Tosi ystävä tukee aina. Ei pelkästään iloissa tai suruissa, tai vain arjessa, vaan aina.

Mutta miten kauan ystävän valitusta pitää sietää, missä kohtaa saa sanoa, että kerää ny ittes ja siirry eteenpäin?!

Mun ystäväni vatvoo joka kerran kun nähdään samoja asioita. Siis ihan samoja, viikkoja ja kuukausia ja lopulta vuosia.

Hän stalkkaa eksäänsä ja haukkuu tätä, vaikka erosta on jo kauan. Tarinoilla on aina kaksi puolta, ja vaikka kaveri olisikin oikeassa ja eksä pahis, jossain vaiheessa on pakko jatkaa elämää. Voiko siitä sanoa, että anna nyt jo olla, vai pitääkö kuunnella loputtomiin?

Aina pitäisi olla komppaamassa, että joojoo on se ihme tyyppi ja on tossa kuvassa varmaan piiloviesti sulle…vaikka oikeasti on sitä mieltä että kaveri tässä alkaa pöpimpi olla ja eksä sitä, eksä tätä -jutut tunkevat jo korvista!

 

 

Tää ystävä on ehkä muutenkin sen tyyppinen, että jää vellomaan suruihin. Toinen asia, mitä hän tavassamme vatvoo, on vanhempien ikääntyminen, sairastelu ja huono vointi. Surullista totta kai, mutta odotettavaa, kun vanhemmat ovat jo oikeasti vanhoja, eivätkä reippaita kuusikymppisiä…kyllä sen kanssa pitäis oppia elämään.

Pitääkö ystävän aina kompata toisen mielipiteitä ja tunteita, vai sanoa, että eksäsi oli paskiainen, mutta nyt sun on jo aika unohtaa hänet ja siirtyä eteenpäin? Tai nyökytellä sille, kun toinen suree vanhempiaan, vaikka on väistämätöntä että heidän kuntonsa vanhassa iässä heikkenee?

Ystäviltähän kaivataan pääasiassa tukea, ja se on ihan ok. Mutta saako myös sanoa epäsuosittuja tai kyseenalaistavia mielipiteitä?

Mitä ystävyydelle tapahtuu, jos sanoo että sinullakin oli oma osasi eroon, tai että vanhempasi ovat jo siinä iässä, että tuollaista käy?

Kumpi on lopulta parempi ystävä, se, joka pakottaa sinut hyväksymään totuuden, vai se, joka pelkästään hyssyttelee? Saako ystävälle puhua suoraan, ja onko parasta tukea lopulta se, että ei suostu myötäilemään?

Nimim. Riittäis jo!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Anna Peruuta vastaus

6 vastausta artikkeliin “Onko ystävää pakko jaksaa?”

  • Apua hakemaan sanoo:

    Jonkun on uskallettava viheltää peli poikki tai ystävä ei ymmärrä katkaista omaa pakkomielteistä käytöstään. Se toki vaatii työtä ja pakkomielteen myöntämistä, mitä harva haluaa tehdä. Siksi mieluummin etsii selityksiä ja jatkaa valittamista.

    Olen ollut itse tuollaisessa tilanteessa, jossa jouduin pakottamaan itseni myöntämään, että suurin ongelma on omassa mielessäni ja kamalinta oli myöntää se, että silloin annoin valtaa sille ihmiselle, joka on kohdellut minua väärin.

    Kun sitten oma ystäväni teki samaa ja jälleen valitti viisi vuotta sitten tapahtuneista, oli pakko sanoa suoraan, että enemmän hän on aiheuttanut hankaluuksia sen jälkeen kuin erossa ex-puolisonsa. Jos kostoa halusi, sen on jo saanut. Silti tunne ei hänellä hellitä. Se on siis pään sisällä enemmän kuin missään muualla.

  • Mm sanoo:

    Kuullostaa siltä, että ystävä tarvii terapeutin, kun ei ole päässyt erosta yli ja luultavasti ahdistuu kaikista vaikeista asioista. Terapeutti voisi auttaa eteenpäin

  • Elämä jatkuu sanoo:

    Mulla oli,uom.oli ystävä joka valitti kuukausia siitä että mies jätti osamaksulla ostetut tuotteet hänelle maksettavaksi syystä että mies kuoli sairauteen.Avomies oli sitä ennen antanut kaikki arvokkaat kulkuvälineensä tälle ex-yställeni.Kun kysyin häneltä etteikö mikään riitä niin hän päätti olla entinen ystäväni.Että näin.

  • Elämä jatkuu sanoo:

    Mulla oli,Huom.oli ystävä joka valitti kuukausia siitä että mies jätti osamaksulla ostetut tuotteet hänelle maksettavaksi syystä että mies kuoli sairauteen.Avomies oli sitä ennen antanut kaikki arvokkaat kulkuvälineensä tälle ex-yställeni.Kun kysyin häneltä etteikö mikään riitä niin hän päätti olla entinen ystäväni.Että näin.

  • Anna sanoo:

    Harmi kun Suomessa on sellainen kulttuuri että asioista ei voida oikeen keskustella. Puhumattomuuden kulttuuri aiheuttaa tällaista. Sen sijaan että asioista keskusteltaisiin, yleensä tehdään vaan oharit. Eikö tässäkin tilanteessa voisi sanoa tälle tyypille ”minua vähän harmittaa nyt kuunnella tuota erotarinaa, haluaisitko puhua mieluummin siitä vaikka terapeutille kun itse en enää jaksaisi”? Hamuaisin jo siirtyä tuodta aiheesta eteenpäin! Tällaista kun ei voida sanoa niin kaikki kiristelee hampaita.

  • JustMe sanoo:

    Wxän osalta sanoisin että menneen talven lumia kun erosta on jo aikaa.

    Vanhempien ikääntyminen voi olla aihe ja huoli, jota työstää ja ystävänä voi kuunnella mutta jos jumittaa, niin ohjata keskustelua muualle.

    Minun ystäväni kantoi huolta omista isovanhemmistaan useamman vuoden ja kuuntelin kyllä joka kerta, kun ymmärsin että hänen pitää sitä jollekin purkaa, mutta koitin kääntää keskustelua myös positiivisiin asioihin sen lisäksi ettei kaikki keskustelu ollut vain sitä.

    Ja kun omat isovanhempani heikkenivät ja kuolivat molemmat lyhyen ajan sisällä, niin ymmärrän tarpeen käydä sitä omaa tuskaa ja yhden elämänvaiheet muutosta läpi jollakin tavalla.

    Kyseenalaistaa saa ja esittää eriäviäkin mielipiteitä, kyse on ehjä eniten siitä tyylistä ja sanavalinnoista.

    Yksi kaveri oli jäi jumittamaan eroon ja etenkin siinä vaiheessa kun exä löysi uuden ja hänen kommenttinsa tuosta uudesta meni törkeyksiin, huomautin hänelle että itse halusi eroa ja että hän tuskin haluaa olla se ihminen, joka arvostelee ihmisiä vain kateudesta. Se uusi ole mitään pahaa tehnyt kaverille, ja esim. hänen ulkonäkönsä haukkuminen ei johda mihinkään paitsi kaverin omaan negatiivisuuden kierteeseen kun velloo asiassa. Tämän jälkeen aina kun yritti puhua pahaa exöstä tai uudesta, totesin hänelle että yritä päästä yli ja vaihdoin puheenaihetta. Tämä oli selkeä viesti kun sen toteutti 3-5 kertaa ja en tiedä lopettiko kaveri ylipäätään vai vain minun kanssa jauhamisen, mutta ei enää ottanut asiaa esille.

    Eli paljon voi minusta vaikuttaa myös sillä omalla reaktiolla, kunhan sen tekee tiettäväksi.