”Onko minulla maailman ainoa mies, joka ei siivoa?

Miksi hän ei siivoa? Nalkutanko liikaa? Olenko liian vaativa?

Yli kymmenen vuotta sitten asuimme mieheni kanssa kaksistaan. Meillä oli kaksi koiraa ja kissa. Mieheni oli muutaman vuoden ehtinyt asua talossaan yksin, ja silloin hän oli hoitanut siivoukset kohtuullisesti. Hän siis osaa siivota.

Muutettuani tähän kotiimme otin, asiaa yhtään pidemmälle ajattelematta, siivoamisen kokonaan vastuulleni. Tai näin jälkeenpäin mietittynä mieshän luovutti siivouksen minulle.

Hän ei vaivautunut edes imuroimaan, pöytien pyyhkimisestä puhumattakaan! Hän ei siivonnut omia jälkiään, ei yhteisiä sotkuja, ei mitään. Valmistettuaan ruuan hän kauniisti mainitsi, että minähän voisin siivota jäljet, kun hän kerran valmisti meille aterian.

Minä tykkäsin touhuta kotona. Mies teki pitkiä työpäiviä ja minulla oli ylimääräistä aikaa. Mikäs siinä siivotessa…

Mikä tilanne meillä on nykyään? Perheeseemme kuuluu kolme pientä lasta, muutama lemmikki, minä ja mieheni. Kuka meillä siivoaa? Minä ja lapset sen mitä ikätasoltaan pystyvät. Mieheni ei edelleenkään siivoa.

Ensimmäisen lapsemme synnyttyä miehen syynä oli se, että hän käy töissä ja minä olen lapsen kanssa kotona, voin siis toimia yleisenä kodin hengettärenä hoitaen niin kodin, ruuan kuin lapsenkin. Kun itse palasin takaisin työelämään, mies keksi uuden syyn: hän tekee yrittäjänä pidempiä työpäiviä ja tienaa myös minua paremmin, minulla siis on aikaa ja mahdollisuuksia hoitaa sekä koti että lapset.

Onhan tässä toki totuus, mies tekee pitkiä päiviä, jokaisena päivänä viikossa ja myös tienaa minun vähäpätöistä palkkaani enemmän. Toisen lapsen aikana tilanne ei muuttunut mihinkään, minä edelleen hoidin kaiken kotona ja väsyin tämän taakan alle. Vaikempina päivinä mies tuli kesken työpäivän (kiukkuisena) muutamaksi tunniksi hoitamaan lapsia, jotta sain levätä.

Kolmas lapsemme on nyt pieni taapero, joka vasta opettelee saako kaikki hyllyt ja laatikot tyhjentää lattialle. Minä rakastan lapsiani, haluaisin vielä neljännen, mutta minä en enää jaksa. En jaksa hoitaa yksin kaikkea.

Juuriharjoja

Tänään mieheni taas jälleen kerran valitti, etten siivoa kotona tarpeeksi. Myönnän, että meidän koti on todella sotkuinen. On koirankarvaa ja hiekkaa lattialla – vaikka imuroin joka päivä. Lapset unohtavat välillä viedä lautaset tistikoneeseen ja ruokapöytä täyttyy astioista, ennen kuin minä huomaan ja siivoan. Taapero harjoittelee itsenäitä syömistä ja ruokailutila on monta kertaa päivässä sen näköinen. Taaperon lelut lojuvat lattialla, siivoan ne vasta illalla.

Kysyin tänään mieheltäni, miksi hän ei voisi välillä myös auttaa siivoamisessa? Tällä kertaa mies vastasi, ettei hän edes sotke meillä! Ei siis tarvitse siivota, kun ei sotkekaan! Totta, mies tekee edelleen pitkiä työpäiviä, eikä syö kotona kuin iltapalan. Suurin osa hänen päivästään kuluu työpaikalla.

Meillä on kuitenkin kolme yhteistä lasta, miksi heidän jälkiensä siivoaminen on vain minun hommani? Miksi ruuanlaitto on ollut viimeiset seitsemän vuotta vain minun vastuullani? Miksi minä olen ainoa, joka tekee ruokaa meidän yhteisille lapsillemme? Miksi mieheni ei tee meillä mitään? Hän ei vaihda edes vessapaperirullaa uuteen, ei laita astioitaan tiskikoneeseen (tiskialtaaseen kylläkin), ei pese pyykkiä (ei edes niitä omia vaatteitaan), ei vie roskia, ei lenkitä edes omaa koiraansa. Nurmikon hän on tänä kesänä leikannut noin kolme kertaa.

Jos mieheltä kysytään, niin vastaus on siinä, että hänen työpäivänsä ovat pitkiä ja hän tienaa hyvin. Niin ja hänhän ei omien sanojensa mukaan edes sotke meillä!

Olenko huono vaimo? En ilmeisesti sovi yrittäjän puolisoksi. Tiedän että on olemassa äitejä, jotka hoitavat kodin, lapset, työn ja hellivät siinä sivussa miehensä piloille. Nipotanko turhaan? Tuntuuko minusta ihan turhaan siltä, kuin olisin yksinhuoltaja?

Niin ja siitä miehen tienaamasta rahamäärästä, miksi käyttää sitä tekosyynä, kun lapset eivät siitä kuitenkaan mitenkään hyödy. Minä maksan omista rahoistani lasten ruuat ja vaatteet, sekä oman (ja lasten) osuuteni asumisen kuluista. Lasten harrastusmaksut ja sähkölaskut sentään laitetaan puoliksi.

Miksi minusta tuntuu siltä kuin eläisin 50-luvulla? Olemme mieheni kanssa sentään molemmat alle 40-vuotiaita, mutta välillä tuntuu siltä kuin joku olisi lähettänyt meidän perheemme aikakoneella historiaan.”

Nimim. Tuhkimo

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 36 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Just Me Peruuta vastaus

36 vastausta artikkeliin “Olen sitten varmaan huono vaimo, kun vaadin miestäni siivoamaan…”

  • Ohiti sanoo:

    Minä olen hoitanut meillä kaikki kodinhoitotyöt, koska mies oli teli pitkää päivää. Hän on ollut ulkomailla hommissa myöskin, olen hoitanut lapset, kodin, oman työni siinä ohella. Mieheni teki välillä ympäripyöreitä päiviä, kävi vain hakemassa eväät kotoa tai söi huoltamoilla. Mutta sitten hänelle tapahtui työtapaturma ja jäi eläkkeelle 49-vuotiaana (11 vuotta sitten). Hän valmisti minulle eväät töihin ja teki ruoan valmiiksi kotona, mutta hän ei pystynyt vielä siivoamaan. Nykyään olemme molemmat kotona (eläkkeellä) ja hän auttaa jo siivoamisessa, pyykinlaitossa ja ihan kaikissa kotihommissa. Yhdessäoloa 39 vuotta, siitä naimisissa 35 v.

  • Kirsikka sanoo:

    Vaikuttaa vanhanaikaiselta järjestelyltä.

    Hommaa siivooja ja miehesi maksaa?

    Ja jos et kertakaikkiaan jaksa, puhu neuvolassa (sieltä saa kotipalvelua perheellisille apuun) pariterapia ja sitten mietit myös kaiken varalle, että miten selviät jos tulee, kaikesta huolimatta, ero.
    Joudut jo nyt hoitamaan kaiken yksin, niin muutos tulisi siihen, että miten raha-asiat menevät (ja asuminen).

  • Taas se sama sanoo:

    Aloittajalle… Et elä 50-lukulaisessa suhteessa. 50-luvulla mies tienasi ja maksoi kaiken, vaimo hoiti kodin ja lapset. Mutta eihän miehille sellainen vaimon siipeily käynyt, töihin ne piti saada, tietty vähän huonommalla palkalla, etteivät käy nenille hyppimään.

  • Mummeli sanoo:

    Hanki siivooja ja anna lasku miehelle

  • Jos on pakko jäädä suhteeseen niin.. sanoo:

    En katsoisi viikkoakaan, jätä pesemättä miehen vaatteet, valmista syömiset niin että hänelle ei jää, sovi miehen vapaa päivään menoja ja lähde aamulla sanomatta sanaakaan pidä huoli ettei silloin ole mitään valmiina, jos miehesi ei huolehdi sillä välil lapsista eikä anna syömistä tee hänestä rikosilmoitus ja lastensuojeilmoitus heitteille jätöstä, niin kyllä se jossain kohtaa herää

  • Palsternakka sanoo:

    Joopa joo. Tee miehellesi selväksi, että enää ei vetele tuollainen. Jos ei osallistu kodin ylläpitoon, niin palkatkaa siivooja. Jos koira on hänen, niin miksi sinä sitä hoidat? (Joo tiedän miksi, hoidin itsekin). Jos puhe ei auta, niin sitten pitää alkaa miettiä tosissaan, miksi olet miehesi kanssa tai miksi mies on kanssasi? Miksi teillä on lapsia? Olisko elämäsi helpompaa ilman miestä? Silloinhan hän selviäisi kaikesta rahalla.

  • Kotityöt tasan sanoo:

    No huh huh.
    Millä perusteella hänen tienaama raha on syy ,ettei hän osallistu kotitöihin varsinkaan jos raha ei mene perheen elämiseen.
    Jos valittaa niin palkkaa sitten siivoojan tekemään työn jos ei halua itse tehdä mitään.Kaikki kotityöt eivät kuulu toiselle osapuolelle vaikka olisi pienempi palkka ja lyhempi työaika.Vai ei itse sotke,mitens ne pyykit ja petivehkeiden pesu ym yleinen kodinhoito.Jos ei keskustelu auta palkkaa siivooja anna lasku miehelle jos hänellä sitä rahaa kerran on.Koita jaksaa ja hae apua jostain jos toinen ei ymmärrä.

  • I feel you sanoo:

    Sanon että kakan marjat, ukot keksivät kyllä tekosyyt. Ihan sama mitä työtä teet tai mitä palkkaa saat.

    Meillä minä tienaan hyvän pätkän enemmän mutta silti miehen työ on paljon vaativampi ja hän ei koskaan voi olla sieltä pois kun vaikka lapset sairastuu 😆
    Teen täyttä päivää ja silti hoidan ihan keskenäni talouden. Kerran kuussa käydään keskustelu hänen osallistumisestaan joka poikeuksetta päättyy siihen että hän sanoo että voi hoitaa pyykit, tiskit, tjaah milloin mitäkin, mutta arvaa vaan hoitaako… no ei luonnollisesti hoida.
    Kyllä ihmetyttää miten muka omassa kämpässä aikoinaan selvisi kun ei nykyään osaa edes vesspaperirullaa vaihtaa uuteen.

    Jos ei olisi niin hyvä isä, lentäisi pihalle välittömästi… no olen ilmoittanut että sinä päivänä kun meiltä viimeinenkin lapsi muuttaa kotoa niin talo lähtee myyntiin. Sillä ostetaan kaksi vierekkäistä huoneistoa ja me muutamme niihin. Hänen passaus loppuu välittömästi että nauttikoon vielä sen 10v kun kerkeää koska siihen se sitten loppuu.

    • Tsemppiä pitimäni vielä vaan sanoa sanoo:

      Eli ei siis mitään vinkkiä antaa mutta vertaistukea ja itse ainakin lohduttaudun sillä että saan laittaa moisen loiseilijan myöhemmin ihan keskenänsä asumaan omista jaloista muualle.

      Parisuhde on hyvä ja toimii, yhdessä asuminen ei sitten ollenkaan.

  • Kyyninen narttu vaan sanoo:

    Oon se ikävä tyyppi joka kyllä eroais mieluummin kun eläis noin. Siinä jäis miehen osuus sotkuista pois ja mies joutuis jopa maksamaan elatusmaksuja eli osallistumaan lastensa elatukseen.

    • Nimi-Erkki sanoo:

      Eli et rakasta miestäsi vaan ainoastaan lapsiasi ja näet miehessä ainoastaan hyödykkeen. Mikäs siinä, kukin tyylillään. Et varmasti ole ainoa nainen, joka on tuossa tilanteessa.