”Siinä hän nyt oli, kauan odotettu kaksikuinen tyttövauva, joka availi silmiään ensimmäiseen aamuun kotonamme. Kotimaan adoption kautta perheeseemme saapunut ja omaksi lapseksi otettu. Oli vain yksi pulma – maito! Olin valmistautunut tähän hetkeen ja lukenut aiheesta ”käynnistetty laktaatio”. Aloin pyörittää mielessäni kuumeisesti ajatusta: Tätä haluan yrittää! Olisi huikeaa perhekerhossa kaivaa tissi esiin niin kuin moni muukin. Kun raskaus ja synnytys jäivät välistä niin tässä olisi mahdollisuus kasata äitiyttäni hukkaamatta siitä enää yhtään palasta. Rehellisesti sanottuna vähän silti hirvitti se, ettei kyseessä ollut uudelleen aloitettu eli ”relaktaatio”, koska en ollut koskaan imettänyt. Sekin hirvitti, että imetyksen käynnistyminen tyhjästä vaatisi sähkökäyttöisen pumpun käyttämistä parin tunnin välein päivin öin. Itse asiassa eritoten aamuöisin, koska silloin prolaktiinin eritys on korkeimmillaan. Vaikka homma alkaisikin sujua, niin maito ei koskaan ”pakkautuisi” rintoihin, mitä se sitten mahtoikaan tarkoittaa.

Kahlasin englanninkielistä materiaalia ja sain selville, että huomattavasti asiaa auttaa, jos onnistuu saamaan Primperan-lääkkeeseen reseptin (sama lääke, joka auttaa keskosena syntyneiden äideillä maitojen nousussa). Ongin tietooni lääkärin, joka huhupuheiden mukaan joskus on reseptin kirjoittanut. Vauva ruokaili tyytyväisenä pullosta kaikkia vastikemerkkejä eikä ollut niin tarkka tuttipullon mallista, joten tissikin näytti tarpeeksi tutulta siihen, että koeimut onnistuivat.

Suuntasin pikavauhtia tälle myönteiseksi tiedetylle lääkärille. Ilmeni jo heti kättelyssä, että tohtorismies olikin tässä välissä ehtinyt muuttaa mieltään eikä mitään herunut. Sain kuulla varoituksen sanoja siitä, että rinnatkin rupsahtavat, jos kokeilen moista. Juuri äidiksi tulleena olin vastaanotolla miettimässä kaikkea muuta kuin rintojen törröttämistä terhakkaina. Keskusteluun sisältyi myös lääketieteellisempi osuus siitä, että imetys olisi ehkä vastalääke endometrioosiini, mutta sen onnistumisesta ei ole takeita. Tämän vuoksi ei kannattanut ottaa riskiä ja jättää pois yhdistelmäpillereitä.

Utuinen vauvakuplani jatkui vauvan ruokaillessa tyytyväisenä korvikkeita. Vauva ei varmasti edes tajunnut, että mikä ihmeen korvike, kun tämähän on maitoa! Päätin unohtaa imetysprojektin ja keskittyä olemaan äiti. En saa koskaan tietää olisiko imetys onnistunut. Sen sain kuitenkin tietää, että vauvani alkoi pian katsoa minua intensiivisesti ja kiertää sormiaan pikkusormeni ympärille, kun ruokin häntä tuttipullosta.”

Nim. Adoption ilo

Tämä on yksi Huonon Äidin positiivisten tekstien kirjoituskilpailuun lähetetyistä kirjoituksista. Mikä kirjoituskilpailun teksteistä ansaitsee sinun mielestäsi voiton? Äänestä voittajaa ja olet mukana Huono Äiti -tuotepaketin arvonnassa!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Siri Peruuta vastaus

6 vastausta artikkeliin “Päätin unohtaa adoptiovauvani imetysprojektin ja keskityin olemaan äiti”

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Eipä se imetys onnistu aina biologisilla äideilläkään. Kaksi lasta olen synnyttänyt, eikä kummankaan kanssa maitoa erittynyt muutamaa pisaraa enempää, vaikka kaikki mahdolliset asiat tehtiin oikein ja oikeaan aikaan.

    Haitallisinta on tämä oletus, että lähtökohtaisesti kaikki pystyvät imettämään ja että jos ei onnistu, on syy tiedon tai resurssien puutteesta. Tuopitää paikkansa vain siinä tapauksessa, että se ”resurssi” on toimiva rinta. Osalla meistä rinnat vain eivät toimi.

  • Äitiys on parasta sanoo:

    Roska meni silmään. ❤️ Ihana kirjoitus. Sinähän olet äiti, ihan sama, onko lapsi tullut adoption kautta vai ei. Ihanan kauniisti puhut pienestä ihmeestä. ❤️

    Itse olen imettänyt molempia lapsiani, mulla on vissiin jotkut ihmegeenit, kun maidot nousee saman tien, vaikka molemmat ovat olleet keskosia. Imettämisen mukana tuomat hormoni vaihtelut on ihan kamalia eikä se vauva välitä pätkääkään siitä, saako se tissiä vai pulloa, kunhan maitoa saa ja masu tulee täyteen. ❤️

    Sen sijaan rakkautta, turvallisuutta ja hyvää oloa – sitä annat sinä ja sitä ei voi kaupasta ostaa. Se jos mikä on äitiyttä. ❤️

  • Siri sanoo:

    Nauti ihanasta pienestä vauvastasi! Ei kaikki synnyttäneetkään saa maidontuotantoaan käyntiin vaikka mitä tekevät (itse olen yksi heistä). Paine tähän on kova ihan joka puolelta – älä siitä välitä. Ole ylpeä äiti pulloineen kaikkineen! Lapsesi on erityinen ja saa olla <3 Saat paremman suhteen, kun et yritä liikaa vaan olet vain oma itsesi ja sitä kautta paras äiti omalle lapsellesi <3
    Ja vinkiksi: Oma lapseni ei ole koskaan kipeä vaikka ei ikinä tissimaitoa saanutkaan, toisin kuin täysimetetyt kaverinsa, joten tätäkään väitettä ei kannata uskoa 😉

    • Hulabaloobalai sanoo:

      Pakko oli tulla tähän väliin sanomaan että imetyksen hyödyt eivät ole mitään ”väitteitä”
      vaan tutkittua tietoa. Lapsuusiän sairasteluista ei kannata tehdä mitään yhteenvetoa. Itselläni on yksi pullovauva, yksi puolipullovauva ja kaksi täysimetettyä, kaikki olleet tähän aivan yhtä terveitä.

      Mutta se on toki totta ettei imetys tee kenestäkään parempaa äitiä eikä siitä, millaista maitoa lapsi saa, tule tehdä stressiä.

      Onnea aloittajalle äitiyteen ❤️

  • Ninni sanoo:

    Olen ehkä ainoa nainen joka myöntää auliisti, että imetyshormonit tekivät minusta täysin sekopäisen hirviön, se ei todellakaan sovi kaikille. Kroppa oli kuin jatkuvassa vaihdevuodessa, hermot pinnassa ja tissit verillä. Lopulta vielä se henkinen pettymys kun ei täysimetys koskaan oonnistunutkaan vaikka ihan kaikki tehtiin sen eteen oli mittasuhteiltaan täysin järjetön. On myös synnyttäneitä, joilta maitoa ei vaan heru, niin kuulostaa aivan järjettömältä tätä vasten että joku kemiallisesti tahtoisi käynnistää kropassaan sen kaiken. Joten ole vaan tyytyväinen että et ryhtynyt yritykseen. Onneksi kukaan ei varmaan oletakaan imetystä tilanteessanne. Todellakin olet oivaltanut, että tärkeintä on nauttia vauvasta ja yhteisestä elämästänne, ruokaa se on korvikekin.

  • Kuuppa sanoo:

    Voi miten ihana kertomus, on tärkeysjärjestys kohdillaan 🙂