On niin mukava käydä ulkona syömässä. Saa vaihtelua perhe-elämän rutiineihin. Parasta vaihtelun aatelia on ottaa perheensä ja mennä syömään lasten kanssa paikkaan, jota pidetään vähän parempana paikkana.

Ennen parempaan paikkaan menoa on syytä varmistaa, että päiväuni-ikäiset ovat varmasti ottaneet nokosensa. Mukana pitää olla myös mittava arsenaali viihdyttävää välineistöä kuten Hello Kitty –minimökki kampauspöytineen sekä paperia piirtelyä varten. Isommalle lapselle on terotettu, että jos tämä menee hyvin, saat pelata illalla Wiitä tavallista pidempään. Kotona on muutenkin tehty pelisäännöt selväksi, alkupaloja ei tilata, pelkkää pääruokaa ja jälkkäriä.

Tarjoilija tulee ja ehdottaa lapsille vihannesdippiä. Tähän vanhempi lapsi ilmoittaa ettei missään olosuhteissa syö vihanneksia eikä etenkään mitään kastiketta ja häntä matkiva pikkusisko matkii saman asian, mutta tehostaa lausuntoaan muutamin nyrkiniskuin. Vanhemmat ottavat pari drinkkiä ja hikoavat. Muumeja piirretään kaikkiin saatavilla oleviin paperinpaloihin.

Hetken päästä naapuripöytään tuodaan asiakkaat. Siinä hetkessä on pahaa karmaa kerrakseen, naapuripöytä on 30 sentin päästä perhepöydästä ja naapuriasiakkaat ovat 70+ -ikäisiä kulinarismin tosi harrastajia. Hikoiluaste perhepöydässä yltyy entisestään minkä lapset aistivat ja alkavat käyttäytyä sanan varsinaisessa merkityksessä. Vanhempi pilaa nuoremman Muumipiirrokset, johon nuorempi reagoi voimakkaasti, jonka jälkeen vanhempi sanoo nuorempaa nynnyksi pikkukakaraksi, mikä taas saa vanhemmat raiteiltaan. Välillä huomataan, että toisen lapsen kynnet näyttävät siltä, että hän on kaivautunut ravintolapöytään omin käsin Kiinan kautta, mistä vanhemmat saavat syyn aloittaa kinan siitä, kumman piti leikata lasten kynnet ennen kotoa lähtöä.

Tätä kaikkea todistaa naapuripöytä 30 sentin päässä ahnaalla tuijotuksella. Aina kun lapset puhuvat, naapurirouva rykäisee vähän ja katsoo seuralaistaan merkitsevästi. Seuraa henkinen miekkailuottelu, ensin lapsi älähtää kimeästi, sitten naapuri rykäisee. Vanhemmat ovat siinä välissä lasi huulilla tiheämmin kuin olisi suotavaa. Kun lapset saavat tervehdyksenä keittiöstä purjovaahtoa ja pekonihiutaleita, naapuripöytä kuulostaa jo siltä, että pekonia on lentänyt pahasti väärään kurkkuun. ”Tämä purjovaahto näyttää sammakonkudulta, en missään nimessä syö” on selvä signaali siitä, että lasten kanssa on syytä pitäytyä kotioloissa tai korkeintaan autokaistalla.

Kun nakit ja ranskalaiset (itse tehdyt kuitenkin) ovat saapuneet ja niitä on hetki näykitty, lapset ottavat käyttöön ydinaseen. Ensin ilmoittaa nuorempi, että pissa tulee housuun eikun kakka. Isä lähtee kiitämään ravintolan takaosaan.  Seuraa minuutin hiljainen hetki, jonka jälkeen pöytään jäänyt lapsi ilmoittaa, että hänelläkin on kakkahätä. Alkaa ankara tekstiviestein käytävä wc-koordinaatio, joka päättyy siihen, että vessassa päivystävä vanhempi jättää nuoremman lapsen pöntölle kiljumaan ja hakee vanhemman lapsen puolesta välistä ravintolasalia vessan perälle. Selkäpiitä hyytävä vessaneuvottelu kaikuu ympäri ravintolasalin.

Pöytään laskeutuva hiljaisuus antaa mahdollisuuden vakoilla naapuripöydän antimia. Naapurissa ollaan hyvin tyytymättömiä kaikkeen, etenkin ruokaan, jota rouva kuvailee tarjolijaparalle keitetyksi selluloosaksi, niin kuin tarjoilijalla ei olisi ollut meissä jo tarpeeksi kestämistä.

Kun vessaseurue saapuu, lapset ovat silminnähden säyseytyneet. Vanhemmat rohkaistuvat ottamaan kahvit ja toteavat, ettei tämä nyt ihan penkin alle mennyt. Aina voi mennä huonomminkin ja niin voi. Nuorempi ilmoittaa siinä silmänräpäyksessä kirkkaalla lapsen äänellä ”kato äiti, minä syön räkää, se tuntuu hyvältä mun suussa”.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Ei aina jaksa kokkailla kotona Peruuta vastaus

19 vastausta artikkeliin “Perhe kävi ravintolassa (saa muuten olla vika kerta)”

  • mummeli sanoo:

    En käsitä mitä vaikeutta sitä on lasten kanssa käydä ravintolassa jos ne kotona osaa istua pöydän ääressä ja syödä ihmisiksi. Se kotona ihmisiksi oleminen ruokapöydässä kannattaa opettaa jo siitä asti kun lapsi osaa istua sen pöydän ääressä itse.

  • Huono äiti jo 25 vuotta sanoo:

    Suunnilleen samoista lähtökohdista on kasvanut kaksi hyväkäytöksistä kulinaristisia, nyt jo yli 20-v nuorta aikuista. Eräitä ravintolakäyntejä muistellessa edelleen nousee tuskanhiki, mutta myös hymy huulille. Ja kuinka pian tulikaan se hetki, jolloin nakit ja ranskalaiset ja kanakorit vaihtuivat grillattuihin rapuihin ja bistecca Fiorentinaan! Jatkakaa ihmeessä ravintolakäyntejä! Meille senioreille ne tarjoavat viihdykettä ruokailun ohessa ja nostavat hauskoja muistoja ajasta, jolloin joka hetki oli täynnä elämää

  • Nimetön sanoo:

    A) te pelkäätte lapsianne
    B) lapsia pitää ojentaa siintä tilanteessa
    C) vessareissut on yleisiä lasten lasten kanssa
    D) ei lapsi tarvitse kamalaa viihdyke määrää. Jutelkaa perheenä ja opetelkaa tavoille.

  • Ei aina jaksa kokkailla kotona sanoo:

    Kysymys kuuluu: miten 2-3v lasta kasvatetaan kotona niin, että ravintolassa tai muissa julkisissa tiloissa väsyneenä ja nälkäisenä osaa olla näkymätön, totteleva ja hiljaa paikallaan? Ipadiä ei voi aina kaikissa tilanteissa käyttää. Eihän ravintolaan yleensä mennä maha täynnä. Lounasaika klo 12 kun ravintola aukeaa on jo aika jolloin lapsi on väsynyt ja nälkäinen. Hieman ruokaa saatuaan väsyneen lapsen energiatasot nousevat ja hullunmylly on valmis. Pelkoon tai väkivaltaan perustuvaa kasvatusta en tue. Onko syytä unohtaa lounas ravintolassa, koska en voi uhata piiskalla, hylkäämisellä, karmivalla huudolla tai mustalla enkelillä kuten paheksuva sukupolvi sai lapsuudessaan kokea? Sama hullunmylly alkaa kaikissa muissa tiloissa myös missä lapsi on muulloin kuin juuri herättyään esim. lentokone, museo, juna, kauppakeskus, jne. Lapsen kädestä pitäminen/rajoittaminen aiheuttaa käsittämättömän huudon ja potkimisen yms. Mikä neuvoksi?

  • Tahmatassujen äiti sanoo:

    Voi hyvä ihme näitä kommentteja. Ihan ehkä pilke silmäkulmassa kirjoitettu teksti. Niin kuin kaikki ”huonon äidin” kirjoittajavieraiden tekstit, joista riemulla ja vertaisilolla nautin.
    Hyville kasvattajille ja meuhkaajille on omat fooruminsa… 😉

    • mummeli sanoo:

      En katso olevani mikään ”hyvä kasvattaja” mutta sen lapsen käsittelyn opin kun suurperheen vanhimpana pidin huolta nuoremmista sisaruksistani eikä siinä mitään erikoistaitoja tarvita kunhan on vain johdonmukainen ja samat säännöt kaikille lapsille.

  • Voi elämä sanoo:

    No voihan taas. Itsellä kaksi lasta, nyt jo aikuisia. Paljon kävimme syömässä – myös niissä hienommissa paikoissa. Myös laivan buffeteissa viihdyimme koko kattauksen ajan. Ei tullut mielenkään, että lapset voisivat käyttäytyä noin. Jos ruoasta ei pitänyt, sitä ei ollut pakko syödä. Mutta siitä ei todellakaan tehty numeroa. Eikä tehdä vieläkään.
    Onko tässä perheessä aikuisen rooli (ja valta) annettu lapsille? Vanhemmat keskittyivät häpeilyyn sen sijaan, että olisivat neuvoneet lapsiaan.
    Onnekssi on niitäkin, jotka osaavat käyttäytyä ja opettaa myös lapsensa käyttäytymään.

    • anonyymi sanoo:

      Takuulla sinulla on ollut pari tyttölasta, jotka eivät ole liikahtaneet paikoiltaan kuin silloin kun heidät nostetaan paikasta A paikkaan B. Sellaisia lapsia on helppo kasvattaa. Vilkkaat lapset ovat asia ihan erikseen. Heistä kasvaa reippaita, toimeliaita aikuisia eikä ikuisia hyvin kasvatettuja nynnyjä!

      • Nimetön sanoo:

        Tässä kaksi vastakkaista kommenttia, joissa molempien pointti vain kehua itseään eikä mitään näkemystä mihinkään muuhun!

        • mummeli sanoo:

          Ei ole mitään itse kehua. kun ei edes ole tullut mieleen että lapset voisi tehdä sellaista kotona tai ravintoloissa ennen kuin luin sellaisesta. En ole nähnyt muidenkaan lasten tekevän sellaista ravintolassa joten ei varmaankaan hirveän yleistä ole. Voisi kotona ehkä kokeilla että laittaa lapsen keräämään sen ruuan lattialta ja viemään roskiin eikä uutta ruokaa laita.

      • mummeli sanoo:

        Lapsijoka osaa istua ruokapöydässä paikallaan eikä heittele ruokaa ympäriinsä ei ole mikään nynny vaan ihan tavallinen lapsi. Ne terveet lapset jotka ei istu ja syö ihmisiksi eivät ole tainneet koskaan kotonaan kuulla yhtään kieltoa.

  • SiruM sanoo:

    Onko tää porukka täällä ihan tosissaan?! Auts… Kyllä se vain, Sari, on näin, että kotikasvatuksesta se lähtee, miten lapset käyttäytyvät julkisilla paikoilla. Ainakin appiukkoni mielestä…:-D Meidän murrosikäiset ovat kulkeneet mukana vauvasta asti, välillä mennyt hyvin, välillä huonommin ravintolatilanteissa. Nyt kuopus on uhmaikäinen, ja tunnistan tuon tilanteen kyllä hirveän hyvin. Erittäin hupaisaa on ollut seurata naapuripöydissä pönöttävien kasvojen värin vaihtumista siinä vaiheessa, kun pienimmäinen on päättänyt levittää spagettinsa pitkin lattiaa, yksi kerrallaan tuolistaan käsin heitellen, ja kun itse konttaan pöydän alla niitä noukkimassa.

    • mummeli sanoo:

      Itsellä ei ole sellaisia ruuan heittely kokemuksia omien eikä lastenlastenkaan kanssa eikä koskaan ollut sellaisia edes lapsuuden kodissakaan vaikka meitä oli 9 lasta joista minä olin vanhin. .

  • Mme R sanoo:

    Ehkä naapuripöytä ei kuitenkaan tuijottanut teitä. Ehkä he sittenkin halusivat keskitttyä omaan iltaansa. Lapsiperheitä tulisi suvaita ravntoloissa ja niin myös aikuisseurueita. Sinä et taida juuri välittää jälkimmäisistä.

  • Realisti sanoo:

    Ootko nyt ihan varma että se naapuripöytä kyttäsi just teitä, oletteko te kenties maailman keskipiste?

    Miksi tuotte lapset ravintolaan jos ette ole opettaneet heitä käyttäytymään?

    Miksi edes hankkia lapsia jos se tekee elämän noin hankalaksi?

    Jesus…

  • Heli sanoo:

    Mä aikanaan (lapset nyt jo teinejä) muutaman tällaisen jälkeen kartoitin ravintolat, joissa iso, toimiva leikkinurkkaus, ja käytin vain ja ainoastaan niitä. Yh-äitinä nuo ravintolakäynnit olivat kuitenkin se miellyttävin ja helpoin tapa tavata lapsettomia sinkkukavereitani 🙂

    • Nimetön sanoo:

      Minäkin valitsin pöydän leikkipaikan vierestä. Siellä hyppelivät ennen ja jälkeen ruokailun. Isompina sitten pysyivät pöydässä syöden ja jutellen.

  • Rouva G sanoo:

    Voi, onpa kurja kuulla ettei homma toiminut vanhempien rohkeudesta huolimatta. Onko lapset muuten tottuneet ulkona ruokailuun?

    Meillä pelataan iltaisin varman päälle jos ravintolassa käydään ja laitetaan lapsi (siis vain yksi) nukkumaan vaunuihin ennen lähtöä. Lounaat on alkaneet sujumaan kohtuullisesti, kunhan on omat ruoat mukana..