Ekaluokkalaisen koulun alkua jännitetään jo monissa perheissä, vaikka siihen vielä useampi kuukausi onkin. Miten aistiyliherkän lapsen perheessä ja eskarissa on valmistauduttu koulun alkuun syksyllä? Isä kertoo:

”Isiä alkaa pikku hiljaa jännittämään. Olemme hakeneet pojallemme syksyllä alkavaan kouluun pienryhmäpaikkaa. Mikäli hän saa paikan niin tukea vähennetään sitten tarvittaessa hiljalleen ja integroidutaan normaaliin koulunkäyntiin. Tällaiseen ryhmään on kova tunku ja siksi todella vaikea päästä. Tieto ryhmään pääsystä saapui tänään eli kaikki on vallan mainiosti syksyä varten!

Ennen koululaisten tuki saatettiin tulkita rangaistukseksi. Tuskin kukaan oli onnellinen tarkkailuluokalla? Kymppiluokka saattoi joillekin toimiakin. Nykyään on suuri etuoikeus saada edes jotakin tukea lapselleen koulunkäyntiin. Mikäli vain tällaista tukea on ollut rahaa järjestää.

Viime syksystä lähtien olemme käyneet säännöllisesti keskusteluja eskariopen, erikoisopen ja toimintaterapeutin kanssa. Lapsemme kehitystä eskarissa on siis seurattu normaalia tiiviimmin ja hän on saanut myös tukea varsinkin tehtävien tekemisessä.

Syksy oli selkeästi haasteellisempaa pojalleni kuin kuluva kevät. Syksyllä piti totutella uuteen paikkaan, uusiin kavereihin ja uusiin opettajiin. Lisäksi monenlaiset eskaritehtävät aiheuttivat päänvaivaa. Oman jännityksensä toi varmasti myös se, että samassa rakennuksessa ovat myös ala-astelaiset. Toki pienimpien aikataulut eivät mene isojen kanssa juurikaan päällekkäin, mutta välillä on jotain yhteistä tekemistä.

Joulun jälkeen asiat olivat selkeästi loksahtaneet pojallani kohdilleen. Hän ilmoittaa suorastaan rakastavansa eskaria! Muutama hieno ystävyyssuhdekin on jo syntynyt ja tehtävät ovat alkaneet sujua aivan eri tavalla kuin vielä syksyllä. Silti parasta taitaa edelleen olla kavereiden kanssa leikkiminen etenkin ulkona.

Tulevalta kesältä toivon erityisesti, että lapseni menisi kaikissa koulussa tarvittavissa jutuissa kovasti eteenpäin. Koulun aloitus olisi näin huomattavasti helpompaa. En silti koe, että jälkikasvuni tarvitsee osata lukea ja kirjoittaa saati sitten laskea mennessään ekalle luokalle. Hän on kuitenkin osoittanut lisääntynyttä kiinnostusta kirjoittamista ja lukemista kohtaan. Kiinnostus on herännyt omaehtoisesti eikä pakottamalla ja tämähän on eskarin tarkoitus.

Samaan kouluun on tulossa kaksi hänen erittäin hyvää ystävää päiväkodin ajoilta. Äskettäin kävimme myös eskarin viimeisen tavoitekeskustelun open kanssa. Saatu palaute oli käsittämättömän hyvää, joten olen tästäkin syystä hyvin luottavainen koulun alkamiseen.”

Nimim. Huono Isä

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Saukkoäiti Peruuta vastaus

2 vastausta artikkeliin “On etuoikeus, että lapsi saa tukea”

  • Nokkaeläin sanoo:

    Jos pienryhmä on ensimmäinen vaihtoehto, hyvä. Se pn pehmeä laskeutuminen koulumaailmaan, integraation kautta. Kun siis tavoite on kaikille yhteinen.

    Omalla kohdallamme verbaalisesti lahjakas, luku, lasku- ja kirjoitustaitoinen lapsi pakotettiin pienryhmään ala-asteen toimesta. Kuvioissa takapiruna oli myös yksi entinen eskariope. Lapsi ei ollut sopiva (kaikkea ja kaikkia kyseenalaistava tapaus) kyseiseen homogeenistä elitismiä tavoittelevaan kouluun, jossa unelmaoppilas on pikkuvanha, vähän näsäviisas tyttö tai kaikkia opeja halaileva iloinen partiopoika. Keskiliokkaa paremmat vanhemmat ovat plussaa, julkkisten jälkikasvulle lisäpisteitä.

    Samalla lapsi erotettiin ystävistään, jotka hän oli tuntenut n. 3-vuotiaasta saakka eli 6-7 vuotta.

    Lähtiäisiksi rehtori(tar) vielä totesi lohdullisesti, ettei pienryhmä ole ’tuomio,’ vaan että joku pienryhmäläinen oli kuulemma päässyt kuorma-autokuskiksi! 😶 Itse en todellakaan väheksy kyseistä ammattia, hyvä jos pysyn fillarilla pystyssä, mutta rehtori(tar) antoi kyllä ymmärtää kaikin tavoin että pienryhmän oppilaat ovat pohjasakkaa. Oikein kuvottaa koko tilanne. Ja se kyseinen ala-aste. Sääli, kävin itse aikoinaan samaa, mutta silloin se toimi ryhdikkäämmin. Eri ihmiset johdossa ja muutenkin, siis.

    No ei siinä mitään. Oli yllättävää herätä ja tajuta että toisenlaisiakin, normaaleja, kouluja on olemassa. Sellaisia joissa on mukava henkilökunta joilla on hyvä pomo. Jos olisin sen tiennyt, olisin vienyt alun perinkin pitänyt lapsen loitolla ns. lähikoulustaan. Todella tuhoava ja negatiivinen ilmapiiri + vaikutus.

    Arvostan suuresti pienryhmien opettajia ja luokka-avustajia 👍 He jäävät todellakin liian vähälle huomiolle.

    Surullista pienryhmissä on opintojen suppeus ja se, että opinnot etenevät usein hitaimman ja/tai äänekkäimmän oppilaan mukaan. Se passivoi hämmästyttävän nopeasti. Pienryhmäläiset eivät yleeensä myöskään pääse osallistumaan koulun tavalliseen arkeen. Ikävä kyllä myös koulukiusaaminenkin on yleistä 😶

    No, ohi on, oli miten oli.

  • Saukkoäiti sanoo:

    Poikani aloittaa myös syksyllä koulun pienryhmässä mm. keskittymisvaikeuksien vuoksi. Mielestäni on mahtavaa, että on olemassa tällainen mahdollisuus, jossa lapsen erityistarpeet voidaan huomioida paremmin.

    Pääsimme mieheni kanssa tutustumaan ryhmän opetukseen ja sen jälkeen koin vahvasti, että poikani saa paremman alun koulutielleen pienryhmässä.