Heti kun lapset ovat sen verran vanhoja, että ymmärtävät lahjojen hankkimisen (ei vain saamisen!) päälle, he usein haluavat antaa lahjoja rakkailleen.

Lapset siis voivat haluta ostaa tai tehdä joulu-, syntymäpäivä-, isänpäivä- tai äitienpäivälahjan vanhemmalleen. Tämä halu ei muutu, vaikka vanhemmat eroaisivat. Mutta kuka hankkii lahjan lasten puolesta ja lasten kanssa? Onko se eksän tehtävä?

Moni nyksä saattaa vastata tähän kysymykseen EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA. Ajatus siitä, että oma kumppani ostaisi lahjoja eksälleen, vaikkakin ”lasten nimissä”, voi suorastaan raivostuttaa. Ajatus saattaa toki pöyristyttää myös kumpaakin eronneista vanhemmista: ”en varmasti osta sille *#%!+*! tyypille mitään”/ ”en varmana huoli mitään siltä”.

Helpointa tietenkin on, jos lapset ovat tarpeeksi vanhoja hankkimaan tai tekemään lahjan itse, tai jos vaikkapa isovanhempi tai vanhemman sisarus voi siinä auttaa. Mutta lapset saattavat olla vielä pieniä, ja joillain on sellainenkin tilanne, että sukulaisia tai muita luottoaikuisia ei ole.

joulupaketti lahjapaperin päällä
Kuva Kari Shea, ylin kuva Freestocks. org.

Ikävimmässä tilanteessa lapset surevat kun vanhempi ei saa jouluna keneltäkään yhtäkään lahjaa. On sitä kuultu niistäkin vanhemmista, jotka ovat ostaneet itselleen jotain, jotta lapset eivät joutuisi ihmettelemään, miksi äiti tai isi ei saa yhtäkään pakettia.

Mutta silti…ei kai nyt eksää voi lahjanhankintahommiin velvoittaa?

Itse asiassa vastaus on kyllä.

Erot ovat harvoin kovin mukavia juttuja, ja harvemmalla eronneella parilla on kovin herttaiset välit. Mutta lahjanhankintaan lasten nimissä pitäisi silti taipua.

Sillä vihaatpa itse eksääsi kuinka paljon tahansa, hän on sinun lastesi toinen vanhempi. Ero ei muuta kasvatustehtävääsi, ja yksi osa lasten kasvatusta on se, että opetat heille käytöstapoja ja muiden huomioonottamista. Jos lapset haluavat ilahduttaa toista vanhempaansa lahjalla, sinun tulee siinä auttaa, vaikka pitäisit eksääsi millaisena ääliönä tahansa. Lahjan ei tietenkään tarvitse olla kallis. Askartelu tai vaikka pieni herkku käy hyvin.

Vaikka joulu- tai muun lahjan hankkiminen voi vaikuttaa tyhjänpäiväiseltä asialta, lapsille se on tärkeää. Kun hankit lahjan lasten kanssa ja heidän nimissään, osoitat heille, että kunnoitat eksääsi ja haluat olla hänelle ystävällinen. Tässäkin asiassa on kyseessä lapsen etu, ei sinun tai eksäsi etu.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Äippä78 Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

12 vastausta artikkeliin “Pitääkö eksälle hankkia joululahja lasten puolesta?”

  • Uusperheellinen sanoo:

    Just vastaanotettiin miehen eksältä joululahja. Joka vuosi antaa jotain.
    Onneksi itsekin lähetän vappumunkkeja tai joskus ku oon leiponu niin lämpimäisiä miehen pojan mukana.

  • Äippä78 sanoo:

    Lapset 8v & 10v ja ostan joka vuosi sekä synttäri- että joululahjan heidän isälleen lasten nimissä. Yleensä käymme yhdessä hankkimassa lahjan ja lapset miettivät & päättävät, mikä olisi kiva lahja isälle. Erosta on yli 5 vuotta aikaa. Minusta tämä käytäntö on ok, koska lapset kokevat sen tärkeänä.

  • Ei tarvitse sanoo:

    Eiköhän tämä koske lähinnä alle kouluikäisiä. Sitä vanhemmat osaavat itse tehdä tai ostaa jotain pientä. Muuten: lapsille kannattaa syntymästä asti opettaa, että lahjoja annetaan jouluisin vain ja ainoastaan lapsille!! Lasten juhlahan se alun perinkin on, mikäli kukaan enää lukee Raamattua josta kristillinen joulu on peräisin. Kun aikuisille ei osteta koskaan mitään niin ongelmaa ei ole. Itse tehdyt kortit on eri asia ja niitä voi askarrella lasten kanssa vaikka eksälle. Huh, en minä ainakaan jaksaisi miettiä lahjoja kaikille miljoonalle sukulais-aikuiselle, ihan tarpeeksi on lapsille ostettavia.

    • Aurinko palaa sanoo:

      Jos nyt ihan pilkkua nus… (vaikka puhuitkin nimenomaan kristillisestä joulusta) niin joulu eli yule on muinaisgermaanien talvijuhla, jolloin mm. poltettiin kynttilöitä auringon palaamisen symbolina. Yule taas on peruja anglosaksipakanoiden juhlasta modranicht (night of the mothers), jolla kunnioitettiin esiäitejä, elämän antajia. Eli siellä juhlittiinkin äitejä! Asiaan kuului myös uhrilahjat, jotka ovat joululahjojen ”esiäitejä”.
      Näitä pakanoiden ja muiden vakiintuneita juhlapäiviä otettiin käyttöön kristillisinä, koska silloin ei tarvinnut opettaa ihmisille uusia ajankohtia. 😀

      Siihen, kenelle lahjoja annetaan, sanon vain sen verran että kaikillahan taitaa olla vähän omat perinteensä. Oma isäni yritti opettaa, että vain lapset saavat lahjoja, mutta olen pienestä asti halunnut niitä myös antaa. Nyt ydinperheessämme on kaikki jo täysi-ikäisiä, vietämme joulua keskenämme ja kaikki saavat lahjoja. 🙂

    • Pöh sanoo:

      Blaablaa, ilonpilaaja. Just tänään kuusta koristellessa mietin miten hanurista on tää ”joulu on lasten juhla” -lätinä. Onhan se joo, mutta kyllä aikuisillakin on täysi oikeus nauttia joulusta ja vieläpä niin, ettei sitä kaikkea iloa tarvitse kokea lasten kautta.

  • Tiitu sanoo:

    Erosta muutama vuosi aikaa ja asiallisen viileät välit exän kanssa. Lapsen (nyt 10 v.) kanssa on ostettu aina synttäri- ja isänpäivälahjat isälleen ja sama toimii myös toisin päin. Jouluisin ollaan vaihdettu jotain pientä esim. suklaarasia tai viinipullo. Typerältähän se toisaalta tuntuu kyllä. Senkin olen tehnyt, että olen itse hankkinut itselleni pienen paketin jouluksi, jotta joulupukki tuo äidillekin jotain… Sen voi nyt lopettaa, kun ei enää usko joulupukkiin, mutta pitää sitten varmaan isällensä joku pieni lahja ostaa. :-/ Muutaman vuoden sisällä voi onneksi varmaan alkaa itse hankkimaan isällensä lahjat jos haluaa.

  • Minävaan sanoo:

    Me ei osteta puolison kanssa toisillemme lahjoja, vaikka parisuhteessa olemmekin. Ei lahjat ole joulussa tärkeintä ja se pitäisi opettaa lapsillekin.

  • ^_^ sanoo:

    Asuimme vielä exän kanssa saman katon alla ja synttärini olivat juuri ennen muuttoa. Paketoin itselleni suklaalevyn, koska tiesin lapsille olevan tärkeää muistaa minua ja nehän oli ihan fiiliksissä 🙂 Nykyään lapset tekevät mulle synttärikortit ”salaa” ja autan, jos on tarve, mutta ei se haittaa ketään. Exälle yleensä ostamme jotain ihan pientä, enemmänkin symboliikan ja antamisen takia kuin itse sen tavaran takia. Lapsille on tärkeää, että he saavat ilahduttaa tärkeitä ihmisiä.

  • Nyxä ja äiti sanoo:

    Itse olen ”nyxä” (about 10vuoden ajan jo) enkä koe mitään ongelmaa asian suhteen. Alusta asti olen auttanut lapsia milloin missäkin kortti ja lahja askarteluissa äidilleen jos lapset ovat apua halunneet. Kyse on lapsesta ja lapsen toisesta vanhemmasta eikä niinkään ”exästä”. Aika surullista yleistämistä paistaa tekstistä.

    • Kisu sanoo:

      Samaa mieltä! Kysyn yleensä miehen lapsilta, onko heillä äidilleen joululahjaa tai haluavatko antaa jotain. Koitan myös ulkomaanreissuilla huomioida, että saavat ostettua äidilleen jonkin tuliaisen. Erityisesti alakouluikäisenä lapset alkavat haluta osallistua lahjojen antamiseen, mutta heillä ei ole rahaa eikä mahdollisuutta hankkia lahjaa.

  • Mirreleena sanoo:

    Olen kysynyt aikoinaan erottuani lapsilta jos he haluavat antaa isänpäivä-, joulu-, syntymäpäivälahjan isälleen. Ja annoin aina heille mahdollisuuden antaa lahjan. Ja olen itsekin saanut lapsilta ko lahjoja. Ei tehty asiasta ongelmaa, ei myöskään silloin jos lahja jäi hankkimatta. Ilmankos olemme kaikki hyvissä väleissä ja kohta toivotellaan toisillemme hyvää joulua!

  • Eksxä sanoo:

    Ei meillä ole kuin asialliset välit mutta lapset saavat pienen summan jolla ostaa isälle lahjan jos haluavat.
    Ei siihen tarvitse laittaa monia kymppejä, meillä se on ollut kymppi kaksi. Teen sen nimenomaan lasten vuoksi, en eksän..