Raha ei tuo onnea – ainakaan minun mielestäni. Rahalla saa kaikenlaista, mutta siitä huolimatta se ei tuo onnea. Luin jutun, jonka mukaan köyhälle kesä voi olla kauhea. Enkä millään voi uskoa, että kukaan koskaan ikinä, vaikka olisi kuinka köyhä, voisi sanoa että kesä oli kauhea, kunpa ei olisi ollutkaan kesää. Ei kesän tarvitse olla kauhea vain siksi, että rahaa on vähän.

Jutussa harmiteltiin, kun lapset eivät pääse huvipuistoon tai hotelleihin yms. No oikeasti, kumpi sinne enempi haluaa, pieni lapsi vai vanhempi? Okei, huvipuisto oli lapsena ihan hauska. Mutta parhaimmat kesämuistot eivät ole huvipuistosta. Parhaimmat kesämuistot lapsuudestani ovat ne, kun perheen tai sukulaisten kanssa käytiin rannalla, piknikillä tai kavereitten kanssa leikkimässä.

Kuva Leo Rivas.

Enkä lainkaan pidä lapsuuteni kesiä kauheina, päinvastoin. Odotin aina kesää, vaikka asuinkin köyhässä perheessä ja hyvällä tuurilla kerran kesässä kävimme huvipuistossa. Hotellissa kerran 5 vuodessa. Hotellit olivat sitä paitsi tylsiä, kun vanhemmat ei päästäneet yksin haahuilemaan eivätkä aina jaksaneet lähteä minnekkään.

Köyhältä siis vinkki köyhälle – älä lasten takia huoli. Halpa uima-allas pihalla, Facebookin roskalavalta saadut pihapelit ja lelut, luontoretket, piknikit, retket uusiin puistoihin yms ajavat ihan saman asian kuin huvipuistokin. Monesti kun tutkailee lähiympäristöä, voi huomata että on vaikka mitä paikkoja joissa ei ennen ole käynyt ja joihin pääsee ilmaiseksi. Ja myös kaupungit järjestävät monia mielekkäitä tapahtumia lapsille.

Kaikki tämä voi vaikuttaa aikuisen mielestä tylsältä, mutta ei lapsen. Lapselle tärkeintä on perheen kanssa vietetty aika, ainakin jos ei ole kyse murrosikäisestä. Ja lapsi ilahtuu yllättävän pienestä. Omani toivoi synttärilahjaksi nimittäin mansikkajugurttia.

Nimim. Köyhä

Burnout olikin mahdollisuus

Artikkelikuva Micheile Henderson.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 14 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Voi iloita pienestäkin Peruuta vastaus

14 vastausta artikkeliin “Onko köyhälle kesä kauhea?”

  • Ajat muuttuu sanoo:

    Parasta uinti, kaverit, juomiset. Limukkakin oli ennen juhannuksena ansaittu juhlajuoma, ihana. Saunaan ja uimaan. Marjaan ja kalalle, soutelemaan, makkaran paistoon iltaisin kavereitten kaa. Ei tuntunut pahalta silloin mutta nykyään voi olla merkinnällä ”tylsää”.
    Ulkomaista, huvipuistoista mitään tietoa….

  • Äippä x 7 sanoo:

    Meillä lapset pääsee huvipuistoihin, kylpylöihin, Lapin lomalle jne. Mutta parasta oli huomata että se mistä puhuivat eniten oli ilmainen luontopolku ja laavu . Sen muistavat vieläkin. Tasapuolisesti kaikkea.
    Älä siis sure jos ei ole vara huvitella kalliisti, ole läsnä

  • Suttura sanoo:

    Omilla vanhemmillani ei koskaan ollut mitään mielenkiintoa lähteä ulkomaille joten lapsuuteni kesät vietin isoisän luona maalla ja kotona kaupungissa. Ehkä kerran kesässä pääsin lintsille tai Korkeasaareen.
    Näin aikuisena kun tarkkailen kaveripiiriäni niin valitettavan monella niistä jotka joka vuosi etelään perhelomalle lähtevät on matkat maksettu velaksi ja koko vuosi kituutetaan velkoja maksellessa. Ei lapset yhden viikon loman hinnalla 11 kk:n niukkuutta.

  • Kukkamekko sanoo:

    Itse olen pienituloisesta perheestä ja kyllä kivoimmat muistot kesältä on, kun pääsi mummulaan serkkujen kanssa leikkimään. Ihanaa oli herätä aamulla aikaisin ihan itse ja kävellä niityllä ja kasvimailla ( eikä kukaan vahtinut 😂)
    Kouluaikana oli kavereita, jotka saattoivat matkustaa ulkomaille ja olihan se joskus kadehdittavaa, mutta ei kyllä jättänyt mitään katkeruutta. Kaverille yleensä ihan sanottiin positiivisesti, että ” pääsisimpä joskus itsekin”,eikä ainakaan 70- 80- luvuilla ollut mitenkään tavallista, että edes varakkaammat olisivat joka kesä ulkomailla käyneet. Saattoi välillä käydä pelkästään vanhemmat ja silloin oli kotona maksettu lastenhoitaja.
    Tämä katkeroituminen on asennekysymys ja olen itse ensimmäisen matkan ulkomaille tehnyt vasta yläkouluikäisenä, koska vanhemmilla oli vasta silloin varaa maksaa. Isä joutui kuitenkin maksamaan 4 sisäpuolen elatusmaksuja ja äiti oli kotiäitinä.
    Omat lapset ovat saaneet matkailla jo pienestä pitäen, mutta kyllä teinit osaava arvostaa, ettei aina olla jotain tekemässä ja jos tehdään, niin ei pahemmin suunnitella.

  • M sanoo:

    Samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Köyhyys on osittain myös asenne. Itsekin olen hyvin köyhästä perheestä, molemmat vanhemmat olivat pitkiä aikoja työttömänä ja sairaana, silloin kun olin lapsi ja meitä lapsia oli kuitenkin kolme.

    Vaikka nykyään rahaa onkin ihan kohtalaisesti, en tarjoa lapsille automaattisesti kaikkea maksullista ohjelmaa kesälläkään. Kyllähän sitä rahaa saisi kulumaan kaikenmaailman hurlumheipuistoihin, ja ulkona syömisen, mutta jos lapsia ei ole koskaan pahemmin viety vastaaviin, niin eivät osaa sellaista vaatia.

    Miehen suvulla on mökki, jossa vietetään jonkin verran aikaa kesällä ja kerran kesässä käydään Lintsillä. Tehdään itse herkkuja ja laitetaan ruokaa. Ei meillä muuta erikoisohjelmaa ole. Käydään leikkipuistoissa, uimassa, jos sataa miin vaikka kirjastossa… Kaksi vanhinta lasta myös lukee paljon kesällä kun on aikaa. En usko että lapsilta puuttuu mitään.

  • Ei köyhä, mutta avarakatseinen sanoo:

    Köyhä en koe koskaan olleeni, pienituloisen 3 lapsen yksinhuoltajan esikoinen. Itse nyt kolmen lapsen yksinhuoltaja. Parasta kesässä oli lapsena päästä mummolaan maalle elelemään kuin pellossa. Ruotsinlaivaa kauempana en ole käynyt koskaan, sielläkin viimeksi ennen vuosituhannen vaihdetta.
    Omat lapset pääsevät kukin kerran kesässä jonnekin itselleen mieluisaan paikkaan. Sukulaisten tms. kanssa. Itse säästän sen rahan itä tarvitaan reissun pääsylippuun ja ruokaan. Kukaan ei ole ollut ulkomailla ja yksikään ei koe sen takia jääneensä mistään paitsi. Nykyään se taitaa olla jo niin ”arkipäivää” osalle tuo jatkuva reissaaminen, että kateelliseksi tekevät ne joiden vanhemmat pystyvät antamaan aikaa ja yhdessäoloa perheen kanssa kuin ne jotka lentävät pitkin maailmaa. Meillä ainakin kuhisee porukkaa pihalle ja sisällä ihan vaan touhuamassa perus kesäjuttuja omien lasteni kanssa.
    Toki jos itse katkeroituisin siitä, etten minnekään pääse näin kävisi myös lapsilleni.
    Ne joilla ei ole ole mitään tukiverkostoa ja jokainen sentti pitää laskea, että ruoka riittää on täysin eri tilanne. Ei todellakaan ole mukavaa ja rentoa kesää. Omastani annan myös näille lapsille hetken kesää ja sen tuomia iloja jos vaan pystyn. Autokyyti rannalle tai lähikaupungin puistoon, grilli-ilta tms. on iso asia toisille.

  • Niina sanoo:

    Ei uima-allasta pihalle vaan parvekkeelle. Tai suihkuhuoneeseen. Sen ei tarvitse olla edes iso, että se viihdyttää. Kunhan vähän poikkeaa arjesta.

  • Nimetön sanoo:

    Ihan uteliaisuudesta kyselen, kerrostalon takapihalleko te kasaatte lapselle uima-altaan? Kannatte ämpäreissä vettä sisältä pitkin rappukäytävää? Sikäli mikäli teidän talossanne ei satu olemaan vesimittareita. Jos nimittäin on, niin sitten sitä vettä kannellaan hyvin hyvin säästeliäästi.

    Jutussa mennee nyt köyhä ja ”köyhä” sekaisin. Jos elämässä on perusasiat kohdillaan, ja elellään vain vaatimattomasti rahaa säästellen, niin toki lapsille voi tarjota vaikka mitä pientä kivaa. Jos puhutaan oikeasta köyhyydestä, niin roskalavalta pelin hakeminen saattaa olla ylitsepääsemätön asia, kun autoa ei ole, julkiset maksaa ja kävellen ei pienten lasten kanssa onnistu pääsemään kilometriä kauemmas kotoa. Kun ei ole niitä kunnollisia rattaita ja työntöhärveleitä vanhemmille lapsille.

    Ps. Minä en ole ollut oikeasti köyhä. Olen ollut vain erittäin pienituloinen. Olen kuitenkin nähnyt myös todellista köyhyyttä, ja mahdollisuuksien mukaan tarjonnut heille esim autokyytiä jonnekin tarpeelliseen paikkaan. Sekin voi olla jo iso asia pahassa paikassa.

  • Tontsa sanoo:

    No vaikka olisi varaa käydä niin ei aina tarvi lähteä mihinkään. Ollaan tämä kesä pysytty ihan kotosalla ja luonnon helmassa. Ei sen kummempaa… lapset on uineet uima altaassa 7 euroa maksoi. Paistettu makkaraa ja tehty eväitä ja käyty leikki puistoissa. Pelattu pelejä ulkona ja nautittu auringosta.

  • Se toinen näkökulma sanoo:

    En nyt käyttäisi sanaa kauhea, mutta kyllä minä muistan millanen pettymys se aina lapsena kouluun palatessa oli, kun muut oli käyneet ulkomailla yms. ja oman kesän kohokohta oli ollut jotkut sukulaisen kissanristiäiset naapurikaupungissa. Ei sillä että joka kesä olisi pitänyt päästä, mutta kyllä sitä katkeraksi tuli kun luokkakaverit kertoi hienoista matkoistaan Espanjaan, Kiinan, Britteihin yms. ja itse ei ollut peruskoulusta päästessä vielä ees Ruotsissa tai Virossa käynyt. Ihan pieni lapsi tuskin näitä kaipaa, mutta hiukan isommat jonka luokkakaverit käyvät vaikka missä ja puhuvat siitä tulevat kyllä erittäin todennäköisesti ainakin jonkinverran kateellisiksi. Itse olen vieläkin katkera siitä, kun lapsena ei mihinkään päässyt, siitäkin huolimatta että ymmärrän, ettei köyhällä yrittäjäperheellä pahemmin varaa sellaseen ollut vaikkei nälkää koskaan nähtykään. Eli ei, ei näiden vanhempien huoli täysin turha ole.

    • Äippä sanoo:

      Samaa mieltä. Kyllä lapsen pitää jollakin tasolla pääs fleksaamaan kavereille olleensakin jossain. Vaikka se paraspaikka olisi sukulaisten nurkat.

    • Voi iloita pienestäkin sanoo:

      No, olen kyllä sitä mieltä että itsetunto pitää rakentaa niin (sekä aikuisen että lapsen), että ymmärtää pienestä pitäen olla vertaamatta itseään ja omisuuttaan ja kokemuksiaan muihin.
      On ihan loputon suo, jos lähtee kilpavausteluun ja näyttämiseen siitä, että täytyy muille todistella ja näyttää tehneensä jotain. Kaikki varojensa ja mahdollisuuksiensa mukaan.
      Ja kannattaa opetella nauttimaan niistä omista mahdollisuuksista.
      Toisaalta, on myös hyvä osata ajatella, että matkustaminen yms on myös itselle mahdollista tulevaisuudessa, mutta se vaatii työtä sen mahdollistamiseksi.