Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Heräsin juuri 6vuoden suhteen jälkeen siihen kuinka kamala mieheni on. Miten olen voinut katsella sellaista jo niin monta vuotta tajuamatta että olen menettänyt itseni kokonaan… Tehnyt aina niin kuin sanotaan ja koittanut miellyttää kaikella, mikä ei koskaan kuitenkaan kelpaa. Yhteisiä lapsiakin on siunaantunut, ja nyt vasta heräsin että mä teen aivan kaiken yksin ilman minkäänlaista vapaa-aikaa.

Kaveritkin kaikonneet… miten voin olla ollut näin tyhmä etten ole tajunnut aiemmin tätä? Miksen saa olla sellainen kuin haluan? Miksen saa opiskella? Työssä käyminenkin on ongelma. Juomiseen ei ole mitään asiaa. Hiuksetkin täytyy olla tylsät ja vaatteetkin harmaata ja mustaa. Se energinen, iloinen ja räiskyvä nainen on muuttunut kokonaan. Rahastakin tapellaan koko ajan koska minä tuhlaan (maksan kaikki laskut ja muut kodin menot) ja hän ei tikkua ristiin laita kodin suhteen ilman aivan järjetöntä riitaa ja valitusta kuinka lypsän toisen kuiviin.

Voiko hän vielä muuttua vai onko kyseessä narsisti joka ei todellakaan aio/kykene muuttumaan? Vai onko hän vain kusipää.”

Anonyymi kirjoittaja

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 38 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Vihdoin pystyn hengittämään Peruuta vastaus

38 vastausta artikkeliin “”Onko mieheni narsisti vai pelkkä k*sipää!?””

  • Näin on sanoo:

    Lähde parisuhteesta. Elin narsistin kanssa miltei 12 vuotta. Alku oli yhtä huumaa, kehuttiin ja matkusteltiin, kunnes koitti arki. Hoidin yksin kaksi lasta, kodin, laskut, ruoat. Harrastuksia ei saanut olla, kenenkään kanssa ei saanut olla tekemisissä. En osannut miehen mielestä pestä pyykkiä, täyttää astianpesukonetta, siivota, enkä edes parkkeerata autoa omalle pihalle! Kauhea huuto ja raivo koko ajan. Toivoin parempaa, mutta sitä ei tullut. Mies löysi toisen naisen, mutta kiusanteko jatkuu joka tavalla. Uutta naista ei käy sääliksi, vaikka tiedän, että samaan suuntaan ollaan jo menossa, elämän rajoittaminen on jo alkanut. Narsisti ei muutu kuin pahemmaksi.

  • 18v kusipään kanssa sanoo:

    Hei! Älä välitä minä olin tuollaisessa suhteessa 18vuotta. Koska minun jokaista tekemistä arvosteltiin koko ajan ja ulkonäköä, aloin ajatella etten ansaitse parempaa ja ajan kanssa sitä turtuu ja tulee sokeaksi tuollaiselle kohtelulle. Mies löysi sitten uuden ja halusi eron, en edes kaikkia tavaroita ehtinyt hakea kun uusi emäntä oli jo vierailulla. Nyt kun olen ollut pois tuosta suhteesta mietin miten en tajunnut miten huonosti minua kohdellaan ja miksi ihmeessä en itse lähtenyt. Toista kertaa en kyllä aikaani tuhlaa kusipään kanssa, olen mieluummin yksin

  • Anitta sanoo:

    Olen kokenut samanlaisen suhteen. Lähdin liitosta 15 vuoden jälkeen kolmen koululaisen kanssa. Jätin kaiken hänelle , myös kodin. Otin vain lapsille tärkeät tavarat. Hetkeäkään en ole katunut. Ekan kesän olin euforiassa. Katsoin yöllä kattoon ja tunsin valtavaa ,ihanaa vapautta. Sanon sinulle : ”Lähde”. Elämä kantaa. Onnea matkaasi!

  • Nimetön sanoo:

    Ihan sama diagnoosille, jätä se mies!

  • Huhhuh sanoo:

    Hirveää lukea tällaista tekstiä sekä näitä kommentteja muiden kokemuksista. Äkkiä pois! Ei tuo ole tasapainoinen parisuhde. Tuo on hyväksikäyttöä ja henkistä väkivaltaa. Lapsille epäterveellinen kasvuympäristö, oppivat vielä saman mallin.

  • Been there done that sanoo:

    Jos maksat kaiken, eikä hän tee mitään ja vielä vinkuu tuhlaamisesta ja ”kuiviin lypsämisestä”, on aika pakata lapset ja lähteä pois vähän äkkiä. Hän kokee itsensä sinun uhriksesi vaikka selvästikin asia on toisin päin. Tuskin pystyt miekkosta parantamaan. Löydät vielä terveemmän ja turvallisemmankin suhteen, ystäviä sekä hyvinvointia. On huomattavasti mukavampaa olla yksinhuoltaja, joka tekee tosiaan kaiken, kuin joutua odottamaan että lapseksi jonon jatkoksi heittäytyvä ottaisi jotain vastuuta. Lapsiklekin kodin ilmapiiri on varmasti turmiollinen. Sinun hyvinvointisi on heidän hyvinvointinsa paras mittari.

  • Väkivalta on väkivaltaa sanoo:

    Henkinen ja taloudellinen väkivalta on minullekin tuttua, ja se valitettavasti jatkuu myös eron jälkeen. Tämän tyyppiset ihmiset ei päästä eroamaan helpolla, vaan tekee kaiken mahdollisen kiusan eron jälkeen vähintäänkin lasten kautta.
    Parasta erossa kuitenkin on se tunne, kun saa taas hengittää. Kukaan ei määrää miten pukeudut tai hauku sinua. Teet yhä kaiken eronkin jälkeen itse, mutta ei ainakaan tarvitse odottaa, että toinenkin tekee, ja pettyä, kun ei teekään.

  • Hemuli sanoo:

    Ei muutu. Teillä ei ole parisuhdetta, vaan yhdessäolonne perustuu siihen, että mies käyttää sinua ja tunteitasi hyväkseen. Mies hyötyy suhteestanne, ja kontrolloimalla tekemisiäsi, olemistasi ja menemistäsi, hän pitää huolen siitä, että valta on hänellä.

    Mies on kieltänyt sinulta opiskelun. Hän suhtautuu kielteisesti työskentelyysi (luultavasti, koska töissä käydessäsi, et ole 100-prosenttisesti hänen kontrollissaan). Hän on kommenteillaan ja käytöksellään sanellut myös sen, miltä saat näyttää – millainen kampaus ja millaiset vaatteet ovat ok. Mies on kieltänyt sinulta myös ulkona käymisen ja alkoholin käytön, jos ymmärsin oikein. Olet etääntynyt ystävistäsi ilmeisesti, koska mies ei salli sinulle omia menoja.

    Kaikki edellä mainitsemani rajoituskeinot, joita mies sinuun käyttää, ovat epäterveitä. Ei ole normaalia, että parisuhteen toinen osapuoli määrää toista noin. Kontrollointi ja omaan tahtoon alistaminen ovat väkivaltaa. Miehesi on sinua kohtaan väkivaltainen.

    Ihan ensimmäiseksi soita itsellesi apua esim. nollalinjasta. Numero on 080 005 005. Nollalinjan sivuilla on myös tietoa lähisuhdeväkivallasta, johon henkinen väkivalta kuuluu. Soita apunumeroon, kun olet töissä tauolla. Älä soita, jos miehesi voi kuulla. Saat numerosta apua siihen, miten voit järjestää itsesi ja lapsesi turvaan.

    Vaikka suhteesssanne ei ole ilmeisesti vielä ollut fyysistä väkivaltaa, sellaisen uhka on vahvasti läsnä, kun kontrolloivalle osapuolelle selviää, että toinen haluaa erota. Hoida siis asiat niin, että olet turvassa! Älä kerro aikeistasi miehelle etukäteen, vaan järjestä poismuutto salassa. Kun olet ulkona kodistanne ja sinulla ja lapsilla on turvallinen majapaikka muualla, älä palaa yhteiseen kotiinne ikinä yksin äläkä enää tapaa miestäsi yksin. Aina pitää olla joku, mielellään kaksikin ystävää/sukulaista mukana.

    Mutta tosiaan lähde. Se on ainoa tie.

  • Marjaana sanoo:

    Huomaa, etteivät kaikki tiedä mistä puhuvat. Kun se juttu on just siinä, että normaali, tasavertainen keskustelu on mahdotonta. Meillä oli mahdollista jotenkin, kun minä kuuntelin miestä. Mut kun minä ilmaisin oman tunteen, tarpeen, ajatuksen, mies alkoi välittömästi mitätöidä ja syytellä aggressiivisesti. Kun joskus kysyin, että oletko oikeasti kiinnostunut siitä mitä ajattelen tai tarvitsen, hän vastasi joko ei ole, tai että hän kyllä näkee lävitseni ja tietää paremmin. Luonnehäiriöisen kanssa ei ole välttämättä olemassa mitään mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Siinä se juttu just onkin. Ja se tuho. Ettei ole arvokkaana ihmisenä olemassa sellaisen ihmisen kanssa. Ja ei tosiaan muutu noi. Ja ansa on se, että luonnehäiriöisellä voi olla myös se erittäin riipaiseva, rikkinäinen herkkä puoli näkyvissä, ja se koukuttaa kumppanin, herättää myötätunnon, halun auttaa, toivon paremmasta. Ja heti perään vastassa onkin sit se kylmä ja mitätöivä puoli. Siksi tuollaset suhteet hajoittaa

  • Action sanoo:

    Ei sillä väliä mikä ”diagnoosi” miehelle tulee. Sinä saat elämää vasta eron jälkeen. Eli pakkaa ja lähde.

  • Vihdoin pystyn hengittämään sanoo:

    15v. yhdessäolon jälkeen (+2lasta ja koira) pakkasin kamat ja otin vuokrakämpän, kun olin jo tarpeeksi kauan odottanut/vaatinut/rukoillut muutosta. Tottakai tiesin, ettei mies jaksaisi pyörittää lasten arkea töidensä jälkeen (ei ollut koskaan ennenkään oma-aloitteisesti osallistunut), mutta esitin reilua ja sanoin että tietty puoliksi lapset ja koira hoidetaan. Pikkuhiljaa lipui siihen, että koira ja vanhempi lapsi (teini) kävivät vain kylässä isällä ja koululainen yritti olla sovitut viikot. Usein oli unohtanut lähteä kouluun, unohtanut läksyt, vaateita ei ollut puhtaana kouluaamuksi yms. Tietenkin mies yritti syyttää mua, kun en ollut soittanut lapselle ja lähettänyt kouluun tai tuonut aamulla/illalla uusia vaatteita…
    Mutta olipa ihanan helppoa sanoa, että en voi tietää mitä hänen kämpässään puutuu/on hoitamatta ja että lapsi on hänen vastuullaan KOKONAAN, kun on siellä. Vaikka tietysti teki mieli lapsen asioissa auttaa, kun aina haluaisi lapsella olevan kaikki ok. Minä kun olen mestarisyyllistyjä ja mies mestarisyyllistäjä, hoidin yhteisessä kodissa ihan kaiken ja jos miestä vaati osallistumaan, tuli sellaset draamat aina, että mä olin se paha ja ilkee, tienasinkin vähemmän ym. syitä miksi mä olen niin paljon huonompi, että mun pitää tehdä kaikki kodin- ja lastenhoito ja lopettaa sosiaalinen elämä, puhumattakaan harrastuksista.
    Kyllä oli ainoa helpotus tommosen tyypin kanssa se, että on aivan selkeät rajat (omat kodit), sillä ei se vastuunvälttäjä/alistaja opi millään muutamalla pariterapia käynnillä olemaan empaattinen ja antamaan toisellekin tilaa elää ja olla.
    Ja joo tunnistin itsessäni sellaisen piirteen, että oikein ajaudun passaamaan tämmöisiä mieslapsia. Nyt se loppui ja keskityn olennaiseen, eli lapsiin ja itseeni. Tai siis olen jo kolmatta vuotta käynyt psykoterapiassa harjoittelemassa, jotta pääsisin joskus siihen pisteeseen, etten syyllistä itseäni burnoutiin enää koskaan.

    • Läimy sanoo:

      Ainoa asia joka tässä tilanteessa voi muuttua, olet sinä.
      Nosta pääsi ja tee kuten itse haluat. Se ei ole helppoa, mutta helppo ei ole tilanteesi nytkään.
      Päinvastoin, olet aika tukalassa tilanteessa. Hanki apua entisiltä ystäviltä tai sosiaalityöntekijöiltä. Heiltä (sossusta) olen itse saanut apua aikanaan .Joku puhuu korkeasta kynnyksestä ottaa yhteyttä, mutta todellisuudessa sieltä saa avun kun vain osaa pyytää.