Sukulaiseni ovat aivan hanurista. Ovat olleet jo pitkään. Esiteini ikäisenä minulle haukuttiin isäni puolen suvun toimesta minun äitiä kuinka hänellä on vääränlainen työ (matalapalkka/hoitoala) ja kuinka hän ei osaa meitä kasvattaa. Millon minun olisi pitänyt vaihtaa koulua toiselle paikkakunnalle ala-asteella, milloin sain kuulla kuinka ketään ei kiusata ilman syytä eli syy kiusaamiseen on minussa itsessäni, olen heidän mielestään ollut lapsesta asti tyhmä, laiska ja hidas.

Nyt olen jo aikuinen ja odotan suunnitellusti ensimmäistä lastani. Kun asiasta on kerrottu sukulaisille on kommentit olleet omalaatuisi. Muunmuassa ”oot sitten alkanut mahankasvattajaksi”, ”Noh, kai se on sit pidettävä kun kerran tilanne on jo päällä”, ”seuraava sitten tyttö”, ”eihän sun mihinkään kuulu liikkua kun lapsi syntyy vaan sä oot sen kanssa kotona”, ”SITTEN KUN SÄ IMETÄT…”.

Nyt myös viimeisimmällä sukulais tapaamisella jouluna minut sivuutettiin täysin kun sisarustani kehuttiin yli kylän ja ainut positiivinen asia mitä itsestä sain kuulla oli vaan ” Sullakin on niin kauniit kasvot”.

En jaksa olla enään mykkä heittopussi jolle voidaan aina vaan heitellä mitä sylki suuhun tuo. Minulle on koko ikäni tehty selväksi, että olen suvun silmissä epäonnistunut kaikessa mitä teen, opiskellut väärin sekä työskentelen väärin. Ketään ei varmaan yllätä jos sanon että olen mielenterveys palveluiden asiakas.

Joulun pyhät mennyt itkien ja vihassa, en vaan jaksa enää. Tekis mieli vihdoin sanoa takaisin, mutta en löydä siihen voimaa enkä jaksa kuunnella sitä kuinka minun tunteeni on omalla vastuullani ja olen ymmärtänyt väärin kun minua on vaan yritetty auttaa tai tukea ja antaa hyviä vinkkejä. Olen väsynyt, masentunut, aivan loppu ja lukossa. Mietin vaan, että millaisessa psykoosissa tuo lapsi tuolta lopulta syntyy kun elän itse jatkuvasti tälläisessä ahdistuksessa.

Nimimerkki: Epäonnistuja

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Minttu Peruuta vastaus

19 vastausta artikkeliin “Olet sitten alkanut mahankasvattajaksi, kommentoi sukulainen”

  • Jaana sanoo:

    Et ole epäonnistuja, jos et itse tunne niin. Sulla on koulutus, työ ja vauva tulossa. Elät siis täyttä elämää ja kaiken ihanan uuden alla! Älä anna tuollaisten luuserien löpinöiden mennä ihon alle, itsehän tilanteesi parhaiten tiedät! Luultavasti kateellisia, jos olet nätti ja omaa tietäsi kulkenut.

    Voimia sinulle ja leuka pystyyn!

  • Tuuli sanoo:

    Olen pahoillani, että sinulle on siunaantunut tuollaiset paskiaiset sukuun. Heillä itsellään ei ole hyvä olla ja siksi toimivat noin, oli se sitten huono itsetunto tai sen kaverina typeryys ja tyhmyys. Turha sanoa, ”älä välitä” koska olet kuunnellut tuollaista idiotismia lapsesta saakka. Kyllä se saa tuntua pahalta ja pitääkin. Mielesi ilmoittaa, ettei kanssaihmisten käytös ole ok.

    Onko sinulla ystäviä, muita läheisiä puolison lisäksi, jotka tukevat sinua? Välttele mahdollisimman paljon näitä sukulaisia ja turvaudu luotettaviin ihmisiin. Ei kenenkään pidä tuollaista kuunnella. Vietä aikaa heidän kanssa, jotka arvostavat sinua. Ethän sinäkään oleta muiden haluavan olla kanssasi jos toimisit kuten he. Usein ihmisiä pelottaa ottaa irtiotto, koska syyllistyvät siitä. ”Mitä jos olen liian herkkä?” ”Mitä jos he suuttuvat?” ” Mitä jos minulle ei puhuta enää?” Et varmaankaan ole sujut sen kanssa, että sanoisit suorat sana, koska et ole niin ennenkään tehnyt. Eikä sinun tarvitse. Riittää, että päätät ottaa etäisyyttä askel kerrallaan ja sen jälkeen huomaat, ettei tarvitse enää olla missään väleissä. Jos joku heistä herää ja puhuu kanssasi asiasta pyytäen anteeksi, niin silloin asia on toinen. Sanotaan että ihmiset eivät muutu, kyllä muuttuu jos antaa siihen mahdollisuuden ja jos ihminen omaa pienintäkään itsereflektiota ja emotionaalista älyä.

    Paljon voimia♥️

  • Yksi mummu sanoo:

    Tiedätkö, että on ihan ok ja luvallista, jopa suotavaa, sulkea moiset ilkeät ihmiset pois vaikutuspiiristäsi? Luultavasti tulet voimaan paljon paremmin ilman heitä elämässäsi ja voit ajatella, että menetys on suurempi heidän puolellaan (kun menettävät sinut, eivätkä voi enää haukkua sinua), joten blokkaa heidät. Ja jaksamista!!!

  • Pitäkööt tunkkinsa sanoo:

    Sukulaistenkaan kanssa ei tarvitse olla tekemisissä jos ei halua. Elämän laadun kannalta lienee hyvä olla olematta tekemisissä tuollaisten sukulaisten kanssa.

  • Powergrl sanoo:

    Ensinnäkin minusta osoitat jo vahvuutta sillä, että olet huomannut noiden sukulaisten olevan idiootteja ja järjen tasolla osaat nuo kommentit jättääkin omaan arvoonsa. Mutta eihän se poista sitä, etteikö noista kommenteista saisi olla pahoillaan. Pahoillaan voi olla myös siitä, että olet pettynyt sukusi tasoon, tai pelkäät heidän siirtävän tuota ilkeää puhetta lapsellesi.

    Minä tekisin seuraavasti. Jos joku sanoo sinulle, että ”olet sitten ruvennut mahaa kasvattamaan”, katsoisin puhujaa ja toistaisin sanat kylmän vittuuntuneesti: ”olen sitten ruvennut mahaa kasvattamaan.” Ilman mitään muita kommentteja. Tämän voi tehdä myös myöhemmin. Kyllä ilkeilijä muistaa omat puheensa – pääasia, että kuulevat ne takaisin sanottuna. Mutta älä sano mitään siitä, että nuo vaikuttivat sinuun mitenkään. Jos tämä ei tepsi, siirry seuraavalle asteelle. Sano ilkeys ja kehu sen jälkeen sanojaan mukavaksi tai jotakin hänessä jopa hieman imelästi. Katso, mitä seuraa. Tee taistelustasi ilkeitä sukulaisia vastaan mielessäsi koe, jonka aiot voittaa. Aistin tekstissäsi paitsi kertyneen vitutuksen massiivisen mahdin, myös voimakkaan tahtonaisen, joka kulkee omaa polkujaan – ja voittaa pää pystyssä. Go lady❤️

  • Mummo sanoo:

    Älä vietä aikaasi henkilöiden kanssa, jotka tuovat vain pahaa mieltä. Hanki ja vietä aikaa ihmisten kanssa jotka arvostavat sinua sinuna, ihanana, tykättynä henkilönä.
    Ei sukulaisten kanssa tarvitse viihtyä, kun ei niitä ole voinut itse valita. Voin kertoa että vaikea päätös, joka kyllä palkitsee….

    • Kerttu sanoo:

      Juuri näin. Itse tein voimakkaan rajanvedon sukulaisten, kavereiden ja lopulta miehen kanssa. Se että olen pienestä asti oppinut kuulemaan negatiivisia huomioita millon mistäkin, tunteiden ilmaisun kieltämistä jne johti lopulta siihen että menin naimisiin pahinta henkistä väkivaltaa viljelevän ihmisen kanssa. Vaati saada kaksi omaa lasta ja eron jotta ymmärsin että mä voin olla se joka ne rajat vetää. Kenenkään kanssa ei ole pakko olla tekwmisissä, jos sitä haluaa jatkaa ja mikäli kanssakäyminen on raskasta niin tapaamisia voi vähentää. Sontaa ei oikeasti tarvitse kenenkään kuunnella

  • Nimetön sanoo:

    Muista, että vain koska olette samaa sukua, ei se tarkoita, että olisit velvollinen pitämään heitä elämässäsi mukana.

    Oman äitini kautta olen oppinut ymmärtämään kuinka usein, hänen valitsemat inhottavalta tuntuvat kommentit kumpuaakin pelosta, että mitä perheen ulkopuoliset ajattelee.

    Omassa lapsuudessaan hän on kokenut sukupolvensa lailla fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa, ja on joutunut pärjäämään jo pienestä pitäen yksin. Heikkous muissa ihmisissä aiheuttaa vihaa.. miksi kukaan muukaan saisi kokea empatiaa, kun hänkään ei sitä kasvaessaan saanut.

    Kun olen oppinut ymmärtämään mistä negatiivisuus kumpuaa, on minun on ollut helpompi prosessoida ikävät kommentit. Olen pikku hiljaa oppinut sanomaan oman mielipiteeni haastamatta riitaa ja ehkä tärkeintä, vaikka se niin kliseeltä kuulostaakin, ymmärtämään, että ei se johdu minusta vaan hänestä.

    Sinä olet arvokas ja juuri hyvä sellaisena kuin olet. Onnea tulevaan vauva-arkeen.

  • Juhlikoot keskenään sanoo:

    Lapsi ei saa psykoosia vaikka olet ahdistunut. Onko sukulaisten luo pakko mennä? Joissain suvuissa, myös meillä, on tapana kuin vitsillä kiusata toisia. Nuorempana alistuin siihen ja häpesin itseäni tai pahoitin mieleni. Jossain vaiheessa jätin sukujuhlat ja -joulut vaan väliin. Aina voi olla sopivasti ”töissä” tai sairaana. Tee omat juhlaperinteet lapsesi kanssa, äläkä altista teitä ikäville sukulaisille.

  • Jaksamista sanoo:

    Kuulostaa rankalta. Mutta ainakin pystyt vaikuttamaan näihin asioihin jotenkin. Keskity vauvaasi ja ajattele positiivisesti, hoivaa ja hemmottele itseäsi. Sitä suuremmalla syyllä, jos kukaan muu ei sitä tee. Sisälläsi kasvaa pieni ihminen, jolle olet maailman tärkein ja rakkain. Vältä sukulaisia ainakin toistaiseksi. Olet aikuinen, sinun ei tarvitse olla heidän kanssaan nyt tekemisissä, jos se vain vie voimavarojasi. Nyt on tärkeintä saada sinut mahdollisimman hyvään kuntoon henkisesti, että voit vastaanottaa pikkuisesi onnellisin mielin ja nauttia vauva-ajasta ilman ilkeilijöitä. Jos joku kysyy, sanot että nyt on tärkeää olla sellaisessa seurassa, joka rakastaa sinua ja toivoo sinulle hyvää.

  • Huspoistollaset sanoo:

    Mä poistin elämästäni mielipahaa aiheuttavia ihmisiä, ex perheineen (mun ex-anoppi oli oikee suomenruotsalainen hirviö, jolle en kelvannut mitenkään kun en ollut ruotsia puhuva yliopistoprinsessa)) ja myöhemmin myös oman äitini. Olo helpottui kummasti! Suosittelen! Ei todellakaan tarvitse olla tekemisissä sellasten ihmisten kanssa, jotka saavat aikaan pelkkää pahaa oloa!

  • Nimetön sanoo:

    Mitä jos vaan nyt laittaisit välit kokonaan poikki näihin ihmisiin? Sinun ei tarvitse selittää asiaa mitenkään. Estät vaan jokaisessa mahdollisessa kanavassa, et mene heidän luokseen, etkä avaa ovea, jos joku siellä soittaa ovikelloa. Ei voi tehdä Hyvää sinulle olla tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä.

  • Hyvä tällaisena sanoo:

    Itse olen kokenut erään lähisukulaiseni osalta väheksytää vuosikausia: pukeuduin väärin, puhuin väärin, opiskelin vääriä asioita, valitsin väärän miehen. Kun väheksyvät kommentit alkoivat koskea lapsiani, päätin että nyt riittää. Sittemmin en ole hänen kanssaan ollut tekemisissä ja olen voinut paljon paremmin. Ainoa asia mikä kaduttaa on etten katkaissut välejä aiemmin. Sukulaisiaan ei tosiaan voi valita, mutta onneksi voi valita elämän ilman heitä.

  • Murmeli sanoo:

    Voi kulta parka. Sinullekin on sattunut sukulaisia, jotka luulevat tietävänsä kaiken paremmin. Minä jouduin aikoinaan sanomaan lähisukulaiselle: jos sinä et pysty olemaan niin aikuinen, että hyväksyt minut tällaisena, en minäkään pysty olemaan niin aikuinen, että olen kanssasi tekemisissä. Seurauksena oli parin viikon mökötys, nykyään ollaan hyvissä väleissä. (kumpikin pystyy olemaan aikuisia) Muutaman tuttavan varalle seinältä löytyy liitutaulu, johon kirjoitan ko. henkilöiden tullessa käymään: Älä arvostele elämääni ja valintojani, jollet ole valmis auttamaan, eikä sinulla ole keinoja ratkaista ongelmiani. Pidä huolta itsestäsi, olet arvokas ihminen juuri sellaisena kuin olet!

  • Äiti sanoo:

    Lapset on meillä vaan lainassa.
    Rankkaa olla äiti. Mutta olet sen ihan itse halunnu valita elämääsi. Yritä nauttia. Jokaisessa huonossakin päivässä on yksi hyvä asia. Yritä miettiä niin. Ja tee asia kerrallaan aina se tärkein ensin, muut voi odottaa.
    Voimahalauksin
    toisen lapsensa menettänyt äiti.

  • Hämäläinen sanoo:

    ”Oot mennyt hankkimaan ittes tiiniäksi…” Näin nätisti minulle totesi pohjalaanen mies kun odotin toista lastani… Käännyin, hymyyilin ja sanoin:” Kiitos kukaan ei olekaan kauniimmin asiaa ilmaissut!”

  • S sanoo:

    Onnea raskaudesta! Olen pahoillani kokemuksistasi! Tunteesi ovat täysin ymmärrettäviä ja normaaleja reaktioita saamaasi kohteluun. Ja jos joku huomauttaisi minulle, että kommenttini tuntui pahalta, pyytäisin anteeksi ja pyrkisin muuttamaan tapojani, en todellakaan lähtisi selittämään miten toisen tunteet ovat vääriä!

    Tiedäthän, että ihmisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä vain jaetun dna:n takia. Ole kiltti ja lakkaa tapaamasta näitä ihmisiä! Se saattaa tuntua aluksi vaikealta, mutta olet sen velkaa itsellesi ja lapsellesi (ja puolisollesikin – hän joutuu nyt katsomaan pahaa oloasi voimatta tehdä asialle mitään). Älä missään nimessä päästä heitä lähellesi juuri synnytettyäsi, älä anna heidän pilata tuota ainutlaatuista ja herkkää aikaa. Olet aikuinen ja kukaan ei voi pakottaa sinua kanssakäymiseen!

    • E sanoo:

      Samaa olin tulossa kommentoimaan: sukulaisten kanssa ei ole pakko olla tekemisissä.

      • Minttu sanoo:

        Raskausaikana on erityisen herkkä mieli, joka haavoittuu negatiivisista sanoista. Elää kuin kuplan sisällä ja vastassa ulkopuolinen maailma. Luotettaville ihmisille kannattaa uskoutua, ettei jää itsensä kanssa liian yksin ajatuksineen.