Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”En tiedä mistä aloittaa, vuoden sisällä on tapahtunut niin paljon asioita. Rakastuin muutama vuosi sitten alkoholistiin. Olin silloin villi ja lapseton, ja join itse myös paljon. Viikonloput vietimme miehen kanssa yhdessä, yleensä bilettäen. Minä join hauskuuden takia, ja hän joi siksi ettei osannut olla ilman. En vain ymmärtänyt sitä silloin.

Meillä oli (ja on edelleen) melkein sadan kilometrin välimatka, joten näimme toisiamme pääosin vain viikonloppusin. Aloimme puhumaan yhteenmuutosta ja lapsista varhain suhteessa. Vuoden yhdessäolon jälkeen tulin raskaaksi, ja suunnittelimme yhteenmuuttoa raskauden aikana.

Huomasin nopeasti raskauduttuani ettei kumppanillani ollut puhtaita jauhoja pussissa. Hän venytti yhteenmuuttoa ja lainanhakemista remonttiin. Hän alkoi vetäytymään omiin oloihinsa eikä välttämättä vastannut viesteihin. Soittaessa hän oli todella vähäpuheinen, yleensä kysyi vaan ”oliko muuta?”, Tai totesi ettei halunnut puhua asiasta, jos kysyin jotain tulevaisuuteen liittyen. Ennen hän kävi luonani kerran viikossa, ja minä olin hänen luona viikonloppuisin. Yhtäkkiä hän ei enää löytänyt aikaa minulle. Yritin kaikkeni että asiat edistyisi, mutta turhaan.

Aloin painostamaan häntä ja panikoimaan, koska mikään ei edennyt, paitsi raskaus. Toimintani vaan pahensi tilannetta.

Lisätään tähän vielä että raskauteni oli minulle jo fyysisesti vaikea, puhumattakaa siitä stressistä mitä kumppanini aiheutti minulle henkisesti. Minulle tuli miltei kaikki mahdolliset raskauden vaivat.

Raskauden puolenvälin jälkeen asiat alkoi valkenemaan. Kumppanin päihde- ja rahaongelmat tuli ilmi, ja minä peruin yhteenmuuton. Jätin hänet myös kerta toisensa jälkeen, koska mielummin olen yksin, kuin yksinäinen parisuhteessa. Tämä vain suututti kumppaniani ja antoi hänelle lisää syitä ryypätä. Yritin selittää hänelle miten loukkaantunut olin, mutta hänen mielestä minä olin se paha ihminen, ja häntä piti sääliä.

Pyysin häntä kerta toisensa jälkeen luokseni yöksi, mutta hänellä oli aina parempaa tekemistä. Ja se tekeminen oli poikkeuksetta juominen. Välillä hän väitti menevänsä töihin varhain aamulla, mutta sain aina jälkikäteen tietää että se oli valhe, hän oli vaan ollut kotona juomassa.

Ajattelin, että asiat muuttuu ja hän herää todellisuuteen lapsen syntymän jälkeen. Toisin kävi. No, ainakin hän tuli synnytykseen selvinpäin.

Synnytys oli vaikea, monen vuorokauden sairaalassa olon ja supistelun jälkeen meille syntyi terve poika. Minä taas en ollut nukkunut kahteen vuorokauteen, liitoskivut olivat niin pahat etten päässyt liikkumaan ja kaiken lisäksi minulla oli paha verenhukka. Lapsen isä lähti töihin, ja sitten kotiin juomaan, muutama tunti lapsen syntymän jälkeen. Olimme sairaalassa viisi päivää, ja lapsen isä oli luonamme ehkä tunnin päivässä muutamana päivänä.

Opettelin sairaalassa kävelemistä itkua vääntäen, koska tiesin, että jään vauvan kanssa yksin kun pääsen kotiin. Lapsen isä lupasi olla viikon poissa töistä apunani, mutta hänet tuntien tiesin ettei hän tule sitä olemaan. Ja oikeassa olin. Yhden illan hän jaksoi olla luonani, seuraavana päivänä hän lähti omaan kotiin jättäen minut pärjäämään yksin. Onneksi äiti ja isä oli apunani.

Kuva Sharon McCutcheon.

Viikot vieri ja mikään ei muuttunut. Minulle iski synnytyksen jälkeinen masennus ja olisin kaivannut paljon henkistä tukea. Mutta sain ainoastaan kokea tyhjiä lupauksia ja pettymyksiä. Kilahdin lapsen isälle viikottain juomisen takia ja uhkailin lastenvalvojalla ja yksinhuoltajuudella. Se sai hänet miettimään tekojansa muutamaksi päiväksi, ja minä taas aloin toivomaan että hän muuttuisi, kunnes hän taas sai syyn juoda.

Poika on nyt viiden kuukauden ikäinen, ja sama homma jatkuu. Olen saanut hänet maksamaan elatusta, mutta eron konkretisoiminen on niin vaikeaa kun emme ole ikinä asuneet yhdessä. Lapsen isä luulee, että pysyn hänen rinnallansa ikuisesti, eikä hän usko mitään mitä hänelle sanoo.

Lapsen isä on selvinpäin ihana ihminen, mutta kännissä hän on sika. Ne selvät jaksot saa minut uskomaan parempaan. Olen kerta toisensa jälkeen yrittänyt saada lapsen isää hakeutumaan hoitoon, mutta tuloksetta. Mitä h*lvettiä teen että pääsen pois tästä ikuisesta oravanpyörästä?”

Nimim. Uupunut

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 20 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle J Peruuta vastaus

20 vastausta artikkeliin “Rakastuin alkoholistiin – mitä nyt?”

  • Risukasa kytee ennenkuin roihuaa sanoo:

    Läheisriippuvuus. Hae apua pelasta itsesi ja lapsesi.

  • Mama sanoo:

    Oman kokemuksen perusteella en voi sanoa muuta kun että sun on parempi ilman häntä. Jatka matka, rakenna oma elämä. Lapsi ei ole syy olla yhdessä ja hän vaan kärsii.

  • J sanoo:

    Jätä se mies ja ala rakentaa omaa uutta elämää itsellesi ja lapsellesi. Jos lapsesi isä ei hakeudu hoitoon omasta halusta, ei hänen juomiselleen ole mitään tehtävissä. Pidä huolta omasta ja lapsen hyvinvoinnista, pärjäätte varmasti paremmin ilman alkoholistia pahoittamassa mieltä.

  • Läheinen sanoo:

    Al anon on alkoholistien läheisten yhteisö jossa päänsä saa läheisen ryyppäämisen jäljiltä kuntoon. AA:lta saa tilattua kirjan ”nimettömät alkoholistit” jossa kerrotaan mistä on kysymys. Eritoten vaimoille -luku on hyvä. Jokaisella jota jonkun toisen juominen on riivannut, on oikeus ymmärtää tätä ongelmaa ja sitä miten se on itseen vaikuttanut.

  • Elämä kantaa, believe me! sanoo:

    Kirjoitan tätä alkoholistiperheen lapsena, ja pienen lapsen yksinhuoltajana, jonka isä toimi aika samalla tavalla (muista syistä johtuen).

    Älä rakastu ihmisen potentiaaliin! Lapsesi isä on juuri sitä kaikkea mitä on. Sinua kohtaan hän ei ole sitoutunut, ei ota vastuuta lapsestaan, eikä auta sinua. Nämä ovat faktoja, jotka sinun olisi hyvä hyväksyä, ja miettiä miksi haluat suhteen tämänlaisen ihmisen kanssa. Taustalla voi olla omia lapsuuden kokemuksia, joiden kautta käytös on tuttua ja ”turvallista”, pelkoa päästää irti, läheisriippuvuutta..

    Tiedän omasta kokemuksesta, kuinka haavoittuvassa tilassa raskauden aikana ja pienen lapsen äitinä olet, ja miten pahalta tuntuu, kun kumppani ei olekkaan tukemassa siten kuin toivoit. Tiedät kyllä, kuinka kumppanin tulisi toimia. Antamalla kumppanisi koko ajan rikkoa näitä ”sääntöjä”, teet hallaa sekä itsellesi, lapsellesi että tavallaan myös kumppanillesi.

    Voimia ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

  • Otateron sanoo:

    Pakko oli tulla kirjoittamaan tänne kommenttia, sillä olen itse sivusta seuraillut samankaltaista juttua.

    Alkoholisti ei lopeta juomista siksi että sinä käsket, tai joku muu käskee. Hänelle itselleen täytyy tulla se pohja vastaan ja tulla halu lopettaa.
    Samankaltaista tilannetta seuranneena, lähde suhteesta kokonaan pois, voit näin paljon paremmin. Sinä et voi valitettavasti toista ihmistä parantaa, ellei hänellä itsellä halua siihen ole. Huutaminen ja uhkailu eivät auta mitään.

  • Onellinen mummu sanoo:

    Mies ei ole alkoholismissaan vielä siinä vaiheessa että tunnustaisi sen itselleen ja läheisilleen. Pienen lapsen lähielämäön se ei ole sopiva compo, koska ei voi täysin luottaa. Lapsen kasvun myötä haasteet vielä nousevat…. äiti ja lapsi ovat ikuisesti erottomattomat 💞

  • Kerran täällä eletään sanoo:

    Alkoholistin täytyy itse haluta hoitoon. Ei auta muitten pyytelet tai hoitoon maksamiset jne. Kukaan muu sitä kaljaa kurkkuun kaada kun hän itse.
    Koskaanhan vika ole alkoholistissa.
    Kerran täällä ollaan niin aloita lapsesi kanssa oma ihana elämä ❤
    Toukokuussa kahden teinin kanssa muuttanut pois ja kyllä tuntuu hyvältä hengittää.

  • Pelasta itsesi ja lapsesi -se riittää sanoo:

    Alkoholisti ei muutu ellei itse sitä halua. Rikot vain itsesi sitä yrittäessä. Mun lähipiirissäni on alkoholisti. Hekin bilettivät seurusteluaikoina juuri noin ja perheen mies luuli, että asiat vauvan myötä muuttuisi. Ei muuttuneet. Vaimo otti eron, jotta saa mennä ja bilettää enemmän. Itse tunnen tämän tapauksen lastensa kautta. Joskus koitin herätellä naista huomaamaan mitä toimintansa tekee lapsille. Aivan turhaan. Heittäytyi marttyyriksi ja katkaisi välit kokonaan.

    • Nimetön sanoo:

      Tässä tapauksessa äiti on siis alkoholisti. Ei nämä pakenen perhettä juomaan ole vain miesten juttuja.

  • Lippastiina sanoo:

    Olen naimisissa alkoholistin kanssa. Olen valinnut sen yksinäisyyden tien.
    Häneen ei ole koskaan voinut luottaa, eikä hän muutu miksikään. Hän on sairas, eikä raitistuminen aina välillä ole ole häntä muuttanut mitenkään.

  • Yh-äiti sanoo:

    Minäkin rakastuin alkoholistiin. Uskoin, että lapsen syntymä pistäisi herämään todellisuuteen mutta olin väärässä. Juominen vain jatkui ja jatkui. Kaikkeni tein, mutta ei ollu enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin pakata kamat ja lähteä lapsen kanssa muualle. Kohta 6kk asuttu lapsen kanssa omassa asunnossa ja isää ei ole näkynyt eikä kuulunut. Synttäreilläkin kävi vain olemassa ja lähti pois. Ei muualle ollu kiire kuin juomaan. Sääliksi vaan käy lastaan, kun hänellä ei ole isä kokoajan läsnä. Sinulle sanon, että lähde hyvän sään aikaan tuommosesta suhteesta ennen kuin itseäsi satutat enempää.

  • Sivusta katsoja sanoo:

    Lähipiirissä vastaava tapaus. Suhde kestänyt lapsen syntymän jälkeen kolme vuotta. Nainen hoitaa lapsen lähes yksin. Mies pettää jatkuvasti.Ei sotoudi. Myös mustasukkainen naisesta. Pelasta lapsesi ajoissa.

    • Raitistuneen alkoholistin leski, kahden teinin äiti sanoo:

      Käännä huomiosi omaan hyvnvointiisi, kokonaan pois alkoholistista. Suosittelen lämpimästi sinulle vertaistukea Al-anonissa, alkoholistien läheisten ryhmässä. He kokoontuvat tosi monella paikkakunnalla ja tämän lisäksi löytyy nettiryhmiä ( tai ainakin oli jo 2000- luvun alussa, enkä usko niiden vähentyneen).
      Tärkeintä on että sinä pääset jaloillesi ja saat siten kannateltua itseäsi sekä lastanne, joka rupeaa ymmärtämään tilannetta jossain vaiheessa.
      Itsensä hoitaminen on pitkä, mutta tosi antoisa tie. Voimia! ♥️

  • Alkoholistin lapsi ja entinen puoliso. sanoo:

    Minäkin rakastuin alkoholistiin. Tarinani alku on hyvin samanlainen kuin sinulle. Ainoana erona että emme koskaan saaneet lapsia ja yhteenkin muutimme hyvin pian. Hän lupasi ja ryyppäsi ja lupasi ja ryyppäsi ja koska hän kävi töissä kukaan ulkopuolella ei tiennyt tilanteen todellista laitaa. Hänestä tuli vuosien saatossa ensin vihainen, sitten surullinen ja sitten uudestaan vihainen. Viimeisiä niittejä itselleni löi kun hänestä tuli uhkaava ja jouduin pakenemaan pari kertaa kotoamme. Koskaan hän ei lyönyt mutta uskon että ajan kuluessa eteenpäin sekin olisi tullut eteen koska kehityssuunta oli hyvin vahva.

    Alkoholisti ei parane pyytämällä, anelemalla edes toivomalla. Minä toivoin, anelin itkin ja vielä eronkin jälkeen asuimme erillämme mutta olimme paljon tekemisissä. Hän aloitti hoidot (koska oli joutunut useamman kerran sairaalaan eron jälkeen) mutta lopetti sen jo kuukauden jälkeen. Lopulta pääsin eroon aloittamalla täysin uuden elämän. Vaikeaa se oli, piinaamista ja kyttäämistä mutta lopulta helpotti.

    Meni pari vuotta ja tilanne laukesi lopullisesti kun hän päätti elämänsä oman käden kautta.

    Toivon sinulle paljon voimia ja rohkeutta irrottautua. Itsesi sekä lapsesi vuoksi. Paljon se vaatii mutta enemmän antaa. ❤️

  • Alkoholistista selvinnyt sanoo:

    Oman tarinani alku on lähes samanlainen, poikkeuksena että me asuimme miehen kanssa yhdessä. Elättelin toiveita koko raskaus ajan, että kyllä mies muuttuu, kun lapsi syntyy. Totesin ensimmäisen viikon jälkeen, että näin ei käynyt. Tiedostin jo oikeastaan raskausaikana, että suhde tuskin tulee kestämään ja synnytyksen jälkeen aloin tekemään jo erotyötä alitajunnassa..Kerta toisensa jälkeen sain pettyä miehen juomiseen, josta seurasi kauhea riita. Riidan jälkeem taas kului pari päivää hyvin, kunnes sain taas pettyä. Oli todella todella todella raskasta elää piemem vauvan kanssa ja samlla yrittää elättää toivoa parisuhteesta ja yrittää ”parantaa” alkoholistia. Lapsen ollessa noin 10kk ikäinen, ilmoitin, että elämisestä ei tule nnäin mitään ja pyysin miestä etsimään oman asunnon,jossa voi ryypiskellä. En uskaltanut tuossa kohtaa vielä sanoa, että haluan erota, ja edelleen osittain elättelin toiveita, että mies tajuaisi tilanteensa, kun joutuu erilleen perheestään. Pari kuukautta tilannetta katsottiin eri asunnoista ja kun homma ei toiminut, ilmoitin, että suhde oli siinä. Tässä kohtaa miehellä oli tullut mukaan kuvioihin juomisen lisäksi pilven poltto. En voinut luottaa, että mies olisi selvinpäin, jos veisin lasta sinne hoitoon ja ilmoitin, että tämä asia selvitetään lastenvalvojalla. Siihen hän ei suostunut, vaan hävisi meidän elämästä. Meidän kävi tuuri, kun luovutti helpolla. Jouduin toki alkuun vastailemaan viesteihin ja soittoihin, että voisinko tavata lasta ja vastasin, että tapaamiset sovitaan lastenvalvojalla. Päätös jäädä yksin lapsen kanssa oli vaikea, mutta olin työstänyt sitä jo tuossa kohtaa melkein vuoden ja päätin pysyä päätöksessäni, jotta saisin minun ja lapseni elämään ihanan tavallisen arjen. Ja se kannatti. Elämä oli sen jälkeen huomattavasti helpompaa! Nykyään minulla on ihana uusi mies, jolle saimme huoltajan paperit ja nyt meille on tulossa yhteinen lapsi.

    Tee siis suunnitelma millaista elämää haluat elää ja millaisen elämän haluat lapsellesi, ja ilmoita asiasta miehelle. Ilmoita asiasta vasta, kun olet miettinyt pienetkin yksityiskohdat valmiiksi ja olet kerännyt voimia ja tukiverkkoa pysyä päätöksessäsi. Pysy päätöksessäsi vaikka se olisi alkuun vaikeaa, hetken päästä helpottaa ja huomaat kuinka ihanaa elämä on ilman alkoholistia. Tukeudu ystäviin ja vanhempiisi asiassa. Tukiverkkoa tarvitset, jotta saatte omanlaisen arjen pyörimään lapsen kanssa ja pystyt pysymään ero päätöksessäsi. Jos oma tukiverkko on kovin suppea, myös kaupungit tarjoavat erilaisia perhepalveluita, joista kannattaa neuvolassa kysellä ja apu ottaa vastaan. Ota siis asia puheeksi rohkeasti myös neuvolassa, koskeehan asia ennen kaikkea lapsen elämää nyt ja tulevaisuudessa. Jos äiti voi hunosti, voi lapsikin huonosti.

  • M sanoo:

    Alkoholisti ei parane uhkailemalla, ei lahjonnalla, eikä kiristämällä. Hänelle mikään muu kuin alkoholi ei merkitse mitään. Ei merkinnyt meilläkään, ei yhteiset vuodet ei lapset, eikä edes minun rakkauteni. Niin kauan kuin pysyt hänen rinnallaan mahdollistat hänen juomisensa. Alkoholistilla on aina hyvä syy juoda, vika ei koskaan ole hänessä itsessään. Yleispätevä syy on v#mäinen akka joka ei osaa muuta kuin nalkuttaa. Ala elää omaa elämää ilman alkoholistia, älä raahaa häntä väkisin perässäsi. Alkuun se on vaikeaa, mutta lupaan sulle, vielä se helpottaa. ❤

    • Nimetön sanoo:

      Juuri näin se menee. Ei kannata liikaa pohtia alkoholistin elämää, vaan keskittyä omaansa. Toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta moni ei saa tätä myönnettyä itselleen, vaan ottaa alkoholistin raitistamisesta itselleen elämäntehtävän. Tätä kutsutaan läheisriippuvuudeksi. Kannattaa hankkia siitä tietoja ja apua itselleen. Kysy itseltäsi, mitä sinä haluat itsellesi ja lapsellesi. Alkoholistia ei kannata jäädä säälimään, hän ei erosta piittaa, vaan etsii uuden huolehtijan itselleen.