“Minulla oli synnytyksestä hyvin tarkka suunnitelma. Synnytys hoidettaisiin luomuna, ilman mitään lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Kipu selätettäisiin joogalla, ja vauva tulee ulos sille varatussa aikataulussa, siististi ja vaivattomasti. Mutta, kuten usein käy parhaiten laadittujen suunnitelmien kanssa, myös minun synnytyssuunnitelmani lensi roskikseen. Opinpahan ainakin että synnytys nyt on yksi niistä asioista, joita on ihan turha aikatauluttaa.

Kun laskettu aika tuli ja meni, yliaikaa kolme viikkoa, ja vauvalla ei ollut mitään kiirettä ulos, lääkäri teki päätöksen synnytyksen käynnistämisestä. Ja onneksi teki, sillä jos olisin pitänyt kiinni luomusynnytysideologiastani kynsin hampain, olisi lapselle voinut käydä huonosti.”

Suomessa käynnistettyjen synnytysten osuus on lisääntynyt viimeisen 20 vuoden aikana. Nykyään vähän yli 30 % synnytyksistä käynnistetään. Se tarkoittaa, että teistäkin, hyvät lukijamme, noin joka kolmas, eli useampi kymmenen tuhatta Huonon Äidin seuraajaa, on kokenut synnytyksen käynnistämisen. Synnytyksen käynnistäminen on siis tavallisuutensa vuoksi synnäreillä jo arkea, mutta synnyttävälle äidille se on todennäköisesti ensimmäinen ja ainutlaatuinen kerta.

Kuva Sharon McCutcheon.

Kun synnytyksistä käynnistettyjä on nykyään jo kolmasosa, herää kysymys: puhutaanko synnytyksen käynnistämisestä tarpeeksi? Saavatko tulevat äidit tarpeeksi tietoa käynnistämisestä ja sen eri menetelmistä? Huono Äiti haluaa selvittää tätä ja tarvitsee sinun apuasi! Onko sinun synnytyksesi käynnistetty? Jaa kokemuksesi meidän kanssamme kommenteissa alla. Erityisesti haluaisimme tietää:

  • Miten synnytys käynnistettiin? Käytettiinkö mekaanista ballonkimenetelmää, lääkkeitä, tai molempia? Jos synnytys käynnistettiin lääkkeillä, mitä lääkettä käytettiin?
  • Millainen fiilis synnytyksestä jäi?
  • Oliko sinun mahdollista lähteä käynnistyksen jälkeen kotiin odottamaan synnytystä? Olisitko halunnut mahdollisuuden?
  • Saitko omasta mielestäsi riittävästi tietoa käynnistämisestä ja eri vaihtoehdoista?
  • Tekisitkö kaiken uudelleen?
vastasyntynyttä laitetaan vaa'alle

Kuva Christian Bowen.

Yleisimmät käynnistyksen syyt ovat yliaikainen raskaus tai lähestyvä yliaikainen raskaus ja lapsivedenmeno ilman spontaanien supistusten alkamista. Käynnistysmenetelmä riippuu kohdunsuun kypsyydestä ja raskauden kokonaistilanteesta. ”Mikäli kohdunsuu ei ole vielä kypsynyt, aloitetaan kohdunsuun kypsyttäminen joko lääkkeettömillä tai lääkkeellisillä menetelmillä. Jos kohdunsuu on jo käynnistyksen alkaessa riittävän kypsä, voidaan synnytys käynnistää joko sikiökalvojen puhkaisulla tai suonensisäisellä oksitosiinilääkityksellä”, kerrotaan Tampereen yliopiston sivustolla synnytyksen käynnistämisestä.

“Niin paljon puhutaan siitä, että pitäisi vaan luomuna synnyttää, mutta ei se aina reaalielämässä mene niin. Kolme viikkoa yliaikaisena raskauteen tulee omat riskinsä, ja tärkein asia on kuitenkin se, että lapsi saadaan ulos terveenä.

Minun synnytykseni yritettiin ensin käynnistää mekaanisesti, sisäkautta kopeloimalla*, mutta kun se ei tuottanut toivottua tulosta, siirryttiin tipan kautta annosteltuun oksitosiiniin. Kipu iski kovaa ja rytinällä, oksitosiini käynnisti supistukset kiivaina ja ilman taukoja. Koska kokemus oli hyvin kivulias, pyysin, ja onneksi sain, hetikohta epiduraalipuudutuksen. Synnytys kesti kokonaisuutena noin puoli vuorokautta, josta ponnistusvaihe 2,5 tuntia.

Synnytyksestä jäi pelottava muisto. En saanut tarpeeksi tietoa käynnistämisestä, ja kaikki tapahtui kovin nopeasti. Olin kipushokissa.”

Kuva Ava Sol.

*Yleisin lääkkeetön käynnistystapa on ballonkimenetelmä. Tays:n tietopaketti kertoo menetelmästä näin: “Käynnistysmenetelmä on turvallinen ja laajalti käytössä. Siinä kohdunkaulakanavaan viedään sisätutkimuksen yhteydessä katetri, jonka päässä oleva ballonki täytetään nesteellä. Ballonki asettuu kohdun sisään lapsivesikalvojen ja kohdun seinämän väliin kypsyttämään kohdunsuuta sekä mekaanisesti että välittäjäaineiden tuotantoa edistämällä. Näin kohdunkaula alkaa lyhentyä ja avautua, ja myös supistustoiminta voi alkaa spontaanisti.”

Lähteet 1, 2.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 49 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Ei pilleriä enää, kiitos. Peruuta vastaus

49 vastausta artikkeliin “Onko sinun synnytyksesi käynnistetty? – Jaa kokemuksesi kanssamme!”

  • Kolmen äiti sanoo:

    On käynnistetty. Ekan kohdalla vedet meni mutta supistukset eivät alkaneet. Tippaa sain mutta lopulta kiireellinen sektio. Toisen kohdalla yliaikainen. Sain jotain tabletteja. Ei alkanut tapahtua ja olin lähdössä kotiin kun vedet meni. Siitä alkoi myös omia supistuksia mutta sain myös tippaa koska omat olivat kehnoja. Ei ole mitään huonoa sanottavaa.
    En tiedä siis miltä omat supistukset tuntuu. Kipuihin sai lääkettä ja muutenkin ihan hyvä tulos tuli kun terve lapsi syntyi.
    Pitkittynyt synnytys itsessään on valtavan rankkaa ja ottaa voimille. Käynnistys toi toivoa ettö etenee.

  • Belgiamamma sanoo:

    2 lasta, joista nuoremman raskausaikana ultrassa löytyi kalvokiinnitteinen napanuora ja kasvu kohdussa oli tästä johtuen hidasta. Lääkäri teki päätöksen, että synnytys käynnistetään heti 38 raskausviikon tultua täyteen, koska kalvokiinnitteinen napanuora hieman lisää kohtukuoleman riskiä. (Tähän aikaan asuimme Belgiassa, en tiedä onko Suomessa sama hoitokäytäntö)

    38+1 siis sairaalaan, jossa illalla annettiin kohdunsuulle pehmentävä lääkitys. Yön aikana paikat olivat pehmenneet, joten aamulla lyötiin oksitosiinitippa käteen ja 2 t 15 min päästä poika oli ulkona. Supistukset kävivät niin kivuliaiksi että pyysin epiduraalia, mutta se ei ehtinyt vaikuttaa yhtään ennen kuin oli pakko ponnistaa ja kätilöt hädin tuskin ehtivät ottamaan kopin 🙂
    Mikään muu ei kokemuksessa jäänyt harmittamaan kuin se, että vanhan koulun synnytyslääkäri teki mitään kyselemättä episiotomian vaikka vauva oli tulossa kovaa vauhtia ulos (Suomessa taitaa eppari olla jo poikkeus eikä sääntö).

  • Ode sanoo:

    Synnytys käynnistettiin parisen viikkoa lasketun ajan jälkeen lääkkeillä. Tarkemmin sanottuna niillä pillereillä mitkä survotaan sisään vaginaraukkaasi tympiintyneen työntekijän toimesta, jolle tuntuu jollain lailla olevan henkilökohtainen loukkaus se, että lapseni on päättänyt olla tulematta omin neuvoin ulos, miksi muuten ihminen jonka olet tavannut vain hetkeä aiemmin olisi minulle niin epämiellyttävä.
    Synnytyksestä jäänyt fiilis oli paska. Kolme päivää koitin pungertaa, koskaan en auennut kolmea senttiä enempää kun koski niin paljon. Ryssivät sekä epiduraalin, että vielä spinaalin jota en edes enää halunnut kun arvasin ettei toimi, halusin sektion. Jonka olin kyllä jo halunnut raskausaikaan, mutta kun olisin kuulema ollut huono äiti jos olisin ottanut suunnitellun sektion, lapsi olisi menettänyt siinä jotain terveyshyötyjä. En edelleenkään tiedä mitä ne hyödyt ois ollu ja oliko se helvetin hätäsektio nyt sitten parempi kuin se suunniteltu olisi ollut?
    Ei ollut mahdollista, liikaa yli, liian kaukana kotoa. Oisin vaikka maksanut että olisin saanut mennä kotiin.
    En todellakaan saanut, netistä luin kaikki ennakkotietoni.
    Jos vaihtoehto olisi etten saa tuota ihanaa lasta, niin tekisin totta kai jos olisi pakko, tekisihän sitä mitä vaan. Mutta ihan paskapuhetta että ne synnytyksen kauhut unohtuu tai että selkäydinpuudutukset ei koske, edelleen toisessa jalassa tunnoton alue kun tökkivät väärään kohtaan. PKKS iso miinus kaikesta, myös siitä että ryssivät mun mahankin, kun laittoivat tasan kolme tikkiä sektiohaavaan. Äärimmäisen huono kokemus.

  • Ei pilleriä enää, kiitos. sanoo:

    Kaikille ei pillerikäynnistys sovi ja minä olin yksi heistä.

    Minun tyttöni oli perätilassa ja perätilasynnytys oli meillä alkuperäinen suunnitelma,koska lapsonen oli sopivan painoinen ja siro tapaus. Mutta viikot vierivät ja hän ei sitten tehnyt elettäkään että olisi halunnut rueta syntymään.

    Noh… päädyttiin pillerilliseen käynnistykseen joita ehdin ottaa laitoksella kaksi tai kolme. Ei tullut supistuksia eikä mitään. MUTTA lääkkeen oton seurauksena sitten tytön sydänääneet tippuivat todella vaarallisen alas ja huone pelmahti täyteen hoitajia koneineen tarkistamaan lapsen tila: lääke lopetettava heti, tarkkaseuranta ja kiireellinensektio heti aamusta. Tarkkailtiin ja tilanne sydänäänissä normalisoitui.

    Lääkärin kommentti:jokin siellä ei ole kunnossa, mutta kaikki elintoimimnot ovat vaakaat: ei tarvita siksi ei tähän nyt hätäsektiota.

    Voi sitä yötöntä yötä vatsaa silitellen ”…anna kaiken olla kunnossa, anna kaiken olla kunnossa…

    Onneksi aamullinen kiireellinensektio sujui hyvin ja meillä on vaille 3v vilkas tyttö.