Vanhempien mielenterveysongelmat vaikuttavat lapseen. Jos vanhemman mielenterveysongelma jää diagnosoimatta ja siten hoitamatta, vaikutus voi olla tuhoisa.

Sen sijaan hoitoa saava vanhempi voi olla erinomainen vanhempi. Pelkkä diagnoosi ei kerro vanhemmuuden tasosta mitään.

Mutta diagnosoimattomat mielenterveysongelmat ovat varjostaneet monen lapsuutta. Varsinkin ennen mielen ongelmia ja sairauksia häpeiltiin, eikä niitä välttämättä tunnistettu. Moni meistä aikuisista on kasvanut epäterveessä ilmapiirissä, jolle ei ollut selitystä.

Vanhemman mielenterveys- tai terveysongelmat voivat diagnosoituinakin vaikuttaa negatiivisesti lapsiin ja perheen ilmapiiriin, mutta tällöin helpottaa se, että kaikki tietävät, mistä vanhemman oireilu ja toiminta johtuu. Jos taas sairautta ei tunnisteta, voi perheenjäseniä piinata monenlaiset negatiiviset tunteet, kuten pelko, häpeä ja syyllisyys.

Yksi tällainen alidiagnosoitu mielenterveysongelma on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sen oireisiin kuuluvat masennus- ja maniajaksot, jotka ovat kuormittavia sekä sairaudesta kärsivälle itselleen että tämän lähipiirille.

Amerikassa uskotaan, että yli puolella sairaudesta kärsivistä ei ole diagnoosia. Varsinkin kaksisuuntaisen mielialahäiriön kakkostyypin sanotaan olevan yhä alidiagnosoitu myös Suomessa. Kakkostyypissä sairaudesta kärsivä oireilee masennusjaksoilla ja varsinaista maniaa ei esiinny. Sen tilalla voi olla lievempiä, ns. hypomania-jaksoja.

Jos aikuisena ymmärtää, että vanhempi on kärsinyt diagnosoimattomasta mielenterveysongelmasta, esimerkiksi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, voi se selittää paljon.

Pelkkä selityksen saaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki traumat ja opitut käyttäytymismallit katoaisivat. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että oudoille ja selittämättömille asioille saa syyn.

tammenterhoja kämmenellä

Jos vanhemman diagnosoimaton kaksisuuntainen mielialahäiriö on varjostanut lapsuuttasi, voit kokea tällaisia asioita:

Päätösten tekeminen on vaikeaa

Tämä voi johtua siitä, että kasvuympäristö on opettanut olemaan luottamatta asioihin. Näin ollen et osaa luottaa edes itseesi.

Pyrit miellyttämään kaikkia

Lapsi oppii miellyttämään vanhempia kaikin keinoin, jotta tilanne pysyisi hyvänä ja hallinnassa. Lapsi ei ymmärrä, että sairaan vanhemman mielalanvaihtelut eivät johdu hänen tekemisistään.

Pyrit olemaan kontrollissa ja vastuussa kaikesta

Lapsuudessa asiat eivät ole olleet kontrollissa, päinvastoin, ja siksi asiaa pyrkii korjaamaan aikuisena niin, että kaikki on oltava järjestyksessä ja hoidossa. Kontrollointipyrkimykset ja vastuunotto ovat mahdollisesti tulleet selviytymiskeinoiksi jo lapsena, jos vanhempi ei ole pystynyt hoitamaan asioita, kuten vaikka valmistamaan ruokaa tai hoivaamaan pienempiä lapsia.

Sinulla on luottamusongelmia

Sairaan vanhemman kanssa eläessä saattaa oppia sellaiseen käsitykseen, että ihmissuhteet eivät ole turvallisia. Tämä voi aikuisena johtaa suhteiden välttelyyn, sitoutumisongelmiin tai ongelmiin parisuhteessa.

Voit olla masentunut tai ahdistunut

Lapsuudessa koettu kuormitus vaikuttaa mielenterveyteen vielä aikuisenakin.

Jos tunnistat tästä itsesi, hae apua. Pääset asioissa eteenpäin, kun opit hyväksymään taustasi ja ymmärtämään vanhempiasi. Hakeudu sinulle soveltuvaan terapiaan tai puhu asioista vaikka ystävän kanssa. Voit myös lukea aiheesta ja kirjoittaa tuntemuksiasi päiväkirjaan.

Lapsuudessa koetut asiat vaikuttavat pitkään, mutta ne eivät ole mikään tuomio. Sinä päätät miten elämäsi käytät, ja sinulla on oikeus hakea apua jos sitä tarvitset.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Ominvoimin Peruuta vastaus

6 vastausta artikkeliin “Onko vanhemmallasi mielialahäiriö? Näin se voi vaikuttaa vielä aikuiseenkin lapseen:”

  • Rikottu 80-luvun lapsi sanoo:

    Vasta yli kolmekymppisenä sain kuulla että äidilläni on mitä ilmeisimmin diagnosoimaton skitsofrenia. Ympärillä olleille aikuisille se oli jo lapsuudessani melko selvää mutta itse syytin vain itseäni etten ymmärtänyt äitiäni. Psykologin puheille toistuvan masennuksen myötä päästyäni ja kerrottuani lapsuuteni kipeimmistä muistoistani, sain ensimmäistä kertaa kuulla kysymyksen ”onko äidilläsi diagnosoitu skitsofrenia?”. Tämän jälkeen vasta osasin kysyä asiaa sukulaisilta jotka sitten allekirjoittivat kokemuksillaan saman ajatuksen. Sain ikään kuin viimein ”synnin päästön” lapsuuden taakastani ja pystyn viimein hyväksymään että minun on turha enää etsiä vikaa itsestäni, koska lapsuuteni ei todellakaan ollut rakastava saati tasapainoinen.

  • Oikeat avaimet sanoo:

    Mieheni sairastui masennuksen kautta psykoosiin. Virallinen diaknoosi puuttuu vielä. Etsin täältä netistä miten puhuisin teinille tästä. Kova paikka meille kun ambulanssi ja poliisi hakee isän pois.

  • Erkkimerkki sanoo:

    Minulla oli mielenterveysongelmainen isä. Perheen taloudelliset ongelmat johtuivat tästä. Toisaalta asian todistaminen on vaikeata. Tuskin minun ilmoitusluontoinen tiedonanto asiasta riittää. Tai ehkä se riittää nyt, mutta se ei olisi riittänyt silloin, kun se oli ajankohtainen eli kun olin nuori.

  • Ominvoimin sanoo:

    Sain tietää aikuisena että äidillä oli masennus meidän lapsuudessa. Kyllä moni asia sai selityksen. Sen koen vääränä että meillä ei puhuttu eikä kerrottu siitä, piti vaan yrittää kasvaa parhaansa mukaan vaikka tyttärinä olisimme kaivanneet turvallista aikuista ja naisen mallia.
    Kaikissa meissä näkyy jälkiä joita nyt itse käsittelen terapiassa. Pahimpana haavana tunnen sen että pahasti koulukiusattuna en saanut kotoa apua mitä olisin tarvinnut ja pitänyt saada. Jouduin selviämään yksin. En ole oppinut kertomaan asioitani kellekään ja vähiten vanhemmille.

  • Bipo sanoo:

    Mä niin toivon että olen saanut omaan kakkostyypin kaksisuuntaiseeni vuosien varrella niin hyvää hoitoa ettei oma teini joudu aikuisena näitä pohtimaan… Mulla siis diagnoosi ja hoito jo ennen lapsen syntymää, tosin miedommilla lääkkeillä hoidettu silloin, noilla mielialantasaajilla kun ei saa edes yrittää raskaaksi tuloa, ovat sikiölle vaarallisia.

  • Toimin toisin omieni kanssa sanoo:

    Olin vilkas ja oli paljon poikia kavereina,housut oli aina rikki ja tappelin poikien kanssa.Äitini oli aika huumorintajuton ja tosikko,hän torppas aina kaikki mun tekemiset ja sanomiset,musta ei kuule tule ikinä mitään.
    Olin ysin oppilas ja kyllähän musta tuli,kolme ammattia opiskelin ja kai siinä oli vähän itsepäisyyttäkin että näytän äitille että on niin väärässä.Kyllä hän aikanaan myönsi olevansa ylpeä mun toiminnasta.Mutta ei ole jäänyt traumoja,rauha hänen sielulleen vaan.