”Eräänä arki-iltana valittelin kotitöiden määrää suhteessa tekijöihin. Illat suurperheessä kun ovat aika työntäyteisiä.

Valitukseni oli sellainen puuskahdus, jolla lähinnä tavoittelin jokailtaisen arki-ilta-ahdistukseni purkamista ja mahdollisesti empatian saamista. Ehkä pyrin myös keskustelunavaukseen siitä, onko iltatoimien aloittaminen todellakin aina minun vastuullani, vai voisiko joku muukin niitä hommia organisoida.

Ratkaisukeskeinen mieheni kuitenkin ehätti välittömästi puolustautumaan, että hän kyllä tekee mieheksi paljon kotitöitä. Tämä veti hetkeksi sanattomaksi. Niin… siis mieheksi paljon?

Onko olemassa joku miesten kotitöiden teon minimitaso, jonka ylitettyään voi sanoa että tekee mieheksi paljon? Oliko puolisolla lähtökohtainen ajatus, että tuo taso on eri miehellä ja naisella?

Me kun käymme molemmat ansiotyössä. Toki minä olen lyhentänyt hieman työpäivääni, mutta se erotus tulee täyteen, eikä riitäkään, kun huolehdin lasten kuskauksen päiväkotiin. Puolisoni ei siis lähtenyt etsimään ratkaisua, miten työmäärää lähdettäisiin jakamaan tasapuolisemmin, vaan oli jo omasta mielestään saavuttanut maksimimäärän, koska tekee mieheksi paljon!


Kuva Free to use sounds, ylin kuva Drew Coffman.

Kommentti paljasti täydellisesti miehisen ajatusmaailman ja sen, kuinka kaukana menneisyydessä hän vielä elää. Miten minä, 2010-luvun nainen, voin saada puolisoni samalle vuosituhannelle? Hmmm…

– Teen kotitöitä naiseksi paljon? Niin sanomalla pitäis varmaan lypsää lehmät ja pestä nyrkkipyykkiä eikä sekään riittäisi.

– Käyn töissä naiseksi paljon? 80% työajasta. Pienennän omaa palkkaani vapaaehtoisesti huolehtiaksemme yhteisistä lapsistamme. Hän ei edes ymmärrä, mistä vaivasta jää paitsi.

Ei. En vain keksi perusteluita. Tälläkään vuosituhannella ei ole olemassa mitään naisten minimitasoa, jonka ylitettyään voisi kehuskella tekevänsä naiseksi paljon. Homma tuppaa menemään toisinpäin.

Jos ET mielellään leivo tai silitä pyykkiä tai siivoa tai laita kesäkukkia tai ole arjen pääorganisaattori tai tai tai (koska olet väsynyt työssäkäynnistä), teet naiseksi vähän. Naisen nyt vaan kuuluu huolehtia kaikesta.

Parasta olisi ollut huitaista puolisoa tiskirätillä naamaan, mutta kun en kannata väkivaltaa.”

Nimim. Naiseksi paljon

Burnout olikin mahdollisuus

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 14 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Kirsikka Peruuta vastaus

14 vastausta artikkeliin “On se kumma että kotihommia ei vieläkään saa jaettua tasan!”

  • mummeli sanoo:

    Tämä on näköjään taas tätä vanhojen juttujen kierrätystä mutta vastaan silti.

    Jaatteko tasan myös ”miesten työt” Teetkö lumitöitä, leikkaat ruohon, hankit takkapuita, vaihdat renkaat, huollat ja katsastat auton jne?
    Tietyst jos asuu kerostalossa ilman autoa, jää jäljelle vain akkain hommmat.

    Olisipa kia tietää, mitä aloittajan elämään kuuluu nyt kolme vuotta myöhemmin? Lähtikö ukko jo? Vapaaehtoisesti vai pistitkö kierrätykseen? Veikkaan että lähti itse.

    • No joopa joo sanoo:

      Minusta on vähän omituista puhua esim. renkaiden vaihdosta, kun se tehdään kaksi kertaa vuodessa. Tähän verrattava juttu voisi olla jonkun kotona vaikkapa verhojen vaihto, ikkunoiden pesu tai joku terassin öljyäminen.

      Kotityöt, kuten tiskaus, imurointi, ruuanlaitto jne. on ihan päivittäin hoidettavia hommia.

      Meillä kotityöt jakautuu aika perinteisesti, mutta koska meillä ei riitä nurmea joka päivälle leikattavaksi (ja sitä paitsi 11v ajelee siitä suurimman osan) niin mieskin imuroi, pyykkäilee ja laittaa ruokaa ihan mielellään 🙂

      Meillä tosin onkin ollut se ajatus, että jos jompikumpi sanoo että joku asia on ongelma, lähdetään miettimään, mistä se johtuu ja mitä voidaan tehdä, jotta se korjautuu.

      Jos aloittajan tilipussi antaa myöten, kannattaa kokeilla siivojaa. Vaikka kerran kahdessa viikossa. Samoin suosittelen tavaran vähentämistä, se auttaa jo todella paljon ja tekee siivoamisesta ja järjestämisestä helpompaa.

  • Chill sanoo:

    Sitä varmaan oppii arvostamaan toista aikuista arjessa kun sellaista ei ole.

    Itse olen omasta päätöksestä elänyt useamman vuoden omillani ja kyllä vaan jo tuntuu että olisipa ihana kun olisi se mies minunkin sohvan nurkassa rötköttämässä… joka edes joskus auttaisi lumitöissä, huolehtisi autosta, talosta, kokkaisi tms.

    Älkää naiset stressatko niin hel**tisti kotihommista, tehkää mitä jaksatte, ostakaa einesruokaa jos ei jaksa kokata, siivotkaa ensi viikolla tai seuraavalla.. kun ei se oikeasti ole niin vakavaa.

    Ja ihan varmasti minäkin joskus vielä valitan ja olen valittanutkin kun mies ei tee ”tarpeeksi”, mutta ehkä nyt osaan sitäkin rotua paremmin arvostaa.

    • Kotihommat puoliksi sanoo:

      Mä taas osaan todellakin arvostaa, kun ei tarvi enää odottaa, että toinen tekis jotain. Erottiin muutamia vuosia sitten ja nyt mun mielestä jaetaan kotihommat jokseenkin tasan. Kumpikin hoitaa oman kotinsa miten huvittaa ja lasten kasvatus hoituu vuoro viikoin. En enää ikinä ota miestä mun kans samaan huusholliin.

  • Ei enää ikinä sanoo:

    Ei siihen auta mikään puhumisen määrä kun mies ei yksinkertaisesti aio tehdä kuin sen mitä häntä huvittaa. Vuodesta toiseen sama jatkui vaikka molemmat käytiin töissä ja laskut maksettiin puoliksi. Ja kaupan päälle sain vastauksia ”jos vielä valitat niin en tee sitä vähääkään”. Jep. Kuorma väheni kun pakkasin kamani ja otin eron.

  • Kirsikka sanoo:

    Jos mies ei suostu muuttumaan, pariterapiaan, ja jos ei sittenkään, mies roskiin. Vähemmän heti kotitöitä kun ei ole yhtä siellä vapaamatkustajana.
    Tai hoidat vain oman osuutesi (omat vaatteet, omat ruoat, yms. jos sielu sietää). xD

  • Äiti 74 sanoo:

    Kuulostaa tutulta 😂. Exä sanoi miten HÄN tekee paljon enemmän, kun muut miehet. Olin, että ai jaa, koska hän ei juurikaan tehnyt mitään kotona 🙄. Sattuneesta syystä hän on ex, koska tähän eikä muihinkaan asioihin saatu mitään muutosta.

  • Jaana sanoo:

    Tähän ei ole kuin yksi ratkaisu; lähdet ja ajat sillä hybridillä kohti auringonlaskua. Kunnes akku hyytyy.

    Thelmalla ja Louisella ei ollu näitä huolia.

  • Eronnut sanoo:

    Tutkimusten mukaan nainen, joka ei asu miehen kanssa, tekee keskimäärin 8 h/kk VÄHEMMÄN kotitöitä kuin nainen, joka asuu & on parisuhteessa miehen kanssa. Omalta kohdaltani voin tämän allekirjoittaa oikein hyvin. Avioliitossa ollessani hoidin lähes yksin pihan, puuhommat, remontit, ruuan, pyykit, siivouksen, lapsen vaatehuollon ja harrastukset, eläimet jne. Mies kiukutteli ja tuijotti puhelinta, joskus useamman päivän pyytelyn jälkeen auttoi esim leikkaamaan pensasaidan. Ja molemmat kävimme siis täyspäiväisesti töissä.

    Nyt eron jälkeen asun kaksin lapsen kanssa ja kyllä on helpompaa! Ei ylimääräistä sotkua, ei kiukuttelua, ei odottelua, josko Herralle joskus sopisi tehdäkin jotain. Koti pysyy siistimpänä pienemmällä vaivalla ja oma fiilis on puolet parempi!

  • Ode sanoo:

    80-luvulla äitini valitti koska isäni ei tehnyt mitään kotihommia. Tähän anoppi oli tokaissut pojallaan olevan niin raskas työ että pitäähän pojan saada levätä. Paha vain että vanhempani tekivät samaa työtä vierekkäisissä vastaanottohuoneissa…

  • Ahkeran miehen vaimo? sanoo:

    Meillä mies siivoaa 1/2 vessoissa, imuroi, silittää, pyyhkii pölyt ja tiskaa sekä tyhjentää tiskikoneen, sekä vie roskat. Aina ja ilman erillisiä huomautuksia. Niin ja enimmäksee vie ja hakee lapset hoidosta kun sopii sen työaikoihin paremmin. Mä laitan ruuan, siivoan keittiön ja sen toisen vedsan ja hoidan suunnittelun ja hankinnat niin ruoka- kuin vaatehuollossakin ja kaikki metatyöt, aikataulujen mietinnät ja muut. Asiasta on keskusteltu aina silloin tällöin ja todettu että menee aika tasan ja että molemmat on tyytyväisiä tilanteeseen. On joskus ihan listattu molempien hommat ja mietitty mitkä niistä on oikeasti vaativia (päivittäinen hoitoonvieminen ja ruuanlaitto) ja mitkä ei (auton huoltoon vieminen kerran vuodessa). Suosittelisin tähänkin ihan rehellistä ja avointa puhumista asiasta.

  • Bitter lemon sanoo:

    Näinpä. Ja missä on miesten työt? Leikkaan nurmikot, maalaan taloa, vien auton huoltoon ja siltikin pesen ikkunat, käyn kaupassa, hoidan lapset, teen ruoat jne. Käyn palkkatyössä ja ansaitsen ylemmän keskiluokan tasoista palkkaa ja teen aika kovia työtunteja. Mies makaa sohvalla ja näplää kännykkää. Tajusin hänen ollessa ulkomaan komenkuksella, että työmääräni ei hänen poissa ollessaan lisäänny lainkaan, eli hänellä ei ole kotitöitä käytännössä ollenkaan. Minulle alkaa riittää, helpommalla pääsisi ilman (menneisyyteen jämähtänyttä) miestä!

  • Raksu sanoo:

    Kiitos kun muistutit kuinka helppoa on elää lapsen kanssa kahdestaan. En todellakaan halua joutua huolehtimaan aikuisista ihmisistä enää ikinä. Moni mies haluaa parisuhteeseen koska ruoka-, ja pyykkihuolto pelaa ja joku siivoaa jarrujäljet vessasta. Helppoa elämää.