Kuinka paljon omaa aikaa on riittävästi, ja kuinka paljon on liikaa? Pitäisikö omasta ajasta ja sen ottamisesta kuitenkin pystyä edes keskustelemaan yhdessä sen kumppanin kanssa, eikä tehdä päätöksiä yksin ja ”oman pään mukaan”? Tätä miettii Avaudu tästä -lomakkeella keskustelunavauksensa lähettänyt lukijamme nimimerkillä emilja:

”Eipäs juupas uusioperhe-elämä.. Mitä pitäisi tehdä? Voi huokaus..

Yhdessä miehen lasten ja oman lapseni kanssa vietetään aikaa vaikka molemmat asutaankin omissa kodeissamme. Olemme tehneet retkiä ja vietämme arkea. Kaikki sujuu kun olemme yhdessä. Toisena hetkenä lapseni ja minä emme olekaan tervetulleita ja vietämme vapaapäiviä kahdestaan. Välillä mies viettää aikaa lapsineen ja yrittää soittaa niin ei ehdi vaihtamaan kuulumisia koko kolmeen päivään. Kun lapset ovat lähteneet mies vetäytyy omiin oloihinsa eikä edelleenkään tavoita..

Sitten saattaakin kulua viikkoja kun vietämme tiiviisti luonani yhdessä aikaa ja pyöritämme minun arkeani ja hänen arkea. Sit mies lähtee ja häviää jälleen.. Kun kysyy mikä on ei vastausta. Yrittänyt lukemattomia kertoja puhua ja perustelee että haluaa olla itsekseen. Haaveilen yhteisestä elämästä ja arkemme sujuu. Seksi on hyvää ja huumori toimii. Mutta voiko olla ok että toinen vetäytyy viikoiksi oloihinsa sanomatta siitä toiselle?

Mitä mieltä sinä olet? Olisiko sinulla tarjota neuvoja tai vinkkejä kirjoittajalle? Keskustellaan kommenteissa.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Vuoristorata Peruuta vastaus

10 vastausta artikkeliin “On/Off uusperhe-elämää?”

  • PeppiPitkätossu sanoo:

    Hmm… toi kuulostaa niin paljon mun eksältä, lapseni isältä, että hetken mietin, onkohan sama mies kyseessä ? 😀 puhuit hänen lapsista kuitenkin monikossa, joten siihen viitaten ei ole.
    Mutta onko tuollainen käytös Ok? Se riippuu täysin sinusta. Onko tuollainen parisuhde sellainen, missä haluat olla? Luoko ennakoimattomuus ja suunnittelemattomuus, katoamistemput ja vastaamattomuus sinulle turvattomuutta? Koetko tulevasi hylätyksi?
    Voi olla, että mies yksinkertaisesti tarvitsee paljon omaa aikaa. Se, että jos hänellä on useampia lapsia, eikä ehdi vastaamaan ja haluaa olla sen jälkeen hetken yksin, kuulostaa minusta ihan luonnolliselta. Etenkin jos on vaikka erityisherkkiä piirteitä – niin sitä kuormittuu sosiaalisesti. Ei välttämättä ole mitään pielessä.
    Itse en voinut sietää ex-puolisoni välttelevää ja hylkäävää käytöstä. Etenkin suhteen alkuvaiheessa se oli toisaalta se, mihin koukutuin, kun en voinut saada häntä. Sain hänet lopulta ja muutimme yhteen ja saimme lapsen.
    Ei se mies koskaan muuttunut eikä sen oman tilan tarve. Vauva-arjessa se sitten nähtiin, millaiseen kriisiin ajauduttiin, kun minä olin syypää siihen, ettei hänellä ollut sitä omaa aikaa…
    Pointtina se, että tuskin miehen tarve omaan aikaan koskaan muuttuu. Voi olla hyväkin asua erillään. Kysymys kuuluu, mitä sinä haluat elämältä ja haluatko sellaista suhdetta, missä et saa toiselta sitä vuorovaikutusta, mitä kaipaat? Toisilta se tulee luonnostaan. Osataan esim. käyttää puhelinta. Kaikki ei vain osaa. Meitä on moneen junaan…

  • Ehdotus sanoo:

    Mitä väliä, muuten saatat kuitenkin toisaalta olla yksin joten kaipa tuollainenkin on jotain.
    Joskus olut näitä oman ”tilan tavoittelijoita” jos nyt tulisi vastaan elämässä, enpä sitoutuisi itsekään ja katsoisin kun kärvistelee myöhemmin katumuksessa ja epätietoisuudessa onko mulla muita. Siis jos vaihtoehtona on yksinään olo muuten.

  • Ei ei sanoo:

    Mitä vastaisit, jos joku ystäväsi kertoisi sinulle tämän ja kysyisi neuvoa?

    Niinpä.

    Ei tuollainen ole ok, kuten ei sekään, että minkäänlaista selitystä et asian tiimoilta saa.

    Kuulostaa siltä, että teillä on eri ajatukset suhteen ja monen muunkin asian tiimoilta. Toista et voi muuttaa, mutta ehkä kannattaa miettiä, haluaako roikkua löysässä hirressä ja olla toisen pelinappulana?

    Entä korvaako hyvä seksi tai ne yhteiset hyvät hetket ja niiden sujuvuus tuollaisen toiminnan niin, että voit olla aidosti onnellinen?

  • Ei hyvältä näytä sanoo:

    Itse henkilökohtaisesti en pystyisi tuollaisessa suhteessa olemaan. Vaikuttaa siltä, ettei mieheen voi luottaa lainkaan: siihen edes, että olisi läsnä/tavoitettavissa jos jotain pahaa tapahtuu. Ja entäs lapset? Lapsetkaan eivät saa sitä rutiinien tuomaa turvaa ja luottamusta toiseen ihmiseen, kun tuolla tavalla ilmoittamatta kadotaan. Minullakin mies, joka kaipaa omaa aikaa toisinaan ja olen tehnyt harvinaisen selväksi, että siitä kommunikoidaan ajoissa. Ja hän kommunikoi. Sen lisäksi on kuitenkin aina tavoitettavissa, viestillä kiireettömissä asioissa ja puhelun päässä kiireellisissä. Suosittelen asettamaan miehelle rajat katoamistemppujen suhteen, kielii silkasta kunnioituksen puutteesta ettei ilmoita itsestään kumppanilleen useisiin päiviin.

  • Tuomenkukka sanoo:

    Ei ole Ok, ei taida olla kovin sitoutunut. Tämmöinen tilanne kun oli itsellä, (tosin toisella ei lapsia) yritin puhua, en saanut järkevää selitystä joten aikani odoteltuani vaihdoin uuteen ja parempaan. Jälkeenpäin ajateltuna taisi puuttua sitä oikeaa tunnetta.

  • JonnaT42 sanoo:

    Minusta tuossa vika on siinä ettei kerrota toiveista ja sovita. Ok, jos haluaa olla yksin tai lapsineen, mutta sovitaan ja ajoissa, että toinenkin voi suunnitella. Se ei missään suhteessa ole ok, että yhtäkkiä ei vaan vastaa.
    Sitten vähän asian vierestä eli uusperheen määritelmästä. Minusta moni sanoo ettei halua uusperhettä vaan asua erikseen eli mikä tässä tilanne myös. Onko molemmilla sama käsitys uusperheestä ja suhteen vaiheesta.

  • Epäreilua sanoo:

    Jos hän ei pysty sun kanssa keskustelemaan asiasta, aika heikolla pohjalla ollaan. Tietysti ihmiset tarvitsevat eri määrän omaa aikaa mutta siitä(kin) pitää pystyä puhumaan ja sopimaan. Hän asettaa sut nyt ikävään ja epävarmaan asemaan. Ethän sä voi suunnitella mitään yhteistä etkä omaa, jos ei oo koskaan tietoa milloin hän katoaa omiin oloihinsa.. Ja miltä sun lapsesta tuntuu kun ette välillä kelpaakaan seuraksi? Harkitsisin vakavasti suhteen jatkamista, jos mies ei pysty asiasta keskustelemaan tuon enempää.

  • Vuoristorata sanoo:

    Epävakaa persoonallisuushäiriö? Ellei sitten petä sinua tai pidä toista perhettä tai naista salaa, tai sitten hän voisi olla ehkä myös narsisti.
    Epävakaaseen kuuluu masentuneisuusjaksot, mielialojen ja mielipiteitten rajukin heittely, ensin hän ihailee sinua ja toisena hetkenä olet pelkkä piip. Saatat siis myös joutua joksikin ajoiksi täysin pois hänen kartaltaan, kun hän ei yllättäen jaksakaan sinua. Jos on kyse epävakaasta, terapiasta on kovasti hyötyä, jos siihen pystyy sitoutumaan (DKT eli dialektinen käyttäytymisterapia).
    Mieleen hiipii myös seuraavia. Sitoutumiskammo? Huonoja kokemuksia?
    Vaikea kuitenkin sanoa, kun ei tunne ko. hlöä. Siinä nyt vaihtoehtoja.

  • Mie sanoo:

    Miehellä voi olla joku muukin salainen pikkuperhe jossain, jos noin katoaa saavuttamattomiin! Tai mies ei selkeästi välitä naisesta sillä tasolla, että haluaisi jatkuvaa yhteistä elämää, eli turha toivo sillä tasolla. Ehkä tuo toimisi ystävyyssuhteena.

  • Puhukaa puhukaa sanoo:

    Jotkut tarvitsevat toisia enemmän omaa tilaa, miehesi näyttäisi aika selkeästi olevan sitä porukkaa, varsinkin kun on kerran sanonutkin että tarvitsee sitä. Se on täysin ok, MUTTA parisuhteessa ollessa asiaan olisi hyvä saada pelisäännöt, esim. kuinka kauan tämä omiin oloihin vetäytyminen ja kontaktittomuus saa kauimmillaan kestää (päivä, kaksi? Kolme?), tarkoittaako se kirjaimellista kontaktittomuutta vai voiko esim. pari viestiä laittaa, kuinka usein miehesi sitä tarvitsee jne. Kerro hänelle, että on ok että hän tarvitsee toisinaan omaa aikaa (tai jos ei ole, niin miettikää tarkkaan onko teillä yhteistä tulevaisuutta), mutta että sinulle olisi tärkeää tietää etukäteen milloin hänen oma aikansa alkaa ja kauanko se kestää.