkin vain yksi biologinen isä. Äidin uusi miesystävä voi olla lapselle rakas ja tärkeä, ja hyvä niin, mutta lapsella tulisi olla oikeus molempiin vanhempiin. Ne vanhemmat, jotka pystyvät kypsästi hoitamaan avioeron, pystyvät myös kunnioittamaan toisiansa eron jälkeen. Kaikki kunnia heille.”
Nimim. Rispektiä isälle
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:
Vastaus henkilölle Kyllä sitä kaikenlaista ihmisroskaa leipä elättää Peruuta vastaus
3 vastausta artikkeliin “Rispektiä isille!”
Uusimmat artikkelit
Entäs ne isät, jotka kovasti ovat vinkuneet lasta ja sitten, kun lapsi vihdoin on maailmaan saatettu, ei isänä oleminen kiinnostakaan vaan omat menot, työt, some, yms. menevät lapsen edelle? Lapsen äiti katselee tätä hetken aikaa ja heivaa sitten mieslapsen ulos, jolloin alkaa jumalaton kitinä mieslapsen suunnalta ”MINULLA ON OIKEUS LAPSEENI!” Mieslapsi, joka ei perheen ollessa koossa ollut yhtään kiinnostunut lapsesta, vaatii nyt vähintäänkin viikko-viikko -tapaamisoikeutta itselleen mutta ei tunne omaa lastaan saati osaa hänen kanssaan olla. Mieslapsi itkee ja ulisee somessa, kuinka häntä huoltokiusataan ja lasta vieraannutetaan hänestä; näillä ulinoilla saa ilmeisesti kerättyä reippaasti säälipisteitä ja kaadettua paskaa äidin niskaan. Äidin, jonka tehtäväksi on jäänyt korjata ne vauriot pienen lapsen mielestä, jotka ovat aiheutuneet mieslapsen toimista. Ja turha edes aloittaa keskustelua siitä, mitä tapahtuu silloin, kun mieslapsi löytää uuden kodinhengettären…
Kyllä löytyy näitä hävyttömiä äitejäkin! En usko, että hävytön käytös katsoo kauheasti vanhemman sukupuoleen. Jotkut vain eivät ole vanhemmaksi tehtyjä tai eivät ymmärrä sen vaatimuksia. Omien vanhempieni erossa äiti vaati ja vänkäsi, että viikko ja viikko on paras systeemi, vaikka itse ilmoitin, että haluan asua vain isäni kanssa. Olin jo reilusti teini-iän puolella, mutta äiti ei uskonut. Ei sillä, että hän muutenkaan uskoi muiden mielipiteisiin. Oma mielipide on aina oikea. Äidin kotona oli säännöt niin tiukalla, että hengitys meni. Huomautan, etten ollut mitenkään kapinoiva teini-ikäinen. Hoidin kouluni ja harrastukseni ongelmitta. Äitini haukkui isääni ja syytti häntä aina kaikesta. Teki myös hävyttömiä syytöksiä ulkopuolisille siitä miten isäni kohteli minua. Itse hän oli tietenkin enkeli, vaikka olimme jatkuvasti riidoissa eikä elämä hänen kodissaan ollut tasapainoista. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin eniten harmittaa se, että en vieläkään ole oppinut kutsumaan äitiäni etunimeltä, vaikka viimeksi olen ollut tekemisissä useampi vuosi sitten, vaan edelleen äidiksi kutsun. Se nainen ei ole äitiä nähnytkään eikä ymmärtänyt alkuukaan mitä äitiys merkitsee.
Tämähän oli virkistävä ja totuudenmukainen kirjoitus. Niin usein kuulee isiä mollattavan, että todellakin rispekti on välillä tapeen.