Sille on nimikin, se on harvinaisen hankala uni-inertia. Mutta me voidaan kutsua sitä myös unenpöppöröksi näin tuttujen kesken. Joillekin unenpöpperö ei ole leikin asia:

”Tällä ei ollut mitään tekemistä maanantain kanssa vaan sama toistuu joka ikinen aamu, herään hirveän huonolla tuulella. Olen ihan perseeseen ammuttu karhu aamuisin.

Lapset sanovat jo, että äiti älä vaan herää, koska he tietävät, että alan huutaa kurkku suorana pienimmästä risauksesta. Mies on myös erittäin kypsä. Olen yrittänyt kaikkia mahdollisia konsteja, mutta tällä mun aamuraivollani ei ole mitään tekemistä kahvin tai minkään muunkaan kanssa. Kiihdytän itseni pienimmästäkin syystä ja hirveä sota alkaa kaikkien kanssa, jotka ovat lähellä. Sama vika, vaikka olisin lomalla. Tai olisi kesä eikä talvi.

Kysyn teiltä, onko kukaan päässyt tällaisesta eroon millään keinolla? Tämä aamuhullus alkaa oikeasti pilata elämäni. Huudan minä muutenkin kyllä herkästi, mutta aamun ovat ihan hirveitä.  ”

Nimim. Vissiin iltaihminen

Huono Äiti äkkiä etsi netistä vähän kättä pidempää, ja siellä kerrottiin, että aamuraivoa voi helpottaa avaamalla verhot ja päästämällä auringonvalon sisään ( eivät oo vissiin käyneet Suomessa talvella??), nukkumaan tarpeeksi ja rakastamalla kaikkea sitä, mitä tuleva päivä on tuomassa tullessaan. Jep jep, mitäs jos vihaa työtään ja pomoaan sydämensä kyllyydestä??

Muita ohjeita olivat: syöminen  – kun syö, voi paremmin. Treenaaminen, kun urheilee, voi paremmin sekä esimerkiksi musiikin kuuntelu eli Sibeliukset vain heti soimaan ja jospa se siitä?

Onko sinulla ihan oikea vinkki aamupiruille? Nyt olis paikka se vinkki antaa, kiitos!

 

 

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 16 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Aamuäkis Peruuta vastaus

16 vastausta artikkeliin “"Olin tänäkin aamuna vaarallisen äreä, apua!"”

  • mae sanoo:

    Ihanaa! Luulin et oon maailman ainoo urpo joka ei osaa aamulla käyttäytyä. Kiitos kun kerroitte, että meitä on muitakin! ???

  • Anne sanoo:

    Aamuraivoilija minäkin. Mikään ei siihen aina auta, mutta hyvä seksi, parempi mieli. Eli, jos on yön tai aamun aikana saanut antoisaa seksiä, liekö ne endorfiinit tms. leijailuttaa pahimman raivon yli. Joskus toimii myös tuo ennen muita herääminen ja hetki itselle, rauhallinen aamu ja ämpärillinen kahvia.

  • Miina sanoo:

    meillä on jo vuosia mies hoitanu lasten aamut. Mä hoitelen sit enempi muut ajankohdat. Kun isommat oli pieniä, sain muutamat överiaamuraivarit, minkä jälkeen sovittiin et mies hoitaa kun hänelle se on helpompaa. No kaikissa perheissä ja aikatauluissa ei tietty onnistu, mut toimii meillä hyvin ?

    • Neljän lapsen äiti sanoo:

      Meilläkin mies herättää koululaiset aamuisin,ja tulee sitten monesti itekin takaisin nukkuun. On yrittäjä eikä joudu lähteen aamuisin töihin,yleensä. Meillä koululaisten lisäks kax pientä lasta, mut ne nukkuu myöhään joten minä myös. Riittävä uni ja kännykän tuijottelu (fb) aamulla ihan rauhassa, näin minä vältyn aamukiukulta. Vielä kun keksis ratkaisun kaikkiin muihin väsymyskiukkuihin ?

      • Sirkuksen pyörittäjä sanoo:

        Ihan kuin mun suusta 🙂
        Meilläkin neljä lasta, tosin enää yks alle kouluikäinen. Mies herättää koululaiset ja mä nukun kuopuksen kanssa pitkään. Riittävä uni; mulle tarkottaa vähintään 9h, ja tuo kännykän tuijottelu herättyäni (sekin tarpeeks pitkään,ainakin 1/2h) auttaa muakin välttämään aamukiukun. Mut miten tosiaan välttäis muut väsykiukut?
        Mulle auttaa joskus hevimusiikki, joskus sulkeutuminen vessaan tai saunaan yksin. Suklaasta myös apua, ainakin väsymykseen.

  • sussu sanoo:

    Täällä kanssa pyritään heräilemään tuntia ennen lapsia että jaksaa ottaa lapsien aamu toimet vastaan… kyllä hammasta purraan nyt varsinkin talvella kun tulee se pukemis kiukku ulos mentäessä ku vaatetta pitää olla niin paljon. Ja mulla täällä vielä erittäin hidas ekaluokkalainen aamu ihminen joka ei meinaisi millään saada vaatteita päälle 🙂 nuoremman juostessa kotia ympärin karkuun ettei vaan tarvis pukea 🙂

  • Anuvaan sanoo:

    Niinhän se vaan on että aamuisin ei kommentoida! Pari kolme mukillista kahvetta kaikessa rauhassa tai sitten käännetään kylkeä ja jatketaan unia. Muuten ei hyvä heilu! Aurinkoiset kesäaamut on hiukan helpompia 🙂

  • jenni sanoo:

    Huonoon aamuun auttaa ainoastaan kahvi ja pala suklaata ja ulos kämpästä pääseminen. Raitis ulkoilma tekee ihmeitä mutrusille aivoille! Uni auttais myös mutta siitä saan vielä vain haaveilla pienimmän ihmisen (1,5v) harrastaessa vielä yösyömisiä.

  • Aamuäkis sanoo:

    Aamut helpottuu kun ottaa sen 15 minuuttia itselleen. Vaikka se onkin niistä nukutuista minuuteista pois. Meillä kans jos 4 tekemässä aamutoimia niin kyllä on mun aamu pilalla. Ja en vaan voi sille mitään. Onneks vuosien varrella oppinut että otan sen oman ajan aamulla.

  • Äni sanoo:

    Tutulta kuulostaa! Työaamuina heräsin aina puolisen tuntia ennen lapsia. Sen yksinäisen ajan tupsuttelin ihan rauhassa, meikkasin, söin, joskus ehdin vähän lukeakin. Latasin akkujani ja lasten herättyä jaksoin paremmin olla heti monelle tarpeellinen. Henkisen puolen lisäksi aamuisin mulla fyysisesti särkee korvia kovat äänet, joten ollaan lasten kanssa sovittu että supatellaan. Jopa 3- ja 4-vuotias ovat tämän ymmärtäneet ja osaavat supista, joskin heitä toki pitää tästä joka aamu ensin muistuttaa. Voi myös yrittää huijata omaa autonomista hermostoa rauhalliseksi hengittämällä korostetun syvään – kunhan ei ala hyperventiloimaan.

  • Mh sanoo:

    Olen kuin karhu joka herätetty talviunilta aamuisin. Keinoin on tähän se että herään arkiaamuina/työaamuina (mammaloma)aikaisemmin kuin muut. Juon kahvin rauhassa ja luen uutisia. Tämän jälkeen lapset ylös ja esikoinen eskariin. Odotan mielenkiinnolla mitä ensi syksy tuo tullessaan. Kun esikoinen aloittaa koulun….

  • Jos sekään toimii sanoo:

    Rutiinit. Ylös. Vessaan. Vaatteet. Hengähdys. Kahvinkeitto (hyvä äiti lataisi keittimen ed. iltana) Ja jos on hyvä päivä niin hiusten harjaus. Sitten herättelemään lapsia, jos kahvipannun kolina, hiusharjan tiputus tai horjahdus housuja laittaessa (sis. mustelmia ja kiroilua, ääneen tai äänettömästi) ei vielä saanut lapsia heräämään.

  • Sirpa Asikainen sanoo:

    Meidän äiti kertoi, että hänkin oli aamukiukkuinen. Hänellä auttoi se, että hän nousi sen verran ennen muita, että sai juoda aamukahvinsa yms. rauhassa ennen kuin muut nousivat ja alkoivat ”vaatia” huomiota. En edes tiennyt hänen aamukiukustaan ennen kuin kerroin hänelle oman tyttäreni aamuraivosta.:-) Eli hänellä se toimi.

  • Hansusah sanoo:

    Uusperheen äitinä mies ihmetteli jo meidän alkuaikoina et miks kummassa mä herään 45min ennen ku pitää lapsia herätellä kouluun ja päiväkotiin. Kunnes sitte yhtenä aamuna nukuin pommii ja nousin sängystä niin että piti mennä lapset siitä suorilta repii sängyistä. Tän jälkee ei o kertaakaan kyseenalaistanu mun heräämisiä, mä vaan tarvin aamulla sen hetken hiljasuudessa ilman että näen tai kuulen ketää muita. Ihan sama vaikka joutusin herää viideltä, ni mielummin teen sen ja kärsin ite väsymyksestä; ku vedän itkupotkuraivareita pää punasena ja poden huonoo omaatuntoo koko loppupäivän. Ja itseasiassa nykyään herään vaan parikyt minuuttia aikasemmin, se riittää kahvikupillisee ja aamuröökii. Sitte voin ”hyvänä äitinä” mennä repii ne muksut peittojen alta ja jaksan kuulla muutaman vastalauseenki.

  • KatiK sanoo:

    SammaVamma meikäläisellä.
    Siihen auttaa mulla vaan se, että saan olla yksin aamulla herätessä, auta armias jos mies tai tytär samaan aikaan nousee. Ihan rauhas ja hiljaisuudessa jos päivä pääsee käyntiin, ei ongelmia.

  • LeenaH sanoo:

    Juu, kärsin vastaavasta itsekin ajoittain ja ainakin minulla parannuskeinona toimii vain ja ainoastaan riittävä uni; enkä tarkoita tässä mitään koiranunta toinen silmä raollaan tai lapsiperheen äidin ruhtinaallisia 5-7 tunnin yöunia. Tähän auttaa vain noin 9 tunnin toistuvat unet – mikä tosin lapsiperheen äidillä voi useimmiten jäädä vain haaveeksi. Parannuskeinoksi ei riitä riittävä uni silloin tällöin (tämä auttaa vain seuraavaan aamuun), vaan joka yö. Jos unet jää vähiin, niin tauti uusiutuu välittömästi seuraavana aamuna ja vielä parina seuraavanakin, kunnes univaje on saatu tasattua. Aamuäreys on siis varsin yleistä lapsiperheen äitien keskuudessa ja jatkuu pahimmillaan niin pitkään kuin perheen lapset asustaa kotosalla. Tauti ei ole vain pikkulasten vanhempien oireyhtymä, sillä tautia esiintyy myös teini-ikäisten vanhemmilla. Pahimmillaan oireet ovat perheissä, joista löytyy sekä iltavirkkuja teinejä että aamupirkkuja pikkupilttejä.