Puolison todellinen luonne paljastuu monelle vasta erossa
Sen jälkeen kun kuulin tosi tarinan miehestä, joka avioeron tullen hieroi paljaan peräpäänsä tulevan ex-vaimonsa valkoiseen nahkasohvaan, tajusin eron tekevän monelle tosi huonoa:
Sanotaan, että ero on loppumaton sarja hyvästejä. Erossa väistämättä tapetaan lasten toiveita, joku muuttaa, heitetään sormukset pois, jaetaan perhekuvat, pakataan hääkuvat näkyvistä, hylätään lomanviettotavat ja usein myös elintaso. Mutta ero saa ihmisessä usein myös elukan esiin.
Moni eronnut ei olisi voinut koskaan uskoa entisestään löytyviä piirteitä.
- välinpitämättömyyttä entistä puolisoa ja lapsia kohtaan
- raakuutta entistä puolisoa ja lapsia kohtaan
- kostonhimoa entistä puolisoa ja lapsia kohtaan
- rahanahneutta, kun mikään ei ole elatusmaksuissa liian vähän tai tarpeeksi
- hulluutta, kun eron jälkeinen kosto on ainoa asia, joka enää määrittää elämää
Puhumatta tyhmyydestä. Eräskin epeli toi ihan pokkana pyykkinsä entisen kotinsa pyykkikoriin sen jälkeen kun sieltä ilmoitti poistuvansa, olettaen, että kyllä se emäntä mun poikamiespyykkinikin hoitaa kun se on hoitanut ne pyykit tähänkin asti.
Lapset unohtuvat likapyykin pesussa monelta pyykkituvan eteiseen. Kukaan ei kysy lapsen surusta eikä selitä lapselle asioita puhki halki ja taas uudestaan. Lapsi kokee joka tapauksessa syyllisyyttä ja tosi asiassa lapsiperhearki on monen eron taustaselittäjä.
Olen kuullut monen katuvan eroaan muutaman vuoden päästä. Yllätys, yllätys, ero ei ratkaise kaikkia elämäni, menneisyyteni ja nykyisyyteni ongelmia, vaan käsittelemättömät asiat saattavat nousta uudelleen esiin eron jälkeen. Ja syyllisyys.
Tämmöistä tuumin illan ratoksi, paria ystävän eroa nyt läheltä seuranneena. Elämä on erikoinen matka ja välillä pitää pysähtyä hengittämään.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle Äiti -77 Peruuta vastaus
5 vastausta artikkeliin “Puolison todellinen luonne paljastuu monelle vasta erossa”
Uusimmat artikkelit
Pakko kommentoida kun juuri tuore noin parin minuutin tapahtuman jälkeen tässä olen äimän käkenä…. Seukattu nyt syyskuusta asti… Nykyisen ex ilmestyi kuvioihin 12 kk jälkeen ja ihmettelin kun edes soitti… Mies useasti vannoi ettei ollut viestitellyt eikä nroa enää ole… Yllätys yllätys.. Tänään kaikki kostonhimo paljastui kun tämä x tuli juuri oven taa kinuaan takas ja olin ihan et mitä helvettii tässäkin on nyt taustalla. No mkes sit myöns lopuks että on viestiteöly ja halus vaa huijata et haluu sen takas ja jutella… Siis meiän aikana.. No totta hitossa onko ihme että muija ilmestyy oven taa ja mies sai kostonsa mutta ei edes ymmärrä miten sai loukattua mua epärehellisyydellään ja valheillaan… Tätä hän juuri pelkäsikin.. No onko ihme… KostonhimoA 12kk???? Wtf? En tiiä mitä aatella..
Mieheni oli luotettava kallioni, mutta sängyssä hän ei koskaan minua kuunnellut eikä osannut tyydyttää. 23 vuotta sitä kestin. Hän halusi pitää kulissista kiinni ja vannoi rakastavansa mua helvetisti, mutta löysi itselleen uuden vain 2,5 kuukauden päästä siitä, kun muutin pois. Hyviäkin hetkiä tietenkin oli, mutta harvoin koin tulleeni kuulluksi, ehkä en osannut tulla kuulluksi, en tiedä. Kun vuosi yhteisestä kodista muuton jälkeen hain omaa osuuttani irtaimistosta, hän hoki vain vie nyt sekin, vie vaikka tuhkatkin pesästä. Katkerana, tärisevänä, kiukkuisena. Tilanne oli oikeasti tragikoominen. Paikalla oli veljeni, isäni ja hänen sisarensa mies ja omat lapsemme ja työnjako meni niin, että minä pakkasin tavaroitani ja muut kantoivat niitä muuttoautoon ja hillitsivät hänen purkauksiaan. Mutta silti hän ehdottomasti halusi olla paikalla. Tarkoitus oli ilmeisesti yrittää ärsyttää ja manipuloida. Muutenkin eron jälkeen keskustelut hänen kanssaan ovat olleet hänen puoleltaan erittäin alistavia ja haukkuvia ja erityisesti syyllistäviä. Jopa se, että hän joutui totuttelemaan uuden naisensa 4, 6 ja 9 vuotiaisiin lapsiin oli kuulemma minun vikani 🙂
Totta. Eron jälkeen tuntui, ettei tunne enää ihmistä jonka kanssa on viettänyt 15 vuotta yhdessä. Muutos toisessa on todella pysäyttävä kokemus.
Niin totta….
Miehestä tulee hullu viimeistään erotilanteessa. Onneksi olen päässyt eroon elukoista!
Muijan vastaus aivan kuin omasta elämästäni ja asioista, joita tapahtui 20 v. sitten. Onneksi lapset aikuisia eikä tarvitse enää nähdä entistä miestä. Eikä tarvitse enää sairastellakaan. Olisin varmaan kuollut, jos en olisi eronnut. Muistettaisiko minua nyt hyvällä vai kehuttaisiko exää, miten hyvin on selvinnyt, jos olisin jäänyt ja kuollut? Mitäpä olette mieltä?