”Kirjoitan pelon sekaisissa tunnelmissa. Sillä tämä suhde saa minut pelkäämään.

Lapseni on sijoitettuna, ei siitä sen enempää. Onneksi hän ei ollut kokemassa näitä asioita kanssani. Tämä on tarina siitä, kun äiti ei uskalla lähteä suhteesta, sillä pelkää jotain pahaa tapahtuvan. On jo tapahtunut.

Uhkailua… ”Mä raiskaan sut”, ”Mä lyön sua nyt”… Eräs ystäväni sanoi, ettei se jää vain uhkailu-asteelle. Hän oli oikeassa, niin kuin ystäväni yleensä ovat olleet.

Ystäväni sanoi, että oli aistinut kihlatussani jotain pahaa. Toinenkin ystäväni sanoo samaa.

Miksi sitten antaa anteeksi kaikki uhkailut ja elää siinä pelossa? Vastaus minulta on pelko, mitä siitä seuraisi jos en toimisi niin. Uhkailujen jälkeen kihlattuni lupasi, ettei enää uhkailisi. Silti se jatkui kuitenkin.

Lopulta eräänä päivänä hän suuttui niin kovasti jostain mitä minä en ollut tehnyt, että otti minusta otteen ja raahasi ulos huoneesta. Hän piti tiukasti otteessaan. Tönäisi minut päin tuolia ja potki.

Hänessä oli hirveä voima suuttuessaan. Mieleeni piirtyy edelleen hänen vihaiset kasvonsa, en saa niitä mielestäni.

Lähdin ovi paukahtaen, itkien ulko-ovesta ulos. Ei kulunut kauaakaan, kun hän soitti minulle ja pyysi minua autonsa kyytiin. Hän pyysi anteeksi ja lupasi, ettei enää tekisi minulle mitään sellaista.

marjoja pensaassa

En tiedä voinko luottaa häneen enää. Mulla on jo traumat edellisestä suhteesta, jossa muhun käytiin käsiksi. Jonka jälkeen aloin pelkäämään vihaisia ihmisiä ja huutamista.

Luulin sen loppuneen, mutta olin väärässä. Sama jatkui kuitenkin uudessa suhteessa. Olen koko ajan stressitilassa, kun olen kihlattuni kanssa. En saa tapahtumaa mielestäni. Enkä pysty eroamaan.

Pelkään liikaa, pelkään ihan liikaa. Olen liian rikottu äiti.”

Nimim. rikottu-äiti

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Jos koet väkivaltaa tai sen uhkaa, hae apua!

– Akuutissa hädässä soita hätänumeroon 112!

– Nollalinja auttaa kaikkia, jotka ovat kokeneet henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallan uhkaa läheisessä ihmissuhteessaan sekä naisia, jotka ovat kokeneet henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallan uhkaa. Voit soittaa mihin kellonaikaan tahansa, vuoden jokaisena päivänä. p. 080 005 005.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Jy Peruuta vastaus

4 vastausta artikkeliin “”Pelkään miestäni niin, että en uskalla lähteä suhteesta””

  • Jy sanoo:

    Hyvä että pystyt edes tänne kertomaan. Ensinnäkin pelko on kohdallasi aiheellista. Pelko pidättelee sinua lähtemästä. Olet vakavan väkivallan uhri mutta jotta saat apua, tukea ja voimia, ota yhteys Nollalinjaan. Voit mennä myös turvakotiin. Älä odota, mene jo tänään. Pyydä ystäviäsi teille, pakkaa tärkeimmät tavarat. Puolisosi on vakavasti persoonallisuushäiriöinen ja tarvitsee ammattiapua. Sinun sijoitettu lapsesi, ystäväsi jne tarvitsevat sinua.

  • santtu sanoo:

    Ihan kamalaa että ihminen valitsee väkivallan koska pelkää että ex-puoliso jatkaa häiriköintiä ja vaikeuttaa elämää. Miksi sitä väkivaltaa on helpompi kestää toisen läheellä? Ihan näin nopeasti ajateltuna se olisikin helpompaa kestää mitä suurempi välimatka on väkivaltaiseen ihmiseen. Ajattele esim että väkivaltainen puoliso uhkailee sinua Porvoosta käsin ja sinä asut Göteborgissa tai Rovaniemellä, pelottaako yhtä paljon kuin että hän huutaa viereisestä huoneesta että aikoo tappaa? Kyllä se lähteminen on ainoa oikea ratkaisu eikä sitä kymmentä vuotta kannata kypsytellä, kamat kasaan ja menoksi. Tsemppiä kaikille.

  • Vapautumut sanoo:

    Itsellä reilu 20-v suhde, josta tein lähtöä viimeiset kymmenen vuotta. Joka päivä oli pelkoa, ahdistusta. Aamulla herätessä mietti, kuinka saisi tämänkin päivän taas sujumaan. Olin työtön aina välillä. Katselin kelloa ja pelkäsin, koska puoliso tulee töistä. Kun hän lähti työmatkalle, olin helpottunut. Kun viimein pääsin lähtemään lapseni kanssa tuosta suhteesta, olin helpottunut. Toki ”häiriköinti” jatkuu puhelimitse ja tekstiviesteillä. Hätänumero on tiedossa, jos ex-puoliso yrittää tunkeutua kotiimme. En epäröi soittaa. Minulla ei ole mitään hinkua aloittaa uutta suhdetta, olen tyytyväinen tähän rauhaan, joka kodissamme nyt vallitsee. Uskallamme jopa nauraa ja vitsaillakin.

  • Vahva❣️ sanoo:

    Ainoa vaihtoehto on lähteä. Helpompi sanottu kuin tehty, tiedän. Itse elin perheväkivalta suhteessa yli 10 v. Miksi en lähtenyt aiemmin, pelko! Pelko ja tieto siitä että hän tulee tekemään elämästäni helvetin lähdön jälkeen käyttäen lapset välineenä satuttaa. Vielä 2 vuotta lähdön jälkeen hän pystyy ja tekee kaikkeensa päästäkseen minua vainoamaan. Turvakoti jaksoja kolme, syytteet pahoinpitelystä ja lähestymiskieltoa, silti vaan jatkuu. Jouduimme lasten kanssa muuttamaan toiselle paikkakunnalle lastensuojelun kehotus. Ymmärrän pelkosi, mutta ainoa ulospääsy on olla vahva ja lähteä. Ottaa kaiken avun ja tuen vastaan viranomaisilta ja pysyä vahvana!❤️