”Ei pikkuasioista saa valittaa kun monilla menee huonommin…

Tottakai tiedän tämän, ja olen kiitollinen kaikesta mitä minulla on. Minulla on unelmieni koti, mies ja lapset. Olen tosi onnekas ja tiedän sen.

Välillä vain olen niin onneton, väsynyt, yksinäinen, kaikkea pohjattomasti.

Olen myös ”kiltti tyttö”. En halua vaivata muita ongelmillani kun varmasti heilläkin on jaksamista omien asioidensa kanssa. Välillä tuntuu siltä, että minulla ei ole ketään, kenelle puhua aivan rehellisesti vaikkapa vain arkiasioista. Siitä, miten korotin ääntä lapsille. Siitä, miten kauheaa on kun tekisi mieli vain nukkua…ja karata välillä pois! ..ahdistaa…olen aika nolo…mitä muutkin minusta ajattelevat äitinä? Ehkä muilta tämä vain hoituu paremmin? Tai sitten ei…

Arki on todella kiireistä 24h, kun meillä on vauva ja kolmevuotias. Mies odottaa illalla läheisyyttä, mutta minulla on halukkuus kateissa. Kyllä mies auttaa kotona paljonkin minkä voi. Lapset ja mies on ihaninta silti mitä minulle on tapahtunut, tämä on kauhean ristiriitaista.

nainen makaa sängyssä
Kuva Annie Spratt, ylin kuva Edwin Andrade.

Minä en saisi valittaa kun asiani ovat hyvin. On sitä ennenkin jaksettu hoitaa 10 lasta noin vain peltotöiden ohella! Nykyvanhemmat ovat laiskoja!

Tulee sitä aina mietittyä mistä sitä motivaatiota saa arkeen. Nyt tämä pimeä aika vielä. Kauhea päivä tänään ja huomenna se alkaa täydellä kiireellä taas! En ehdi hengähtää välissä. Nyt kaadun kohta sänkyyn. Yöllä on monta herätystä ja aamuseitsemältä alkaa nonstop kiire.

Vanhaa minää ei ole, tilalla on äiti-minä. Äiti-minä ei saa enää sanoa tai tehdä kaikkea mitä vanha minä teki. Kun äidit ei oo sellaisia! Välillä koen olevani häkkieläin.”

Nimim. Elämäsi on kuin unelma et voi valittaa

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Joopajoo Peruuta vastaus

3 vastausta artikkeliin “Onko pakko jaksaa siksi, että ”kyllä ennenkin jaksettiin”?”

  • Pienten lasten äiti sanoo:

    Olipa tutunkuuloista. Olen niin monesti ajatellut samoin että pakko jaksaa kun ennenkin on jaksettu yms. Mutta tiiäkkö, alappa jutella vanhojen äitien kanssa ajasta kun he ovat olleet pienten lasten vanhempia. No juttua ei tuu kun he eivät muista mitään kun ovat olleet niin väsyneitä. Eli haluatko ite yrittää olla kuin ennen vanhaan oltiin vai pyydätkö apua arkeen ja jää jotain muistojakin ajasta kun lapset oli pieniä. Ennen äitit ei ole myöskään miettineet omaa äitiyttään yhtä paljon kuin me nykyajan äitit. Raskastahan tämä äitiys on siitä ei pääse mihinkään

    • Joopajoo sanoo:

      ”On ennenkin jaksettu!” niin ja sitten ku alkaa enemmän kyselemään ja keskustelemaan, niin selviää, että isovanhemmat on asunut samassa talossa/pihapiirissä…eli aina on ollut hoitoapua ku pitänyt päästä peltotöihin yms.

  • Sukulaissielu sanoo:

    Voi ei, et ole ainoa. Kuuntele Irinan uusin hitti: junamatka Turkuun jne. Ihan sama tunne. Ja ennen oltiin kotona hoitamassa lehmiä, isommat lapset hoitivat pienempiä ja lapset oppivat hoitamaan velvollisuuksia, mm. kotitöitä jo pienestä pitäen. Eikä ollut aikasyöppöjä. Helppoa ei elämä ollut silloin, mutta ei se ole nytkään. Voimia!