Nimimerkki Omaa Elämää Etsimässä osuu nyt asian ytimeen:

Kirjoitan teille kollegat kysyäkseni neuvoa tähän maailman vaikeimpaan tehtävään, minkä sain, sitä pitkään odotettuani, kahdeksantoista vuotta sitten. 

Olen saanut monta rakasta lasta, ja sanomattakin on selvää, että perhe ja lapset on arvoissani kärkisijoilla. 

Korona-kevään ja kesäloman venyin ja paukuin, lapseni saivat rakastavan äidin huolenpitoa ja läsnäoloa, mutta koulujen alku ei tuonutkaan kaipaamaani kaiken pelastavaa muutosta arkeeni. 

Lähdin juuri 50 tunnin lomalle ja ajattelin täältä etäältä lähettää perheelleeni itsenäisyysjulistuksen. 
Sellaisen, että saavat tietää, että mittani on tullut täyteen kahden vaihtoehdon loukkua. 

Roolivaihtoehtoni tällä hetkellä kodissamme on joko alati toisille tavaroista nalkuttava hirviö – tai oman elämänsä toisten sotkujen siivoamiselle uhrannut marttyyri.  Kumpikaan ei innosta. 

Täällä organisointilomalla kihisen suuria tunteitani. 
Kysyn apua teiltä kollegat – minkä asioiden vaatiminen on kohtuullista, jos talossa on hurmaava päiväkotilainen, herttaisia pikkukoululaisia ja muutama upea teini. 

? Oma lähes täysi karkkipussi, joka säilyy autossa
? Omat kengät 
? Oma tyyny tai peitto 
? Oma nukkumapaikka, jonne kaatua illalla 
? Omat vaatteet 
? Oma kosmetiikka
? Oikeus nukahtaa, jos haluaa 
? Nukkua aamulla kellonsoittoon 
? Tyhjät lattiat keittiössä ja olohuoneessa 
? Oma kännykkä tai tabletti 
? Mahdollisuus aloittaa ruokailu ensin siivoamatta 
? Oma hammastahna 
? Oma pyörä 
? Omat lenkkarit 
? Oma laturi 
? Mahdollisuus vaihtaa joku lause tai kaksi puolison kanssa ilman lasten kommentteja ja mielipiteitä 
? Mahdollisuus saunoa ilman kovaäänistä keskustelua  
? Tila upota minuutiksi omiin ajatuksiin 
? Mahdollisuus 54 sekuntia olla vessassa ilman, että joku huutaa äiti 
? Aamutoimirauha 
 
Arvon kollegat! Lasten oikeudet on julistettu ja se on tärkeää se. 
Mitä kuuluu äitien oikeuksiin? Mikä sinulle on tärkeää ja miten pidät siitä kiinni? 

Tällaisia kyselee nimimerkki Omaa elämää etsimässä.

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Mumzilla Peruuta vastaus

12 vastausta artikkeliin “Onko äidillä ihmisoikeuksia?”

  • Liina sanoo:

    -teinit ei saa lainata äidin tavaroita ja vaatteita ilman lupaa
    -kaikki osallistuu siivoamiseen
    -mies yhtälailla vastuussa arjesta
    -lapset nukkuu omissa sängyissään

  • Totaali-yh sanoo:

    Onhan sulla mies. Käske sen olla vastuullinen vanhempi välillä.

  • Lapseton55+ sanoo:

    En tiedä mitä on elää perheessä jossa olisi muita kuin koira ja hamsteri ja mies joka on aina töissä. Luulen että äidillä on oikeus opettaa 4-6-vuotias lapsi osallistumaan kodin siivoamiseen ja pöydän kattamiseen. Tiskata voi tai laittaa koneeseen. Aikuisella on myös minä-tiloja: lapsen, uhmaikäisen, murkun, nuoren, aikuisen ja jäkättävän hirviön minätila- mikä voi tulla myös lapsettomalle kun mitta on täynnä. Minun mittani täyttyy vaatimuksista mitä minulle ja miehelleni satelee. Meillä ei ole lapsia. Meillä on 5 huonetta tyhjyyttä. Ja velvollisuuksia: mies ottaa ne lomaviikot mitkä muilta jää. Kun hän oli töissä, hän meni ensimmäisenä ja poistui viimeisenä. Meille ajankulu ei näy pieneksi käyneistä lasten vaatteista vaan urheilukisoista, kuka menestyi tai mokasi missäkin kisoissa. Varmaan vaatii taitoa jaksaa kuunnella työporukan jurputusta 7 tunnin ja 43 minuutin ajan. Tehdä pöytä koreaksi miehelle ja lapsille. Jaksaa kaikki juhlat mitä on emännöitävä.
    Jos äiti sattuu olemaan yksinhuoltaja ja työtön voin arvella että häntä katsellaan nenän vartta pitkin ns menestyvien huippuäitien kastiin kuuluvien taholta. Jos jo vauvaa odottava naisihminen on altistettu vertailulle ja kilpailulle. Onko sikiö niiden ja niiden mittareiden ja lukemien yläkerrassa vai onko näyttöä mahdollisesta vajavaisuudesta? Kannattaako synnyttää lainkaan jos on epäilys että tulokas onkin joku vihannes jonka kasvatus tulee yhteiskunnalle liian kalliiksi?
    Entä vanhemmat ja isovanhemmat sitten? Onko tuleva perintö jo konmaritettu tai joku juoppo tai addikti juonut tai pelannut perinnöt taivaan tuuliin?
    Entä kun äiti sairastuu? Kuka kuuntelee saattohoidettavan syöpämuorin ahdistusta? Kuka kuuntelee lapsia ja nuoria joiden osana on katsella miten äiti kuihtuu ja vähin erin kuolee pois? Onko nainen vain tiskikone tai auto, jonka määräaikaishuollot kertovat karua kieltä: uutta autoa on katseltava jo hyvissä ajoin. Tämä menee romuksi.
    Unettomien öiden ja syömättömien lihapullien jälkeen ihminen vain jähmettyy kipsilevyksi joka heitetään jonnekin olemassaolon voimattomalle olomuodolle ja kuihtuu olemattomiin.
    Suomessa ei anneta arvoa ihmisille jotka elivät 1920-1940-luvuilla. Ehkä tämä koronan nimellä kulkeva biljarditurnee näyttää meille mikä olisi ollut elämän tarkoitus. JOS olisimme osanneet elää oikein. Lapsi lapsen oikeuksilla, nuori omaa polkuaan etsien ja aikuiset toisiaan kunnioittavina ryhmätyöläisinä eivätkä vertailutautisina vihreänä kateudesta ja katkeruudesta leijuvina Örkkeinä viidakon lakien vietävissä????????????

  • Ninnu sanoo:

    Olipa hyvin kerrottu. Osui ja uppos. Ihanasti sanottu lasten ja perheen olevan kärkisijalla arvoissa ja rakkaus joka on toki äidin ja lasten välinen side. Mutta kun päivät on pitkiä ja jokaisella on toiveet ja erityiset tarpeet. Niin äidin jousto on koetuksella. Juurikin kun jo aikasemmin tätä juttua katsoin kerkes perheen jo kotoa muuttanut nuori tulla omaa juttuaan kertomaan niin oma keskittyminen siirtyi hänen kuunteluun ja jutun yhdessä tekoon. Ja nyt illalla teini läksyjään just tuli näyttämään ja tukea tarvitsi mut enhän tietenkään heti vinkkiä kerennyt antamaan niin johan lähti ja kuulemma ei oo sitä ainetta huomenna. Mut huomas et mulla oli oma juttu kesken niin jo loput omasta cream soodastaan minulle antoi. Toki olin väärän maun tuonut kaupasta kun toivoi samaa kun siskolaankin oli. Ja telkka päällä niin isäntäkin pyytää juttuja katsomaan. Onneksi koiruus sentään jo rauhoittui tuoksut kun on koko päivän ulos houkuttanut. Aamurauha hetki on tärkee ja se että ilmottavat mihin menevät ja koska tulevat. Jaa niin ja jätskin syönti rauha.

  • Suripahde sanoo:

    Uskallan väittää, että noihin kaikkiin olisi oikeus myös äidillä. Ehkä nalkuttamisen sijaan nämä ovat enemmänkin järjestelykysymyksiä? esim. omat meikit piiloon? Se oma tyyny kiskotaan vaikka posken alta pois, jos sen on joku muu vallannut? Saunaan yksin ihan vain todeten yksikantaan, että haluat hetken omaa rauhaa. Teinikö äidin kenkiä käyttää? Hän (ehkä) oppii jos vuorostasi nyysit hänen lempivaatteensa tai toteat esim. että viikkoraha jää saamatta, jos on äidin kengät nyysitty?

  • Meidän näköinen elämä sanoo:

    Minulle on tärkeää
    1. nukkuminen, kun sitä saa yleensä riittävästi, niin joskus voi sitten nukkua myös muualla kuin omassa sängyssä.
    2. Yleinen siisteystaso. Joustaa sen mukaan, miten yleisesti on aikaa ja voimia. Sietokyky joutuu välillä koville. Lomilla ja viikonloppuisin lapset (8 ja 9) tekevät kaverina. Pesevät vessat, tyhjentävät tiskarin, kantavat puita yms. Oman taidon ja jaksamisen mukaan.
    3. Miehen kanssa tehdään kotitöitä, tosin eri huoneessa tai kerroksessa, koska tapa siivota tms. On niin erilainen.
    4. Omista tavaroista ei ole vielä tarvinnut kiistellä 😊
    5. Ruoka, olen sitä laatua, että ensin täytän oman mahani, jotta pystyn sitten huomioimaan muut. Olen alusta asti vaalinut yhteisiä säännöllisiä ruokahetkiä, jotta oma maha pysyy rauhallisena ja mieli suht virkeänä.

    Tässä muutamia. Nyt olen täyttänyt oman mahani joten kutsuin lapset aamupalalle 😉

  • Väsy sanoo:

    Mun mielestä jotkut äidit vois vähän joustaa siivoomisesta. Sehän nyt on vaan fakta ettei paikat tuu lasten kaa pysymään järjestyksessä. Pääsee pikkusen ees helpommalla ja riittää aikaa ja hermoja johonkin muuhun.
    Mulla itellä päivisin kotona lasten kans niin kiire että hyvä kun ite ehtii syömään. Hoidan lapset ja teen ruuan töistä tulevalle puolisolle. Saanko kiitosta siitä että lapsilla on kaikki hyvin, siitä että pyykit on pesty ja viikattuna kaapissa(siis miehenkin), siitä että ruoka odottaa joka päivä? En saa kiitosta siitä, vaan mieheltä narinaa siitä että MINUN kenkäni ei ole nätisti siellä missä pitää. Mitä helvettiä? Joo tulin vaunuilla huutavan vauvan kanssa sisälle aika kiireellä menin syöttämään sitä, ni en huudattanu sitä siinä sit kauempaa jotta laittasin kengät nätisti vierekkäin. Eikai sillä hitto soikoon loppujenlopuks oo väliä missä tarkalleen ne kengät on, kunhan eivät keittiöstä löydy.

    • Mumzilla sanoo:

      Olet oikeassa. Ei pysy siistinä. Minun on ainakin pakko ollut joustaa siisteyden suhteen. Juurikin oman mielenterveyden takia😆 Se on kyllä ikävää kun ei sitä kiitosta tule…ikinä tai harvemmin. Tosi tuttua täälläkin.Kehtaakin nillittää sun kengistä. Mut oon huomannut ett mun mies valittaa piruuttas jostain pienestä mulle. Jos oon viime nalkuttanut hänelle paljon asioista. Potut pottuina. Tsemppiä sulle, Väsy.

  • Mumzilla sanoo:

    Luit ajatukseni! Olen samaa pohtinut viime aikoina. Lapsilla ja heidän isällään on oikeuksia. Nuo yllämainitut pitäisi olla äideillä myös. Olen lomautuksella ja pinna erittäin kireällä. Kun aamusta iltaan on toisten palvelija 24/7. Sorrun juuri tuohon nalkutukseen ja martyyri siivoukseen. Minusta on ihanaa kun saan juoda aamukahvin rauhassa kun muut nukkuvat. Edellytys sille on , että herään tosi aikaisin. Katson samalla jotain omaa ohjelmaa televisiosta pienen hetken. Toinen on sauna siellä haluan olla yksin aina välillä. Sekin pitää lämmittää aika myöhään jotta tämä onnistuu ilman mutinoita. Suihkussa ja vessassa olisi kiva saada olla rauhassa ees joskus…

  • Onnellinen mutta väsynyt sanoo:

    Samaa oon pohtinut.
    Minulla on kaksi pientä lasta vauva ja taapero.
    Olen miettinyt että miten voisi saada oikeuksia esim. sairastaa, käydä vessassa edes joskus yksin ja rauhassa tai nukkua enemmän kuin kaksi tuntia putkeen. Sitä ei koskaan tajua ennen lapsia miten ihanalta tietyt asiat tuntuvat itsekseen rauhassa tehtynä. Pienetkin asiat. Huomaan että fantasioin esim rauhassa itsekseen heräämisestä virkeänä tai aamukahvin ja aamupalan nauttimisesta rauhassa.
    Toki en vaihtaisi elämääni mihinkään, rakastan lapsiani ja mikä sen ihanempaa kuin aamulla molemmat lapset vierellä pötköttely. ♡ Joten en valita ehkä vielä joskus saan juotua lämpimän aamukahvin ilman ihmeempää hässäkkää 🙂

    • Mumzilla sanoo:

      On kyllä niin totta ettei äidit saa ikinä sairastaa edes rauhassa. Toivon mukaan ei sairastaisi ollenkaan. Mut mahdotonta pienten lasten kanssa. Aina ne pöpöt äiditkin löytää. Mut aina miehetkin olettaa , että äiti hoitaa kodin ja lapset vaikka olisi itse kipeänä. Miehellä hirveä miesflunssa eli kuumetta just ja just 37 astetta. Ei pysty ei kykene mihinkään. Super-äiti pelastaa. En minäkään valita. Lapset on lahja. Ja kyllähän sitä joskus saa asioita tehdä rauhassakin. Vaikka juoda sen kuuman kahvin.

    • Minä saan sanoo:

      Minä saan sairastaa rauhassa. Toki taapero vaatii pieniä huoltotoimia, kuten vaipan vaihtoa ja tavaraa toisesta päästä sisään, että voi sitten taas vaihtaa niitä vaippoja. Mutta noin pääpiirteissään, jos olen kipeä, niin yhtään enempään ei tarvitse venyä ja samallahan tuo menee, kun itsekin on syötävä. Liekö sitten johtua siitä, että sairastan paljon: on tuttu rutiini sitäkin varten, sekä minulla että lapsella.