Huono Äiti sai viestin, jossa pyydettiin keskustelua pettämisestä. Tässä:

”Kiitos näistä hienoista sivuista, haluaisin kuitenkin itse virittää keskustelua aiheesta pettäminen.

Tänä päivänä tuntuu olevan hyvinkin yleistä että parisuhteessa elävät ihmiset käyvät kokeilemassa onko se ruoho vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Toisille tämä kokeilu voi olla yhden kerran juttu, jonka jälkeen kadutaan, tunnustetaan, pyydetään anteeksi ja yritetään liimata sirpaleita yhteen. Toisille taas salattu elämä onkin houkutuksena suurempi ja tätä vierasta ruohoa käydäänkin maistelemassa useammin ja useammin. Otetaan siihen oman kumppanin vierelle pidempiaikainen salarakas, eletään simppelisti kaksoiselämää, eikä edes tunneta katumusta.

Ja entäs kun koittaa se kuuluisa kiinnijääminen, mitä sitten tapahtuu? Pääseekö koira karvoistaan ja voiko pettäjä muuttaa toimintatapojaan? Voiko luottamusta enää rakentaa uudestaan? Entäs se petetty osapuoli…voiko kukaan oikeasti antaa anteeksi ja unohtaa sitä tosiasiaa että se oma kumppani onkin halunnut minua itseäni enemmän jotakin toista? Voiko aidosti luottaa siihen, että tälläistä ei enää koskaan tapahdu?

Pettäminen on todella raaka keino satuttaa toista. Siinä rikotaan petetyn minuutta niin paljon ja poljetaan itsetuntoa maahan. Suhteessa ei voi mikään olla kunnossa, jos toisen täytyy lähteä etsimään vierasta syliä. On totta kun puhutaan että pitkissä parisuhteissa arki astuu kuvioihin, ja pientenlasten vanhemmilla ei tunnu olevan aikaa toisilleen, mutta oikeuttaako se pettämään? Ei minun mielestäni.

Mutta entäs jos sitä vierasta syliä etsitäänkin jo heti suhteen alussa, silloin kun romantiikan ja lempeyden pitäisi roihuta kuumimmillaan? Mikä silloin on pielessä? Vastaisin että suhde perustuu jo alunpitäenkin ihan kaikelle muulle kuin aidolle rakkaudelle, ja kun perustukset ovat jo näin heikot niin ei niille mitään kestävää saada rakennettua. Mutta mikä saa ihmisen antamaan kerta toisensa jälkeen anteeksi pettämisen? Onko se pelko yksinjäämisestä? Huonosta itsetunnosta? Pakkomielteestä tähän ihmiseen? Sehän on kuin lupa toiselle jatkaa peliään, aina voit palata takaisin ja saat anteeksi. Pala palalta tämä kotona odottava ihminen murentaa itseään ja odottaa hidasta loppuaan. Ja kun tähän soppaan sotketaan vielä lapset, niin keitto porisee kyllä jo turhan myrkyllisenä.

Missä menee raja pettämisellä ja sen hyväksymisellä?”

Nimim. Ihmettelijä

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 24 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Pmmp Peruuta vastaus

24 vastausta artikkeliin “Pettäjän tie on makea vai onko?”

  • shane sanoo:

    Rakkausloitsu voittaa miehesi takaisin toiselta naiselta, älä itke enää pappi adu on todellinen ja todellinen meedio Hän toi takaisin ex-mieheni 7 päivän sisällä jälleennäkemisestä, lähetä hänelle sähköposti tänään ja oma ihmeesi.

  • Jouko sanoo:

    Ihmettelijän viesti sisältää paljon kysymyksiä. Samoja kysymyksiä olen käynyt läpi vaimoni kanssa 1,5 vuotta, kun 22 yhdessäolovuoden jälkeen päätimme kertoa toisillemme miten huonosti olemme kohdelleet toisiamme. 22 vuodesta 17 vuotta naimisissa ja molemmille oli täysi yllätys, mitä toinen on tehnyt toisen tietämättä. Mielestäni tärkein asia on ollut löytää aiheuttaja pettämisille. Omalla kohdallamme olemme löytäneet aiheuttajan ja kerron sen nyt.

    ”Naiset pelkäävät pyytää haluamaansa koska he syvällä alitajunnassaan pelkäävät, että joku taipuisampi ja vähemmän vaativa astuu heidän tilalleen, eivätkä miehet uskalla edes kuiskata, että heilläkin on haluja ja tarpeita hellyyteen, koska se heidän mielestään osoittaa, että he eivät ole oikeita miehiä. Siitä seuraa, että meillä on kaksi ihmistä, jotka haluavat toisiltaan monenlaista ja luultavasti pystyisivät antamaan paljon, mutta molemmat vaikenevat koko asiasta. Sitten molemmat masentuvat, alkavat kantaa kaunaa, tuntevat jääneensä ilman kaikkea hyvää, pettävät toisiaan ja ottavat avioeron. Ja kaikki tämä voitaisiin estää puhumalla suoraan ja pyytämällä selkeästi.”

    Sitaatissa mainitut käyttäytymiset ja puhumattomuus tulevat omilta vanhemmiltamme käytösmalleina. He taasen ovat saaneet ne omilta vanhemmiltaan. Kierre jatkuu sukupolvelta toiselle, kunnes joku tajuaa, ettei ihminen opi lukemaan toisen ihmisen ajatuksia, vaan pariskuntien pitää joka tilanteessa käyttää kommunikointiin ihmisrodulle suotua suurenmoista lahjaa; puhumista ääneen ja kuullun ymmärtämistä.

    • Nuiva-akka sanoo:

      Olen kymmenen vuotta yrittänyt saada mieheltäni enemmän läheisyyttä ja tukea ja hän varmaan tekee parhaansa, mutta en silti koe saavani sitä tarpeeksi. Hän sanoo saavansa tarpeeksi läheisyyttä ja olevansa tyytyväinen. Lisäksi seksielämäämme värittää hänen erektio-ongelmansa, esileikki jää lyhyeksi koska jos pitkitän sitä niin hänen erektionsa voi lopahtaa ja näin käy viagrasta huolimatta. Koen että seksin keskeinen tavoite on hänen erektionsa säilyminen eikä molemminpuolinen nautinto. Hän ei juuri näytä nautintoaan ja joskus mietin onko seksi hänelle pakkopullaa vain minun vuokseni. Olen välillä ollut pitkiä aikoja epätoivon partaalla tyydyttymättömien tarpeitteni kanssa. Olemme olleet naimisissa 20 vuotta. Ensimmäisen kerran petin häntä 12 vuotta sitten, suhde paljastui hänelle ja johti aviokriisin mutta halusimme molemmat jatkaa liittoa. Toinen sivusuhde minulla oli 3 vuotta sitten, sitä,kesti lähes vuoden,,lopetin suhteen itse, koska en kestänyt häpeän ja syyllisyydentunnetta. Tuo ei tullut mieheni tietoon koskaan, itse kärsin hirvittävästä ahdistuneisuudesta joka vähitellen helpotti. Tuon jälkeen olin varma etten enää koskaan petä. Mutta nyt, pitkän turhautumisen ja yksinäisyyden kauden myötä, päädyin yhden kerran sänkyyn vieraan kanssa. Sain taas sellaisen valtavan tuskaisen syyllisyydentunteen että luulen nyt vihdoin oivaltaneeni että satutan pahiten itseäni. Haluaisin ymmärtää miksi olen pettänyt, tai oikeastaan miksi en ole pystynyt olemaan pettämättä. En halua erota ja rakastan edeleen miestäni joskin ehkä vähemmän kuin ennen.

  • Kata sanoo:

    Se mitä moni pettäjä ei tule ollenkaan ajatelleeksi on että omaa suhdetta ei pettämisen jälkeen niin vaan korjata. Saattaa käydä niin että vaikka kuinka pyytelisit anteeksi ja vakuuttelisit ikuista uskollisuutta niin rikki mennyt luottamus ei palaudu ikinä. Siinä sitten itkemään sitä että ”pieni” hairahdus aiheutti koko elämän romahtamisen ja syyllisen löytää peiliin katsomalla…

    • Sweet sanoo:

      Täysin totta, pettäjät ajattelevat vain itseään. Toisen tunteilla ei ole mitään väliä. Surullista, olisi sitten sen verran ”munaa”, että kertoisi toiselle ja kestäisi seuraamukset tai katuisi, eikä pettäisi enää ikinä. Ihmiset ovat niin itsekkäitä, unohtaen ettei kaikkea voi saada.

  • Thomsson sanoo:

    Tässä hyvin yleistetään miehen vaitonaisuus, pettäminen ja parisuhteen laiminlyöminen. Mutta miten naisen kohdalla?

    Itselläni kokemusta siitä entisestä avioliitosta kuinka nainen voi pettää ja nykyisestä avioliitosta kuinka vaimo laiminlöi parisuhdetta vedoten lapsiinsa ennenkuin istuimme pöydän ääreen ja nostimme niin sanotusti kissan pöydälle ja selvitimme kaiken. Entisestä avioliitosta sen verran että vaikka kaikki näytti päällisinpuolin hyvältä ja molemmat olivat onnellisia niin parisuhteesta ja sen sisältämästä seksistä niin silti kun miehenä lähdin töihin niin vieraita kävi kylässä auttamassa vaimoani ja viikonloppuisin jos kävimme 1-2 kertaa ulkona niin ex-vaimolleni iski mustasukkaisuus päälle ja hävisi yöksi tai jopa kahdeksi pois jolloin itse olin ex-vaimoni lasten kanssa keskenään kotona kunnes sain itseteosta naapurin vaimoni kanssa kiinni ja tällöin tuli omaisuuden jako ja osoitteen muutokset. Ja nykyisessä parisuhteessa vaimoni alkoi estoa lapsiinsa siinä mielessä ettemme harrasta seksiä kuin satunnaisin väliajoin ja jos yhdessä olemme käyneet ulkona niin hän on kieltänyt tulemasta mukaan jos hänen ystäviään on jossain joita hän haluaa tavata. Hän myös pimittää ja salaa puhelimensa ja muut tiedot vaikka olimme puhuneet siitä kuinka parisuhde pitää olla tasa-arvoinen joten hän tietää kaikki tunnukseni ja käy kyttäämässä puhelintani aina välillä eikä päästä siitä irti vaikka olemme puhuneet että hän saa katsoa ja koskea mun puhelimeen ja muihin sovelluksiin kunhan hän kysyisi asiaan luvan. Joten onko tämä oikein kaikkien kannalta? Ja pitkään kestäneenä tuota ja aina asiasta sanoneena itse ajauduin pettämiseen vaikka rakastan häntä todella syvästi, en hyväksy tekojani mutta ei minun mielestäni tuo ollut myöskään parisuhdetta jossa toinen elää salailemalla ja pimittämällä omia asioita sekä vetoamalla lapsiinsa ja ystäviensä salaisuuksiin. Itse lapsirakkaana miehenä otan kaikki lapset tasa-arvoisina olivat sitten omia tai eivät ja aina katsonut lapsen etujansa pitänyt huolta kaikista.

  • Sanna sanoo:

    Mua aina ärsyttää tämä joko-tai-jako. Toki ”syy” voi olla huono parisuhde, mutta ei välttämättä. Hyvänkin suhteen elämässä voit kohdata toisen ”oikean”, joka hänkin voi olla tahollaan naimisissa. Syyllisiä ei ole, mutta tuskaa kyllä – joko pettämisestä tai pettämättä jättämisestä, niin pahalta kuin se kuullostaakin. Ei se ole valinta, vain teot voi valita. Tuskin toiseen rakastumisen tunnustaminen puolisolle olisi mukavempaa kuultavaaa, kuin fyysisestä pettämisestä kertominen. En ole ikinä ymmärtänyt miksi pitää rikkoa toinen ”totuudella” jos aiot jäädä liittoosi. Ainakin olisi hyvä tietää pystyykö puoliso elämään totuuden kanssa pettäjänsä kanssa.

    • Randombypasser sanoo:

      Mua aina ärsyttää tämä joko-tai-jako. Toki ”syy” voi olla huono parisuhde, mutta ei välttämättä. Hyvänkin suhteen elämässä voit kohdata toisen ”oikean”, joka hänkin voi olla tahollaan naimisissa. Syyllisiä ei ole, mutta tuskaa kyllä – joko pettämisestä tai pettämättä jättämisestä, niin pahalta kuin se kuullostaakin. Ei se ole valinta, vain teot voi valita. Tuskin toiseen rakastumisen tunnustaminen puolisolle olisi mukavempaa kuultavaaa, kuin fyysisestä pettämisestä kertominen. En ole ikinä ymmärtänyt miksi pitää rikkoa toinen ”totuudella” jos aiot jäädä liittoosi. Ainakin olisi hyvä tietää pystyykö puoliso elämään totuuden kanssa pettäjänsä kanssa.

      Ja höpölöpö.
      Pettäminen on valinta, uskollisuus on valinta, rakastuminenkin on valinta. Sinä tunnet, sinä voit siis valita miten reagoit tunteisiisi. Kaikki muu on tuuleen huutelua.
      Ei rakastumisesta kuuleminen ole sen hauskempaa kuin pettämisestäkään kuuleminen, mutta ainakin kertoja on toiminut oikein, kertonut asiasta ennen tekoja. Ja totuus… No, jos et voi olla rehellinen toiselle, niin tuskin olet sitä itsellesikään, selityksiä mahtuu maailmaan kyllä. Sinun vastuusi, sinun rehellisyytesi, sinun uskollisuutesi, ne lupasit toiselle kun aloit suhteeseen, mutta pystytkö seisomaan lupauksiesi takana?

      Minä ottaisin koska tahansa mieluummin vastaan rehellisen, mutta kivualiaan uutisen, kuin sen, että selän takana petetään tai ollaan muuten epärehellisiä suhteessa. Ja siten toimin itsekin toiselle, en petä ja kerron mitä ajattelen, tunnen. Jos jopu päivä en enää siihen pysty, olen mieluummin yksin, en halua olla epäkunnioittava toiselle enkä itselleni.

  • Hölmö sanoo:

    Mies petti kun olin raskaana . Rahatilanne heikko ja mies vei viimeiset rahat huorilke ei yhdesti vaan kymmeniä kertoja. Ei sitä voi mitenkään ymmärtää .

  • Onnellisesti eronnut sanoo:

    Puoli vuotta naimisiinmenosta silmäni aukesivat kun miehen huolella rakentama kaksoiselämä paljasti itse itsensä ja toinen nainen, kihlattu, otti yhteyttä ja tahtoi tehdä tiettäväksi heidän suhteensa, oli ilmeisesti selvinnyt että hän olikin se kakkosnainen joka oli vain kihloissa, ja mies olikin mennyt toisen kanssa naimisiin virallisesti. Luojan kiitos Facebookista. Kukaan läheisistä ei ollut aavistanut, niin taitavasti pelasi, tämä toinen oli ollut kuviossa kaksi vuotta. Nyt, kolme vuotta tapahtuneesta, olen viimein taas ehjä. Sen tajuaminen että vika ei ole minussa vaan pettäjässä vei aikaa. Luottamus vain on todella tiukassa, ja kyseinen ihminen kuuluu elämääni vielä vuosia lapsen kautta. Ja mietin ehkä ikuisesti missä oli sen toisen naisen ajatukset, hän kun tiesi minusta jo pitkään? Onko vielä muitakin? Miten ihminen, joka on itsekin pienen tytön äiti, roikkuu suhteessa varattuun mieheen? Tai sekin roikkuminen loppui, kun erosimme, koska mies ei kuitenkaan häntä hyväksynyt vaimon paikalle. Nyt jo naurattaa, pettäjäosapuolista kumpikaan ei saanut pitää sitä, mitä halusivat.

    En ymmärrä pettämistä, en selittelyjä miksi se muka olisi oikein. Huonoja tekosyitä ja itsehillinnällä puutetta. jos suhde ei ole sellainen missä on onnellinen, niin miksi siinä roikkua? Pettäminen tuskin korjaa suhdetta kuntoon, lisää vain valheita.

  • Silja sanoo:

    Itse tulin petetyksi avioliitossa toisen lapsemme syntymän jälkeen. Pettämistä jatkui lähes vuosi, ennenkuin puolisoni sai kerrottua asiasta. Toki olin jo pitkään tajunnut, ettei suhteessamme ole kaikki kunnossa, mutta kahden pienen lapsen äitinä kaikkine univelkoineen ei minulla ollut hirveästi voimia alkaa asiaa syväluodata. Toki yritin puolisoni kanssa asiasta useaan otteeseen keskustella, mutta hän ei ollut valmis puhumaan, saati tekemään töitä suhteemme eteen. Sitten kun hän lopulta sai pettämisestä kerrottua, tuntui kuin ydinpommi olisi pudonnut olohuoneeseemme. Mikään ei ollut sen jälkeen enää ennallaan. Yritin kerätä savuavien raunioiden keskeltä itsetuntoni rippeet ja kaksi pientä lastani. Arjen oli kuitenkin jatkuttava, lasten takia. Yritin hakea apua itselleni ja puolisolle yksityiseltä parisuhdeterapeutilta, psykologilta ja perheasiain neuvottelukeskuksesta. Liian myöhään. Sivusuhde ja pettäminen oli jatkunut niin pitkään, ettei puolisoni saanut tai halunnut sitä enää lopettaa. Lopulta minun täytyi nöyryytettynä ja satutettuna tehdä omat ratkaisuni ja muuttaa 1v ja 3v lasten kanssa pois kodistamme. Elämäni vaikein päätös, mutta olisin henkisesti hajonnut, jos olisin suhteeseen jäänyt. En ymmärrä ihmisiä, jotka puolustelevat pettämistä. Se on äärimmäisin tapa satuttaa omaa rakasta ja lapsia. Yhden illan hairahduksen olisin ehkä voinut antaa anteeksi, mutta systemaattinen pettäminen ilman katumusta, oli liikaa. Erotkaa ennen pettämistä!

    • Ihmisen kaipuu jäi, vaikka lähelle en uskallakaan sanoo:

      Minun puolisoni halusi ilmeisesti leikkiä perhettä kanssani. 15 vuoden yhteiselon jälkeen kävi ilmi että hänellä oli koko ajan ollut useita rinnakkaissuhteita. Joko työn kautta, netistä ja työmatkoilta hankittuja. Osa muista tiesi olevansa kolmansia pyöriä, toiset luulivat tapailevansa eronnutta miestä. Tottakai elämältäni tippui pohja pois. Ihmettelin, miksi mies halusi kanssani perheen vaikka tiesi, että se olisi valheelle perustettu. Häneltä oli jo yksi perhe hajonnut siksi että äiti oli löytänyt toisen miehen. Mitä minulle jäi tästä kokemuksesta, että se läheisin henkilö pettää, käteen? Tunne, etten enää koskaan uskalla luottaa toiseen ihmiseen. Ei mies osannut koskaan kertoa, miksi halusi muita naisia. Kotona kuulemma oli riittävästi ja monipuolisesti piparia tarjolla. Luulen, että sarjapettäminen on samantyyppistä kuin alkoholismi. Henkilö vain haluaa sitä, vaikkatietää, että se ei ole oikein.

  • Heikko itsetunto sanoo:

    Mieheni petti 3 vkoa ennen häitä. Kutsut oli jo lähteneet ja päivän itkin ja mietin, mitä teen.
    Mies sanoi, että halusi viimeisen kerran kokeilla.

    Mentiin naimisiin ja saatiin 3 poikaa. 20 v. kuluttua mies halusi eron. Oli miettinyt jo ennen kolmatta lasta, mutta ei ollut saanut aikaiseksi. Kolmas oli siinä vaiheessa 10v.

    Vuosien aikana jatkuvaa törkeää flirttiä ja muiden naisten pussailua edessäni, mutta vakuutti, ettei ollut pettänyt. Väliajat loistava aviomies ja hyvä isä.

    En tiedä jatkuuko sama peli nyt uudessa suhteessa, joka alkoi eron melskeissä (kesti 3v. soutaminen ja huopaaminen).

    Joskus mietin, olisiko elämä mennyt vähemmillä itsetuntoni kolhuilla, jos olisin perunut ne häät.

    Heikko itsetuntoni aiheuttaa vieläkin aika ajoin typeriä epäilyjä nykyiseen suhteeseeni. Menin tosi pahasti rikki.

  • Pmmp sanoo:

    Olen Marian kanssa samaa mieltä. Toki olen itse valinnut tekoni ja pettäminen on moraalisesti väärin, mutta sitä ennen olen vuosien ajan koettanut korjata tulehtunutta liittoamme, siinä onnistumatta. Toisen ihmisen kaipuu todellakin tuntuu kipuna iholla, ja voi sitä tunnetta kun löydät jonkun joka sen kivun poistaa.

    • Lisbet sanoo:

      Olen sinun ja Marian kanssa samaa mieltä. Petän, koska en saa seksiä, puheyhteyttä.ym. Olen asiasta vihjannut, tätä puutetta on ollut jo pari vuotta. Olen aina ollut hyvin seksuaalinen. Olen miehelleni sanonut että kävisi jossain, jos ei minun kanssa halua. Erota ei halua. On ihana saada hellyyttä ja ihailua muualta, kotona vain haukutaan. Pettäminen ei tee minusta yhtään huonompaa äitiä, työntekijää yms Minulla on haluja ja tunteita, vapauteni toteuttaa itseäni, koska kotona en voi olla enää oma itseni.

  • memmu sanoo:

    Kumpa se olisi noin yksikertaista. Mitä jos syy ei ole huono suhde tai hellyyden puute tai seikkailun halu? En yleensä kirjoittele näihin, mutta tämä aihe on puhuttanut nyt ystäväpiiriäni paljon. Aina puhutaan että se johtuu huonosta suhteesta, hellyyden puutteesta tai pettäjän Seikkailun hatusta. ….Minä olen aina ajatellut että toista ei rakasta kun pettää. Mutta nämä keskustelut joita olen käynyt ihmisten ja aviomeheni kanssa ovat saaneet minut miettimään että onko se näin. Ja syyt siihen ei ole niin yksinkertaisia aina. Olen miettinyt että jos näin kävisi pitäisinkö salaisuuden vai kertoisinko, kertoisinko kun toinen on jo rikki vai kun toinen on onnellinen. ….vaikeita kysymyksiä joihin toivottavasti ei minun tarvitse koskaan oikeasti vastata.

  • Jättänyt sanoo:

    Hmm. Miksi sitoutua parisuhteeseen, jos itse tai toinen ei ole valmis sellaiseen? Ymmärrän toki, että suhde muuttuu vuosien varrella, mutta rajansa kaikella!

  • Sosiopaattiko olikin elämäni rakkaus? sanoo:

    Fiksukin voi volla tyhmistä tyhmin, kun yrittää uskoa omaan parisuhteeseensa. Saadut yllätykset, kukkapuskat, sanat yhdessä vanhenemisesta, lämpö, läheisyys, seksi jota toinen ylistää ja kehuu, yhteiset suunnitelmat. Ja samalla tällä toisella kaksoiselämä, vuosia rinnakkaissuhde tai suhteita, aiempia iskuyriryksiä, minisuhteita ja haku ollut varmaan aina päällä… Ja tulee oemaan. Saatoin olla tyhmä kun en ollut mustasukkainen enkä rajoittava vaimo. Mutta entä nämä toiset naiset? Ne jotka näkivät kaiken kusetuksen? Ne jotka tiesivät olevansa tosia naisia? Kuinka tyhmiä ovat he tällaisessa kuviossa roikkuessaan? Kuinka idiootteja kuvitellessaan voivansa tuollaisen tyypin muuttaa? Huomaat eläneesi 10 vuotta täydessä kusetuksessa ja sitten kun todellakin pakkaat kamasi ja lähdet, toinen ei päästäkkään edes irti. Taistelu pois tästä kuviosta. Elämäni fiksuin, tärkein ja uuvuttavin teko.

  • Ei enää aliarvioitu sanoo:

    Itse olen kokenut petetyksi tulemisen. Koko avioliiton ajan mieheni syytti minua pettämisestä, mitä en koskaan tehnyt. Itse hän jäi kiinni pettämisestä työkaverinsa kanssa, joka myös oli naimisissa. Miehemme kulkivat samassa harrastuksessa ja me vaimot olimme jonkin aikaa työkavereita myös, mutta emme enää pettämisen aikaan. Avioliitto loppui siihen, luottamus ei palannut takaisin. Mies kyllä katui ja olisi halunnut jatkaa. Kysyessäni miksi hän petti, sain vastaukseksi en tiedä. Kysyessäni etkö ajatellut kiinni jäämistä, vastaus oli en välittänyt. Kysyin miksi petti, vastaus oli henkinen yhteys heidän välillään. 4 kk seurustelua, ei muka sängyssä. Yhteisiä ostosreissuja toiselle paikkakunnalle, yllättäviä uusia harrastuksia iltaisin ja paljon tekstiviestejä sekä tietokoneella istumisia. Toinen pari jatkoi eteenpäin, mutta tuskin täysin luottaen toisiinsa. Minä en hyväksynyt pettämistä enkä tule hyväksymään jos joskus aloitan suhteen. Sen verran pitää olla kunnioitusta toista kohtaan, että kertoo lähtevänsä toisen mukaan.

  • Ihmettelijä sanoo:

    En täysin ymmärtänyt kirjoitustasi. Välillä olit sitä mieltä, että pettäminen on raaka keino satuttaa toista ja taas välillä, että suhteessa on jokin pielessä kun toinen pettää. Olisi siis hyväksyttävää pettää ja se kolmas osapuolikin voi ajatella sen olevan oikeutettua. Olen sitä mieltä, että on sellaisia ihmisiä, että pettävät vaikka olisivat kuinka hyvässä suhteessa tahansa. Haluavat kokea seikkailua. Sitten on ihmisiä, jotka eivät petä vaikka suhde olisi kuinka huono tahansa. Pitävät sitä moraalittomana. Entä se anteeksianto? Kun pettäminen tapahtuu, voi loukattu osapuoli olla sellaisessa elämäntilanteessa ettei ole voimia lähteä: juuri synnyttänyt, työttömyys, vakava sairaus jne. Ehkä sillä hetkellä on helpompaa ”antaa anteeksi”, vaikkei sitä hyväksyisikään.

  • Maria sanoo:

    Onko pettäminen vain hupia? Vaiko olisiko se kenties halua saada sitä välittämistä, jota kotoa puuttuu. Onko pettäjä kenties jo yrittänyt päästä suhteesta irti, mutta toinen osapuoli roikkuu tiukasti kiinni, hellittämättä. Itse olisin valmis jo pettämään. Olen odottanut kaksi vuotta, että saisimme puheyhteyden ja saisimme asioita selvitettyä. Uhkana miehen lähtö, tuloksetta. Odotan vain päivää, jolloin tulee viimeinen tikki ja saan miehen ulos talosta. Tulokseton yrittäminen suututtaa. Mitään hellyyttä ei ole ollut vuosiin, mutta jos nyt pettäisin, saisin kaikkien vihat niskoilleni ja ero olisi minun syyni. Ero on tulossa kaikesta huolimatta. Helposti syyllistetään pettäjää. Syy ei ole kuitenkaan pettäjässä, vaan suhteen toimimattomuudessa. Eli syy on molempien osapuolien, mikäli pettäjä on yrittänyt toimimattomuudelle jotain tehdä. Kaikki parit eivät edes pysty keskustelemaan, joten syy on silloin molemmissa. Harvoin pettämisen syy löytyy yksin toisesta, vaan se löytyy keskinäisestä suhteesta. Silloin on syytä molempien pysähtyä miettimään tilannetta. Joskus pettäminen voi toimia herättäjänäkin. Liikaa ei pidä syyllistää, sillä jokainen voi olla siinä tilanteessa joskus. Itse olen heti kun tilaisuus tulee. Janoan hellyyttä ja hyväksyvää kosketusta. Sitä en ole saanut vuosiin ja se tuntuu kipuna iholla.

    • Santtu sanoo:

      Teksti on kuin minun näppäimiltä lähtenyt, mutta siltikään en hyväksy pettämistä missään muodossa. En edes silloin kun tilanne on täällä umpikujassa, kyllä aikuisilla ihmisillä täytyy olla rehdit keinot selvittää välinsä.
      Onhan tämä tälläistä väsytyskuolemaa, mutta meinaan päästä omilleni ilman typeryyksiä, koska siinä rytäkässä helposti satuttaa myös itseään. Onneksi elämme yhteiskunnassa jossa naisetkin voi hakea eroa, ei täällä ketään väkisin avioliitossa pidetä 🙂

    • Isä ja mies sanoo:

      Samalla tavalla olen kuullut puolusteltavan myös lyömistä. ”Ei ollut mun syy. Yritin kyllä puhua mutta toi vaan ärsytti lisää.”
      Tiedän kyllä miten helppo on huumaantua huomiosta kun kotona ei sitä saa. Tiedän miten hyvältä vieras kosketus ja läheisyys voi tuntua, kun kärsii kroonisesta halipulasta. Aivan yhtä helppoa on turvautua voimaan kun järki loppuu ja tunteet kuohuaa.
      Syyt siihen, että tilanteeseen päädytään on harvoin, jos koskaan, vain yhdessä osapuolessa. Silti olen sitä mieltä, että pettäminen (kuten lyöminenkin) on valinta. Ei se aina ole pitkällisen harkinnan tulos, mutta silti se on päätös, jonka voi myös jättää tekemättä. Ei se aina helppoa ole, mutta mahdollista.

      • Petetty mies sanoo:

        Nimimerkki Isä ja mies puhuu asiaa.
        Niin lyöminen kuin pettäminenkin on lopulta valinta kysymys ja kuka lähtee tälle tielle on oman valintansa tehnyt. Pettäminen tai lyöminen ei ole silloin vain tapahtunut vaan ne on harkittuja tekoja.
        Itse olen parisuhteessa jossa puolisoni on pettänyt 21 yhdessäolo vuoden aikana 10 vuoden ajan.
        Ensin oli 1,5-2 vuotta kestänyt suhde mieheen työpaikaltaan ja lähes heti sen loputtua alkoi 8 vuotta kestänyt suhde naiseen kunnes jäi tästä kiinni.
        Kysyin puolisoltani miksi on tehnyt tällaista ja pettänyt yhteensä lähes kymmenen vuoden ajan?
        Puolisoni vastasi että se vain tapahtui, ei hän sen kummemmin osaa sanoa että miksi.
        Ei mikään tällainen vain tapahdu. Tällaiset asiat on tarkkaan mietittyjä ja harkittuja sekä selitykset aina valmiiksi mietittyjä.
        Sitä en itse vaan ymmärrä miksi pettäjä puolisoni haluaa omien sanojensa mukaan olla vielä yhdessä minun kanssani jos kerran minä en hänelle seksi seuraksi juurikaan enää ole kelvannut kohta 10 vuoteen..
        Olisin aikanaan halunnut omia lapsiakin mutta puolisoni ei. Ajattelin sitten että luovun ajatuksesta kun meillä on kahdelleenkin niin hyvä olla.
        Hyvän olon tunne vain loppui kun pettäminen selvisi ja huomasin että olen menettänyt mahdollisuudet lapsien hankkimisesta.
        Jos olisin tiennyt tämän 10 vuotta takaperin niin olisin eronnut ja etsinyt toisen kumppanin ja hankkinut lapset.
        Tämä nykyinen tilanne on sellainen että alan olla lapsille jo liian vanha, 43-v, eli menetin mahdollisuuteni siihen.