Saako äiti ottaa omaa aikaa…ja ennen kaikkea saako äiti harrastaa ulkonäköä muokkaavaa lajia?

Onko treenimotivaation takana oma hyvä olo vai se, että äidin pitäisi olla timmissä kunnossa heti synnytyksen jälkeen?

Näitä pohtii tämä äiti:

”Humps ja pumps, siinähän se kesä vilisti ohitse ennen kun edes ehti bikinejä kaivaa esille kaapin syövereistä.

Ei niin että olisi niskaan kehdannut laittaa kumminkaan, sillä raskauskilot roikkuu totta kai vielä mukana, kun viimeisimmästä synnytyksestä vain kolme kuukautta. Olenhan niitä bikineitä silti katsonut. Miettinyt että jospa joskus taas ilomielin laittaisin ne päälle.

Mutta kuulun niihin, jotka eivät helposti ole takaisin mallinmitoissa raskauden jälkeen. Urakka on kova ja kahden alle kaksivuotiaan lapsen äitinä on joskus haastavaa löytää niin motivaatioita, jaksamista tai aikaakaan itsensä kunnossapitoon.

Ajatus on kuitenkin ollut kutkuttava. Olisi mahtavaa saada taas tuntea olevansa sinut oman itsensä kanssa, viihtyisi omassa kehossaan. Ei niin että minun tarvitsisi ensi vuonna osallistua Miss Suomi -kilpailuihin, tai mahtua housuihin joita pidin 15-vuotiaana. Mutta sen verran hyvässä kunnossa että voisin taas käyttää ihan tavallisia toppeja ilman että tuntisin että päälle pitää heittää joku teltta, jottei makkaroitten pursuaminen housuista heti näkyisi. Sen verran että voisin hyvin.

En tiedä johtuuko tämä ajattelutapa nykymaailmasta. Tuntuu että kaikki on sairaan hyvässä kondiksessa jo viikko synnytyksen jälkeen. Tämä on kyllä osittain ollut syy miksi olen miettinyt asiaa, mutta sisimmässäni tiedän että minulla on ikävä kuntosalia, jota olen monet vuodet harrastanut ennen lapsien syntymää. Ja tosiaan, ne bikinit kutsuvat minua kaapin nurkasta, mutta en tähän mennessä ole mitään jaksanut itseni eteen tehdä.

Minulle rakas harrastus on jäänyt täysin pois elämästäni, koska en kerta kaikkiaan ole jaksanut raahautua salille. Yhtäkkiä pari viikkoa sitten löytyikin motivaatio palata harrastuksen pariin. Ja ai että kun tuntui hyvälle palata salilta raskaan jalkapäivän jälkeen ja oikein tuntea että nyt on tehty töitä! Bikinitkin tuntuivat heti sopivimmalta päällä, ja olo on ollut mahtava kun saanut omaa aikaa ja haastaa itsensä oikein kovalla treenillä.

jalka ja pilatesrulla

Tiedän että tätä kun jatkuu, tulen taas viihtymään paremmin itseni kanssa, joka tosiaan on tärkeätä. Alkuhuuma ja riemu ovat nopeasti korvanneet väsymyksen ja itsesäälin, mutta myös kammottava huono omatunto on alkanut vaivata. Koska keltä se on pois kun vietän aikaa salilla? Kyllä, rakkailta lapsiltani.

Olenko todellakin oikeutettu käymään salilla sen sijaan että viettäisin aikaa heidän kanssaan? Onko tämä liian itserakas harrastus, koska riittävästi kun siellä käy niin tuloksiahan näkyy. Luulevatko ihmiset että käyn kuntosalilla ”näyttääkseni hyvältä” mielummin kun viettäisin aikaa lasteni kanssa? Pitäisikö minun vaan tyytyä liikunnallisesti niihin vaunulenkkeihin mitä lasten kanssa teemme ja jättää harrastaminen kokonaan?

Loogisesti tiedän että jokainen ihminen kaipaa omaa aikaa. Myös äiti. En ehkä tuntisi tällaista tunnemyrskyä jos kyseessä olisi mikä muu harrastus tahansa. Mutta kun oman kohdalla ulkonäkö muuttuu pidemmän päälle niin tottakai mietityttää: olenko oikeutettu panostamaan itseeni lasten ajan kustannuksella? Seuraanko nyt liian helposti trendiä että äitejen pitää olla huippukunnossa?

Uskon, että jonkun ajan päästä huono omatunto häviää. Mutta täysin puskista tuli kyllä tämä tunnemyrsky tämänkin asian suhteen. En ikinä kuvitellut että joutuisin perustelemaan joka kerta itselleni, että ansaitset kyllä omaa aikaa ja saat ihan itse päättää mihin sen käytät.

Kiitän itseäni ensi kesänä, kun bikineissäni kiidätän kahden elohopean perässä rannalla joko uiden, jalkapalloa pelaten, kärrynpyöriä heittäen tms. ilman että mietin miltä näytän. Saan vaan keskittyä yhteen asiaan: onpa ihanaa olla rannalla lasteni kanssa!”

Nimim. Mutsi91

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 14 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Jebnnn Peruuta vastaus

14 vastausta artikkeliin “Onko itsekästä ja itserakasta käydä salilla?”

  • Vanhempi kollega sanoo:

    Teet lapsillesi karhunpalveluksen, jos olet aina ja vain heidän käytettävissään. Heistä voi kasvaa itsekkäitä ja itsekeskeisiä, mahdollisesti myös arkoja ja pelokkaita, kun mamma on koko ajan vieressä. Ja sinä syyllistä heitä myöhemmin: ” kaikkeni annoin ettekä yhtään arvosta”.

    Nyt sinne salille tai mihin tahansa, pääasia että tykkäät! Isälle tai mummille laatuaikaa lasten kanssa. Tai ladtenhoitajalle.

    10 vuotta kun odottelet omaa aikaa, niin huonosti käy!

  • Minna sanoo:

    Tiedät varmasti itsekin vastauksen kysymykseesi:) tottakai sinä saat ja sinun kuuluu ottaa omaa aikaa, ja aina parempi jos intohimosi on kuntosali eikä baarissa notkuminen!

    Mutta tunteet on hassuja ja ne tosiaan ohjaavat meidän toimintaa! Hyvä kun tiedostat ja käsittelet ne. Itselle ei ole ongelma ottaa omaa aikaa, mutta kunnon treenaamista en ole koskaan saanut käyntiin. Lapsettomuushoitojen aikana treenasin jonkun aikaa hyvän PT:,n kanssa, ja kun kroppa alkoi muuttua, niin jostain alkoi nousta jotain outoja tunteita siihen liittyen. Ikään kuin olisin joutunut luopumaan elämän pituisesta ”en pysty muokkaamaan kehoani” identiteetistä. Sitten tuli raskaus ja muut tunteet ja priorititeetit. Nyt voisi olla aika palata treenaamisen ja sen herättämien tunteiden pariin…

  • Mene mihin haluat sanoo:

    Saako äiti ottaa omaa aikaa? Saako käydä töissä 8h päivässä? Saako sitä ja saako tätä? Jotkut kysyy lapsiltaan onko ok jos äiti ja isi yrittää pikkusisarusta!

    Miksi äiti ei saisi käydä salilla tai missä ikinä haluaa käydä? Miksi isä saa harrastaa ja käydä töissä lapsista huolimatta? Herätkää jo tästä nykyajan lapsikeskeisyydestä. Lapsia pitää kohdella hyvin mutta ei mennä kaikessa lapset ensin -ajatuksella.

  • Yemi Alade sanoo:

    Minä taas ihmettelen, miten me naiset jaksetaankin aina syyllistyä joka helvetin asiasta??? Jos et käy salilla, niin syyllisyyttä siitä kun ei näytäkään samalta kuin IG-filtterin läpi katsottuna ja jos et käy, niin ”apua, pilaanko nyt lapseni?”. Siis come on, jotain rotia eukot.

    Ensinnäkin, menkää uimahalliin, älkää selatko instaa. Siellä uimaloissa näkyy eri-ikäisten ihmisten kehotodellisuus, joten siinä on ensimmäinen helppo steppi kohti parempaa kehosuhdetta kun tiedostaa reaaliteetit. Toiseksi, jos vaan mitenkään haluat ja jaksat, niin liiku nainen liiku. Lapsilla on myös isät, jotka ovat täysin kyvykkäitä hoitohommiin. En tajua, että ollaan saatu itsemme näinkin tasa-arvoiseen asemaan yhteiskunnassa ja silti jokin ihme syyllisyys kalvaa, kun se tasa-arvo toteutuu ja isät hoitaa.

    Mulla on myös kaksi lasta, josta toinen on vielä pieni, toinen jo vähän isompi. Harrastan tanssia ja tulen tanssimaan niin kauan kuin jalat kantaa. Tavoite on jorata vielä mummonakin. En suostu tuntemaan syyllisyyttä tästä, koska vaikka tein lapset, niin en koskaan ajatellut omistautuvani elämässäni ainoastaan heille. Minulla on omia juttuja, joista en luovu. Ei äitiys minusta ole mitään kotiorjan elämää, vaan jaksan nimenomaan olla ns. parempi äiti ja ihminen kun minulla on omatkin jutut. Minusta on paljon muuhunkin kuin äitiys, eikä äitiys ole minulle itselle mikään identiteetti.

    Miksi äiti ei saisi nauttia elämästä? Varsinkin kun kyseessä on noinkin tervehenkinen nautintoaine kuin liikunta.

  • Briide sanoo:

    Ajattele asiaa siltä kannalta että käyt siellä salilla jotta jaksat ensi kesänä juosta rannalla niiden taaperoiden perässä, koska eikö tämä olekin oikeasti se syy? Ei se että mahtuisit bikineihin tai näyttäisit hyvältä vaan se että jaksat elää aktiivista elämää lasten ja perheen kanssa. Että voit hyvin etkä joudu sanomaan lapsille että ei äiti nyt jaksa juoksukilpailua. Tsemppiä, kyllä sä siihen totut ja homma tuntuu taas luonnollisesti sun jutulta!

  • Just Me sanoo:

    No, sitä voisi miettiä niin, että yhtä lailla se pururadan kiertäminen kävellen on lapsilta pois, mutta haukkuuko joku sut huonoksi äidiksi, jos käyt yksiksesi kävelyllä? Tai käyt yksiksesi kaupassa?

    Tai jos menet katsomaan leffan, käyt yksin kirjastossa hakemassa lukemista tai vaikka museossa.

    Joten mikä ero sillä on, missä sen yhden tunnin tai pari viettää lapsistaan erossa?

    En jaksa edelleenkään ymmärtää miksi henmetissä se on ihan ok, että isillä on tennistä kaverin kanssa tiistaisin, työpaikan sählyvuoro joka torstai, voi käydä perjantaisin yhdellä työpäivän jälkeen ja viikonloppuna lähteä kalastamaan puoleksi päiväksi ja sunnuntaina polkea 50km lenkin ja kaikki tämä on normaalia, josta vielä pitäisi olla ylpeä kun on noin aktiivinen puoliso, mutta jos äidillä on yksikin säännöllinen harrastus niin jumaliste, että se on huonoa äitiyttä ja lapsia traumatisoivaa.

    Se, että muutaman kerran viikossa uhraa aikaansa itselleen, tuottaa onnellisemman ihmisen muille lopun aikaa, kun on olemassa perhettään varten, koskee molempia vanhempia.

    • Lolo sanoo:

      Juurikin tämä.
      Tai meillä oli juuri näin.
      Isä voi harrastaa joka päivä mut äidin yksikin harrastus on vaikea sovitettava. Oli tietty muutakin mut nyt olen kahden lasten kanssa ja omaa aikaa on enemmän kuin ennen. Venytän päikkypäiviå jotta påäsen yksin liikkumaan ja kauppaan tai tietysti koen huonoa omatuntoa asiasta 😀
      Teet niin tai näin niin äiti häviää aina
      Vimeistään omille sisäisille äänilleen

  • Jebnnn sanoo:

    No jaa harrastan mitä harrastan ja ulkonäköä tavoittelen. Ripsiä makaan laittamassa joka kolmas viikko semmoset 2h ja juu en ole lasten kanssa silloin.
    Kaikesta sitä syyllisyyttä tunteekin. Silloin, jos ennemmin viinoittelee, kun on lasten kanssa kannattaa alkaa miettiä onko se ihan ok.

  • Kisu sanoo:

    Ei tosiaankaan ole itsekästä. Voi vaikka asua salilla… tunti pois lasten luota 4-5 päivänä ei ole iso juttu. Nykyään kun vielä melkein joka paikassa leikkihuoneet niin lapset voi ottaa mukaan. Vaikka kuntosalilla käynti kai muotia tällä hetkellä niin suurimmalla osalla Suomalaisilla ylipaino ongelmia jotka taas johtaa terveys ongelmiin. Äitikään ei ole mun mielestä mikään hyvä rooli hahmo jos ei osaa arvostaa itseään.

  • Peetuli sanoo:

    Missään nimessä ei ole itsekästä, ellet sitten toki aio asua salilla. Omaa aikaa pitää olla että jaksaa!

  • santtu sanoo:

    No silloin kun lapset ovat ihan pieniä niin on muutakin tekemistä kun salilla luuraaminen joten huss kotiin.

    • Äiti :) sanoo:

      Ja Santtu hus muualle kommentoimaan tuollaista höpöhöpöä 🙂

      • Yemi Alade sanoo:

        Juu juu, kotiin siitä hoitamaan myös isät. Jotkut Äijät ajattelee, että nainen hoitaa lapset, pysyy samalla hoikkana (esim hyvä keino tähän itsensä näännyttäminen ruuatta) ja kiinteänä (kyllähän se siivouskin liikuntaa on), eli kontrolloi itseään muiden ehdoilla tyydyttääkseen muiden tarpeet. Fuck that, I say!!

    • Kirsikka sanoo:

      Näytä itse esimerkkiä.