”Haluaisin nostaa keskusteluun puheenaiheen, josta yleensä vaietaan. Nimittäin ”uuden onnen” eron jälkeen.

Tässä iässä eroja tapahtuu ystäväpiirissä koko ajan. Itsekin olen sen kokenut. Yksi ilmiö eroissa on se, että uusi suhde halutaan pian. Eikä siinä mitään.

Julkisesti ei koskaan puhuta siitä, minkä näissä uusissa suhteissa kokee ja näkee. Uusi onni ei nimittäin välttämättä ole mikään onni. Tai aikanaan pelkkää onnea.

Julkkikset kertovat naistenlehdissä ”Nyt vasta ymmärrän mitä rakkaus on”. Ehkä heillä käy parempi tuuri, oikeassa elämässä tuntuu että harvoin uudet suhteet ovat niin helppoja.

Tästä pitäisi puhua enemmän, tuskin kuitenkaan oma kaveripiiri on poikkeus. Siinä on erojen jälkeen uusissa suhteissa näkynyt esim. tällaiset tapaukset:

– Mies on uudessa suhteessa johon vaihtoi lennosta, mutta mies on myös Tinderissä. Valokuva ei ole oma ja salaista seksiseuraa haussa, vaikka tyttöystävän kanssa on oltu vasta pari kuukautta. Facebookissa suhde on pelkkää sydäntä ja pusukuvaa.

– Nainen lähti lennosta uuden miehen luo. Ei ollutkaan hyvä, ei tuntunut oikealta. Nainen mietti että miksi ei ole onnellinen ja päätti, että uudesta miehestä se johtuu, ja lähti seuraavan luo, lennosta taas.

– Mies jätettiin ja hän löysi uuden Tinderistä. Nainen oli heti täysillä mukana suhteessa ja rakastunut. Mies lähetteli ex-vaimolleen viestejä, että ei rakasta uutta naista vaan edelleen vaimoa.

– Mies odotti kaksi viikkoa eron jälkeen ja löysi sitten nettideiteiltä uuden. Ero ”oli käsitelty jo”, paitsi että ei ollutkaan, vaan kaikki alkoi vähitellen kaatumaan uuden kumppanin päälle.

– Nainen oli ollut jo hetken sinkkuna kun alkoi seurustella ja oli tosi rakastunut. Sitten hän tapasi toisen miehen ja olikin yhtäkkiä rakastuneempi tähän. Seurasi salasuhde ja kaksoiselämää joidenkin kuukausien ajan. Tämän jälkeen nainen päätyi suhteeseen uudemman onnen kanssa.


Kuva Kev Seto, ylin kuva Ryoji Iwata.

Vaikuttaa siltä, että on aika yleistä, että uusi onni ei olekaan onni. Vaan sotkuisia tunteita, pettämistä ja epävarmuutta itsestä, toisesta ja suhteesta. Miksi tästä ei koskaan puhuta missään?! Onko se epäonnistumisen tunne niin paha kun luulee, että ei kenellekään muulle ole koskaan käynyt näin?

Kaveripiirin tapauksia yhdistää se, että on mietitty miksi en olekaan onnellinen, miksi tuo toinen ei olekaan onnellinen ja miksi en rakastakaan tarpeeksi… Jos puhuttaisiin enemmän siitä, että ei se seuraava tai edes sitä seuraava suhde eron jälkeen automaattisesti suju kuin tanssi, ehkä ihmiset eivät olisi niin hämmentyneitä jos se tilanne sattuu omalle kohdalle?

Varmaan on sellaisiakin suhteita, joissa kaikki sujuu heti hyvin, mutta oma totuttautuminen ja epäilynsä niihinkin kai kuuluu? Jouduin itsekin kokemaan sen, että vastaeronnut on suhteessa puolivaloilla. Omalla kohdalla ja toisen…

Olisinpa tiennyt, että vaikka ihastuisi tai rakastuisi, niin mielessä pyörii edellinen suhde, toisen virheet ja omat virheet, pelot ja toiveet tulevaan liittyen… Sekä epäilykset, että onko tämä nyt tässä ja kannattaako tähän jäädä, mihin voin tyytyä ja mitä voin vaatia?

Siitä puhutaan aina, että parisuhde vaatii työtä ja panostamista. Pitäisikö puhua myös siitä, että uusi onnikin vaatii työtä, ehkä vielä enemmän kuin se edellinen tai ainakin aiemmin kuin edellinen?”

Nimim. Ei oo helppoo

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 21 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Cookie Peruuta vastaus

21 vastausta artikkeliin “”Olisinpa tiennyt, että vastaeronnut on suhteessa puolivaloilla””

  • Anselmi sanoo:

    Olemme mieheni kanssa tavanneet pari kuukautta erojemme jälkeen, molemmat jätettynä, petettynä ja hajalla. Alkuun suhteemme oli kevyttä hauskanpitoa, kun samalla työstettiin vanhoja haavoja ja lapset vaativat paljon ja heidät haluttiin pitää orastavan suhteen ulkopuolella. Suhde syveni siitä sitten pikku hiljaa, kunnes rysähti vähän sattumienkin nopeuttamana saman katon alle, yhteiseen lapseen ja avioliittoon. Itselläni meni useampi vuosi, että opin oikeasti luottamaan ihmisiin ja elämään uudestaan. Parisuhde on edelleen huikean onnellinen, toimiva ja tasapainoinen. Viikonloppuna on 7v hääpäivä ❤️ Myös huterasta alusta ja laastariksi tarkoitetusta hauskanpitojutusta voi syntyä jotain ihanaa ja kestävää!

  • Kuhmu sanoo:

    Olen kerran lähtenyt uuteen parisuhteeseen kuukausi sen jälkeen kun erosin 3 vuoden parisuhteesta. Olin tehnyt erotyötä kuitenkin jo vuoden ennen kuin muutimme erilleen.
    Mies jonka kanssa aloitin uuden parisuhteen oli taas eronnut melkein vuotta aiemmin. Hän ei ollut tehnyt minkäänlaista työtä äkillisesti vaimon aloitteesta hajonneen parisuhteen ja eron käsittelemiseksi. Hän toi valtavan määrän painolastia suhteeseen. Vuosikausia yritin korjata häntä ja näyttää, että parisuhde voi olla ihan hyvä.
    Lopulta luovutin, ja erosimme.

    Jos erotyö on tehty ja asiat ovat siltä osin loppuunkäsitelty, en näe mitään ongelmaa ”lennosta vaihtamisessa”. Jos erotyötä ei ole tehty ja aikoo tuoda eron painolastia uuteen parisuhteeseen, niin kannattaa vaan jättää välistä ja käsitellä asiat. Muuten saat sen vanhan eron lisäksi kantaa myös uutta eroa ja kumppanin tuskaa harteillasi.

  • Randombypasser sanoo:

    ”Siitä puhutaan aina, että parisuhde vaatii työtä ja panostamista. Pitäisikö puhua myös siitä, että uusi onnikin vaatii työtä, ehkä vielä enemmän kuin se edellinen tai ainakin aiemmin kuin edellinen?”

    En ole kokeillut, eikä onneksi kaveripiirissä ihan niin vikkelästi vaihdeta puolisoita, että olisin saanut vierestä seurata kuvatunlaista menoa. On tuosta toki jonkin verran tietoa tuttavapiiristä ja lehtien sivuilta, mutta siinäpä se.

    Rakkaus on tahtotila, se pitää valita ja nähdä sen eteen vaivaa, ja valita se taas uudelleen. Se ei ole helppoa eikä kevyttä, se kysyy luonnetta ja pitkäjänteisyyttä, kykyä nähdä minne se tie voi parhaimmillaan johtaa, jos molemmat tekevät saman valinnan toisilleen.

    Tuntuu vain siltä, että nykyään on helpompi olla ottamatta vastuuta itsestään ja vaihtaa puolisoa kuin vaihtaisi hiukan nukkavierun takin uuden karheaan takkiin, sen sijaan, että koittaisi laittaa sen jo hyväksi todetun takin kuntoon. Kertakäyttökulttuuria, mutta tietysti molempien pitää olla samalla sivulla, muuten ei rakkaudestakaan tule mitään vaikka kuinka yrittäisi, yksinään.

  • Niih sanoo:

    Ennen vanhaan tuo ymmärrettiin ihan maalaisjärjellä. Erosta toipuminen vie aikaa.

  • Piparitassu sanoo:

    Totuus on että tein eroa mielessäni pari vuotta ennen kuin sain sanottua haluavani eron. Hyppäsin siitä suoraan muutaman kuukauden laastarin syliin sillä musta oli vaan ihanaa kun joku piti hyvänä. Oli kyllä tiedossa alusta lähtien ettei siitä mitään vakavaa tulisi koska lähtökohdat oli molemmilla aivan vääränlaiset ja suhde loppui ihan yhtä äkkinäisesti kuin alkoikin. Mulle jäi siitä silti tosi hyvä mieli ja lähdin hymyillen kesää kohti. Hän teki vähän lamaantuneesta pikkulapsiarjen väsyttämästä mutsista hetkessä taas elävän eikä mennyt kuin muutama viikko kun se herraoikea ilmoitti olemassaolostaan. Meidän ensitapaamisen vuosipäivä on parin viikon kuluttua ja me asutaan jo yhdessä. Olen tosiaan löytäny onnen, minkä olemassaolosta en tiennytkään ja uusi mies on yksi poikasenkin elämän tärkeimpiä ihmisiä. Kaikki vaan tuntuu nyt sujuvan paremmin kuin koskaan.

  • Äitee 74 sanoo:

    No johan on kaveripiiri 😀
    En voi kyllä allekirjoittaa. Olen itse lähtenyt nopeasti uuteen suhteeseen. Oltiin 15 vuotta 2 lasta. Nykyisessä suhteessa mies vaihtoi ns lennossa. 2 vuotta ollaan oltu ja aidosti onnellisia ja rakastuneita. Tarinoita on niin monta, kun ihmisiäkin. Kyllä se metsään menee, jos ei ole oikeat vaikuttimet, tai ei olla samalla aaltopituudella suhteessa. Toinen haluaisi vakavaa ja toinen kevyttä. Varmaan ihan kannattaisi keskustella suhteesta ja mitä kumpikin siltä odottaa. Jos toinen ei osaa vastata, niin vastaus se on sekin. Että ihan voi peiliin katsoa, jos jatkuvasti karahtaa kiville.

  • mukalaastari sanoo:

    Mun mies, tulevan lapsemme isä tiesi lähtiessään suhteeseeni kanssani että erostani on 3vk aikaa. Toki päässäni olin eksääni tehnyt eroa paljon kauemmin. Olin onneton eksäni kanssa heti alkuhuuman kaduttua. Nykyinen mieheni tiesi mihin ryhtyi, kun aloitti suhteen kanssani. Hän auttoi käsittelemään suhteessa tapahtuneita ongelmia, oli tuki ja turva minun yrittäessä kasata elämääni kun eksä oli kaiken rikkonut. Eron jälkeen olin äärettömän helpottunut ja jouduin opettelemaan terveen parisuhteen säännöt. Mieheni ei valinnut helpointa tai varminta tietä, mutta se tie kannatti kulkea. Moni asia olisi voinnut mennä pieleen, mutta suhteen aloitus oli riskin arvoinen. Oon hänen kanssa äärettömän onnellinen ja rakastan häntä vain enemän ja enemän. Onneksi emme kuunnelleet muita, koska nyt odotamme yhteistä lasta (molempien esikoista) emmekä mitään elämästämme muuttaisi.

  • Kataja sanoo:

    Olin naimisissa. Oli omakotitalo, työ jne..esikoinen syntyi ja kaiken piti olla hyvin. No ei ollut, minulle todettiin että ei kiinnosta mitä teet, missä meet tai kenen kanssa joten se oli siinä. Ero tuli ja uusi parisuhde alkoi hyvinkin pian. Exä ei hyväksynyt asiaa ja helvetti oli irti. No uudessa parisuhteessa asiat meni hyvin niin kauan kun tulin raskaaksi ja odotin kuopustani…mies hävisi monen monta kertaa milloin minkäkin syyn takia ja lopuksi syy oli tottakai missä muussa kuin minussa sekä se että ei kyennyt vain olemaan isä :(. Tämän jälkeen olin 3,5 vuotta ”yksin” eli yksinhuoltaja jonka lapset kävivät isien luona. Jossain kohtaa ajattelin, että elämä oli tässä enkä ikinä enää löydä rakkautta.
    Löysin rakkauden ja kyllä netistä…olemme olleet yhdessä hieman yli vuoden mutta kokeneet asioita ja vastoin köymisiä ihan liikaa siihen nähden mitä olemme yhdessä olleet! On exiä ja exän lapsia ja on me sekä meidän lapset. On ongelmia, erimielisyyttä mutta siitä huolimatta en nykyistä miedtäni vaihtaisi mistään hinnasta ♥️

  • neve sanoo:

    Minusta oli ihanaa päästä huonosta suhteesta eroon. Melkein mikä vaan sen jälkeen oli aivan mieletöntä. Itse kyllä huomasin että tällä kertaa minulle ei riittänyt että oli vain parempi kuin edellinen.
    Kyllä eron jälkeen suurin osa seikkailee mutta olisi hyvä että siitä olaan rehellisiä.

  • Turunnainen sanoo:

    Aamen.
    Olen tuoreeltaan eronnut pitkästä avioliitosta ja uudessa suhteessa.
    Rakastan ja minua rakastetaan, mutta elämä on älyttömän epävarmaa, outoa ja pelottavaa sen jälkeen kun alkuihastuminen alkaa karista.

    Uskon että olen vielä onnellinen, enkä pelkää sitä ollenkaan mutta historia kummittelee ja asettaa outoja kaavoja ja odotuksia päähän, joilla helposti sekottaa hyvinkin alkaneen uuden rakkauden vaikka oikeasti olisi aika nauttia uudesta ihmissuhteesta ja antaa ajan näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

  • Raggarimutsi sanoo:

    Kaksi näistä kohdista osui ja upposi. Syvälle. Ei siinä, mutta kohdat koskevat yhtä ihmistä. Miksi hitossa sitä täytyy valehdella sille uudelle, että ”asiat on jo käsitelty” eikä ”vanha suola janota” jos kuitenkin edellisen hieman raottaessa mahdollisuutta yhteen palaamiselle asiaa ruvetaan miettimään ja uusi jää nallina kalliolle ihmettelemään.

  • Onnellisesti naimissa uuden kanssa sanoo:

    Ehkä näistä tässä jutussa kuvatuista suhteista pitäisi puhua jollain muulla termillä kuin ”uusi onni”. On totta, että pian eron jälkeen on harvoin valmis uuteen suhteeseen. Olipa se edellinen suhde millainen tahansa. On kuitenkin mahdollista, että seuraava suhde on edellistä onnellisempi. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, ettei tee samoja virheitä kuin edellisellä kerralla. Pitää ottaa opikseen. On hyvä olla jonkin aikaa yksin. Käsitellä eroa ja oppia lisää itsestään. Miksi suhde ei toiminut? Mitä oikeasti tarvitsen? Mitä voisin itse tehdä toisin seuraavassa suhteessa? Joku voi ehtiä käsitellä nämä asiat jo ennen eroamista. Silloin voi eron jälkeen olla nopeammin valmis uuteen suhteeseen. Toisilla se kestää kauemmin.

  • Been there sanoo:

    Suosittelen käymään Fisherin eroseminaarin. Se auttaa käsittelemään omia tunteita ja kasvamaan.

  • Kolmas kierros sanoo:

    Kyllähän noista uusista suhteista puhutaan. Laastarisuhde.

    Ehkä ei yleensäkään kannata odottaa kenenkään toisen tuovan onnea. Uudessa suhteessa on vielä omat ja toisen lapset, exät ja muuta huomioon otettavaa. Toinen liitto eroaa siinä entisestä. Mutta jos uusi puoliso on sen verran kunnollinen, että hänen kanssaan on mukava elää, voi olla tyytyväinen. Ei kenenkään liitto ole pelkkää onnea. Välillä kaipaa jotain muuta, mutta siinä kohtaa painaa sitoumuksen vahvuus. Kaikki tämä on elämää, mitä ei kannata ottaa liian vakavasti, vaan mennä eteenpäin kokemuksista oppineena.

  • Vasta eronnut sanoo:

    Ihmetyttää kyllä tuo heti uuden kumppanin hakua ja miten lähipiirikin olettaa sen tapahtuvan samantien. Itse eronnut muutama kk sitten ja useampi tuttava jo kysellyt onko tinderi ladattuna ja onko ketään löytynyt. En ole ladannut eikä ole tarvetta löytyäkään ketään heti. ”No nyt meidän pitää etsiä sulle uus mies”. Jos nyt saisi ensin itsensä tajuamaan ja käsittelemään tämän eron ensin.

  • Terveiset tynnyristä sanoo:

    Ilmiöstä käytetään myös ilmaisua laastarisuhde. Tiedetään, että uusi on vain laastari haavan päälle. Olen aina luullut, että ihan maalaisjärjellä ymmärretään, että ero pitää ensin työstää ja sitten vasta uuteen. Monella on niin valtava yksinjäämisen pelko, että kuka tahansa kelpaa kainaloon erovaiheessa. Toki sieltä kainalon turvasta voi sitten kurkkia exää tai uusia mahdollisesti parempia vaihtoehtoja. Harmi vaan, että usein kuviota seuraa lapset sivusta, eivätkä pysty vaikuttamaan kotonaan pyöriviin suhdekanditaatteihin.

    • Cookie sanoo:

      Oma kokemukseni on että vastaeronneet aika nihkeästi antavat uusien kumppanien tavata lapsia.
      Itse en alle 8kk suhteessa antanut tavata ja tutut saattaneet odottaa vuodenkin.
      Usein sekin kertoo vähän siitä kuinka tosissaan suhteessa ollaan kun jarrutellaan joka suunnassa ja ihan syystä yleensä.

    • seepia sanoo:

      minä seurustelin eroni jälkeen 5kk. en antanut tavata lapsiani enkä maininnut heille miehestä sanaakaan.
      nykyisen avokin kanssa seurustelin 3kk ennen kuin kerroin lapsille ja jokin aikaa sen jälkeen saivat tavata. 7kk myöhemmin muutimme yhteen ja siitä puoli vuotta eteenpäin saimme yhteisen lapsen.
      nyt oltu perhe viisi vuotta ja kaikki viihdymme yhdessä yhä.

      kaikista eronneista tutuistani vain harva sekottaa lapsiaan suhdekuvioihinsa ennen kuin ollaan aivan varmoja yhteisestä tulevaisuudesta.

  • Cookie sanoo:

    Eikös lohtusuhde ole aika normi.
    Itsellä ainakin eron jäljeen oli läheisyyden kaipuu. Vuosien kylmän ja riitaisan suhteen jälkeen oli ihanaa tulla kuulluksi ja saada kokea läheisyyttä ja lämpöä.
    Kaikki huonon suhteen jälkeen tuntuu hienolta.
    Aikaa kun vähän kuluu alkaa itsellekkin hahmottua mitä oikeastaan haluaa.
    Lohtusuhde usein jää sitten siihen vaikka olisikin muuten mukavaa niin usein erokuviot painaa vielä repussa ja huomaa että ehkä haluaakin hetken olla yksin.

    Itse tiedän etten odottaisi vasta eronneen suhteelta paljoakaan ja eiköhän saman moni muukin tiedosta.

    Kun itse on saanut asiat järjestykseen on asia eri. Itselle eron onni ei ainakaan tullut uuden suhteen löytymisestä vaan huonosta suhteesta pois pääsemisestä.

    Olen kiitollinen lohtusuhteestani, ilman sitä en olisi jaksanut raskaiden aikojen yli.

    Kun sain itseni korjattua vuosien lyttäämisen ja eristämisen jälkeen opin taas pitämään itsestäni ja löysin hyvän suhteen joka rakentuu niille oikeille syille.
    Toiset tietysti tekevät kaiken ajatustyönsä jo ennen eroa ja ovat heti valmiita tasapainoiseen ja pitkäaikaiseen suhteeseen mutta kaipa moni haluaa vaan elää taas.

    Kukaan ei tiedä mitä mikäkin suhde vatii.. Jonkun kanssa kaikki on helppoa ja luonnollista, joku saa aina nähdä vaivaa suhteen onnistumiseen, kolmas elää vanhempiensa suhdekriisejä. Kaikki on kiinni ihmisen kaikista kokemuksista, henkilökemioista.. Niin monesta asiasta on kiinni se tuleeko suhteesta lohtusuhde eron jälkeen vai jotain muuta.
    Onkos sillä väliäkään? Josko olet onneton ja huonossa suhteessa. Kyllä kannattaa erota ja jos sinkkuna haluat seurustella vakavasti tai ei niin vakavasti ja se saa sinut tuntemaan itsesi onnelliseksi edes hetken niin anna mennä!
    Ei siitä minusta sen enempää tarvitse keskustella..

  • Anni sanoo:

    Kyllä siitä puhutaan, kirjoitetaan, varoitellaan, infotaan, kerrotaan, lisää puuttuva. Sekaisine tunteineen, kenellekään kelpaamattomuuden pelkoineen, näyttämishaluineen, itseinhoineen, exäninhoineen, lisää puuttuva hämmennyksissään rämpiva ihminen vain ei kuule eikä näe.

    Ihastuminen on ihana tunne. Jokainen haluaa tulla katsotuksi, kuunnelluksi ja hyvänä pidetyksi. Onhan juuri eronneellakin siihen oikeus! Kateelliset ystävät vain yrittävät sabotoida vuosisadan rakkaustarinaa höpisemällä jostain laastarisuhteesta.

    • suhteessa vastaeronneen kanssa sanoo:

      Jos päättynyt suhde on ollut pitkä ja siinä on ollut rakkautta, ero on menetys, joka täytyy surra pois. Uusi suhde pikana tai lennosta on yleensä yritys väistää suru. (myös jos edellisessä suhteessa on ollut traumatisoivia tekijöitä, niistäkin täytyy toipua ja niitäkin täytyy surra)

      Meidän aika on surulle vieras, millekään surulle ei ole jotenkin aikaa ja tilaa. Viisas ihminen antaa itselleen siihen tilaa.

      Voi laastarisuhteestakin ajan kanssa tulla syvällinen suhde, se on vaan tosi vaikeaa ja vaativaa. Siinä se toinen osapuoli saa vain puolet siitä mitä yleensä saa rakkaussuhteessa. Itse olen tällaisessa suhteessa (omasta erosta melkein 8 v), jossa toinen vielä oireilee eroa , joka tapahtui joitakin kuukausia ennen kuin tapasimme. En tiedä kantaako tämän suhteen siivet, toivon kovasti että kantaa – eikä minua viskata syrjään sitten kun kriisi on ohi – sekin on aina mahdollista. Mietin alussa, olisiko minun pitänyt yrittää jarrutella tätä suhdetta enemmän, mutta ei sekään tunnu oikealta, koska se olisi tekemällä tehtyä.