Isovanhempia käytetään ilmaisina lastenhoitajina! Mummoja riistetään kun he eivät saa sanottua ei! Tai sitten toisinpäin: Isovanhempia ei kiinnosta! Omat menot ovat aina tärkeämpiä kuin lastenlasten näkeminen!

Nykyään kun isovanhemmilla on muutakin elämää kuin hoitaa lapsia, aihe aiheuttaa paljon kiistaa. Mutta miltä mummosta tuntuu hoitaa lapsenlapsia?

”Olen sitä mieltä, että jos isovanhemmilla on omia lapsia enemmän kuin yksi, ja kaikilla lapsilla on lapsenlapsia, niin tasapuolisuus lastenlasten hoitamisessa on tärkeää. Muuten tulee helposti katkeruutta.

Itselläni ei ollut isovanhempia. Äidinäiti kuoli kun olin 3-vuotias ja ukki jo ennen syntymääni. Isänisää ei edes isäni muistanut, hän oli ottanut ja lähtenyt ja isänäidin ”löysin” vasta 20-vuotiaana pitkän välimatkan vuoksi. Tästä johtuen aikanaan päätin, että jos ja kun minulla on lapsenlapsia haluan (jos vain saan) osallistua heidän elämäänsä täysillä.


Ylin kuva Krista Mangulsone.

Minulla on ollut ilo osallistua esikoislapsenlapsen elämään häntä hoitamalla jo lapsen 3 kk:n iästä saakka, side lapseen on ihana ja vahva, meillä synkkaa. Hän on kulkenut meidän ulkomaanmatkoilla mukana jo pienestä, tulee vieläkin viikonloppuisin yökylään ja yhdessä teemme kaikkea kivaa, leivomme, laitamme ruokaa – arkisia asioita. Mökkiviikonloput ja -lomat kruunaa lapsenlapset yksin tai yhdessä vanhempiensa kanssa.

Samaa rataa on mennyt toisen lapsenlapsen kanssa – isoisä on hänen hyvä kaverinsa ja hänkin on päässyt matkoille, mökille, kylpylään ja viikonloppuisin yökylään. Missään vaiheessa lapsenlapset eivät ole olleet meille rasite vaan ILO. He antavat elämään sisältöä ja toivon, että isovanhempina teemme heille samoin.

Ihmettelen suuresti isovanhempia, jotka eivät pidä yhteyttä lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa. Ymmärrän sairauden, ehkä jopa vaativan työn, mutta eivät tiedä kuinka paljon menettävät jos millään tasolla eivät osallistu lapsien ja lapsenlapsiensa elämään.”

Nimim. Mummo Uudelmaalta

Tämä teksti on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavauksesi alta. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset ja palkitsemme niistä Huono Äiti -kirjalla.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Ei ole enää mummoa Peruuta vastaus

7 vastausta artikkeliin “Onko lapsenlapsia pakko hoitaa? Mummo vastaa”

  • Mummo sanoo:

    Kukin hoitakoon penikansa. Isovanhemmat vain silloin kuin heille sopii ja omasta tahdosta ja oman aikataulunsa mukaan Turha narista tästä asiasta. Jos lapsia hankkiin, niin on velvollinen heidät myös hoitamaan.

  • Ei ole enää mummoa sanoo:

    Äitini ei antanut meitä omia lapsiaan kenellekään hoidettavaksi edes silloin tällöin. Kertoi kuinka isänäiti pyysi joskus että tuoda meidät mummon luokse hoitoon, kuten muutkin lapsenlapset. Äidin mielipide oli, että kun lapset on kerran tehnyt, ne pitää itse jaksaa hoitaakin. Pääsimme kyllä olemaan mummon kanssa muuten. Omat lapseni olivat joitakin kertoja hoidossa omilla vanhemmillani, mutta sisareni lapset ei koskaan. Äiti menetti itse oman äitinsä, kun oli vasta nuori äiti. Äidistä tuli mummo kun oli vielä työssä ja aikoi eläkkeellä sitten lastenlasten kanssa matkustelevan. Harmi päätyikin omaishoitajaksi puolisolle, ja suunnitelmat muuttuivat. Niin että jos lapsenlapsia saa, niin kannattaa heti pienenä mummonkin hoitaa jos suinkin voi, ettei jää myöhemmin katumaan.

  • Äippä sanoo:

    Ihana kun löytyy kirjoittajan kaltaisia ihania isovanhempia. Omat vanhempani viettävät myös aikaansa mielellään lastemme kanssa. Mieheni äitiä ei taida kiinnostaa. Hän on vasta reilu 60 vuotias, ihan ok kuntoinen, ei matkustele eikä harrasta mitään. Aikaa kyllä olisi riittävästi, mutta hän on ilmeisen passiivinen kaikissa elämän osa alueissaan. Anoppi asuu lähellä, omat vanhempani 500km päässä. Anoppi tulee kyllä syntymäpäiville ja antaa sukulaisten ymmärtää kuinka paljon hän viettää aikaa lastemme kanssa. Totuus on ehkä kerran kuussa, pari tuntia… eikä hän suinkaan suostu kaitsemaan heitä, tapaaminen on ihan tavallinen kyläreissu, jota minä ja mieheni yleensä olemme ehdottaneet. . Olisi joskus mukava päästä mieheni kanssa kahdestaan vaikka leffaan, vaan kun ei ole tukijoukkoja lähellä, pakon edessä kummitäti on tullut 2,5 tunnin matkan päästä. Mieheni suku kummastelee muuttoaikeitamme, syitä on monia mutta yksi on läheiset ihmiset ja tukiverkot siellä kaukana- jospa sitten pääsis edes sinne leffaan, tai edes kauppaan kahdestaan…

  • Auringonkukka sanoo:

    Yksi syy, miksi isovanhemmat eivät hoida lastenlapsiaan on se, että omat lapset eivät anna siihen mahdollisuutta. On tosi dramaattista ja surullista, jos isovanhemmat eivät saa tavata lastenlapsiaan ja päinvastoin. On vastoin lastenlasten oikeuksia, että heiltä riistetään isovanhemmat ja päinvastoin.

  • N sanoo:

    Entäs jos on omia lapsia useita ja lapsenlapsia toistakymmentä ja lisää tulossa? Ja kaikki asuu 20 km säteellä. Aikamoinen liukuhihna… 😉

  • Uupumusta sairastava isovanhempi sanoo:

    Aina ei ole kysymys siitä onko lapsenlapsia pakko hoitaa vai ei tai haluaako vai ei. Voi haluta vaikka kuinka, mutta elämän realiteetit voivat tulla vastaan. On eri asia, onko lapsia yksi tai monta, lapsenlapsia yksi vai monta. Isovanhemman ikä ja terveys ja oma elämäntilanne vaikuttavat myös. Terve eläkeläinen voi jaksaa enemmän kuin työssä sinnittelevä ja jatkuvasti uutta oppimaan joutuva uupuja. Moni isovanhempi joutuu työssä jaksamisen lisäksi hoitamaan vanhempaansa/vanhempiaan, jotka tänä säästämisen aikakautena saattavat olla heitteillä ja omaistensa hoidon ja tuen varassa.
    Itse olen isovanhempi ja kamppailen näiden asioiden kanssa. Uuupumus sairastettu ja muutakin vaivaa on. Voimavarat vähenee edelleen sairauksien myötä ja silti pitäisi vielä pitäisi jaksaa kehittää itseään työelämän tarpeisiin. Lapsia ja lastenlapsia on monta ja äidin vanhuus tuottaa huolta ja huomiota.
    Moni nuori eikä jaksava isovanhempikaan aina ymmärrä miten moneen asiaan ikääntyvä voi joutua samaan aikaan kun alkaa omat voimat huveta. Niin ihania kuin lastenlapset ovatkin, voi hälinä ja hulina ja jatkuva skarppina olo olla liikaa silloin kun voimavarat on vähissä.
    On myös heitä, jotka ovat hoitaneet pienestä asti. Ensin omat sisarukset, sitten omat lapset, nyt omat lastenlapset ja omat vanhemmat ja kenties appivanhemmat. Voi tulla tarve antaa aikaa myös itselleen. Ollaan erilaisia niin tilanteiden, jaksamisen ja terveyden suhteen. Yritetään ymmärtää toisiamme ilman syyttelyä.

  • ihanat isovanhemmat sanoo:

    meillä on myös isovanhemmat olleet mukana lastenhoidossa pienestä pitäen. Nyt poikien ollessa teini-ikäisiä, heillä on hyvät ja läheiset välit isovanhempiinsa. Kun joku ottaa oikein päähän, helposti tartutaan luuriin ja soitetaan vaarille… _Joka_kerta kun pojat ovat mummin ja vaarin kanssa jossain, ja tulevat kotiin, isovanhemmat sanovat meille vanhemmille: Kiitos lainasta! Se lämmittää mieltä, ja kertoo siitä, miten tärkeitä he ovat isovanhemmilleen. Kiitos mummi ja vaari!