Pitää uskoa
Kolme vuotta sitten tähtäsin Huonon Äidin 500 Facebook-tykkääjään. Tänään tuli 15 000 täyteen. Sitä ei olisi tullut ilman uskoa. Siksi tämä tarina kertoo siitä, että pitää uskoa:
Huono Äiti liittyi Facebookiin lokakuu lopussa 2010. Se oli minulle jonkinlainen päähänpinttymä ja samalla myös puhdistus elämän kääntävästä tilanteesta: olin samana keväänä saattohoitanut varsin nuoren äitini ikiuneen sekä menettänyt isän, mummon ja samalla koko isän puolen suvun. Olin surun, epätoivon, epäuskon, pettymyksen ja hirveyden murtama. Koettelemukset jalostivat ja pakottivat miettimään jotakin, mitä haluan todella tehdä ja se oli Huono Äiti. Halusin kertoa tarinaa siitä, miten asiat ovat kun ne ovat epätäydellisesti. Siitä minulla oli runsas kokemus.
Me emme ole mitään ilman niitä ihmisiä, jotka uskovat meihin. Ihan tuiki tavallisten vanhempieni mielestä olin lapsena hyvä kirjoittaja ja he antoivat minulle uskoa kirjoittamiseen. Äitimme kasvatti meitä myös uskomaan siihen, että minkä ikinä elämässäni päätänkään tehdä, hän uskoi minuun. Se oli hyvä tunne, jonka varassa uskalsi tehdä päätöksiä, joita ympäristö välillä kritisoi. Oli hienoa tulla hyväksytyksi virheineen ja voi pojat, niitä tuli tehtyä.
Vanhempieni lisäksi olen saanut tuntea myös ystävieni uskon. Minna, Anne, Elina, Marja, Mari, Piia, Paula, Sinikka, Suvi, Antti, veljeni Mikko ja kaikki te muut, kiitos! Vuosi sitten ystäväni Jussi sanoi kahvikupin yli, että kuule tuo Huono Äiti on mieletön juttu ja minä siihen, että ”ai jaa, et oo tosissas?!?”. Siitä alkoi jännittävä nousukiito, välillä tuntuu, etteivät jalat osu maahan enää lainkaan! Samanlaisen uskon olen kohdannut tuiki tuntemattomilta Huono Äiti -keskustelijoilta, teiltä, joiden kanssa rupattelusta olen tullut täysin riippuvaiseksi. Te olette minun sukuni tässä elämän vaiheessa, jossa minusta oli tullut äkkiä suvuton. Kiitos kaikki, olette korvaamattomia. Saan teiltä voimaa joka päivä.
Suurin kiitos 15 000 kaverista kuuluu perheelleni, joiden juttuja kirjoitan ylös pieniin vihkoihini päivittäin. Lapset ovat elämäni sokeri ja suola. Yritän näyttää heille joka päivä samaa uskoa, jota vanhempani näyttivät minulle. Harvoin onnistun, olenhan Huono.
Kiitos. Tarina jatkukoon.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle Kati Peruuta vastaus
11 vastausta artikkeliin “Pitää uskoa”
Uusimmat artikkelit
Luin juuri kirjasi ja moni sitä ehti ihmetellä olohuoneen pöydällä, että mikä tällainen huono äiti on 🙂 Hyvä kirja ja siitä kiinnostuneena nyt täällä. En kyllä ihmettele, että facebookissa loistat, kirjakin piti lukea miltei yhdellä lukukerralla 🙂
Kiitos, teit minustakin juuri Onnellisen Oliivin!
Ihana, hauska blogi! Ihan mahtavaa, että sanot asiat niin kuin ne ovat, ei mitään kiiltokuvatouhua, jota netti pullollaan. Upeaa, Huono Äiti! Täällä kirjoittelee kaksi Huonoa Laihduttajaa, noin niin kuin termiä lainataksemme. 🙂
Kiitos loistavasta ideasta Huonot Laihduttajat, sain juuri inspiraation!
Parasta Huonossa Äidissä on se, että häneen on poikkeuksetta tavattoman helppoa samaistua – vaikka onkin itse vain Huono Kummitäti ja ties vaikka Huono Nainenkin.
Kiitos!!
Huono Kummitäti ollaan täälläkin….
Huonoudesta lukee mieluummin kuin jatkuvasta Hienoudesta, jota tämä facebook pullistelee. On ainakin kotoisampi lukukokemus. :/ Jatka samaan – yhtä huonoon – malliin!
Muuhun ei pysty, kuin tähän Huonoon malliin 😉
Huonoon on niiiiin helppo samaistua. Ja kuule tuo riippuvuus taitaa olla molemminpuolista suurimmalla osalla viittätoistatuhatta 😉
Minulla ainakin! Vasta olen löytänyt Huonon ja joka päivä ilahdun kun taas kerran Huono ja moni muu osoittavat kommenteillaan etten ole yksin epätäydellinen!
Kiitos!
Kiitos!!!!
Minkäs teet, moon fani 😉