”Onko täällä muita naisia, jotka aavistavat, että tämäkin joulu tuntuu enemmän äidin kuin isän kukkarossa, ja että joulua varten kannatti alkaa säästää jo sen jälkeen, kun kesälomamatkan kaikki pienet juoksevat kulut oli äiti saanut maksettua omasta pussistaan? Vai asuuko teillä herrasmies, joka rakastaa ja ihailee lastensa äitiä, haluaa häntä suojella kaikin mahdollisin tavoin jos vain kykenee, ja tottakai, ottaa hänen harteiltaan pois taloudellista taakkaa adventin aikana, jos vain suinkin voi, sillä onhan hänellä suurempi tai ainakin yhtä suuri palkka?

Meillä ei asu sellaista herrasmiestä, ja vaikka palkat ovat lähes samat puolisoni kanssa, on viimeisen 15 vuoden aikana kaikki mennyt kutakuinkin näin:

  • jos äiti saa veronpalautuksia, ne käytetään lahjoihin, isä pitää itse veronpalautuksensa koska niitä tuli kuitenkin vain niin vähän
  • äiti soittelee suvun muiden äitien kanssa suvun ja kummilasten joululahjatoiveet (luojan kiitos osa on teinejä joille kelpaa raha!)
  • ennen joulua lahjapapereiden ja narujen ostamiset hoituvat äidin toimesta, mies tutustuu netissä uusien jouluoluiden valikoimaan ja huikkaa ovesta kauppaan lähtevälle äidille mitä pitäisi tuoda
  • joulukortit ja postimerkit hankkii, maksaa, kirjoittaa ja vie postiin äiti
  • lasten pikkujoululahjat koulukavereille ostaa äiti, samoin kuin joulujuhlavaatteet, tietysti omasta kukkarosta, isä kun on selannut verkkokaupan tarjouksia ja iskenyt kiinni mahtavaan lahjaan pojalle ja rahat ovat nyt vähän vähissä mutta joulun jälkeen tietysti korvaa asian
joululahjapaketti

Kuva Kari Shea. Ylin kuva Andrew Neel.

  • isä ostaa pojalle isot ostokset kuten pleikan ja siihen liittyvät pelit ja ohjaimet sun muun rekvisiitan, anoppi kehuu jouluaattona, kuinka hänen poikansa on menestyvä mies ja huolehtiva isä, eikä kukaan mieti mistä ne muut lahjat (esim. tytön kaunoluistimet ja edes yksi isompi lego-paketti) ilmestyivät (ai niin, pukkihan ne toi)
  • isä tankkaa viimeisillä seteleillä auton ja käy sen pesettämässä jouluaaton aamuna automaattipesussa, jono on sadan metrin pituinen, mutta eihän likaisella autolla voi lähteä sohjoon ajamaan sukulaisten luo. Kotona lapset tappelevat ja äiti kiristelee jo hampaitaan, kello lyö kahtatoista ja joulurauhan julistus katsellaan taas tänäkin jouluna ilman isää. Kun mennään anoppilaan, äiti ostaa matkan varrelta kukat omilla rahoillaan, muu perhe istuu autossa (naiset kun tietää nämä kukkahommat paremmin ja lompakkokin on toisen takin taskussa)
  • paras villakangastakki päällä mennään kynttilöitä viemään haudoille. Kynttilät on äiti maksanut samalla kun osti koko joulunpyhän kaikki ruoat, mies ei tietenkään osallistunut kustannuksiin, tuskin edes muisti koko kynttilöiden ostoa, ja luonnollisesti miehen suvun kaikille haudoille viedään kynttilät, äiti sitten soittelee omille sukulaisilleen että viekää meidän puolesta, laitan sitten tilille rahaa.
pieni paketti kädessä, kuusi taustalla

Kuva Rob Laughter.

  • mies ostaa itselleen miehekkään oman joululahjan, äidillä ei vastaavaan omaan ylelliseen joululahjaan vain ole varaa, kaikki liikenevä käteinen ja kortilla oleva raha menee joulun rakentamiseen
  • isä loukkaantuu verisesti, jos joulun hittilahjakirjaa ei löydykään pukin paketista, kai hän nyt sen olisi voinut saada
  • äiti saa joululahjaksi viidenkympin setelin, jolla voi ostaa itselleen jotain kivaa alennusmyynnistä (ennen joulua ei kannata ainakaan naisten vaatteita mennä ostamaan)
  • äidin joulusaunomiset jäävät vähiin ja tukan laitonkin kanssa pitää kiirettä, mutta miehellä on aikaa sovittaa paitaa ja kravattia ja sitten rauhassa sytytellä joulukynttilöitä ulos, moikata naapureita ja olla tekevinään vähän lumitöitä, samalla kun äiti loihtii joulupöydän valmiiksi sisällä kuumassa keittiössä
  • pukin käytyä mies voi avata konjakkipullon ja tunnelmoida, äiti painuu rättiväsyneenä nukkumaan, koska joulupäivänä alkaa taas autoralli sukulaisiin, tai anoppi tai miehen veli perheineen tulee kyläilemään (edellinen yö menikin kinkunpaiston kanssa)”

Nimim. Joulu kukkarossa

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 93 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Eevia Peruuta vastaus

93 vastausta artikkeliin “Onko muillakin joulun tekeminen, ja maksaminen, äidin vastuulla?”

  • Gigi sanoo:

    Kyllä minä tarjoan koko joulun ja myös teen sen. Näin se vain menee. Miehen puolen sukulaiset ilmoittelevat lastensa lahjatoiveet minulle. Olen oppinut kantapään kautta, että minun kannattaa ne myös hankkia ja ajoissa! Tosin minähän se ostan muutenkin kaikki kulutushyödykkeet talouteen läpi vuoden, teen kaikki kotityöt ja hoidan lapsiin liittyvät asiat. Joulu ei tee poikkeusta. Tämä ehkä siksi, että mies ei muista, ei tiedä mitä tarvitaan, ei osaa, ei ehdi tms. Olen luovuttanut tämän suhteen. En edes jaksa miettiä koko asiaa, koska tulen siitä vain vihaiseksi.

  • Hämmästynyt sanoo:

    Oikeasti: MIKSI te suostutte elämään noin? Miksi suostutte rahoittamaan joulun yksin, ja tekemäänkin sen vielä yksin? Minun on todella vaikea käsittää tätä. Itse en viipyisi tuollaisessa liitossa päivääkään, koska tuollaiset eivät ole mitään ”liittoja”, vaan pelkkää hyväksikäyttöä. Ja miettikää muuten minkä kuvan kasvava lapsi saa perhe-elämästä, jos tilanne on tuo? Kannattaako tuollaista elämisen mallia siirtää eteenpäin?

    (Ja juu, meillä joulua rahoitetaan ja laitetaan yhdessä, näin on tehty jo liki 30 vuoden ajan.)

  • Maalaiseukko sanoo:

    Noinhan se menee niin kauan kuin viitsii. Itse lopetin ensitöinäni sen kylässä juoksemisen. Jos eivät aikuiset ihmiset saa kotona kahvia, olkoot ilman, minä en keittele enkä lähde joka paikkaan joulukahville. Oikeastaan en yhteenkään paikkaan. Kotona on hyvä.
    Rahoitukseen meillä mies osallistui, muttei ostoksiin, siivouksiin, ruuanlaittoon saati paketointeihin. Kinkun paistan minä, äiti. Joulukorttien lähettämisen lopetin ajat sitten ja vähitellen ne tulevatkin loppuvat. Nyt kun lapset ovat jo maailmalla, olen jouluisin vapaaehtoinen työvuoroihin, enkä lainkaan murehdi miehen ja oluen telkkarin edessä viettämää joulua.
    Valintoja ja ihan mukavasti tässä on mennyt vuosikymmeniä.

  • 2020-luku sanoo:

    Miksi ihmeessä katselet moista käytöstä? Jos mies ei tee mitään, hän maksaa kaiken ja päälle sinulle palkan työstäsi kodinhoitajana. Sinun olisi tärkeää kunnioittaa itseäsi ja antaa malli terveestä suhteesta eikä toimia mahdollistajana. Miehesi vika tämä on, mutta ei hän tule helpolla muuttumaan. Parempia miehiä on paljon ja yksinkin on parempi kuin lisälapsen kanssa.

    Meillä on yhteisööni ja lahjat ostan minä, mutta en nyt itse sinne siirrä penniäkään kotihoidon tuella ollessani. Kotityöt jaetaan puoliksi myös nyt.

  • Sussu sanoo:

    Näin itsenäisenä naisena en tuu koskaan tajuamaan tätä kauheeta valitus eetosta että miten paskaa on se ja se asia parisuhteessa! Jis on paskaa ja ei tuu muutosta vaikka asiasta ois puhuttu umnet ja lammet nii sit kyllä loiselelijä mäkeen vaan! En ikinä kuuna päivänä rupeis tollaseen oy kotiorja abks yhtään kellekkään. Enhän passaa ja puleraa lastanikaan pilalle,opit oon antanu ja hyvin on oppinut,autan aina jos pyytää. Mutten tajua enkä ikinä tuu tajuamaan tuota uhriutumis,marttyyri kruunu syndroomaa. Minä en vässykkää kyllä kattelis,itteään pitää sen verran rakastaa ja arvostaa.

  • tää on niin tätä sanoo:

    Aika pitkälti samoissa mennään, paitsi minä ne pleikatkin olen ostanut. Kuten kaikki kalusteet, kodinkoneet. lomamatkat..noh mitä pienistä.
    Ikinä ei voi itselleen mitään isompaa hankkia, koska ei tiedä minkä kuprun mies on järjestänyt seuraavalle viikolle.

  • Paras päätös. sanoo:

    Meillä rahariidat loppui samalla hetkellä kun avattiin yhteinen tili, jonne kummallakin on kortit. Sinne siirretään rahaa käteenjäävän palkan suhteessa. Mies tienaa meillä 66 % ja mä 33% kuukausituloista, joten tilille mies siirtää 66% tuloistaan ja mä 33%. Tuolta tililtä maksamme kaiken, mikä ei ole selkeästi henkilökohtaista. Henkilökohtaistenkaan kanssa ei olla mitään hirveän nipoja, vaan jos marketissa käydessä tarvitsen jotain kosmetiikkaa kympillä tai parilla, en ala sitä erikseen maksamaan. Samoin mies voi ostaa itselleen vastaavasti jotain. Mutta pääsääntöisesti ostamme omat kamamme itse. Kummallekin jää omaa rahaa käyttön ja sen käytöstä ei tarvitse neuvotella mitenkään. Jos siitä ostaa jotain yhteiseksi luokiteltavaa, on se oma päätös eikä siitä saa nurista jälkeenpäin.

    Kaikki laskut on pyydetty e-laskuina ja jompikumpi nettipankissa käydessään hyväksyy ne maksuun.

    Rahariitoja ei ole ollut enää vuosiin.

  • SuperMom sanoo:

    Kyllä samastuin kirjoittajan kanssa, vaikka mieheni auttaa enemmän. Joulun suunnittelu, toteuttaminen ja hankinnat jäävät yleensä minulle. Aiemmin oli paljon aikaa järjestää kunnon sukulaisjoulut ja jopa nautin sitä. Mutta lapsen saannin jälkeen aikaa ei vaan riittää samalla tavalla. Ja vaikka mies ostaa pari kalliimpaa lahjaa ja osallistuu ruokaostoksiin, suurin osaa kustannuksista jää minulle joka tienaa reippaasti vähemmän. Miksi näin? koska haluan tehdä asiat hyvissä ajoissa, ja mies hoitaisi kaiken aaton aatolla. Meilläkin olisi syytä tarkistaa paitsi pyhien, myös arjen kotityökuorma ja kuluja.

  • Taloustasapainoon sanoo:

    Kannattaisi tehdä yhteinen taloustili, jolle kumpikin laittaa maksukyvyn tai muun sovitun mukaisesti. Jos on samat palkat, niin saman summan sitten. Tuolta tililtä ostetaan kaikki yhteiset asiat, asunnot, vakuutukset, lasten menot yms. Sitten ne omat menot hoidetaan omalle tilille jääneistä rahoista.

    • Maalaiseukko sanoo:

      Yritin aikani yhteistä tiliä, että mies näkisi, mitä kaikkea lasten elatukseen kuuluu. Se ei vain onnistunut. Minä laitoin pienen summan, mies ei yhtään ja sähkölasku meni yhteisen tilin kautta.
      Kenties epäluottamusta tai hallinnan säilyttämistä. En jaksanut jankuttaa ja nyt pärjään omillani, mies omillaan ja lapsetkin tulivat aikuisiksi.

      • Eevia sanoo:

        Meillä on kiinteä samansuuruinen summa mikä siirtyy samaan aikaan molemmilta automaattisesti joka kuukausi.
        Sieltä menee myös kaikki laskut ja minä ostan ruuat niin pitkälle kuin rahaa riittää.

  • KooKoo sanoo:

    Suurin epäsuhta tässä näyttää olevan epäsuhta työnjaossa ja rahan käytössä. Voisiko näistä keskustella suoraan puolison kanssa, antaa palautetta ja SOPIA, miten jatkossa?

  • Mursu sanoo:

    Olen aina ihmentellyt miksi samassa taloudessa syövät ja elävät ihmiset pitävät omia rahoja. Ymmärsin sen sitten kun tajusin että yli puolet avioliitoista päättyy eroon. Meillä on noin 17 vuotta ollut kaikki asiat, tavarat, ruoat, lahjojen osto, sähkölasku, lasten monot ja sukset yhteisen elämän juttuja ja yhdessä nämä kaikki hoidetaan. Emme laske ja tasaa pennejä, vaan katsomme ja keskustelemme onko tämä kovin järkevä ostos ja kannattaako ostaa ja se ostaa, kellä sattuu rahaa olemaan, yleensä on kummallakin. Toinen pakkaa ostoksia, toinen maksaa, ihan randomina. Jos toisella liian vähän rahaa, toinen siirtää toiselle. Molemmilla on toisen tilille vapaa pääsy. Lähes kaikesta keskustellaan. Ehkä tähän vaikuttaa sekin, että meillä on vakaa aikomus pysyä loppuikämme yhdessä ja kunnioitamme ja arvostamme toinen toistamme. Tämä on luvattu, tämä pidetään. Tahdon voimalla. Välillä kun on vaikeampaakin. Mutta aina, aina yhdessä!

    • Perhe on paras onni sanoo:

      Samoin meillä. Se maksaa jolla on rahaa. Mitään maksettuja ei merkitä muistiin eikä millään tavoin tasata. Jos toiselta loppuu raha niin siirtää voi lisää yhteiseltä säästötililtä. Kummallakin on myös omat tilit ja kumpikin saa käyttää rahojaan niin kuin parhaaksi näkee.

      Kertaakaan ei olla rahasta riidelty ja kolme lasta on 28 v yhteiselon aikana kasvatettu. Avioliitto ja perhe on yhteisyritys ja yhteiseen hyvään laitettu raha on todellakin yhteiseksi hyväksi.

    • Maalaiseukko sanoo:

      Minä en edes tiedä, mitä mieheni tienaa. On kovin nuuka ja olin ajatellut, että kaikki menee, kuten minultakin. Taannoin mies tarjosi sisarelleen lainaa, ettei pankista tarvitsisi ottaa. Kymppitonnin olisi voinut tuosta vaan lainata.
      No, perintöä odotellessa on itse hyvä kitkutella.

    • Eevia sanoo:

      Meillä yhteiselle tilille laitetaan sama summa ja kaikki elämiseen liittyvät kustannukset puolitetaan.
      Muut rahat ovat omiamme ja saamme tehdä niillä mitä lystäämme.
      Omaisuus on jaettu sen mukaan kenen nimissä laina on.
      Ei olla ikinä tapeltu rahasta.

    • Ei ikinä yhteiset rahat sanoo:

      Meilläkin oli yhteiset rahat. Eksä loukkaantui verisesti, kun ehdotin omia rahoja. Ongelma oli vain siinä, ettei eksä osallitunut yhteisiin rahoihin pennilläkään. Mun rahat oli yhteiset, eli hänen päätäntävallassaan. Tappelun jälkeen sentään lapsi sai itse pitää synttärilahjaksi saamansa rahat. Se on taloudellista väkivaltaa. Taitaa harrastaa samaa nyksänsä kanssa. Mulla on nyt omat rahat ja pidän visusti huolen niistä.

  • Voi ei näin sanoo:

    No voi herranjestas sentään. Jos suhtautuminen jouluaskareisiin on jo valmiiksi ahdistavaa ja uuvuttavaa niin kysypä itseltäsi miksi teet niin? Koska joku muu odottaa sitä sinulta vai koska haluat tehdä? Jos teet asiat vuodesta toiseen ja suutut kun panosta ei kommentoida ja ajattelet mitä mies tekee ja kuinka vähällä päösee – on siinä sellainen negatiivinen lataus ja vastakkain asettelu, että lopeta. Tuo fiilis näkyy ulospäin ja vaikka kuinka tuttavat niitä lahjoja ja kortteja saavat ja lapset perinteisen joulun – kuka siitä oikeasti nautti? Täytyykö juuri jouluna kyläillä? Mitäpä jos perheenä tehtäisiin oma joulu eikä toisten?

  • Miks stressata sanoo:

    Itse ostan vain omille lapsille ja sukulaille lahjat, mies ei yleensä osta mitään joten se puoli jää ilman ja on voi voi! Ruoat menee isän piikkiin ja minä teen kaiken muun Paitsi kinkun! Stressiä en ota ja sukulaiset ei tarvii lahjoja ellei ole lapsia, itse leivotut leivät ja itse tehdyt kynttilät riittää muistamiseksi ei aikuiset tarvii lahjoja

  • L sanoo:

    Kuten muutkin ovat jo maininneet, niin yhteinen taloustili auttaa paljon, jos luottaa toisen ihmisen rahankäyttöön. Myös kaikkien jouluun liittyvien hommien kirjaaminen lapulle johonkin näkyvään paikkaan, vaikka jääkaapin oveen, ja siitä listasta keskustelu voisivat auttaa tasaamaan kuormaa. Epäoikeudenmukainen tuo tilanne on, mutta vuosia jatkuneena ei tule muuttumaan itsestään.

  • Minna sanoo:

    Teet listan mihin itse haluat rahasi käyttää, ja käytät tilisi tyhjäksi hyvissä ajoin. Ja valmistaudut henkisesti nauttimaan joulusta, vaikka miehen sukulaisten lahjat jäisivät toteutumatta ja ruuat olisi vähän mitä sattuu.

    Voisiko sinulla olla kuitenkin turhan suorittava asenne mikä ahdistaa miestäsi? Tai sitten hän on vaan lapsellinen kusipää.

  • Tuikku sanoo:

    Palaverin paikka nyt heti ja käytte yhdessä läpi mitä kaikkea jouluun kuuluu, onko ne molemmille tärkeitä asioita? Asiat paperille ja laskin käteen.

  • Markku sanoo:

    Meillä kyllä pääsääntöisesti emäntä kirjoittaa kauppalapun ja minä käyn ostoksilla, niin joulun alla kuin muulloinkin. Joululahjojen hankkiminen on pääosin myös minun vastuulla. Emännälle ja tyttärelle ostan lahjat hyvissä ajoin, kummilapsille ja muille sukulaisille sitten budjetin mukaan lähempänä joulua.

  • Eronnut sanoo:

    Kuulostat katkeralta kaikesta muustakin kuin rahasta. Nyt olisi vakavan keskustelun paikka. Ei se mies ajatuksia osaa lukea.
    Olisi ehkä syytä noin ylipäätään teidän miettiä joku systeemi kustannusten jaolle: yhteinen taloustili, jonne molemmat laittaa rahaa tms. Ja josta se joulu ja lomamatkan syömisetkin kustannetaan.

  • Tonttutyttö 50v sanoo:

    Kuulosti melko katkeralta. Jouluna on tarkoitus levittää hyvää mieltä, siinä ei katota kenen pussissa on valuuttaa.

    • Nimetön sanoo:

      No sehän tuossa tekstissä juuri oli kyseessä että muilla on joulumieli mutta ei sillä joka raataa, laittaa ja maksaa kaiken. Ja jos sillä ei ole väliä kenen rahapussista maksetaan ja hankitaan niin miksei sitten yksin miehen?
      Ja aloitus ei ole katkeraa vaan karu totuus ja sitten hyvä joulumieli?!!!!!

  • Johanna sanoo:

    No ei nyt ihan noin, meillä on yhteiset rahat, kun mun kortilta loppuu käytetään miehen kortilta hänenkin rahat loppuun.
    Ja minä ostan myös ne pleikkarit lapsille, mies ei ymmärrä mitään, sitäkään vähää kuin minä, niiden päälle.
    Ja mies ei osta kenellekään muulle lahjaa kuin minulle, kun äitinsä eli niin osti hänelle kirjan, yleensä mun avustuksella, ja mun avustuksella joskus jopa jotain muutakin radikaalia kuten korun. Ja minä saan yleensä toivomani kirjan, eipä mies sen kummallisempia osaa ostaa kun ei juuri missään kaupassa koskaan käy.
    Mies ehdottomasti kieltää ostamasta hänelle mitään, hän on nytkin jo sanonut että hän ei ota vastaan yhtään mitään. Yleensä ostan silti jotain, kirjan, konjakkipullon jne.
    En sietäisi tuollaista että olisi eri rahat koska lapset on yhteisiä ja talous muutenkin. Mies sanoi kun 20 vuotta sitten yhteen mentiin että raha on vain rahaa, että hän antaa vaikka paidan päältään jos tarvii perheen eteen.