Taas on sänkypelien aika…tarkalleen ottaen sänkybingon! Sille otollisin aika on juuri kiireettöminä viikonloppuaamuina, mutta toki siitä voi nauttia joka ilta, yö ja aamu jos siltä tuntuu!

Eihän sitä välttämättä kehtaa tunnustaa, mutta turha nolostella. Sänkybingo on varmasti tuttu laji kaikille, joille lapsia on siunaantunut…se kun väistämättä kuuluu hommaan! Toki bingoilla voi ennenkin kuin saa lapsia, sillä tavalla harjoitusmielessä!

Kunnon sänkybingo alkaa jo päivällä tai iltasella, kun puolisolle laitetaan viestejä tai häneen luodaan merkitseviä katseita. Kenties tehdään oikein suunnitelma, että tänään sitten on treffit, viimeistään kello 22.30, sinä ja minä vällyjen välissä, ihan kaksin!

Ilta meneekin odotellessa ja lopulta on aika siirtyä peiton alle…ja siitä bingo lähteekin käyntiin!

Kello on 23 ja pedissä olet sinä ja kumppani – ihan kaksin, aaah!

No hyvä jos ehtii silmiä ummistaa, kun 24 viimeistään peli käynnistyy toden teolla. Ensimmäinen lapsi hipsii sänkyyn.

Mahtuuhan tähän, jatketaan unia. Paitsi ettei jatketa, koska noin kello yksi lapsi numero yksi tajuaa, että lempipehmo jäi, Koirankuonolainen ei ole täällä!!! Pari minuuttia ja Koirankuonolainen liittyy joukkoon.

Unet jatkuvat, mutta vielä mahtuu. Tämän haistaa lapsi numero kaksi, ja hänkin hipsuttelee sänkyyn kellon lähestyessä kahta. Vanhemmat ajatuvat yhä kauemmas toisistaan ja yhä lähemmäs sängyn laitoja.

Noniin, sshhh nukutaas nyt. Eikä muuten nukuta, sillä hänen unikaverinsa Panda jäi omaan sänkyyn! Pandankin pitää tulla, tajutaan joskus kolmen kieppeillä.

Panda liittyy joukkoon. Itse asiassa joukkoon liittyy myös pehmolelut Pikkuinen ja Porsio, koska he eivät halunneet jäädä yksin.

Toinen vanhempi on jo valunut puoliksi lattialle. Toinen taistelee epätoivoisesti 20 sentin kaistaleesta patjaa ja pienestä kulmasta tyynyä. Keskellä yötäkin jo tuntee, kuinka huomenna on niskat niin jumissa, että hyvä jos pystyy päätä kääntämään!

Joko selvitään aamuun asti? No ei! Täytyyhän bingoon saada täysi rivi! Kissa toteaa, että ihmiset ovat sopivasti lämmittäneet sille sängyn, ja se loikkaa kasan päällimmäiseksi.

Toinen vanhemmista toteaa olevansa jo enemmän lattialla kuin sängyssä. Hän harkitsee siirtymistä lasten sänkyyn nukkumaan. Toisaalta tässä on mukava, lämmin ja varsinkin kotoisaa, minkä takaa lapsen pikkuinen jalka vanhemman poskea vasten. Vähän se kyllä haisee hielle, jännä että noin pienen jalka voi haista, miettii aamuyön tunteina valvova vanhempi.

Toinen vanhempi taas yrittää muuttua kaksiulotteiseksi nukkumatilan kavennuttua kymmeneen senttiin. Hapensaantikin on rajoittunut, sillä joku pehmoystävistä, kenties Panda, on naamalla. Vai onko se sittenkin kissa? Nukkumisyrityksiä säestää pikku jalkojen yllättävän napakat potkut kylkiluihin.

Kyllä sänkybingo on sitten mahtava peli! Seuraavana yönä pelataan taas uudestaan, ja katsotaan saadaanko koko suora kasaan aamuun mennessä!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Pakis Peruuta vastaus

6 vastausta artikkeliin “Pelataanko teilläkin sänkybingoa tänä yönä?!”

  • Tiina sanoo:

    Ei ollut tuollaista ongelmaa ikinä.
    Viisi lasta ja kaikki on nukuttu samassa huoneessa siihen asti, että kaikki on olleet noin 5-7v ikäisiä. Meillä oli kerrossänky meidän sängyssä kiinni, erillinen sänky jalkopäässä ja pinnasänky mun puolella. Imetin pienimmäisen vieressä, välissä ei ollut ikinä yhtään lasta, vaan vieroitettu lapsi siirtyi isin puolelle kerrossängyn alasänkyyn nukkumaan,ja sai kädestä kiinni tai kömpi kainaloon milloin halusi. Sitten kun taas seuraava syntyi, edellisen, isomman vuoro oli siirtyä yläsänkyyn tai erilliseen lastensänkyyn.
    Näin kaikki saivat riittävästi läheisyyttä ja kosketusta. Ikävää ei ole kukaan itkenyt, perusluottavaisia, ei pelkää pimeää eikä mitään turhia asioita. En ymmärrä pienten lasten yksin nukuttamista, kun ei aikuisetkaan siitä yleensä tykkää.
    Yksin pakottamisella saadaan vain läheisriippuvaisia mammanhelmassa roikkuvia inisijöitä aikaiseksi.
    Kouluiässä ei kukaan enää kaipaillut meidän huoneeseen, paitsi kipeänä ja silloin tehtiin siskonpeti lattialle ja nukuttiin vierekkäin. Vanhemman pitää olla tuki ja turva lapselle, peruskallio, johon luottaa.

  • Iskävaari sanoo:

    Voin kahden jo aikuisen lapsen isänä lohduttaa sillä, että jossain vaiheessa (ajan kuluessa jopa liiankin nopeasti) koittaa hetki jolloin nuo yksinkertaisesti eivät enää tule, – vaikka pyytäisit. Eivät lapset tee tuota pahuuttaan, vaan yksinkertaisesti läheisyyden ja turvallisuuden tunteen vuoksi … luulisin. Tuolle iltatähdelleni sanoin (samoin kuin vanhemmalle tyttärelleni aikoinaan) ”niin kauan kuin haluat saat kömpiä iskän kainaloon nukkuun … mutta poikakavereita en sitten ota 🙂 Tämä sama ”filosofia” pätee myös leluista sekaisin olevaan huusholliin. Jossain vaiheessa tulee olemaan siistiä … h…vetin hiljaista ja tylsää. Nautitaan näistä jonkun vuoden kestävistä antoisista hetkistä.

    • Pappa sanoo:

      ”Jossain vaiheessa tulee olemaan siistiä … h…vetin hiljaista ja tylsää. Nautitaan näistä jonkun vuoden kestävistä antoisista hetkistä.” KYLLÄ! Nauttikaa – kestää niin lyhyen ajan.

  • 6 lapsen isä sanoo:

    Teette virheen jos päästätte viereen nukkumaan, koko perhe nukkuu paremmin kun kaikki on omissa sängyissään.

    • Pakis sanoo:

      Kieltämättä aivan totta, jos todellakin KAIKKI nukkuu omissa sängyissään – eikä niin että yksi juoksee huoneiden väliä täyttämässä sekä lasten että miehen tarpeita, ja omat, ja ehkä lapsista osan, tarpeet jääpi huomiotta…

  • Viiden äiti sanoo:

    Oi niitä aikoja!! Vuosia sänkybingoa harrastaneena ja siitä (kutakuinkin) selvinneenä on mukava muistuttaa (lue:nolostuttaa) lapsia siitä kuinka he joka yö tulivat vanhempien väliin… Ja nyt voi jo turvallisin mielin jopa tarjota tätä mahdollisuutta, koska ajatuskin aiheuttaa teinille lähes fyysisen pahoinvoinnin ja voi sitä inhon ilmettä!!