Osallistu kontaktimuovihaasteeseen ja voita kirja ( ei tarvii päällystää! )
Morjes. On taas se aika vuodesta, jolloin vanhempien tärisevät pikku kätöset kaivavat epäsiisteistä komeroistaan viimevuotiset kontaktimuovin rippeet vain todetakseen, ettei ole taito vuodessa mihinkään karttunut. Jos olet erityisen epäonninen kirjanpäällystäjä, tämä haaste on juuri sinulle!
Kontaktimuovihaasteen saavat osallistua kaikki huonot kirjanpäällystäjät. Huonouden tunnusmerkit ovat:
– et osaa laskea kirjan vaatimaa määrää kontaktimuovia, vaan päällystyksesi jää aina jostakin kulmalta vajaaksi
– et vain kerta kaikkiaan pysty päällystämään yhtään kantta niin, ettei siihen jää hirveitä ilmakuplia
– et ole mitenkään keksinyt, miten muovi levitetään niin, ettei se ns. jäykistä jompaakumpaa kirjan kantta törröttämään rumasti epäluonnollisessa asennossa kohti taivasta
– kun esittelet päällystyksiäsi jälkikasvulle he itkevät tai ainakin toivovat, ettet enää koskaan päällystä
– koulusta tulee viestiä, jossa vihjaillaan muovisista irtokansista
Ultimaattipäällystäjä olet, jos olet onnistunut kontaktoimaan esim. esiteinipojan kirjan takakanteen Justin Bieberin naaman kuvan vahingossa.
Voit osallistua kontaktimuovihaasteeseen kertomalla alla olevassa kommenttikentässä kyseenalaisista saavutuksistasi. Voi laittaa myös kuvia. Ehdottomasti paras saavutus palkitaan Huonon Äidin kirjalla. Jos liian samanlaisia suorituksia on monta, sitten pitää arpoa.
Ei kun osallistumaan! Hei onneee haasteisiin! Saa jakaa ja somettaa ihan hiessä, muttei ole pakko!!
— Huono Äiti
Artikkelissa on 38 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle Päivätär Peruuta vastaus
38 vastausta artikkeliin “Osallistu kontaktimuovihaasteeseen ja voita kirja ( ei tarvii päällystää! )”
Uusimmat artikkelit
Täällä myös yksi huono äiti
Eilen juuri aloittelin omaa urakkaa… No eihän kirjat pärjäisi kirjojen kauneuskisassa, mutta avaudun päällystämistä koskevasta asiasta!
Pakko sanoa, että uskonnonkirjan tekijät ovat saa***asta! Miksi kirjan kansia on jatkettu sisääntaitettavin lärpäkkein??????????? Herran jumala, mikä päällystystyö kun kansi jatkuu jatkumistaan! Muovia menee varmaan 60cm per kansi! Siinäpä sitten taiteilet… Yhessä välissä pidin jo suulla kiinni muovin reunasta ku ei enää kädet piisannu 😀
Päällystin yhden kirjan lapsen ollessa ekalla luokalla. Sen jälkeen mies on päällystänyt kaikki kirjat. Jos vain katsonkin kontaktimuoviin päin, viidesluokkalainen huutaa että älä edes ajattele asiaa!
Lapsistani vanhin on jo peruskoulun käynyt, kaksoset kuudennella luokalla ja nuorimmalla koko lysti vielä edessä. En näiden vuosien jälkeen ole keksinyt syytä miksi tuskailisin jättämällä kirjoittamista häiritsevät muovipaakut kansiin, enkä näin ollen päällystä kirjoja. Hyvin ovat kestäneet ilmankin ja roskiin menevät lukuvuoden jälkeen.
Mä tykkään päällystää kirjoja mutta lopputulos ei ole ikinä sellainen kuin olin ajatellut… Olen selittänyt Wilmassa opelle kun päällystin näppäränä pari ekaa sivua kannen mukana, ei oikein saanu nätisti peruutettua moista, joten lapseni ei voinut tehdä ekoja tehtäviä?. Vuosien saatossa olen toki tehnyt lukuisia ilmakuplia joita sitten on neulan ja viivottimen kanssa koitettu korjata. Nyt esikoinen onneksi jo ysilllä, ei oo tarvinnut hetkeen läträtä kontaktimuovin kanssa..
Niin. Kaikki tuossa tekstissä luetellut ongelmat on tuttuja. Lisäksi minulla on tapana leikata myös liian isoja paloja, jolloin yksi rulla muovia riittää korkeintaan kahteen kirjaan. Jämäpalat minulla on tapana säästää, kun niitähän voi käyttää hyödyksi. Yhdeksän lapsen ja lukemattomien kouluvuosien jälkeen niitä on yksi kaapillinen. Ikinä en ole tarvinnut mihinkään.
Minulle käy myös niin, että muovin ja kirjan kannen väliin jää pölyä ja roskia. Kirja näyttää päällystämisen jälkeen siltä, että sillä on pyyhitty komeron hyllyjä.
Olen onnistunut myös kontaktoimaan kirjan kulmat koirankorville. Lapselle selitin, että sillä tavalla se on kätevämpi avata. Olen myös kontaktoinut kirjan kolme ensimmäistä tai viimeistä sivua kiinni kanteen. Olen leikellyt roikkuvia kontaktin paloja saksilla saadakseni siistimpää jälkeä, ja leikannut kirjan kannen irti siinä sivussa.
Hyvin tavallista on, että kontakti liimautuu itseensä ennenkuin saan sen lähellekään kirjaa. Kerran olen onnistunut jättämään kirjakannen ja muovin väliin klemmarin.
Ilmeisesti – ja tämä on huojentavaa – tila ei ole periytyvä. Tyttäret ovat tosi näppäriä päällystämishommissa.
Hei, mä tunnustaudun auttamattoman lahjattomaksi muovittajaksi.. oikein rähmäkoura 🙂 joten meillä isä muovittaa , kerran yritin ja siitä tuli semmonen muovikasa ja kirjan sivut kuprulla että tyttö sano että älä äiti sä koskaan enää yritä tuota..enkä ole 🙂
kolme lastani ovat jo aikuisia, mutta kun kaikki toivat kirjansa syksyllä kotiin päällystettäväksi kontaktimuovilla, alkoi painajainen! Ilmakuplia, ryppyjä, niin kireitä muoveja kansissa, ettei kirja mennyt kiinni. Jopa revenneitä kansia tai sivuja. Kunnes.
Kävelin paikalliseen kirjakauppaan ja valitin, kuinka kamalan vaikeeta tuo päällystyshomma on. Kirjakaupan täti ja setä pitivät minulle ihanan henk.koht. ”kädestä pitäen”- kurssin ja sitten sain vielä sen kauniisti suojatun lastenkirjan kotiin muistoksi. Ja ihan oikeasti – sen jälkeen oli ihan mukavaa laitella kontaktimuoveja koulukirjoihin! Kun olin saanut niin hyvän opastuksen, oli homma helppoa. Kiitos, kirjakaupan täti ja setä !
3 lasta ja vuodesta 2008 käyty koulua; saldona esikoisen ekaluokalla 2 päällystettyä kirjaa! Nyt kuopus on 1. luokalla ja on pyytänyt kahta naapurin äitiä päällystämään kirjansa (jotka pyyteettömästi toteuttaneet enkelikiharaisen poikani toiveen)
Eli reiluun seitsemään vuoteen kaksi päällystettyä kirjaa!!
Sitä suuresti ihmettelen, ettei kukaan opettaja tai Wilma tai opetuhallituskaan ole minua niin vaatinut tekemään!
Tänä vuonna sain aikaiseksi todellisen katastrofin. Luulin jo hetken onnistuneeni. Mitäpä sitä turhia. Päällystin kirjaa jonka kansissa oli jatko palat, elikkä kannet leviää vielä tuplaksi kirjaan nähden. Aallokkoahan sinne sitte syntyi. Ei edes mun hermoilla olis katellu sitä kirjaa vuotta. Siis revi irti. Uudelleen ja uudelleen. Jes onnistuin. Ei oo ku muutamia kuplia. Ja samantien karmea todellisuus iski vasten kasvoja. Sokeria! Raesokeria!
Tänä vuonna uskontokin maistuu makealle:)
ala-aste vielä meni kaikkine kuplineen,sanoin että voitte tunnilla poksutella niitä pois 😉 nyt tytär pyysi ”opettamaan” miten päällystetään,ja hän päällystää siis mieluummin itse …:)
Meillä viime syksynä kirjasto järjesti päällystämispäivän,jolloin halukkaat saivat mennä ammattilaisten opastuksella harjoittelemaan. Valitettavasti tapahtuma meni itseltäni ohi, vaikka olin sitä itse toivonut.
Mulla kaksi tyttöä ja TAAS tämä kirjamuovituskammotusaika…kaikki kirjat on kuplien peitossa, joita tytöt puhkovat ja koittavat silittää. Lisäksi onnistun useammasta kirjasta saamaan etumaisia ja tai takimaisia sivuja muovien sisään…Niitä onkin kiva leikellä irti ?
Päällystin juurikin kaapinperukoilta löytyneellä kontaktimuovipalalla lapsen Aapisen. Sain päällysteen laitettua, mutta sen mukana tuli kirjaan ääniefekti. Kun kirjan avasi kuului joka kerta äänekäs narina. Lapsi muutaman viikon kuluttua itkun kanssa pyysi minua poistamaan muovin, koska nolostui joka kerta kirjan avatessaan luokassa äänimerkeistä..
Noh, näitä kommelluksiahan riittää vuodesta toiseen. Viime vuonna sain yhden kirjan toisen kannen muovitettua kohtuusiististi vain muutamilla kuplilla, joten käänsin kirjan tyytyväisenä toisin päin, liimasin tiukasti muovin paikalleen ja hups! Olinkin muovittanut kirjan väärin päin, joten siinä kohtaa missä piti olla kirjan selkämys, olikin se kohta, josta sivujen pitäisi aueta.
Eikä siinä sitten muuta kuin sakset käteen ja paikkailemaan.
Jälki oli arvatenkin karmivaa. Ja taas tyttö kiitteli…
Tyttö tokalla luokalla totes kun ojensin kirjat muovitettuna ja sanoin ”jos ope tänä vuonna jotakin huomauttaa,niin nää sun itte muovitettuja sit” ”no pikkusiskokin varmaan myttäis noi kauniimmin.” ja alko muovittamaan sen jälkeen itte -Jihuu! -se ura loppu lyhyeen