Onko sielusi lomalla?

Sielu. Sitä sanaa harvoin enää käytetään. Sielukkuuskin on alkanut merkitä samaa kuin nätti tai tyylikäs, lähinnä huonekaluista tai kesäkoltuista puhuttaessa. Mutta välillä on hyvä miettiä ihan oikeaa sielua. 

Ajoin eilen nautinnollisesti yksin pitkät pätkät suomalaisia kesäteitä. Ainoat viihdyttäjäni olivat puheradio-ohjelmien vieraat ja toimittajat, ja juuri yksi heistä sai minut miettimään sielua.

Yle Puheen vieraana autossani oli 50 vuoden matkatoimistouran tehnyt Heli Rajamäki. Kun häneltä kysyttiin matkavinkkejä, hän sanoi minusta yhden lyömättömän:

” Loman ensimmäisenä päivänä ei saa aloittaa mitään rakentavaa tai mukamasrakentavaa keskustelua puolison kanssa. Siitä tulee vain riitaa, koska sielu ei ole ehtinyt vielä lomatunnelmaan mukaan. Sielu on vielä kireänä. ”

Minusta tuntuu  siltä, että meidän sielumme ovat kireinä, vaikka olisimme lomallakin. Sielu kiristyy, koska meillä ei ole koskaan aikaa edes kunnolla hengittää. Tai koska emme enää edes muista, että meillä on sielu.

Sielu on ihmisen sisin. Meidän sisimpämme on ainutlaatuinen, eikä kenelläkään voi olla samanlaista sielua kuin toisella. Sielussa ovat menneisyys, historia, nykyisyys ja tulevaisuuden toiveet yhdessä. Sielumme ovat sitä enemmän täynnä arpia mitä vanhemmaksi me elämme. Se on se ihmisen osa.

Sielua pitäisi pitää hyvänä. Itse asiassa sille pitäisi antaa lomaa meidän elämästämme, jonka aallot hautaavat hyvänkin sielun alleen vaikka se kuinka yrittäisi piipittää.

Sielu tarvitsee lomaa, mutta sielu ei tarvitse välttämättä yhtään aurinkorantaa. Sielu haluaa olla vaan. Se olla vaan -meininki on paljon merkityksellisempi asia kuin lomasää ja se, tuleeko se pirun helle vai jääkö välille. Sielu ei välitä helteistä.

Toivottavasti olet saanut sielusi lomalle tänä kesänä. Kuten viisas matkanjärjestäjä sanoi, kireät sielut eivät nauti elämästä.

 

 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.