Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Ystävä pahoitti mielensä päiväkodin vasu-keskustelussa. Päiväkodin työntekijä oli listannut ja alleviivaten ladellut asiat, joita ystävän 5-vuotias lapsi ei osaa. Tuntui, että ne, missä lapsi on hyvä, oli sivuutettu täysin. Ystävä kertoi, että olo oli niinkuin tuomiolla olisi ollut.

Oli ollut asioita, joista hän oli ollut eri mieltä, mutta tuntui, ettei sillä ollut mitään merkitystä. Kotona lapsi esimerkiksi osaa värit. Päiväkodissa ei kuulemma ollut osannut nimetä. Tai ainakaan jossain nimenomaisessa tilanteessa ei ollut osannut.

Jalan muotoinen hiekkakakkumuotti

Omat lapset ovat isoja ja päiväkotiajat ovat vain muistoja. En voinut olla pohtimatta onko päiväkodeista tullut suorituspaikkoja, jossa lapsella ja vanhemmalla voi olla hyvinkin paineista, jos iän mukaiset osaamiskriteerit eivät täyty? Toki olen sitä mieltä, että lapsen kehitystä on hyvä seurata ja tarpeen mukaan siihen tulee puuttua. Tuntuu kuitenkin, että eikö positiivisempi lähestymistapa olisi parempi tyyliin ”harjoitellaan värejä”. Eikö päiväkodin tulisi olla positiivinen paikka eikä niin, että vanhemmat kotona opettavat lapsia, että lapset osaavat värit, numerot jne. Eikö päiväkodissa nimenomaan harjoitella? Tuntuu, että eikö pienelle lapselle olisi tärkeintä tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi?

Itse ainakin aikoinaan arvostin, kun kuulin, että lastani oli pidetty sylissä, lohdutettu ja oltu läsnä. Lapsi oli saanut kavereita ja oppinut leikkimään ja olemaan toisten lasten kanssa.Vieläkin muistelen lämmöllä muutamia työntekijöitä, jotka olivat lapselleni tärkeitä. Paljon puhutaan, että maamme päivähoito on laadukasta. Toivottavasti laatu näkyy myös lasten hyvinvoinnissa ja viihtymisessä. Siinä, että vanhemmat voivat olla hyvillä mielin töissä. Ei niin, että vanhempi joutuu suremaan, mitä lapsi ei ole oppinut.”

Nimim. Ystävän puolesta

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 39 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Tampereella näin Peruuta vastaus

39 vastausta artikkeliin “Pitääkö päiväkodissakin jo suorittaa?”

  • Hömpötystä sanoo:

    Nyt on päässyt 38-vuotiaalta unohtumaan, että mitkä olivatkaan päävärit ja välivärit? Täytynee siis todeta, että taitaa olla kehityksessä vikaa ja parasta lähteä töistä takaisin päiväkodin penkille.

    Edellisessä vasussa puhuttiin jotain mun lapsen tarpeesta harjoitella vielä saksien käyttöä. Unohdin koko asian, eikä meillä ole sitä harjoiteltu ollenkaan. Sellainen ei vain käy mielessä, että sitä pitää jotenkin harjoitella. En osaa opettaa asiassa ketään.

    Kohta on taas vasu, ja ” mielenkiinnolla ” kuuntelen onko saksien käytössä tapahtunut kehitystä. En edes tiennyt, että ihmisen kehitystä arvioidaan moisen perusteella. Olin kuvitellut ettei pikkulapsille tule antaa saksia.

    Aivan turhaa hömpötystä koko juttu.

  • Vituttaa sanoo:

    Vakaopena ja johtajana todella kurja kuulla, mutta myös todeta, että väärin toimittu työntekijän osalta. Nykyinen vasu painottaa nimenomaan positiivista lähestymistapaa ja ”puutteiden” listaamisen olisi pitänyt jäädä historiaan. Jutussa annettu esimerkki väreihin lähestymisestä olisi ollut paljon lähempänä nykyisen vasun ja vakalain mukaista toimintaa. Pedagogiset tavoitteet asetetaan aikuisille ja heidän toiminnalleen, näitä ohjaa lapsesta tehdyt havainnot (vahvuudet, kiinnostuksenkohteet, tarpeet ja niiden huomiointi). Jos huolia herää, tietysti ne pitää ottaa puheeksi ja yhdessä pohtia, mitä tehdä. Mutta eipä värien osaamattomuus kerro vielä mistään suuresta huolesta, ellei yhdisty esim kognitiivisiin haasteisiin yleisesti, mutta tämäkin tulisi ottaa perhettä tukien esille. Itse uskon, että jokainen lapsi, jolla on mahdollisuus oppia akateemisia taitoja, värit, saksien käyttöä yms ne myös oppii ja pk on hyvä paikka painottaa paljon syvemmälle inhimillisyyteen meneviä taitoja, kuten omien vahvuuksien tukemista, kaveritaitoja, tunteiden tunnistusta ja nimeämistä, vahvistaa pätevyyden kokemuksia ja tehdä lasten elämästä satua ja hauskaa, joiden kautta yhdessä opitaan samalla, koulumaailmassa samaan ei ole enää aikaa ja vapautta. Monella tuntuu vain vakassa edelleen olevan hyvin toinen kasvatusnäkemys ja lasten kasvattaminen kurin, suoritusten ja kiltteydeyn kautta elää ja voi hyvin. En väitä itse olevani täydellinen, mutta nämä vahvasti edelleen elävät asenteet ovat yksi syy, miksi alanvaihto on usein mielessä. Ei jaksa tapella tuulimyllyjä vastaan ja päivästä toiseen perustella aikuiselle, miksi tunnetuki raivoavalle lapselle on tarpeen, miksi pahamieli sanoitetaan ja aikuisen syli on aina avoin.

  • Tytär nyt yo sanoo:

    Meilläkin tosi ikävät kokemukset näistä keskusteluista. Kiusaamiseen toisten lasten osalta ei puututtu . Hoitajilla pitäisi olla yläikä raja. Ja kaikki tämä johtui siitä että päiväkodin henk.kunta joutui aikaistaan töihin tuloaan meidän lasten takia. Ohi on onneksi.

  • Tm sanoo:

    Tampereella eskarineuvottelussa ertyslastentathanopettaja sanoi seuraavaa:

    Teidän on pakko suostua siihen, että lapselle tehdään tehostetun tuen paperit. Kuulema muutkin lapset ihmettelevät, kun lapsi ei puhu. Lapsella ne on selektiivinen mutismi (ei ollut koskaan ollut puhetta moisesta eikä todellakaan diagnoosia). Jos emme suostu tehostettuun, joutuu lapsi kuulema myöhemmin erityisluokalle. Olen itse erityisluokanopettaja ja sanoin, että tämä ei käy. Mietin nuorten vanhempien reaktiota… Olisivat varmaan surullisia uhkailusta. Lapsi on tällä hetkellä huippu koulussa, puhui ja pitää esitelmiä.

  • Hämmästynyt sanoo:

    Vasu-keskustelussa on tarkoitus käydä läpi lapsen vahvuuksia ja haasteita, ja kartoittaa tarvitseeko lapsi tukea joissain asioissa. Vahvistetaan niitä taitoja jotka ovat jo hallussa ja joista lapsi tykkää. Ei missään nimessä etsitä vain ”vikoja”. Eikä mielestäni ole merkitystä sillä kuka vasukeskustelun pitää, sillä joka siihen on palkattu, pitäisi olla sen verran arvostelukykyä,että miettii miten puhuu vanhemmille. Olen itse varhaiskasvatuksessa työssä, ja me käymme aina tiiminä vasut läpi ja mietimme, mitä vasu-keskusteluissa puhutaan. Ei ole todellakaan tarkoitus lannistaa lasta tai vanhempia. Mielestäni tämä kyseinen äiti voisi ihan reilusti kertoa pahoittaneensa mielensä ko. henkilölle.

  • Monta vuotta kuunnellut.... sanoo:

    Pojalla on dysfasia, todettu neljä vuotiaana joten olen kuunnellut pelkää negatiivista päiväkodeissa sekä kouluista kaikkein pahinta on kuunnella foniatrian osastolta tuleva palautus… onneksi nekin on nyt loppuneet kun pääsee nyt yhdeksänneltä (jippii). Tarttee vaan ollla kiitollinen että poika/teini on jaksanut sietää kaiken sen pahan palautteen jota on elämänsä aikana saanut… on oppinut ohittamaan ne asiat ja jatkaa elämäänsä haluamaansa suuntaan. Äitinä olen todella oppinut suodattamaan kaiken enkä enään jää miettimään että mitä mun pitää vielä opettaa enkä pahota mieltäni enään mistään. Lukioon on hakenut koska ei halua ammattikouluun saa nähdä pääseekö?? kun foniatrilta sanovat ettei missään nimessä lukioon vaan Luoviin tai Valmaan. Minkäs teet kun teini sano että hän ei mene mihinkään muuhun kuin Lukioon. Minkäs teet siinähän oot puun ja kuoren välissä.

  • Päiväkodin erityisopettaja sanoo:

    Tässä näkyy todennäköisesti (kelpoisen) opettajan puute ryhmässä. Jos ei ole koulutuksen tuomaa näkemystä lapsen kehityksestä ja vuorovaikutustaidot ovat heikot, tulee tällaisia vasu-keskusteluja. Kuka tahansa voidaan nimetä opettajaksi oikean puuttuessa, eikä vanhempia yleensä kiinnosta henkilökunnan koulutustausta. Kannattaa syksyllä kysellä, kun uusi kausi alkaa!

    Päiväkodissa (kun toimitaan nykyisen opetussuunnitelman mukaisesti) arviointi ei koskaan kohdistu lapseen, vaan siihen, miten henkilöstö toteuttaa lapsen tarpeista nousevia pedagogisia tavoitteita. Kaikki muu on osaamattomuutta ja se nyt vaan on valitettavan yleistä.

    • Varhaiskasvatuksen opettaja sanoo:

      Hyvin muotoiltu kommentti! Juuri näin olisin minäkin asiaa kommentoinut.

    • Villi arvaus sanoo:

      Kelpoisuus ei sitä todellakaan estä että vasut on mitä on.
      Sinne saatetaan kirjoittaa ihan mitä tahansa. Jos ei perheestä tykätä, tai lapsi ole mielinkielin tms.
      Lopulta se on ihan höpö höpö paperi. Meillä on valtavan hyvä neuvolajärjestelmä josta saa Ina ystävällistä tukea ja neuvoja jos jokin lapsen kehitysessä mietityttää. Tottakai lastentarhan henkilöstö pitää vaivattomiata lapsista, jotakin elikivöt mielellään suunta päänä isoissa ryhmissä
      No syytä ei tarvi arvailla. Se on vaivatonta – ovathan lapset niin uuvuttavia.

      • Vaka sanoo:

        Tän on oltava provo 😀

        • Eikuusivuotias sanoo:

          Sitä vasut nimenomaan usein on, provoa! Ootteko huomanneet että ammatti muuttaa ihmistä juuri kaltaisekseen. Lasten kanssa päivittäin olevat puhuu aikuisillekin kuin lapsille. Mä olen ja siinä kyllä paljastuu henkilön äly.

          • Heh sanoo:

            Täytyy sanoa, että en ole kyllä kenenkään kohdalla tätä huomannut 🙂

  • Ope sanoo:

    No ei pitäisi olla tuurista kiinni vasu-keskustelujen käyminen tai niiden laatu. Ikäviä kokemuksia näyttää silti olevan liian monella. Kyllä vasu-keskustelun kuuluu lähteä liikkeelle lapsen vahvuuksista, jotka sitten ohjaavat myös vielä orastavien taitojen harjoittelua. On myös hyvin tavallista, että lapsi saattaa toimia ryhmässä/päiväkodissa eri tavalla kuin kotona, minkä takia havainnoista tulisi vanhempien kanssa keskustella. Tuntuu myös oudolta, että osa vanhemmista tuntuu ajattelevan, että ”väkisin täytyy etsiä kehitettävää”. Tottahan meissä aikuisissakin on edelleen kehittymisen varaa, esimerkiksi monella juuri ryhmätyötaidoissa. Kuitenkin vasun tarkoitus on toimia pedagogisena työvälineenä, jolloin on oleellista, että sieltä löytyy tieto siitä, mitä tavoitteita lapsella on ja miten niihin pyritään. Silti on tutkittu, että erityisesti asiakirjojen kirjoittamisen laatu vaihtelee edelleen paljonkin.

    • Vasut sanoo:

      Niin. Varhaiskasvatuksen opettaja monesti koittaa leikkiä sitä opet vaikka päivittäiset tuomiot on lähinnä aamupiiriä. Usein päiväkoteihin palkataan niin hienohelmaista väkeä että eivät pysty lapsen tasolle menemään, ulkona seistään hienoissa vermeissä lapsista kaukana ettei vaan omat vaatteet likaannu. Kova tarve kuulua vähintään alempaan keskiluokkaan. Mutta…
      Varhaiskasvatuksessa on vaan harvoin mitään kovinkaan mukavaa porukkaa ainakaan koko tiimi. Aivan varmasti jos menet.jostain valittamaan saa lapsi sen tuta vasussa.
      Ne kuuluisat ryhmätyötaidot, miksikä niitä pitää edes arvioida kun eihän pieni ihminen niitä osaa. Parempi olisi puhua lapsen kohtelias käytös- epäkohteliasta käytös mittarista. Osa lapsista edelleen kiusaa muita ja empaatikot kärsii, sitten sanotaan että lapsen oma vika kun ei pärjää eikä uskalla tms. Ryhmässä saattaa olla paljonkin sellaista ryhmädynamiikkaa joka on kaukana hyvästä ryhmähengestä – silti sivuun jäänyt saa vielä paskat palautteet vasuunkin. Kannattaa olla onnellinen jos lapsella on edes kaksi kaveria, jotka eivät ivaa. Kovaa on kilpailu nykyisin.

  • Vinkki sanoo:

    Kyllä siihen vasukirjasmiseen ihan oikeat ohjeet on ja mm. tän takia siirryttiin systeemiin jossa varhaiskasvatuksen opettaja saa tehdä vasun – ei enää hoitaja. Mut joo, aina sen tulisi lähteä siitä ikätasoisesta arvioinnista. Sen verran tuosta että onpa ikävästi laitettu kun lähes kaikki lapset osaa jo 2-vuotiaana värit. Joskus osalle voi laittaa alaviistoon jos jokin lapsessa tai vanhemmissa ärsyttää, mutta niinhän se ei saisi olla. Valita johtajalle jos vaivaa.

  • Tampereella näin sanoo:

    Todella kurjia kokemuksia varhaiskasvatuksesta monella. Ei voi kuin olla onnellinen, että meidän perheessä aina asiat sujuneet hyvin. Meillä on kolmas lapsi varhaiskasvatuksessa ja Vasu-keskusteluissa aina käyty asiallisesti läpi niin vahvuudet kuin ”harjoittelutarpeetkin”. Myös keskimmäisen kohdalla, jolla Nepsy-ongelmia, erityistarpeita ja eskarin kertaus. Kokemusta meillä on yhteensä kuudesta eri päivähoitopaikasta/ eskarista, joten uskoisin asiansa osaavia ja ystävällisiä lastentarhanopettajia/ hoitajia olevan suurin osa. Kiitos heille jaksamisesta tiukissa oloissa!