Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Olen aina ollut se henkilö, joka hokee että ”jätä se” Kun ystävät tai tutut ovat valittaneet ja itkeneet minulle tuhannet kerrat kamalaa kumppania ja kamalaa suhdetta.

Olen aina itse se joka sanoo: ” Millään muulla ei ole väliä kun omalla onnellisuudellasi, ymmärrä arvosi ja lähde!”

Olen aina itse ajatellut, että ei ole mitään järkeä jäädä huonoon suhteeseen ja olla aina huonolla tuulella parisuhteen takia (kerran tämän kokenut).

Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa muutaman vuoden. Meillä meni alkuun todella hyvin, oli kukkia, yllätyksiä, seksiä, ja ihanaa yhdessä olemista.

Nykyään meillä ei ole. Ei kukkia, yllätyksiä, seksiä eikä ikinä edes siedettävää yhdessäoloa. Mieheni kuulemma rakastaa minua, tätä en usko. Minä kyllä rakastan miestäni. Mies ei lyö, ei petä, eikä hauku. Mies ei kyllä myöskään kerro rakastavansa, ei halua ikinä olla lähekkäin ja selvästi häpeää minua ystäviensä seurassa.

Olen miestäni muutaman vuoden nuorempi. Olen myös se porukan kovaäänisin ja nauran paljon. Mieheni on enemmän sivusta katselija, eikä halua kiinnittää huomiota itseensä. Olen miettinyt eroa monet kerrat, mutta ero tuntuu kamalalta sillä onhan meillä välillä myös ihania hetkiä…

En tiedä, on niin helppoa aina käskeä ja neuvoa muita eroamaan, mutta kun itse olisi sen aika ja ystävätkin niin neuvovat tekemään niin keksin vain aina tekosyitä.”

Nimim. Tekopyhä

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Eronnut Peruuta vastaus

11 vastausta artikkeliin “”On niin helppoa aina käskeä ja neuvoa muita eroamaan…””

  • Prinsessatarina sanoo:

    ”Olen aina itse ajatellut, että ei ole mitään järkeä jäädä huonoon suhteeseen”
    Nämä sanat olisivat voineet olla omasta suustani.

    Ulospäin olen itsenäinen nainen, joka ei tietenkään huonossa suhteessa hetkeäkään viettäisi. Todellisuudessa olen sortunut tähän useammin kuin kehtaan myöntää. Perustelen jatkuvasti itselleni, että ei se suhde oikeasti ole niin huono tai voisi olla huonomminkin. Voisin olla yksin.
    Sitä nykyinen, parisuhteeksi vielä luokiteltava, asetelma mieheni kanssa on. Yksin olemista. Olemme seurustelleet yli neljä vuotta, mutta asumme erillään. Emme todennäköisesti tule koskaan saman katon alle päätymäänkään. Järjestely on sopinut meille. Ainakin näennäisesti. Molemmilla on oma arki ja omat menot. Olemme vuosia kuorineet kermaa kakun päältä kiertämällä arjen haasteet. Aina on mahdollista lähteä omaan kotiin, jos toisen naama alkaa syystä tai toisesta käymään raskaaksi. Aina on tilaisuus paeta tilannetta. Järjestely kuulostaa juuri sellaiselta itsenäisen naisen järkiratkaisulta.

    Todellisuus kuitenkin on, että elämä kuljettaa meitä jatkuvasti enemmän eri suuntiin. Kun on valmiiksi fyysisesti kaukana toisesta, ja päivät täyttyvät oman arjen pyörittämisestä, jää toinen hiljalleen yhä pienempään rooliin. Seksiä emme ole harrastaneet aikoihin. Kumpikaan ei taida edes muistaa milloin viimeksi. Se vaatii läheisyyttä, jolle meillä ei ole aikaa. Hän on alkanut tuntua yhä vieraammalta koskettaa. Intohimo on jo aikoja sitten sammunut. Suhde on hyvin kaverillinen. Miksi sitten roikumme tässä parisuhteeksi yhä määritellyssä löysässä hirressä?
    Toivo. Se se varmaan on. Olen nähnyt potentiaalin, josta en ole valmis päästämään irti. En vielä.

    Emme ole koskaan olleet samaa mieltä asuinpaikasta, tulevaisuuden suunnitelmista tai edes siitä, onko rakkautta ylipäätään olemassa. Silti jokin pitää meitä edelleen yhdessä. Olen tyytynyt siihen, että minun on elettävä tietynlaista elämää, jos haluan olla osa hänen elämäänsä. Teemme kompromissin yhteisen elämämme kustannuksella, jotta voimme jatkaa omiamme entiseen tapaan. Molemmilla on omat syynsä olla joustamatta. Toisaalta, ratkaisevissa kysymyksissä joustaminen todennäköisesti tuhoaisi suhteemme myöhemmin, kun väsymys ja syyttely valtaisivat tilaa.

    Olen ollut lähes alusta asti tietoinen siitä, että tämä kompromissien puute tulee koitumaan suhteemme tuhoksi. Olen siirtänyt siitä juontuvan tuskan sivuun, välillä kyynelten saattelemana, ja perustellut itselleni aina vain uudelleen, että kaikki järjestyy. Vahva, itsenäinen nainen ei tyytyisi huonoon suhteeseen… Kauanko vielä saan itseni uskomaan siihen, että tämä suhde on oikeasti hyvä?

  • Nimetön sanoo:

    Jos et itse uskalla sitä ratkaisua tehdä, niin olet itse vastuussa tulevaisuudestasi. Ja todennäköisesti kehnosta sellaisesta. Miestä tästä on turhaa sitten syyttää. Sulla on käsissäsi ratkaisun avaimet. Käytä niitä.

  • Äiti 74 sanoo:

    Mieti nyt, suhde ei oikeasti lopahda muutamassa vuodessa tuohon kuntoon, jos ihmiset sopivat toisilleen ja rakkautta on suhteessa. Ei todellakaan lopahda. Jos muutamassa vuodessa on noin suuria ongelmia, niin ei se siitä paremmaksi muutu. Ensihuuma häviää , ja nyt näät todellisuuden ensihuuman alta. Jäljellä ei ole mitään.

    • Nimetön sanoo:

      Ja höpöhöpö. Rakkaus on sanoja ja ennenkaikkea tekoja arjessa molemminpuolin. Sellaiset höpisijät jotka puhuvat että ”rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa” perustellessaan itselleen ja muille suhteen vaihtamista lennosta toiseen eivät ole millään tavalla henkisesti kypsiä ihnisiä. Heille löytyy erään lehden alta blogi johon voivat mennä fiilistelemään samanmielisten kanssa.

  • Vivian sanoo:

    Pariterapia ehkä voisi auttaa?

  • Kadun itse sanoo:

    Itse kuuntelin liikaa muita, eroa eroa jätä se, pilaat elämäsi. Näin jälkikäteen ajateltuna ja eronneena kadun ja paluuta entiseen ei enää ole. Ei ole sellaista suhdetta jossa ei välillä olisi kriisejä niistä pääsee yli jos molemmat haluavat. Minä olin se joka keksin syitä miksi homma ei toimi. Enkä antanut toiselle mahdollisuutta. Mieti tarkkaan, jos suhteessa on edelleen rakkautta niin kannattaa yrittää.

  • Eronnut sanoo:

    Mä olen ollut aikanani ihan liian pitkään suhteessa jossa ei olisi pitänyt olla. Koin etten voi tai uskalla lähteä. Ei siis väkivaltaa tai sen pelkoa, mutta henkistä senkin edestä. Olin henkisesti hyvin murrettu ja jotenkin halusin epätoivoisesti uskoa että asiat vielä korjaantuvat kun lapset vähän kasvaa tai tilanne muuten helpottaa. Ulkopuolisten silmiin mies oli upea tapaus ja monet päivittelivätkin sitä miten olin onnistunut saamaan tuollaisen unelmamiehen, sekin sai minut syyttämään itseäni siitä että liitto oli epäonnistunut.

    Läheisemmät ihmiset jotka näkivät kulissien taakse kehoittivat eroamaan. Vaikka eroamispäätöstä sain kypsytellä useamman vuoden, koen että nämä kommentit tukivat sen kehittymisessä. Varsinkin kun vieraammilta sain päinvastaista kommenttia ja eroa kritisoitiin. Loppupelissä se oli paras päätös ikinä, näin liki 10v myöhemmin ajatellen.

    Sen takia olen itse jatkossakin se joka kehoittaa eroamaan silloin kun näen jonkun läheisen olevan suhteessa joka on hänelle tuhoisa. Kyllä, sen sanominen on helpompaa kuin ratkaisun tekeminen omassa elämässä. Joskus ne sanomiset kuitenkin tukevat tässä, varsinkin jos on kehoituksen lisäksi oikeasti valmis tukemaan toista eron hetkellä.

  • Nimetön sanoo:

    Olisiko nyt ap:lla ongelma siinä että ei erota rakastumista ja rakastamista toisistaan?

    Hyvin ristiriitaista.

    Onko ap kertomut tunteistaan ja tarpeistaan kumppanilleen?

    Jos ei ole eikä sitä pysty tekemään niin päästä tuo mies vapaaksi ennenkuin lähtee pettämään ja perustelee sitä itselleen ja muille kaikilla kliseillä.

  • ... sanoo:

    Lainaan sinua itseäsi:

    ”Ei kukkia, yllätyksiä, seksiä eikä ikinä edes siedettävää yhdessäoloa.
    onhan meillä välillä myös ihania hetkiä…”

    Mieheni kuulemma rakastaa minua,
    Mies ei kyllä myöskään kerro rakastavansa

    Näetkö itse ristiriidan jutuissasi?
    Mistä ne ihanat hetket syntyy?

    • Nimetön sanoo:

      Hän on selkeästi ihminen joka ei ole vielä päätöksensä tehnyt, tämä vaatii aikaa.

  • Kirsikka sanoo:

    Joko olet itsestäänselvyys, eli miehen ei tarvitse enää jahdata tai huomioida sinua (omasta mielestään).
    Tai on jotain mistä mies ei halua puhua.
    Olisiko pariterapiasta apua? Löydät yhteystiedot kun etsit oman paikkakuntasi vastaavaa.