On niitä hyviäkin bonusmummoja
Aiemmin julkaistu keskustelunavaus siitä, kuinka isoisän puolison oli mummi mielellään myös puolison lapsille, kunnes sai omia biologisia lastenlapsia, kirvoitti paljon keskustelua sekä somessa että artikkelin kommenteissa. Saimme myös Avaudu tästä -lomakkeen kautta keskusteluun vastauksia useammasta näkökulmasta.
Nimimerkki Onnellinen mummi kertoo oman kokemuksensa tilanteesta, jossa lähtökohdat ovat hyvin samanlaiset:
”Surullista luettavaa. Itse olen mummi sekä omille, että miehen lasten lapsille. Kun ensimmäinen entisen avioliittoni lapsista oli tulossa vanhemmaksi kysyi mieheni lapsi minulta, että miltä se nyt tuntuu, kun saa omia lapsenlapsia? Miehen ensimmäisen liiton lapsenlapset olivat jo kouluikäisiä siinä vaiheessa. Hämmennyin ensin kysymyksestä, mutta saman tien tuli mieleen, että ovathan miehenikin lastenlapset minulle lapsenlapsia ja luvan kanssa olin heille mummi. Miten voisin yhtäkkiä lakata rakastamasta ihmistä, jonka kasvua on seurannut syntymästä asti. Sanoin, että kysy sitten kun tämä tuleva vauva on syntynyt, niin sitten tiedän ovatko tunteet muuttuneet.
Kuva Nikoline Arms. Ylin kuva Ekaterina Shakharova.
Aika kului ja vauva syntyi ja jollain vierailulla asia nousi taas ajankohtaiseksi keskusteluissa. Kerroin, että sen verran on muuttunut, että nyt minun ei tarvitse pidätellä tunteitani. Saan näyttää tunteeni avoimesti riippumatta siitä keitä on paikalla. Miehen entinen puoliso oli heidän lapsenlapsistaan silminnähden mustasukkainen, joten vetäydyin sivummalle niissä tilanteissa, joissa olimme lastenlasten luona yhtä aikaa. Tiesin, että saan näyttää rakkauttani pienille, kun olemme keskenämme.
Oli yllättävää itsellekin tajuta, että todellakin olin pidättänyt tunteitani jossain kohtaa, vaikka kuvittelin antaneeni lapsille vilpitöntä rakkautta. Tämän oivallettuani päätin, etten enää anna minkään estää välittämisen ja rakkauden osoittamista lapsenlapsille. Rakkautta ei voi koskaan olla liikaa. Maailma on täynnä syliä ja rakkautta janoavia lapsia. Erottelu sinun ja minun lapsiin aiheuttaa vain sen, ettei ulkopuolisista ihmisistä oikeasti välitetä.
Tänä päivänä meillä on mahdollisuus viettää hienoja hetkiä kaikkien lastenlastemme kanssa ja on ihana huomata kuinka mielellään he osallistuvat kaikkiin yhteisiin tilaisuuksiin ja haluavat viettää aikaa meidänkin kanssamme.”
Nimim. Onnellinen mummi
Kuva Pablo Hermoso.
Aina ei kuitenkaan saa olla tasavertainen mummo puolison lapsille, vaikka kuinka itse haluaisi, ja yrittäisi, kertoo nimimerkki Huono mummo:
”Miniälläni oli lapsia edellisestä avioliitostaan mennessään yhteen poikani kanssa. Yritin, siis tosissani yritin olla heille hyvä mummo. Mutta he eivät koskaan ottaneet minua mummokseen. Toinen mummo oli ja on heille ainut, parempi mummo, joka ostaa sipsit ja karkit, ja antaa tehdä mitä vaan. Minä ostan karkkeja joskus ja meillä ei esim. syödä sohvalla mitään.
Aikaa myöten hyväksyin asian ja lähinnä ostin heille syntymäpäivä- ja joululahjat. Koin, että muuhun minua ei tarvittukaan. Sitten tuli lapsenlapsia lisää ja ajattelin, että nyt saan toteuttaa kaikki mummojutut heidän kanssaan. Mutta… nämä isommat lapset ovat saaneet pienemmät kääntymään samaan suuntaan kuin he. Olen edelleen se mummo, joka ostaa lahjat ja apuun kysytään ”viimeisenä oljenkortena ”. Kun olemme synttäreillä, lapset juoksevat paremman mummon syliin, minulle tuskin sanotaan hei. En aio enää taistella asiasta vaan päästän irti. Ehkä tuolla jossain on lapsia, jotka kaipaavat mummoa, jota heillä ei ole. En tiedä, mikä tällä on tarkoituksensa, mutta ehkä se selviää joskus….”
Nimim. Huono mummo
Kuva Jeremy Wong.
Nimimerkki Titu kertoo tilanteesta, jossa lapsen biologista mummoa ei kiinnostanut lapsi, joten onneksi toisen lapsen mummi otti isovanhemman roolin myös tämän mummottoman lapsen kanssa:
“On kirjoittelua huonoista ’mummoista’ niin päätin avautua minäkin. Lapset 19 v ja 14 v. Toisen lapsen kohdalla olen ollut yksin. Hänellä on eri isä, kun ensimmäisellä. Isä ei ole koskaan nähnyt häntä omasta halustaan. Biologinen mummo kielsi ottamasta yhteyttä ja kielsi lapsen. Oma äitini on kuollut jo ensimmäisen lapsen ollessa pieni. Toisen lapsen kasvaessa, silmät aukeni onnekseni ensimmäisen lapsen mummilla. Hän voi olla mummi myös toiselle. Eihän se lapsen syy ole, että hänellä ei ole isän puolen sukua. Tärkeintä on olla rakastettu ja tärkeä niille oman elämän ’mummoille’”
Nimim. Titu
Psst. Kiitettävät arviot makutesteissä keränneet Huono Äiti -ruoat löytyvät ruokakaupoista kautta maan!
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle Bonus tai bio, sama tuo, kunhan on rakas Peruuta vastaus
13 vastausta artikkeliin “On niitä hyviäkin bonusmummoja”
Uusimmat artikkelit
Minulla ei onneksi ole bonuslastenlapsia. Jos olisi, en tietystikään olisi heidän mummonsa. Heillähän on jo kaksi ennestään.
Veri on vettä sakeampaa. Se ei tietenkään tarkoita, että bonuslastenlapsia saisi kohdella epäystävällisesti. Eivät he ole osaansa valinneet eivätkä valitsisi, jos saisivat päättää.
Uusioperheissä on omat ongelmansa, eivätkä ne tosiaankaan johdu kaikki mummoista.
Mieheni vanhemmat ovat eronneet jo vuosia sitten. Lapsenlapsia on molempien puolelta useampia, tärkeimpiä ovat kuitenkin koko ajan olleet bonusäidin lapsenlapset. Omilleni olen joutunut kerjäämään vaarin huomiota ja se on toki lasten kannalta ikävää. Yleensä syynä ovat olleet kaikenlaiset kiireet, työ tai valokuvien perusteella bonusäidin lapsenlapset. Muutama vuosi sitten syntyi lapsenlapsiin vielä yksi iltatähti ja yllättäen aikaa löytyykin nyt runsain mitoin. Luovutin lopulta ja elämme tulevaisuutemme ilman muistoja vaarin kanssa vietetystä ajasta.
Olemme uusperhe. Meillä molemmilla on lapset edellisestä liitosta, yhteisiä lapsia ei ole yhteisestä päätöksestä. Muutimme kaus minu oerhestäni kun avioiduimme ja muutimme yhteen. Kaikki meidän lapset asuvat meillä. Miehen äiti asuu meitä lähellä. Ja hän on aivan mahtava mummo, myös minun lapsilleni. Aivan alusta saakka hän oln ollut vilpittömästi oikea mummo lapsilleni, eikä erittele minun ja poikansa lapsia. Olen todella onnellinen lasteni puolesta, koska bio isovanhemmat ovat olleet aina etäisiä. Nyt lapsillani on oikea mummo ❤️
Meillä myös tilanne ettei toinen mummo suostu auttamaan lapsen hoidossa yhtään. Pyydetty on eikä oltaisi koko ajan kysymässä vaan joskus harvoin. Lapsi täyttää loppu vuodesta 1v eikä mummo ole kertaakaan hoitanut häntä, ei edes muutamaa tuntia. Mummo on miehen äiti ja miestäkin tämä ärsyttää, minun äitini eli lapsen toinen mummo sen sijaan koko ajan auttaa jos pyydetään, lapsi ollut jo 3-4 kertaa yökylässä heillä ja tarvittaessa myös muutamia tunteja hoidossa että päässee vaikka kauppaan rauhassa. Mutta tämä toinen mummo sanoi kysyttäessä ettei osaa hoitaa häntä(itsellään on useampi lapsi) ja odottaa mielummin että on vanhempi. Meinasin tässä kohtaa räjähtää ja sanoa ettei tarvitse ollenkaan sitten hoitaa koska kriittisin aika olisi ollut nyt vauva vuotena kun apua olisi tarvittu. Teki myös mieli kysyä odottaako hän että vauva on kouluiässä ennenkuin suostuu hoitamaan että on helppo hoidettava. En tarkoita että olisi pakko hoitaa mutta apu olisi ollut kiva ettei toisen mummon tarvitse koko ajan hoitaa pelkästään. Ja sitäpaitsi lapselle tuskin syntyy hänen kanssaan kovin vahvaa sidettä koska ei saa viettää laatuaikaa hänen kanssaan. Minulla hyviä muistoja omasta mummosta jo päiväkoti ikäisestä kun olin siellä paljon kylässä ja muuta, minulla oli vain yksi mummo elossa joten hän korvasi tavallaan myös puuttuvan mummon.
Sinulla se asennevamma taitaa tässä tilanteessa olla! Jos lapsikaan ei ole edes vuotta täyttänyt ja pitäisi mummon olla jo hoitamassa ja yökylään ottamassa silloin kun sinä haluat! Minulla kolme lasta, eikä ole vauvavuonna hoidatettu ketään heistä mummoilla eikä ukilla ja silti on lämpimät välit lapsilla heihin. Jokainen isovanhempi saa itse määritellä omat rajansa milloin voi hoitaa lapsenlapsia, eikä se tarkoita että sen vähempää rakastaisi/välittäisi. Vaikka anoppi olisikin itse useamman lapsen äiti niin niistä pikkuvauva-ajoista on jo niin pitkä aika että en ihmettele, jos ei pientä vauvaa välttämättä halua hoitoon ottaa varsinkin jos vanhemmat on työntämässä ihan yökylään asti! Ei kaikki mummot/ukit välttämättä jaksa hoitaa pitkiä aikoja. Sitä mummosuhdetta lapseen voi luoda kyllä ihan normaalien kylässä käyntien kautta, miksi se lapsi pitää väkisin hoitoon työntää jos mummo ei uskalla ihan pientä ottaa..??!!
Jos lapsenne on vasta alle vuoden ikäinen, en ihmettele yhtään, että mummo ei ole ottanut yökylään. Ei minun kolmesta lapsesta ole kukaan ollut mummulassa yötä alle 2 vuotiaana. Kynnys voi olla korkealla myös muutaman tunnin likotukseen. Turhaan sinä siis kiukkuat. Tilanne voi muuttua olennaisesti parin vuoden kuluttua.
Olen täysin samaa mieltä kahden edellä kommentoijan kanssa. On hienoa, jos äitisi on ottanut jo tässä vaiheessa lapsesi yökylään, mutta ei minun lapseni ollut yökylässä kummallakaan mummolla ennen kuin täytti 3. Oltiin toki yhdessä yökylässä, jossa autoin iltatoimissa ja opastin miten jatkossa voi toimia, jos halusivat kokeilla itsenäistä yökyläilyä. Kuten jo mainittiin, jokaisella on oikeus omien voimavarojen puitteissa ottaa lapsenlapsia hoitoon eikä se kerro rakkauden määrästä yhtään mitään. Sinä voisit keksiä muunlaisia keinoja auttaa lastasi luomaan suhdetta mummoihin, ei hoidossa olo ole ainoa. Ja valitettavasti sinun asenne heijastuu myös anoppiisi, vaikka kuinka sen peittäisit. Joten katsohan ensin itseäsi peiliin ennen kuin vaadit muilta samaa.
Minulla on edelleen loistavat välit ex-puolisoni äitiin eli lapseni mummiin enkä ole koskaan kokenut, että heillä olisi velvollisuus hoitaa lastani vaan kiitollisuutta aina, kun niin tekevät. Minusta on hienoa, että he viettävät eläkepäiviään juuri sen näköisenä kuin haluavat, ovat sen ansainneet!
Ennen lapsen syntymää erottiin isän kanssa eikä oltu missään tekemisissä, isän isä halusi kuitenkin olla tekemisissä uuden vaimonsa kanssa. Uudesta vaimosta tuli ex vaimo ja loppu viimein hän oli se jonka kanssa oltiin tekemisissä, varabonusmummo tai jotain. Nyt siis yhä hänen kanssaan yhteyksissä ja nykyisin myös lapsen isän. Lapsi on jo yli 20 v. Nykyisen miehen kanssa meillä useampi lapsi ja valitettavasti tämän mummon suhtautuminen bonus lapseen muuttui kun virallisia lapsenlapsia tuli. Lapsena oli vaikea selittää miksi nuorempi pääsee mummolaan ja vanhempi ei, onneksi oli muitakin mummoja. Hyvissä väleissä silti ollaan kaikkien kanssa, en usko että tarkoitti pahaa, ei vaan ymmärtänyt.
Miehelläni oli 5v poika, kun aloimme seurustella. Lapsi vietti joka toisen viikonlopun isovanhemmillaan, kunnes minä ehdotin, että poika tulisi meidän luo viikonloppuisin. Isovanhemmat pitivät lapsenlastaan kuin omanaan. Poika sai kaiken mitä halusi ja vähän enemmänkin, niin huomion, kuin kaiken materian. Meille tuli kaksi lasta joihin miehen vanhemmilla ei ole tänäkään päivänä minkäänlaista yhteyttä, eikä luultavasti haluakaan luoda sitä. Lapset ovat nyt 13v ja 10v. Onneksi lapsillani on maailman ihanin mummi, minun äitini. Lasten puolesta tekee pahaa, ettei mitään yhteyttä toisiin isovanhempiin ole. Synttäreillä käyvät ja joululahjat ostavat, siinä se. No olen tullut siihen tulokseen, että jokaisella on oikeus valita kenen kanssa on tekemisissä. Ehkä joskus tulee vielä se päivä, että nämäkin isovanhemmat harmittelevat sitä, etteivät ole lasten kanssa olleet. Tai sitten ei.
Kun minä menin mieheni kanssa yksiin, niin lapseni oli 9v. Mieheni ei halua biologisia lapsia, vaan on erittäin tyytyväinen tähän ratkaisuun, että saa olla varaisi minun nyt jo teini-ikäiselle lapselleni. Tiedän, että mieheni äiti toivoisi biologisia lapsenlapsia, mutta mieheni (äitinsä ainoa biologinen lapsi) ei tosiaan halua lapsia, enkä sen kummemmin minäkään enempää. Tästä huolimatta anoppini on ihan aina ollut todella huomaavainen minun lastani kohtaan. Minun lapseni saa ihan kaikki ne oikeudet, jotka muutkin lapsenlapset saa (muut lapsenlapset siis miehen äidin puolison biologisia lapsenlapsia). Vaikea sanoa miten hän reagoisi, jos mieheni kanssa tekisimme yhteisen lapsen, mutta kaiken tämän kokemuksen perusteella uskallan väittää, että hän ei silti koskaan jättäisi minun lastani vähemmälle. Arvostan todella paljon tällaista, ja minun pitäisikin kiittää häntä tästä useammin 😍 Taidanpa ottaa asian puheeksi seuraavaksi, kun näemme.
Lisään tähän kiitokseni omalle bonusisälle ja lasteni isovanhemmalle.
Äitini oli totaali yh enkä tuntenut juurikaan biologista isääni. Ollessani yläaste ikäinen äitini tapasi miehen jonka kanssa viihtyi niin hyvin että halusi muuttaa hänen kanssaan yhteen. N.5-6 vuotta vastustin koko ihmistä, en edes halunnut oppia tuntemaan häntä mutta pitkällä pinnalla ja kiltteydellä hän voitti minut puolelleen. Vuosien mittaan hän kasvoi minulle isäksi ja kun sain lapsia hän sukelsi ukkin rooliin täydellä innolla.
On ihanaa katsoa kuinka lapseni ovat hänelle kaikki kaikessa. Ja kuinka lapseni ihailevat häntä.
Me olemme perhe ja olen kiitollinen jokaisesta läheisestäni.
Kiitos isäni että et luovuttanut ja kiitos että halusit meistä jokaisen.
Ei ne biologiset mummotkaan aina halua auttaa…äitini auttoi kun lapsenlapsi oli ihan vauva, mutta kun on kasvanut niin ei apua heru kuin äärimmäisessä hätätilanteessa.
Muutenkin tukiverkosto aika suppea ja moni ystävä ihmetellyt, mutta minkäpäs näille voi…en voi pakottaakaan hoitamaan tai auttamaan. Luksusta on päästä edes kerran 2 kuukaudessa kahdestaan jonnekkin.
Luksusta päästä kerran vuodessa, nykyään jopa kahdesti vuodessa kahdestaan johonkin.