Oletko sinä oletusvanhempi
Jos lapsesi on joskus kävellyt suoraan kaikkien muiden aikuisten ohi taloudessa esitelläkseen sinulle vaatimuksiaan, saatat olla kotisi oletusvanhempi. Oletusvanhempi on tyypillisesti se, joka on aina ensimmäisenä hoitamassa lapsiin liittyviä velvollisuuksia. Oletusvanhempi auttaa kotiläksyissä, valmistaa aamupalan, huolehtii hampaiden pesusta, harrastuksiin kuskaamisesta ja selvittää aina lasten päiväohjelman. Kuulostaako tutulta?
Miten minusta tuli oletusvanhempi?
Joskus se on valinta. Toisella vanhemmalla on esimerkiksi vähemmän vaativa työ, ja enemmän aikaa. Ruuhkavuodet molemmilla. Tällöin on sovittu, että toinen vanhempi valitsee ”oletusvanhemman” roolin. Mutta useammin, oletusvanhemman rooli osuu yhdelle henkilölle ilman yhteistä sopimusta. Jos vain toinen vanhemmista työskentelee kodin ulkopuolella, työn vaativuudesta huolimatta, toisesta vanhemmasta voi automaattisesti tulla oletusvanhempi. Ja kyllä, isätkin voivat olla oletusvanhempia, mutta huomattavasti useammin oletusvanhempi on äiti.
Äitiys on siunaus ja lahja, mutta oletusvanhempana se voi olla myös yksinäistä ja eristävää. Oletusvanhemmalle jää väistämättä vähemmän aikaa ystäville, harrastuksille ja omille tarpeille. Se on myös turhauttavaa ja luo jännitteitä talossa, koska oletusvanhempana oleminen tarkoittaa ympärivuorokautista päivystystä. On turhauttavaa olla se, joka aina käsittelee varhaisia aamu- ja yöruokintoja. Pitkään jatkuessa se saa kenet tahansa katkeroitumaan kumppania kohtaan. On täysin normaalia olla kateellinen hänen kumppanin vapaa-ajasta, vapaudesta, nukkumaanmenorutiinista – ja hänen aikuiselämästään, sellaisesta.
Pahimmillaan oletusvanhemmuudesta voi seurata esimerkiksi:
– burnout
– syylisyyden tunnetta oman ajan ottamisesta
– uupumista
– parisuhdeongelmia
Kerro kommenteissa, kuka teidän perheessä on oletusvanhempi
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle Joo provosoiduin Peruuta vastaus
11 vastausta artikkeliin “Oletko sinä oletusvanhempi”
Uusimmat artikkelit
Jep. Kerran isä lähti talvella lasten kanssa pohjoiseen ihan keskenään, ja unohti mm kaikkien ulkovaatteet kotiin, autoon kun hypättiin sisävaatteissa. Että kyllä lasten ollessa pieniä olin 99% vastuussa kaikesta, halusin tai en. Toki isä vietti lasten kanssa aikaa, ja hoiti ison osan taloudesta. Eron jälkeen kuvio jatkui ihan samanlaisena. Lapset ovat myöhemmin sanoneet että hyvä niin, yksi koti ja iskän kanssa kivoja yhteisiä juttuja. Että kaksi kotia olisi ollut ihan kauheeta.
Jotenkin meillä oletusvanhemmuus menee aika puoliksi. Olen aika herkkä ja tarvitsen aikaa yksin, joten alusta asti osa tehtävistä tuli isälle. Osa imetystä oli pumpuilla, sillä olin töissä, sekin mahdollisti isän läheisen osallistumisen. Sitten 1,5 vuotta asuimme erillään työkuvioista johtuen. Silloin olin oletusvanhempi ja se oli hyvin rankkaa, terveys kärsi. Kun pääsimme taas samaan maahan, niin kerroin että Burn out kolkuttaa ja terveys kriisissä, ja taas mies otti hyvin ohjat käsiinsä.
On ihanaa käydä yksin lomilla, nähdä kavereita ja harrastaa. Joskus lapset soittavat että koska tulet äiti, mutta muuten heille on ok että välillä yksi aikuinen on jossain muualla.
Joskus mun ruoka ei kelpaa, joskus isän. Joskus toivovat että toinen veisi päikkyyn, tai että veisimme yhdessä.
Välillä päiväkodista kerrotaan, että lapsilla saappaat ei mahdu, välikausiasu puuttuu, hanskat rikki, tai jokin takki pitäisi pestä. Joskus lapset pyytää vaatteita. Silloin jompi kumpi sen hoitaa, ja omalla tavallaan.
Synttärit järjestän minä, ruuat laittaa usein mies, hän siivoaa keittiön ja minä muut, pesen enemmän pyykkiä, maalaan seinät, ja hän korjaa pyörät. Hän vie lapset puistoon, minä kauppaan ja mummolaan. Jotenkin vanhemmuus vaan jakautuu, eikä jaksa ressata vaikka välillä on nurkassa pölyä.
Lapset voi myös ohjata sen toisen vanhemman suuntaan. Esim itse en vastaa puhelimeen jos ajan autoa. (Luuri on kassissa takapenkillä)
Olen sanonut että jos en vastaa niin soittakaa iskälle tai odottakaa puoli tuntia. Tai ajatelkaa itse.
Kyllä! Täällä myös yksi. Kaikki oli mun vastuulla. Mies ei ottanut kantaa mihinkään eikä tehnyt mitään. Myös suhteet sukulaisiin, tuttaviin ja naapureihin toimi mun kautta.
Eron jälkeen ei ollut arjessa opettelemista, kun kaikki oli ennestään mun heiniä.
Ehkä takana jonkunlainen aloitekyvyttömyys, laiskuus ja alemmuudentunne.
Sellaista passiivista vastarintaa. Kuin olisi ollut murrosikäinen. Näytti vahingonilonsa, kun jokin meni pieleen.
Kaikki ei kasva aikuisiksi koskaan.
Lapsen kannalta vahingollinen esimerkki.
Eka kappale suoraan kuin minulla oli. Niin tuttua.
Kyllä! Täällä yksi oletusvanhempi. Kaikki pyynnöt sekä vaateet osoitetaan tänne jälkikasvun osalta, jos koulusta soitetaan se on minun puhelin, mikä soi tai Wilma-viestiä pukkaa. Kun on lääkärissä käyntejä pari kertaa kuukaudessa sekä muut terveydenhuollon käynnit, koulussa palavereja, kavereiden vanhempiin yhteydenpitoa, harrastusasioita jne., niin kyllä se allekirjoittanut on, kuka on paikalla ja toimittaa asiat. Myös arjen kalenterin hallinta on minun päässäni. Samoin ihan arjen pyöritys on minun hommiani. Joskus olen törmännyt, että meillä asuu myös mieshenkilö, kenen kanssa olen muistaakseni joskus seissyt papin edessä, mutta siitä on kauan. Lienee se edellä mainittu henkilö muuttanut työpaikalleen tai jotain. En kuitenkaan valita. Aikansa kutakin 😊.
Minä olen suurperheen äiti enkä ole ikinä ymmärtänyt mitkä on ruuhkavuodet.(7+2 sijotettua).Mulla vuorotyö ja miehellä päivätyö,kaikki on mennyt omalla painollaan eteenpäin ja kotona on enää yksi sijoitettu teini.
Meidän motto=”Älä ressaa”.
Kaikki olemme erilaisia, toiset stressaa herkemmin. Kalskahtaa kyllä itsensä ylentämiseltä tuo ettet ole koskaan ymmärtänyt ruuhkavuosia, 7+2 lapsen kanssa olisi hyvä ymmärtää kuinka hekin ovat yksilöitään ja stressi voi iskeä tulevaisuudessa vaikka heihinkin.
En minä itseäni ylennä,se vaan on elämä mennyt niin.Meidän elämää ja muilla niiden elämää.
😊
Moni voisi ottaa mallia tuosta ”älä ressaa” asenteesta. Kyllä ne asiat yleensä hoituu melko hyvin omalla painollaan ja perheissä voisi olla paljon kevyempi ilmapiiri. Parisuhdekin saattaisi toimia mukavasti siinä samalla.
Ihan mielenkiinnosta, jos sulla vuorotyökin vielä, miten ehdit olla riittävästi läsnä 7 lapselle? Että heidän tarpeensa ja tunteensa sun muu tulee riittävästi kohdatuksi siinä arjen pyörityksen ohessa? Seurustelin joskus miehen kanssa jolla 6 sisarusta. Hänen lapsuudenkodissa oli aina leppoisa tunnelma, mutta moni sisaruksista oli aikuisena katkera siitä ettei siinä härdellissä ollut omaa tilaa ja vanhemmilla aikaa kohdata.