”Rakastan omaa puolisoani aivan älyttömästi, hän on elämäni tukipilari.

Hänellä on kolme lasta edellisestä suhteesta, kaksi koululaista ja yksi päiväkodin aloittanut. Minä en ole koskaan ollut se henkilö joka olisi nuoresta saakka haaveillut lapsista ja perheestä. Lapset ei vaan ole minun juttuni. Ääneen sanottuna kuulostan kamalalta.

En vihaa lapsia, mutta minusta ei löydy myöskään sitä leikkivää hauskaa uusperheaikuista, jota puolisoni varmaan toivoisi minun olevan. Koen tuottavani pettymyksen puolisolleni, kun en olekaan se iloinen ja positiivinen uusiovanhempi.

Ymmärrän että lasten ollessa meillä he saavat vanhemmaltaan sen huomion ja aikaa, jonka ansaitsevat. Ongelmaksi tuleekin oma paikkani uusioperheessä. Se, että toinen haluaa minun olevan jatkuvasti läsnä. Haluaa että teen jotain lasten kanssa.

Olen hiljainen luonne, enkä koe oloani mukavaksi tai luonnolliseksi jos joudun tekemään ns. tahtomattani jotain lasten kanssa. En halua olla lapsille vanhempi, vaan lasten biologisen vanhemman puoliso.

Tämä tekee minusta itsekkään…

Vaikka minä siivoan, teen ruuat, autan lasten läksyissä, pesen heidän pyykit siinä missä omatkin ja puutun lasten välisiin kinasteluihin. Juttelen ja olen lasten kanssa, välitän jokaisesta todella paljon.


Ylin kuva Menglong Bao.

Kuitenkin olen saanut palautetta, että olemukseni on ”vittu mitä paskaa” ja että vihaan lapsia. Koen että minulla ei ole reaalista paikkaa omassa kodissani silloin, kun lapset ovat meillä. En myöskään pysty puhumaan asiasta puolisoni kanssa, koska hän saa asian käännettyä niin, että olen ainoa jonka täytyisi muuttaa toimintaansa tai olemustaan.

Kyse on elämästäni ja ihmisestä, jota rakastan enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan, joten koen roikkuvani kahden elämän välissä: uusperheen ja parisuhteen.”

Nimim. Millainen uusioperhe?

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

6 vastausta artikkeliin “Olenko itsekäs, kun en halua olla äiti mieheni lapsille?”

  • paha äitipuoli sanoo:

    Olet yhdessä kumppanisi kanssa.Lapset tulevat ohessa,mutta se ei tarkoita sitä,että sinun pitäisi muuttua joksikin muuksi kuin olet.Teet osasi jo kun huolehdit kodin arjen kuntoon.
    Tämän pitäisi kumppanisikin ymmärtää.Meillä nykyisen mieheni ex oli sitä mieltä että elämän olisi pitänyt olla leipää ja sirkushuvia silloin kun lapset olivat meillä.
    Tähän en suostunut vaan vietimme normaalia arkea tehden samoja töitä kuin normaalisti.Lapset olivat mukana hommissa,ei heille erikseen alettu joka kerta mitään ihmeelistä järkkäämään.
    Eikä tarvi sinunkaan.

  • Tulaksu sanoo:

    En ymmärrä tätä ongelmaa. Lapsi on lapsi, on hän sitten kenen tahansa, puhumattakaan jos hän on rakastamasi ihmisen lapsi. Aikuinen ihminen on kykenevä tekemään myös asioita joista hän ei tykkää. Varsinkin jos kyseessä ei ole tuon pahemmasta asiasta, kun lapsen kanssa leikkimisestä. Mielestäni meidän aikuisten tehtävä on saada lapsen tuntemaan että hän on tervetullut myös toisen vanhempansa luokse. Että hän on kelvollinen kaikellalailla. Leikkiminen on aika pieni vaiva saada se aikaiseksi. Lasten olemassaolo kun ilmeisesti on ollut tiedossa siinä vaiheessa kun on yhteiselo aloitettu.

  • KolmenÄiti sanoo:

    Täh, mulla on miehen kanssa 3 rakasta lasta jotka on meidän maailman keskipiste. Silti meitä ei kiinnosta leikkiä heidän kanssaan, saavat keksiä ihan omat touhunsa ja olla vapaasti. Ei kaikista aikuisista ole legoilla touhuamaan ja miksi olisikaan. Ne on lasten juttuja. Jos kuulisin jonkun aikuisen harrastavan legorakennusta niin pitäisin outona/ hulluna. Miksi pakottaisin itseäni moiseen. Tee lasten kanssa niitä juttuja mitkä on sinusta kivoja, muuten uuvut tuohon arkeen. Tai ota rennosti ja anna lasten keksiä touhunsa!

    Sinulta vaaditaan nyt ihan liikaa, ei mitään järkeä….

    Ps. me ollaan mun miehen kanssa vieläpä niin kamalia ihmisiä että odotetaan joka ilta kuin kuuta nousevaa että milloin lapset nukkuu että voidaan olla kahden! Olenpa lisäksi kuullut että vastaavia hirvittäviä bio vanhempia on muitakin!

  • Ei puoliäiti, vaan kokonainen aikuinen sanoo:

    Et ole itsekäs. Sinun ei tarvitse tehdä yhtään mitään mitä et halua. Puolisosi tarvitsisi ymmärtää se että toisen lapsista huolehtimisen ja arjen pyörittämisen pitäisi riittää. Jos omasta tahdostasi haluat tehdä jotain extraa, niin hienoa. Itsekään en niin välitä lapsista, tai miten sen nyt nätisti sanoisi. Hoidan pyykit, läksyistä muistuttamiset, leivon ja askartelen jne. mutta leikkimisestä en pidä, en edes oman lapseni kanssa. En koe sitä luonnollisena. Alusta asti tein selväksi että minä en ole viemässä äidin paikkaa tai asemaa, lapsella kun on jo äiti. Tottakai joudun laittamaan rajoja ja tekemään asioita varmaan yhtä paljon kuin olisin hänen äitinsä, koska lapsi on äitillään vain joka toinen viikonloppu + lomat sun muut. Inhoan myös sanaa äitipuoli, koska itse miellän sanaan äiti biologisen suhteen. Haluan vain olla yksi turvallinen aikuinen lisää nuoren elämässä. That’s it. Mies on sen hyvin ymmärtänyt ja kunnioittaa sitä.

  • Nene sanoo:

    Äh, turhaa stressiä. Olette niinkuin olette turha yrittää vääntää jotain mihin ei taivu.
    Meillä on uusioperhe minun kaksi vuoro viikko lastani ja yksi yhteinen.
    Tein kaksi lapsistani exän kanssa, olemme heidän vanhempiansa, yhdessä huolehdimme ja päätämme heidän asioistaan. Kun taas nykyisen avokkini kanssa meillä on yksi lapsi, yhdessä hankittiin ja yhdessä huolehditaan. Avokkini on kaikkien lasten kanssa läsnä päivittäisessä elämässä mutta tekee eron omaansa. Ymmärrettävää.
    Meillä on kuitenkin kaikille samat säännöt ja oikeudet. Kohtelen kaikkia lapsiani tasapuolisesti. He eivät kuitenkaan tarvitse toista isää heillä on jo yksi. Avokkini on turvallinen aikuinen lähipiirissä mutta ei vastaa vanhempien lasten asioista eikä hänellä ole kahden lapseni suhteen velvollisuuksia vaan saa itse määritellä roolinsa ja mitä haluaa tehdä.

    Se ettei ole kiiltokuva perhe ei tarkoita ettei omalla tavallaan voisi päästä onnelliseen lopputulokseen. Olkaa ylpeästi erillaisia. Et ole lapsia hankkinut joten et ole vastuussa heistä. Miehesi on tehnyt lapsia ja vastaa heidän hyvinvoinnista ja asioista. Saat nauttia lasten seurasta ja auttaa arjessa mutta sinun ehdoillasi muuten hommasta tulee pakkopullaa.

  • Tanja sanoo:

    Äitimyytti iski päähän ja lujaa 😁 Minä, kaksi lasta tehnyt, olen kuullut olevani itsekäs lastenvihaaja kun en ajattele sukuni lapsia ominani. Kyse on todellakin myytistä, jossa nainen hurahtaa äitiyteen heti kun lapsi tulee metriä lähemmäs. Ole vain miehesi nykyinen kumppani, sitähän sinä olet. Arvostelijoille voit sanoa, ettet halua kilpailla lasten äidin kanssa, vaan kunnioitat häntä ja hänen äitiyttään.