Onko pitkän suhteen salaisuus se, että tyytyy ihan mihin tahansa?
Saimme Avaudu tästä -lomakkeen kautta keskustelunavauksen:
”Tässä mietin naisia, jotka elää itselleen epäedullisessa suhteessa, raataa kaikki kotityöt. Ei juuri saa hellyyttä tms. Mutta ei valitakaan.
Heillä on mies vuodesta toiseen, onko siis tosiaan niin että miehen kanssa ei voi saada tasa-arvoista suhdetta, jossa voi odottaa hyvää kohtelua ja sitä että yhdessä huolletaan perhe ja koti?
Onko niin että pysyvän suhteen saavuttaa vain olemalla palvelija ja pitämällä suun supussa? Eikö miehiä kiinnosta ollenkaan se onko se puoliso onnellinen?”
Kuulostaa aika pessimistiseltä näkemykseltä, vai mitä? Mutta toisaalta: jokainen tietää, että parisuhteessa on pakko tyytyä johonkin, tai sitten elää ilman parisuhdetta. Täydellistä kumppania tai täydellistä parisuhdetta ei olekaan. Siinä on sitten paljon eroja, että mihin tyytyy.
Kuva Thomas Curryer, ylin kuva Coley Christine.
Puoliso ei ehkä ole aivan sellainen, mistä joskus haaveili, mutta hän voi olla monella tavalla hyvä. Onhan sekin tyytymistä, mutta ei huono asia. Huonoa tyytymistä on esimerkiksi sellainen, että jää suhteeseen, jossa on itse ainoa antava osapuoli tai tulee jopa kaltoinkohdelluksi.
Eikä varmasti voida yleistää niin, että miehet eivät välittäisi puolisonsa onnellisuudesta. Mutta kieltämättä Avaudu tästä -lomakkeen kautta tulee paljon kertomuksia juuri siitä, että mies odottaa kotona palvelua mutta ei ole vaimonsa tukena. Suurin osa kirjoituksista tulee naisilta, joten voi olla, että vastaavaa tapahtuu myös toisin päin, mutta miehet eivät kirjoita siitä.
Voi olla niinkin, että onnelliset, sukupuolesta viis, eivät kirjoita suhteestaan…
Mutta mikä on sinun kokemuksesi? Onko pitkässä suhteessa pakko tehdä oikeasti isoja ja itseä vahingoittavia myönnytyksiä? Saako pysyvän suhteen vain sellainen nainen, joka suostuu katsomaan melkein mitä tahansa sormien läpi, hoitamaan kaiken ja olemaan hiljaa?
Kerro kommenteissa tai lähetä tarinasi Avaudu tästä -lomakkeen kautta – olipa tarinasi sitten onnellinen, surullinen tai tavallinen, olitpa mitä sukupuolta tahansa! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:
Vastaus henkilölle R Peruuta vastaus
4 vastausta artikkeliin “Onko pitkän suhteen salaisuus se, että tyytyy ihan mihin tahansa?”
Uusimmat artikkelit
Onkohan minulla jo niin kutsuttu pitkä suhde? Kolmen kuukauden kuluttua tulee 40v siitä, kun liftasin sinisen auton kyytiin. Olin silloin 19vuotias ja auton kuski 21vuotias. Kolmen kuukauden kuluttua 39v kihlauksesta ja yhdeksän kuukauden kuluttua 39v häistä. Kaikenlaista ollaan koettu mm yrityksen konkurssi. Kasvatettu neljä lasta aikuisiksi. Riideltykin ollaan, mököttämisessä olen ollut mestari. Liekö ikä vaikuttanut siihen, että riidellään enää tosi harvoin. Mikä sitten on pitänyt yhdessä kaikki nämä vuodet? Rakkaus, halu olla yhdessä sitten eläkkeelläkin. Ja aivan aidosti! Saadaan huomiota ja hellyyttä toisiltamme. Minä saan olla se ”läheisriippuvainen” mummu meidän lastenlapsille, joita myös pappa rakastaa. Olemme rikkaita siinä suhteessa, että lapset perheineen asuvat kanssamme samalla paikkakunnalla. Tiedän myös, että minua arvostetaan juuri sellaisena kuin olen. Saan rakkautta, vaikken enää olekaan se hoikka nuori nainen. Pienet hellyyden eleet ja teot ovat päivittäisiä. Olo on turvallinen. Olemme me ja myös minä ja hän. Kuka tietää, mitä elämä eteen tuo. Mutta eletään tätä päivää nyt. Olen onnekas.
No, yleensä se on noin ja myös omalla kohdallani oli niin, että mä naisena olin vain kodin ja lasten hoitaja ja mies teki uraa. Hellyyttä ei ollut, kuuntelijaa eikä tukijaa ei ollut. Lopulta jätin miehen 20 v jälkeen enkä kadu ratkaisuani vaikka 2 lasta ja raskasta on. Lapset on vain joka toinen viikonloppu isällään, joka ei tunnu paljoa lapsista välittävän ja maksaa vain minimi elatustukea. Mä tiedän että löydän sellaisen parisuhteen, jossa on tasa-arvo, hellyys, kunnioitus ja rakkaus kaikki samassa paketissa❤️
Pitkän suhteen salaisuus on: 1. tottumus 2. tottumus 3. tottumus
Jokaisessa avioliitossa, huonommassakin, on niitä hyviä hetkiä ja niitten hetkien voimalla jaksaa.
Olen sitä mieltä, että jos joku väittää, että koskaan ei pitkässä parisuhteessa ole riidelty ja kaikki on muka aina ollut ihan hyvin, niin ainakin jompikumpi osapuoli jättää kerran jos toisenkin sanomatta mitä oikeasti ajattelee. Toinen on ehkä rauhallinen tossukka, joka ei saa suutaan auki, eikä halua haastaa riitaa. Tai eivät vain osaa keskustella ja tyytyvät asioihin sellaisina kuin ne ovat, vaikka kaikki ei olisikaan aina hyvin.
Ihan kaikilla ihmisillä tulee joskus erimielisyyksiä jostain. Kaikkia ärsyttää ihan varmasti joskus toinen ihminen. Pitkään parisuhteeseen päästään, jos erimielisyyttä aiheuttavat asiat eivät ole isoja ja riidat osataan selvittää. Tervettä ei ole asioiden selvittämättä jättäminen. Sellainenkin ihmissuhde voi toimia, missä riidellään paljon, koska asiat myös selvitetään aina.
Jokainen punnitsee itse omalla kohdallaan ja oman parisuhteensa kannalta, onko myönnytyksiä tehtävä liikaa ja missä asioissa. Mutta varmasti jossain kohtaa niitä on tehtävä, ihan jokaisen.