Tuoretta äitiä varpajaiset ottavat aivoon. Tässä on kestetty yhdeksän kuukautta raskautta pahoinvointeineen, kipuineen, närästyksineen ja pelkoineen.

Sitten on kärsitty tunteja tai jopa päiviä synnyttäessä. Tähän päälle tunnistamattomaksi muuttunut vartalo, maihinnousu, uuden vauvan kanssa pärjääminen ja univaje. Ja mitä miettii mies? No hän haluaa lähteä ryyppäämään! Varpajaiset ovat pelkkä tekosyy vetää kännit, viis lapsesta, perheestä ja isyydestä, vai mitä?!

Ehkä isän haluun viettää varpajaisia liittyy jotain muutakin kuin mahdollisuus ryypiskellä. Ne voivat olla isälle tärkeä ja odotettu juhla – ja jopa ainoa hetki, jolloin isä voi purkaa niitä tuntojaan, joista on vaikea puhua.

Varpajaiset ovat toki vähän hankalassa ajankohdassa, varsinkin jos tilanne ei ole se, että äiti on vielä sairaalassa ja isä ei voisi sinne kuitenkaan jäädä yöksi. Mutta ehkä sitä yhden illan selviäisi, jos ymmärtäisi, että kyse on miehelle oikeasti tärkeästä jutusta. Montaa naistakin harmittaisi, jos he eivät saisi polttareita tai hääjuhlia.

Eräs isä kertoo, miltä tuntuu kun vaimo torppasi toiveen varpajaisista:

”Ymmärrän kyllä etten ymmärrä miten rankka on synnytys ja siitä toipuminen. Siksi olenkin ottanut tämän ensimmäisen kotiviikon yösyötöt kokonaan hoitaakseni. Että toinen saa vähän nukuttua. Mutta sankariviitan tavoittelu ei nyt ole asiani, joten jätettäköön ”ansioitteni” listaaminen tähän.

Olen viimeinen kaveriporukastani, joka sai lapsen. Tuntuu, että sydämeni pakahtuu. Halkean. Haluaisin jakaa tämän ystävieni kanssa, aivan kuten hekin ovat jakaneet oman isyytensä alun minun kanssani.

Samalla tunnen itseni itsekkääksi kakaraksi kun uskalsin varpajaisia edes ehdottaa. Häipyminen kavereiden kanssa ryyppäämään ei nyt tule kysymykseenkään enkä voi välttää yllättävän katkeraa tunnetta kun jään varpajaisista paitsi.

Haluaisin puhua kavereilleni synnytyksestä ja siitä, että välillä pelkäsin, että vaimoni kuolee. En pysty siihen täysin selvin päin. Haluaisin jakaa niitä sikareja. Ehkä tämä vielä tästä helpottaa.

Silti. Ymmärrän, että se on uhraus, mutta naiset harkitkaa vakavasti jos tuntuu siltä ettei niille varpajaisille ole aikaa. Pikku juttu varmasti elämän suuressa mittakaavassa, mutta yllättävän pahalta tuntuu.

Nimim. Itsekäs isä?

Tämä teksti on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Valitsemme julkaistavat tekstit, ja julkaistuista palkitsemme Huono Äiti -kirjalla. Lähetä sinäkin avautumisesi alla olevan lomakkeen kautta!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 36 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle T Peruuta vastaus

36 vastausta artikkeliin “Ovatko varpajaiset isän itsekkyyttä?”

  • Rusetti sanoo:

    Esikoisen synnyttyä mies piti varpajaiset, kun vauva oli noin 2kk. Minä menin vauvan kanssa vanhempieni luo yöksi, ihan omasta aloitteesta. Kuopuksen synnyttyä mies ei halunnut pitää varpajaisia, vaikka koitin niitä hänelle ehdottaa.

  • T sanoo:

    Itse en kokenut kummankaan lapsen kohdalla varpajaisten olevan minulta pois. Ihanaa kun mies halusi juhlistaa lapsiamme ja isyyttänsä. Itse sain tarvittavaa apua lasten kanssa varpajaisiltoina. Ja itse myös järjestin toisen lapsen jälkeen 8kk synnytyksestä naisten varpajaiset. Kuohuviiniä, saunaa, hyvää ruokaa ja mahtavia ystäviä! Mies otti vastuun lapsista ilomielin, koska oli omat juhlansa saanut ja halusi mahdollistaa omat juhlat myös minulle.

  • MHM sanoo:

    Eihän niitä varpajaisia ole pakko pitää heti kun lapsi syntyy. Meillä ainakin mies järjesti varpajaisensa lapsen ollessa parin kuukauden ikäinen.

  • Liina sanoo:

    Enpä itsekään tajua varpajaisia, ne kun naisen näkökulmasta tuntuu absurdilta. Olet ollut itse juomatta ainakin 9kk, ja se jatkuu ainakin 6 kk, jos ei enemmänkin. Oot kärsiny raskaana kaikenlaista pahoinvointia ja särkyä, synnytys itsessään ei ole erityisen kiva kokemus. Kroppa tuntuu rikkinäiseltä ja vieraalta, mieli on herkkänä, iltaisin ahdistaa. Imetys sattuu, vauvan hoito jännittää. Tarvitset miestä henkiseksi tueksi ja konkreettiseksi avuksi enemmän kuin koskaan. Ja sit sen pitäisi päästä ryyppäämään…? Ite ottaisin verisenä loukkauksena, jos äijä lähtis ekan viikon sisällä juhlimaan. Tää kun oli yhteinen projekti, ja äitinä sitä ei vaan voi lähtee noin
    .
    Varpajaisten ajankohdan vois suosiolla siirtää jonnekin nimenannon tienoille, kun tilanne on rauhottunut jo. Äiti ja lapsi kun ei ole enää sairaalassa viikkoja synnytyksen jälkeen, eikä isät enää pyörittele kotona peukaloitaan sen aikaa. Oman miehen kaa oltiinkin viikko perhehuoneessa, ja sitä muistelen lämmöllä, oli parhaimpia yhteisiä hetkiä, kun toinen todellakin oli sua ja lasta varten siinä.

    Ymmärrän kyllä, jos mies haluaa päästä avautumaan kavereilleen, mutta eikö sen ajankohta tuu vähän myöhemmin? Ja kai sitä voi omalle kumppanillekin avautua…?

  • Nunna sanoo:

    Ei ole ollut varpajaisia. Viidesti tullut isäksi. On absolutisti. Eikä ole kyllä kavereitakaan. Ne häipy, kun ei osanneet pitää muuten yhteyttä kuin alkoholin merkeissä. Suomalaiset.

  • äitix4 sanoo:

    Kyse on yhdestä illasta (on kohtuullista mielestäni vaatia, että seuraavana päivänä mies on jotenkin toimintakykyinen viimeistään iltapäivästä). Neljästi on meillä mies varpajaisensa saanut, muistaakseni paristi niin että olin vielä sairaalassa (muut lapset sitten isovanhemmilla kaiketi, mies tämän järjesti) ja paristi niin että olin jo kotona vauvan kanssa. Eipä mies isyyslomallekaan heti jäänyt, vaan vasta kun vauvasta sai jo vähän ”enemmän irti” tutustumismielessä eli keskenään lasten kanssa muutoinkin olimme päivät. En kokenut tätä erityisen raskaaksi tai kohtuuttomaksi, toisaalta en ollut mitään ruusuillatanssimista odottanutkaan.

  • Haahuli sanoo:

    Kahden lapsen saaneena, kolmatta odottavana, on meillä tainnut jonkinlaiset varpajaiset olla molempien kohdalla, enkä torppaa kyllä nytkään. Isä aika vähän saa paistatella vauvan saannin valossa, aika vähän pääsee tuntoja purkamaa ja kaikki on sitten sitä: äitiä ja vauvaa, joten on mukava jos isälläkin on se hetki ihan itselle nauttia tästä iloisesta perhetapahtumasta. Tietenkin, jos kotona tilanne on mahdoton, äiti on ihan lopussa ja irti poikki katki, ei välttämättä juuri heti ole sopiva hetki, mutta sitten kun arki alkaa rullaamaan ja löytyy rutiinit ja alkaa sujumaan, niin miksi ei? Siihen on mielestäni turha vedota, että nainen on kantanut ja nainen on synnyttänyt, sillä niitä mies ei yksinkertaisesti voi tehdä vaikka haluaisikin. Ehkä tässä tilanteessa voisi sellainen varpajaisten siirto parilla kuukaudella olla tarpeen, niin ehkä vaimokaan ei ole kovasti enää asiaa vastaan.

  • DubbelDad sanoo:

    Isänä ymmärrän tunteen hyvin. Ensimmäinen lapsi on suuri hyppy tuntemattomaan, niin äidille kuin myös isälle. Mutta ei niillä varpajaisilla ole kiire, toisen lapseni kohdalla pidin varpajaiset vasta kun hän täytti 6kk, koska Korona. Anna äidille aikaa tutustua ja sopeutua uuteen tilanteeseen, hänellä on myös suuri myrsky käynnissä omassa päässä, mutta edelleen kehossaan.
    Olet varpajaisesi ansainnut ja ne myös saat. Mieti myös haluaisiko tuore äiti mahdollisuuden omiin varpajaisiin hieman myöhemmin.