”Tämän kirjoituksen teksti on suunnattu omaisille, etenkin vanhuspalveluyksikön vanhusten omaisille. Nykyään julkisuudessa velloo keskustelua ja raflaavia otsikoita siitä, kuinka huonosti vanhuksia hoidetaan. Omaiset varmasti tämän keskustelun myötä ovat erittäin tarkkana, kaikesta.
Keskustelu on aina hyvästä. Mutta… nyt se mutta.

Tämä vellova keskustelu on tuonut aivan uuden ilmiön omaisista, jotka valittavat kaikesta ja hyvin ikävällä tavalla. Eivät tunne rajoja järkevän yhteydenpidon (hoitajiin) ja häirinnän välillä. Eivät hyväksy omaisen vanhenemista ja sairauksien etenemistä. Ja jos sairaudet etenevät on se hoitajien vika.

Harvoin omaistensa luona käyvät ovat pahimpia, he näkevät tilanteen huononevan suurin harppauksin kun eivät käy, niin, että näkisivät tasaisen hiipumisen. Sitten suorastaan huudetaan hoitajille kuinka asukas on TÄSSÄ kunnossa ja eikö hoideta.

En tiedä mikä omaisten odotukset oikeasti ovat vanhusten hoidossa? Että meillä olisi keinot ikuiseen elämään ja kuolemattomuuteen?
Että se oma omainen on se kaikkein tärkein? Muut voivat odottaa, kun hoitajille soitetaan puheluita, joissa aluksi kerrotaan mitä AilaKyöstille puetaan huomenna päälle (vaikka asukas osaa itsekin valita) lopuksi käsitellään ne omatkin sairaudet.

Tähän kirjoitukseen on turha kommentoida, että olemme myös omaisia varten. Totta hitossa olemme, mutta kohtuus kaikessa. OLEMME VANHUKSIA VARTEN. Jokainen turha liirumlaarum kirvesvartta -puhelu vie ajan joltain vanhukselta.
Sähköpostia tulee vastaavalle hoitajalle jatkuvaan syöttöön. Ollaan omaisen parhaita hoitajia siellä tietokoneen toisessa päässä, käydään kuitenkin katsomassa ja nähdään se tilanne aina n.30min. Mehän ei vietetä asukkaan kanssa aikaa eikä ymmärretä mistään mitään.

Asioihin monesti reagoidaan vielä syyttävään sävyyn. Kun meidän AilaKyöstille on tullut jalkasieni, hoidatteko te ollenkaan siellä ihmisiä.
Ei mitään ymmärrystä siitä miksi vanhuksille usein tulee jalkasieni. Miksi vanhuksille saatetaan jalkasieni jättää jopa lääkehoitamatta. Meidän AilaKyöstillä oli pissat vaipassa, ettekö te vaihda vaippoja. No ei, ei vaihdeta joka pissan jälkeen ei. Vaipat imee. Joka kakan jälkeen vaihdetaan. Näitä esimerkkejä riittää.

Esimieheltä vaatisi taitoa myös ns. rajoittaa omaisia. Puolustaa työntekijöitään. Sitä ei aina löydy. Kyllä välillä sieppaa. Ja kyllä, meillä hoidetaan vanhuksia hyvin, minun työpaikallani.

Nyt järki käteen omaisillekin ja johtaville hoitajille taitoa johtaa.
Ja jos omaiset enemmälti tarvitsee kuuntelijaa ja psyykkistä tukea, niin sitä löytyy sitten muualta paremmin kuin vanhuspalveluyksiköiden hoitajilta.

Ja kyllä. Olen pidetty hoitaja, kuuntelen myös omaisia ja niiden murheita ja asukkailta en ole ikinä saanut huonoa palautetta. Ja se kantaa.
Rakastan työtäni ja tämän avautumisen jälkeen jaksan taas tietyn määrän turhaa p@$¥aa.”

Nimim. Hoitaja

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 23 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle vuosimalli 1970 Peruuta vastaus

23 vastausta artikkeliin “Oletko sinä tämän avautumisen painajaisomainen?”

  • Tytär sanoo:

    Itse menin ihan ”sekaisin” isäni Alzheimeri diagnoosista. Mutta sattui kohdallemme niin hyvät hoitajat, että auttoivat minuakin kaiken kiireen keskellä. Kiitos siitä hoitajille.

  • Hoitsu minäkin sanoo:

    Meillä tuolle ilmiölle on ihan nimikin. Helsingin tyttären syndrooma. Käydään kerran/ kaksi vuodessa, haukutaan käynnillä hoitajat pataluhaksi, yhtään mikään ei ole hyvin, eikä kukaan osaa mitään. Enemmän käyvien läheisten mielestä hoito on hyvää. Syyllisyyden tunteistahan tuo käytös kumpuaa, mutta voisikohan niitä tunteitaan käsitellä vähän rakentavammin kun räyhäämällä.

  • Ymmärrän sanoo:

    Täyttä asiaa!

    T. Omainen, ei hoitaja

  • Hoitsu on vähän väsy sanoo:

    Minusta ei niinkään ole merkitystä, miten usein omaiset käyvät, kunhan käyvät omien mahdollisuuksiensa mukaan. Olen nähnyt niitäkin, jotka lykkäävät vanhuksen hoivakodin ovesta sisään ja sen jälkeen ei juurikaan enää ketään omaisia näy. Hoitajat yrittävät pitää yhteyttä omaisiin ja pyytävät vanhukselle esim. lisää vaatteita, kun kaapissa ei ole kuin vaihtokerta jos sitäkään. Mitään ei ikinä tule. Vanhukselle pengotaan vaatteita ja vuodevaatteita jo edesmenneiden asukkaiden jäämistöistä. Ja sitten ovat juurikin nämä ihanat ihmiset, jotka suoraan sanottuna keksimällä keksivät jotain valittamista joka kerta ja käyvät valitettavankin usein..koska se jatkuva tunnin keskustelu jostain väärän värisestä lakanasta tai muusta yhtä ”tärkeästä” on pois muilta hoivan asukkailta. Saatikka sitten he, jotka ties kuinka monetta kertaa huutavat hoitajille mummon kadonneista hammasproteeseista tai kuulokojeesta, eivätkä vieläkään suostu ymmärtämään, että se rakas mummo ottaa sen itse pois, eivätkä hoitajat voi tarkkailla kaikkia mummoja 24/7, minne kukkaruukkuun tai kenties omiin pöksyihin mummo tällä kertaa on sen keksinyt piilottaa. Ja siinä kun yrität kaiken kiireen keskellä käydä tällaista keskustelua asiallisesti ja puolen tunnin jälkeen poistua tahdikkaasti hoitamaan vuoron miljoonia työtehtäviä, omainen käy sinuun kiinni, työvaatteesta repien. Kyllä, näinkin voi käydä. Tai yrität rauhoitella viinapäissään tai miloin missäkin pillereissä olevia sekavia, jopa aggressiivisia omaisia. Onneksi niitä ei paljon kohtaa. Karu tosiasiahan on, että ensinnäkin hoivan piiriin tullaan, kun ei enää kotona itse pärjätä. Ja vanhuuden mukana on tullut ne muutama kymmen eri rapoeuttavaa sairautta. Tai jos ei niitä, niin yleensä muistisairaus, joka on myös etenevä sairaus. Yleensä hoivan piiriin tulevat asukkaat elävät enää vain pari vuotta. Osa tulee jopa suoraan saattohoitoon, kun ovat jo ihan viime metreillä. Jotkut onnistuvat sinnittelemään sen parin vuoden rajapyykin yli, mutta usein viimeisimmät vuodet täysin vuoteeseen hoidettavina ja syötettävinä. Toivoisin, että pääsisivät pois aikaisemmin ja parempikuntoisina. En omalle omaiselleni toivoisi vuodehoito-vaihetta. Enkä sitä, että muistisairaus veisi ihan tiedottomaksi. Ehkä jonkun mielestä rajusti sanottu, mutta omat vanhempani esim. ovat sitä mieltä, että mieluummin pois täältä vaikka suorilta jaloilta. Se luopumisen tuska ei ole helppoa kenellekään, mutta en haluaisi omaisistani muistoa monen vuoden huonokuntoisesta vaiheesta. Pääosin vanhuksia hoidetaan hyvin, tiedän kyllä poikkeuksiakin. Itse en pysty olla töissä sellaisessa paikassa, missä on huonoa hoitoa. Vielä pari kommenttia.. Hoitajatkin ovat ihmisiä ja ovat hoivakodissa töissä, heille kuuluu samalla tavoin kuin muillekin töissä vessatauot ja ruokatauot. Jotkut omaiset kun niistäkin huomauttelevat. Joskus on niin kiireitä viikkoja, että syöt suurin piirtein lennossa ja ehkä ehdit kerran käydä pissalla. Että ei pidä yleistää, jos hoitajat välillä ottavat hetken vähän rennommin. Ei kukaan jaksa viikko/kuukausi/vuositolkulla vetää töissä tukka putkella kaiken aikaa. Ja jos haluaa tulla vanhusta ulkoiluttamaan tai viedä autoajelulle tai jotain, niin sen voisi etukäteen sopia henkilökunnan kanssa. Ettei mummo/pappa ole ehtinyt vetää yöpukua päälle tms. Kaikki on yleensä järjestettävissä, kun vain osaa kommunikoida ja sopia asioista.

  • Tytär sanoo:

    Äitini on ollut n. 1,5 vuotta kunnallisessa hoivakodissa. En tiedä, ajattelevatko hoitajat, että käyn liian harvoin: vierailen 1 -2 kertaa kuussa tavallisten työviikkojen aikana, lomalla useammin. Äiti ei pysty enää lähtemään vierailuille. Koko ajan tunnen huonoa omatuntoa siitä, että äiti on niin paljon yksin. En kuitenkaan jaksa käydä useammin. Eläkkeeseen on vielä yli kolme vuotta. Nuorin lapsi lensi juuri pesästä ja puolenkymmentä lastenlasta tarvitsevat hekin isoäitiä. Matkaa äidin luo on toistasataa kilometriä, ja ajaminen vaatii vireyttä ja keskittymistä, mikä ei minulle AVH:n jälkeen ole aina itsestään selvää. Äiti on 99-vuotias ja olen kiitollinen hänen pitkästä elämästään. En moiti hoitajia, enkä etsi mahdollisia virheitä heidän toimistaan. Jos äiti olisi suostunut muuttamaan lähemmäs minua jo terveenä ollessaan, voisin köydä häben luonaan paljon useammin. Hän ei kuitenkaan halunnut jättää tuttuja tienoitaan ja ystäviään, joista ei hänen ikätovereitaan ole ollut elossa vuosiin. Vaikka jörki sanoo, etten enempään pysty, tunnen aina itseni huonoksi, kun luen tai kuulen kommentteja omaisista, jotka käyvät vanhustensa luona liian harvoin.

    • Hoitaja itsekin sanoo:

      Voi, en minä ainakaan hoitajana ajattele jonkun olevan huono tytär siksi, että vierailut vaikkapa oman vanhemman luo ovat harvassa. Totta kai rekisteröin, käykö vanhuksella vieraita ja käykö heitä usein vain harvakseltaan – tämä liittyy moneenkin asiaan – mutta ymmärrän varsin hyvin, että jokaisella on omat syynsä käydä tai olla käymättä usein.

      Monesti tulee vastaan esim. seuraavia syitä, miksi käydään harvemmin:
      1) Välimatka
      2) Oma elämä on perheineen ja töineen kiireistä, on vaikea löytää aikaa vierailulle vaikka ei asuisikaan kaukana
      3) Oma vointi
      4) On vaikea nähdä, että läheisen vointi on mennyt huonompaan suuntaan
      5) Joku voi vierastaa omaisensa uutta asumusta (= asumisyksikköä) monestakin syystä eikä tunnu luonnolliselta tulla.

      Esimerkiksi näitä. Eihän nämä syyt meille hoitajille kuulu, mutta siis tiedämme, että esimerkiksi näitä on taustalla ja jokaisen järkevän ihmisen mielestä nämä mitä luultavimmin ovat täysin ymmärrettäviä syitä.

      Nauti niistä visiiteistä, joille pääset. Hoitajat ovat onnellisia, kun käyt 🙂

  • Tsimsalabim sanoo:

    Niin naulan kantaan osuvaa tekstiä aloittajalta.
    Itse päivystyksessä työskentelevänä tiedän, että kesä- ja joululomille tulevat perilliset kauhistuvat vanhempiensa ikääntymistä ja raihnautumista ja haalavat vanhukset päivystykseen. Pitäisi päivystyksessä kääntää ajan ratasta taakse päin ja tehdä rollan kanssa töpöttävästä 85 vee mummosta marjametässä juokseva 70 vee.

  • Kaarina Leinonen sanoo:

    En ole se painajaisomainen – vanhempani ovat kuolleet jo vuosikymmeniä sitten mutta saatan olla se vanhus jota sinä hoidat 10 vuoden kuluttua tai jopa sitä ennen. En haluaisi olla sinun hoidettavanasi kun en enää yksin pärjää. Kovaa tekstiä vanhusten hoitajalta. Ovatko vanhukset vain ”rahanhankinta” väline ja omaiset pelkkä ”riesa” joita ei tarvitse kuunnella ja sietää ?

    • Hoitaja sanoo:

      Et tainnu ihan kunnolla ymmärtää tätä jutun juurta. Lueppas vielä muutaman kerran niin kyllä se sinullekkin vielä aukee. Missä kohtaa siitä tekstistä tuli ilmi että vanhukset on vain rahanhankinta ja omaiset riesa? Jännä kuinka saa kaks eri ihmistä ihan täysin eri käsityksen täysin samasta tekstistä🤔
      Eipä taida olla tulevaisuudessa valinnanvaraa kuka hoitaa ja ketä. Epäilenpä että 10v kuluttua ei tällä menolla montaakaa suomea puhuvaa hoitajaa täällä näe ja EI, en ole rasisti.

  • *** sanoo:

    Ensiksikin, ei oo mikään uus ilmiö että nykyään hoidetaan ”huonosti” vanhuksia. Sitä samaa se on ollut aiemminkin. Minulla kokemus 20 vuoden takaa. Kävimme PÄIVITTÄIN eräässä vanhainkodissa katsomassa mummoani, äitini kanssa. Tiedostimme kyllä dementian sairautena eikä siitä kyllä hoitohenkilökuntaa syyllistetty. Mutta kyllä se hoito oli ala-arvoista silloinkin. Vierailimme usein noin klo kuuden aikaan, töiden jälkeen mutta hyvissä ajoin ennen iltaa. Ei ollut kerta eikä kaks, kun mennessämme rivi hoitajia istui salissa katsomassa kauniita ja rohkeita! Asukkaita saattoi olla jokunen mukana, sellaisia jotka vielä itse ymmärsivät esim ajankulun. Oma mummoni ei koskaan siellä ollut. Vaan oli useimmiten laitettu yöpuulle ja vaippoihin, sängyn laita ylös, siellähän pysyt aamuun saakka. Vaippoja ei päiväsaikaan tarvinnut kun kyllä vessaan pääsi, yöllä oli silloin jo varmuudeksi. Mutta että kuudelta oli jo täysin yökunnossa, ei kyllä mene edelleenkään järkeen se asia! Kyllä ne vanhukset ovat ansainneet loppuun asti kunnollisen hoidon, vaikka huonokuntoisia ovatkin.
    Me kyllä sitten autoimme mummon sängystä ja takaisin vaatteisiin ja usein vielä ulkoilimme. Varsinkin kesäaikaan kuudelta on vielä täys päivä!
    On hyviäkin hoitajia jne ja työtäänhän he vaan tekevät, mutta joku roti pitäisi asioissa olla. Ei ne omaisten valitukset useinkaan tyhjästä tule!!

    • Nimetön sanoo:

      Kun osastolla on 30 vanhusta, kaikki autettavia, ei kaikkia voi mitenkään valmistella yöpuulle samaan aikaan.
      Tämä on juuri sitä, että vaatimukset voivat olla epärealistisia.
      Jotta hoito voisi olla yksilöllisempää, omaisten pitäisi osallistua paljon enemmän hoitoon.
      Esim. juuri ulkoiluttamiseen,syöttämiseen,virikkeiden tuottamiseen.
      Ystävällisemmällä keskustelulla päästäisiin parempiin tuloksiin.
      En väitä, etteikö myös puutteita olisi hoidossa. Itsellä on kokemusta vuosien ajalta äitini hoitokotihoidosta. Nyt hän on kyllä jo edesmennyt.
      En kyllä kadehdi hoitajien työtä. Monet omaiset jaksavat omaisiaan vain sen 30 min. muutaman kerran vuodessa.

      • *** sanoo:

        No ko. osastolla ei ollut 30 vanhusta eikä kaikki autettavia, emmekä olleet epäystävällisiä! Kyseessä pieni osasto, ja se oli vielä sitä aikaa kun hoitajiakin oli riittävästi. Joten eipä ollut kyse siitä, ja aika monet omaiset ovatkin auttamassa niin paljon kun pystyy. Mutta ompa kummallinen väite, että omaisten pitäisi osallistua enemmän, kun ovat hoitopaikan halunneet ja siitä maksaneet!!? Vai tulisiko niille omaisille sitten sama palkka kuin ko osaston hoitajille ja siltä ajalta palkka pois hoitajalta?
        On hyviä hoitajia suurin osa, ja puitteet ovat nykyään rajalliset ja huonot, mutta älkää nyt hyvänen aika puolustelko tämän yhteiskunnan vinoutunutta käsitystä hoidon tasosta. Tilanne ei tuu koskaan muuttumaan, että esimerkiksi resursseja annettaisiin enemmän, jos hoitajat puolustavat ja syyttävät ettei omaiset osallistu tarpeeksi 🤦‍♀️

  • Hoitaja sanoo:

    En ihmettele, että työntekijät kyynistyvät ja uupuvat tämän ilmiön takia. Asiakkaat/potilaat kärsivät varmasti myös jatkuvista henkilövaihdoksista. Kuka kuitenkaan jaksaa työtä jossa kuulee jatkuvaa valitusta ja moittimista? Varmasti on paljon hyviä työntekijöitä, jotka tekevät parhaansa. Jos aina vain moittii muita niin kannattas sitten itse hoitaa…

  • Alan vaihto sanoo:

    Niin no, vanhainkodit on yleisesti ottaen aika uusi keksintö, ennen ihmiset sinnittelivät nuorempien nurkissa minkä pystyivät ja sitten morjens. Ajoissa, eikä niinkuin nykyään, että ollaan vuodepotilaana jopa kymmeniä vuosia. Tai muuten täysin autettavia, kuten dementikot. Mutta ihan toinen asia on se, että kun vanhushoivaan menee töihin, pitää olla aika paksu nahka, johan ne potilaatkin siellä haukkuu ja komentaa hoitajia. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! Tai alan vaihto. Omaiset ovat hädissään, jos ja kun tajuavat, että loppu on lähellä. Plus samalla he salaa toivovat sitä, että se hoivaruljanssi jo loppuisi, ja tuntevat toiveestaan syyllisyyttä.

  • Hansu sanoo:

    Mutta entäs kun kuukaudesta toiseen lääkkeet loppuu kesken kun hups, unohdettiin tilata, ne tulee ensi tiistaina johon on pahimmillaan aikaa 6 pv? Tai lääkärin päivystyksessä määräämät antibiootit tai kipulääkkeet tuodaan 4 päivää käynnin jälkeen. Selkeä ohje on kuitenkin että ala puutu lääkehoitoon, mutta voiko olla puuttumatta? Kukaan ei Ota vastuuta ja koskaan ei tiedä meneekö viesti juuri sitä hoitajaa pidemmälle. Ainakaan mikään ei muuttunut. Ole siinä sitten ystävällinen ja kärsivällinen.

  • Entinen sh sanoo:

    Työskentelin aikaisemmin terveyskeskuspäivystyksessä ja siellä oli sunnuntaiaamupäivän vakiona ”Yt-lasku-mummot” eli yleistilan laskun vuoksi ambulanssilla tulevat vanhukset, joiden omaiset oli tulleet sille kerran kolmeen kuukauteen -visiitille ja järkyttyneet kunnon laskusta. Just, sunnuntaina päivystykseen, just oikea osoite, ei käytettävissä labraa, ei röntgeniä.

  • Joku hoitaja vain sanoo:

    Ah, oi. Arvaas miten kotihoidossa? Olen kanssa pitkään miettinyt miten tämä toisi julki. Omaiset menevät mummansa/paappansa luo kyläilemää juuri ennen ruoka-aika käyntiä ja juovat tietysti hyvät pullakahvit. Oikein ihana idea. No hoitaja saapuu paikalle (koska omaiset eivät ole peruneet käyntiä), omaiset vain katsovat hoitajaa ja toteavat että ”me tässä juotiin, juuri kahvit. Lämmitä vain se ruoka ja anna lääkkeet (käynnillä ei ole esi. Vessa tarvetta, asiakas hoitaa sen asian itse) . Okei mä lämmitän ja annan sen kalkin siitä dosetista, joka on pöydällä ja kappas aamuhoitaja onkin sen kupittanut valmiiksi (asiakas saattaa ottaa sen joskus ihan itse). No mummolle/paapalle ruokalautanen eteen. Siinä se asiaks sitten pyörittelee ruokaansa, kun ei oikein maistu (älkää unohtako sitä pullaa jonka asiakas oli juuri syönyt). Omaiset ”kyllä tuo meidän äiti/isä syö niin huonosti nykyään”. Niin, se on kun ei enää liiku niin paljoa ja ruoka-annokset on pienempiä. Ei se ruoka maistu enää samalla tavalla ja niin joihan hän juuri kahvit (vihjaus, jota omaiset eivät ymmärrä), sanon. Joten omaiset rakkaat. Seuraavan kerran kun menette omaisen luo kahville, lämmittäkää se ruoka ensiksi. Tai mikä parempaa syökää yhdessä ja juokaa jälkkäri kahvit päälle. Ja juu sen lääkkeen voi ottaa sieltä dosetista ja antaa mummalle/paapalle. Ja perukaa se kotihoidon käynti (on asiakkaita joilla EI OLE KETÄÄN OMAISIA, hän saa silloin enemmän aikaa).

    Ja komppaan aloittajaa, ne jotka asuu kaukana on yleensä pahimpia. Ja kyllä (vaikka ei uskoisi) tyttäret vasta onkin, yllättävää miten hienosti pojat hoitaa vanhempansa.

    Ja ymmärrän, että on tiettyjä hoitotoimenpiteitä joissa omaiset eivät ”osaa” tai halua auttaa.

    Ja tuo yllä oleva kuvaus on ihan oikea ja totetuu monella ja useasti viikon aikana.

    • Kotihoidon hoitaja sanoo:

      Jep. Juuri näinhän se monesti menee. Ja nämä omaiset, jotka vielä jättävät omat astiansa kahvittelujen jälkeen hoitajien tiskattavaksi.
      Eipä meillä muuta tekemistä olisikaan kuin tiskata terveiden omaisten tiskejä…
      Ja sitten sitä päivittelyä, kuinka portatiivia ei ole tyhjennetty yön jäljiltä. Kyllähän se on tyhjennetty ja pesty aamukäynnillä, mutta kun Birgitta-mummo nyt on sattunut käymään portatiivilla juurikin käyntien välissä eli siinä neljän-viiden tunnin aikana, jotka on ollut yksin, kun ei ole huonon liikkumisen vuoksi uskaltanut vessaan asti mennä. Birgitta kun on kokenut turvallisemmaksi käydä sängyn vieressä portatiivilla.
      Ja sitten tosiaan nämä alkoholisoituneet lapset, jotka käyvät pyytämässä vanhemmiltaan rahaa. Pappa 90v. antaa sitten humalassa olevalle lapselleen hieman rahaa ja miettii seuraavana päivänä, mihin rahat ovat kadonneet. Eihän Alzheimer-potilaan muisti riitä eilisen päivän asioihin. Tätä tapahtuu varmasti liikaakin.
      Lukuisia kertomuksia olisi kyllä kotihoidossa tapaamistani omaisista. Myös hyviäkin toki.

  • Jenna sanoo:

    Muuten hyvä teksti, mutta sen pilasi mauton ja epäkunnioittava ”ailakyösti” nimen käyttö vanhuksesta. Yleensä ilmaisua käytetään, kun puhutaan pilalle hemmotellusta riiviölapsesta

    • anonyymi sanoo:

      En ole ikinä kuullutkaan tuollaista nimeä. Ei mitenkään epäkunnioittava! Jos kirjoittaja olisi laittanut jonkun tavallisen etu-ja sukunimen, niin joku olisi tietenkin ajatellut sen tarkoittavan hänen omaistaan. Sehän oli yleisnimitys!

    • vuosimalli 1970 sanoo:

      Minulle tulee ensisijaisesti AilaKyöstistä mieleen juurikin wanha, kodinhoidon apua tarvitseva ihminen.
      Juu, tiedän että isomummujen ja -vaarien nimet ovat tulleet taas muotiin, mutta minun lähistölläni ei pyörikkään alle 10 vuotiaita joista pitäisi olla jotenkin tietoisia. Näin ollen uudelleen lämmitetty nimiavaruus ei ole luonut mielikuvaa pienistä ihmisistä.

    • Nimetön sanoo:

      Ei mitenkään epäkunnioittava. Vain naisen ja miehen nimi peräkkäin.